lauantai 24. maaliskuuta 2018

parempi maanasukas - Earth Hour 2018


Tänä iltana vietetään Earth Houria. Viime aikoina olen pohtinut hyvin paljon ilmastonmuutosta ja varsinkin omaa osuuttani siihen. Tiedostan, että oma kakkuviipaleeni on hyvin hyvin pieni siivu kokonaisuudessa, mutta siitäkin huolimatta isompi kuin äkkiseltään ajattelisi. Vaatteet ylläni, kirjoituksen lomassa syömäni kauravälipala ja kahvikupissa jäähtyvä kahvini, talomme lämmitys, läppäri - kaikki nämä kuluttavat maapalloa, joka itselleni ainakin on kovin rakas. Olkoonkin, että kauravälipala on  maitotuotteita ekologisempi vaihtoehto ja kahvini on luomulaatuista. Molemmat ovat kuitenkin pakattu muoviin ja muovi on seuraava saatanasta.... Mikään, mitä tarvitsemme elääksemme ei tule tyhjästä. Kulutamme ja tuhoamme luontoa väkisin niin kauan kun elämme.



Onneksi kuitenkin on vaihtoehtoja, joilla voi ainakin hidastaa turmiota. Opettelenkin tässä pienet aivoni solmussa, miten olla vieläkin parempi maanasukas. Työtä on, mutta haluan uskoa, että pienetkin askeleet oikeaan suuntaan vievät lopulta perille.

Earth Hour kannustaa valojen sammuttamisen lisäksi vaihtamaan illallisen kasvisvaihtoehtoon. Meillä testattiin hetki sitten täytettyjä paprikoita lihattomana versiona, täytteenä maustekurkkua, mozzarellaa ja kotimaista nyhtökauraa, pinnalla vielä luomujuustosiivut. Mies totesi, että huijausta, koska maku oli hyvä ja lihaisa. Niinpä - hyvää oli, mutta ei kai sentään huijausta. Tänä iltana nyhtökaurasta on tarkoitus valmistaa tortilloja ja syödä niitä kynttilöiden valossa.

Kasvisruoka on paitsi terveellistä myös vähemmän ympäristöä kuormittavaa. En silti ole kasvissyöjä, vaikka olenkin vähentänyt lihansyöntiä. Rakastan myös juustoja sekä jogurtteja ja on myönnettävä, että kahvi maistuu parhaalta kun siinä on loraus oikeaa maitoa. Jogurtteja olen kuitenkin korvannut paljon kauravälipaloilla, joista kotimainen Yosa on aivan ehdoton ykkönen. Ruoanlaitossa kasvipohjaiset vaihtoehdot ovat tulleet perinteisten ruokakermojen tilalle,  mutta se kahvi...




No, entäs autoilu sitten. Joudun ajamaan autolla päivässä reippaasti toistasataa kilometriä. Tällä hetkellä ajan dieselautolla, mikä on tietysti pahin saatuttaja käytettävissä olevista polttoaineista. Olen kuitenkin satsannut uuteen autoon, jonka päästötasot olisivat mahdollisimman pienet. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan tankkaamaan aina kotimaisia biotuotettuja polttoaineita. Ja tietysti osallistuin taloutemme puolesta myös kinkkutemppuun! Aika mieletöntä, että Suomessa osataan vaikka ja mitä - meillä on mahdollisuus käyttää fossiilisten polttoaineiden tilalla lähituotettua, kierrätysjämistä tehtyjä polttoaineita, jotka ovat monella tapaa ekologisempia kuin perinteiset kilpailijansa. Haaveilen biokaasulla rokkaavasta ajokista, mutta toistaiseksi tankkauspisteitä on vielä sen verran harvassa ettei omalla ajoreitilläni niitä ole.

Kulutustottumuksiini on onneksi kuin itsestään tullut muutos. Tavaroiden  haalimisen sijaan suunta on ollut jo tovin enempi luopumisen suuntaan. Olen antanut pois paljon vaatteita ja muuta tavaraa, vaikka sekin matka on kesken. Pyrin lajittelemaan syntyvät jätteet ja varsinkin miesrukka on välillä sen asian kanssa ihmeissään - mikä nyt kuuluu roskiin ja mikä muoviin? Tarpeettomat ja hetken huumassa tehdyt ostokset ovat vähentyneet hyvin radikaalisti, mistä olen hyvin iloinen. Vaatteissa panostan enempi laatuun ja luonnonmateriaaleihin. Olen siirtynyt yhä enempi luonnonkosmetiikkaan ja siivouskomeroon ja pyykinpesuunkin on ilmestynyt ekologisia vaihtoehtoja.




Muistan niitä aikoja kun kamerassani oli vielä patterit. Kannoin siinä käyttämäni patterit kotiin kierrätykseen mm. Thaimaasta, Intiasta, Egyptistä, Kreikasta ja jopa Briteistä - koska ne olisivat menneet noissa maissa roskiin. En ole aivan varma oliko kyseessä varsinainen ekoteko, mutta itselle jäi parempi mieli, kun tiesin mihin ongelmajätteet päätyivät.


Miten sinä aiot viettää Earth Houria? 

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

tuoksulamppu


Alkuviikko on kulunut sutjakkaasti.

Niin kuin se ei muka yleensä niin tekisi....



Olen kipittänyt lenkillä, kokannut nyhtökaurasta ja tofusta, tehnyt instastory- pätkiä, joogannut, tuijottanut kattoa ja ajellut ympäriinsä. Ja rakastanut uunipäärynöitä! Monet näistä ovat myös vilahdelleet niissä instastooreissa eli nyt kipin kapin seurailemaan painamalla tästä, jos et jo seuraa (muista myös painaa seuraa- nappia siellä instagramin puolella ;)

Tämäkin on vilahdellut sekä instagram kuvissa, että instastoriesissa! Tuoksulamppu on jo ennättänyt ihastuttaa itseensä ihan ikihyviksi. Se on kieltämättä kaunein näkemäni tuoksulamppu.

Muotoilu hivelee silmiä ja alaosan puupinta tekee siitä lisäksi maanläheisen.


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.



sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

enemmän instagramissa



Suoraan asiaan! Joko seuraat Instagram-tiliäni (@marbemilia)? 

Jos kaipaat hieman enemmän, vastaus löytyy yllä olevasta osoitteesta! Tällä hetkellä en tunnu saavan järjestettyä haluamaani aikaa kirjoittamiselle, mutta instatiliäni olen pyrkinyt päivittämään tiuhempaan. Olen jopa jäänyt vähän koukkuun ja väkerrän videoita Instastoryn puolelle aivan innoissani! Ja niinkun tuhahtelin koko ajatukselle vielä tovi sitten...



Jaan toki instakuviani jonkin verran täällä blogissa sekä facebookin puolella (joko olet tykännyt sivusta?). Mutta instastoorit ovat nähtävillä vain instagramissa, klikkailehan siis seuraamaan. Uusista postauksista ilmoittelen facebookissa sekä instastoriesissa, joten ainakin toista tiliä kannattaa seurailla.

Toivottavasti nähdään molemmissa!


maria xx



keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

kevätretkellä


Sunnuntaina pakkasin reppuun jääkapista löytyneen juuresnakkipaketin ja mehua, suuntasin kevätretkelle. Ei retkelle aina tarvita kummoisia, eikä retken tarvitse suuntautua kovin kauas. Tässä tapauksessa käveltiin muutaman sadan metrin päähän lammen rantaan, johon syntyi nuotio.




Mennessä olen huomannut, ettei minussa varsinaisesti asusta potentiaalista pyromaania. Sain kuin sainkin nuotion syttymään, vaikka kuvissa tuli ei ihan suorastaan roihua. Puut sain sentään rantasaunalta, joten metsästä jäi etsittäväksi vain sopiva risu, josta askartelin makkarakepin - tai nakkitikun tässä tapauksessa.

Nuotiossa on aina jotain taikaa. Valmistipa siinä mitä hyvänsä syötävää, on se täydellisen erilaista kuin kotikeittiössä valmistettuna. Eväät maistuvat aina paljon paremmilta ulkoilmassa. Nuotiossa on toki kaikki se puuhastelu ja kähräämääminen tulella, hiuksiin ja vaatteisiin tarttuva savunhaju, mutta ne osaltaan irtaannuttavat ajatukset arjesta. Muistuttavat elämän yksinkertaisista asioista.




Ajatukset ja mieli saa levätä. Ei ole kuin ympäröivä luonto. Luonnonäänet, tulen ritinä. Sekä vieressä vaativia katseita luova retkeilijäkoira, senkin suosikkiosuus taitaa olla eväiden syöminen.

Vaikka viikonloppu oli hyvä, oikeastaan aivan huippu, on viikko alkanut kovin takkuisesti. Tuntuu, että voisin vain nukkua ja taas nukkua. Aamuisin ennen töihinlähtöä mieli on virkeänä ja olo tuntuu jopa tarmokkaalta, mutta nopeasti tuo harha muuttuu vetämättömäksi ihmisnahjukseksi, jonka ajatus takkuilee ja mieli kaipailee muualle. Tänään töistä lähdettyäni ajoin tankkaamaan autoa ja jätin pankkikorttini maksuautomaattiin. Tätä ennen olin kertaalleen jo valinnut väärän mittarin...




Tunnen taas olevani loman tarpeessa eikä niitä ole juuri näkösällä, päinvastoin työrintamalla on tuloillaan isoja asioita. Edellisestä lomasta ei ole kulunut kuin vähän toista viikkoa. Huomaan kirjoittaneeni tuolloin, miten mieliala ja olo on kohentunut kummasti... Näiden havaintojen pohjalta olisi varmaan syytä tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Entä, kun työkalut tilanteen korjaamiseen ovat kateissa?

Aloittaessani tätä kirjoitusta, en ajatellut kirjoittaa selvitystä jaksamisestani. Jostain syystä tämä samainen peikko on tuntunut vierailevan jutuissani tuon tuosta - aivan liikaa! Pahoitteluni siitä, aihe ei varmasti inspiroi eikä innosta ketään ehkä vähiten itseäni. Itselleni se tuntuu kuitenkin olevan niin vahvasti läsnä, että se möläyttelee itsestään puoliväkisin.

Mitä aioin sanoa, oli: menkää ihmiset metsään retkelle, lenkille, hiihtämään, laskemaan mäkeä, kulkemaan. Metsä antaa mielettömästi! Kiireetön retki luonnonhelmaan kera eväiden - onko parempaa?