keskiviikko 17. toukokuuta 2017

kukkuu on kesän merkki



Ah, vihdoin lämpötilat ovat alkaneet tuntua hyvältä iholla. Pitää olla vähään tyytyväinen, onhan yli kymmenen astetta selvästi parempi kuin plus kaksi. Lisääntyvä lämpö toi oitis tullessaan hullaantumisen kaikkeen kesäsälään, lieveilmiönsä säätiloillakin siis. Löysin muun muassa haaveilemani riipumaton asiaankuuluvilla huituloilla ja keksin sille paikankin, mutta kotona joku totesi ettei riippumattoa vaan voi ripustaa parvekkeen alapuolelle. Ei kuulemma toimi käytännössä, sain opastuksen fysiikan laeista ja muista sellaisista. Hmph, sanon minä ja mietin pääni puhki muita vaihtoehtoja toteuttaa riippumattohaave.

Eilen kukkui käki ja koiravanhus Neri nautti lämmöstä piehtaroimalla nurmikolla, varmoja kesän merkkejä molemmat. Iltakävelyllä bongasin mäyrän ja totesin ilta-auringon olevan kauniimpi kuin aikoihin. Ehkä siksi, että se kultasi karvaisen seuralaiseni ääriviivat ja piirsi pitkän varjon taakseen. Tai siksi, että sen edessä sattui olemaan sopivasti puita, jotka seuloivat valon kauniimmaksi. Hapsuuntuneet pajunkissatkin näyttivät pieniltä kultaisilta palloilta.

Tänään ilta ei ole aivan yhtä kaunis, mutta lämmin kuitenkin. Rantasauna lämmitettiin ensimmäisen kerran tänä vuonna, joutsen seurailia toimiamme lammelta. Olo on raukea, saatan kömpiä pian lakanoiden väliin. Eilen yksin ollessani valvoin niin myöhään, että silmiä kirveli ja ne alkoivat vuotaa vettä, kuinka älytöntä! En vain osannut käydä nukkumaan...

Toivottavasti myös teillä kaikki hyvin.

xx maria

tiistai 9. toukokuuta 2017

mikä kevät


Ohhoh ja huhhuh, tätä kevättä! Saatiin jo pieni lupaus lämpenevistä päivistä, tulevasta kesästä. Nyt se lupaus tuntuu harmaalta ja tyhjältä huijaukselta. Öisin on pakkasta ja vielä aamutuimaan töihin lähtiessäkin. Päivätkään eivät juuri lämmitä, pohjoisesta henkii kylmää ja yhtenä päivänä - korjaan - yhtenä hetkenä taivaalta sataa lunta, toisena aurinko yrittää näyttäytyä. Se on silti melko voimaton ilman viilentävään puhuriin nähden.

Tämä kevät on kuin tuo kuvan joskus hylätty ja haurastunut Tunturi. Sen värit ovat haalistuneet, osia on hukkunut ja kunto on kaikin puolin mitäänsanomaton. Mikä kevät?

Kesällä on kuitenkin tapana tulla ja siihen on luotettava nytkin. Vielä tulee aika, kun aamuisin oven takana odottaa lempeä lämpö, kun ei tarvitse takkia tai sukkia ja puseronkin voi vaihtaa kevyempään. Kun aistit täyttyvät hennosta vihreästä ja kesän tuoksusta, kun kesän palaset loksahtavat kohdilleen. Odotan sitä todella.




xx maria

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

hetki hyvää mieltä


Jos vappu meni niin sekä näin ja lopulta ihan mukiinmenevästi, ei samaa voi sanoa kuluneista kahdesta päivästä. On ollut vähän vaikeaa. On ollut huonosti nukuttuja öitä, järkyttävä kiire töissä ja vielä kirsikkana kakun päälle todella loistokas keli. Ei kelissä muuten moitittavaa olisi, mutta ne työt - ne haittaavat harmittavasti kevään parhaista päivistä nauttimisesta.

Ja sitten harmittaa vielä se, etten edelleenkään ole oppinut kantamaan kameraani mukana joka paikkaan. Aamulla sain ihastella lähes kolmeakymmentä joutsenta ojentelemassa siipiään ja kaulojaan aivan autotien vieressä jäänreunalla. Joku saattoi pulikoida hyisessä vedessä. Aamuaurinko sai hohtamaan niin linnut kuin pikkuhiljaa sulavan jään. Yhtä kaikki - ei kameraa, ei kuvatodisteita.




Lepyttelin itseäni töiden jälkeen koiraseurassa, ainahan sitä kehutaan, kuinka lemmikeillä on mieltä piristävä ja stressiä lievittävä vaikutus. Ainakin tytöt ovat saaneet nauttia auringosta pitkin päivää pitkin pituuttaan hiekalla maaten, välillä riehuen toistensa kanssa.

Sain osakseni lukemattomia kielisuudelmia sekä halauksia, joita kaikki kuusi koiraa yrittivät kilvan saattaa perille väistämisyrityksistäni huolimatta. Jokainen halusi jakamattoman huomioni ja hetken seurusteluaikaa vain itselleen, kaikilla tuntui olevan pieniä salaisuuksia kuiskittavaksi korvaani. Poikkeuksena nuorin humppatiralla, joka vain loikki ilosta sinne tänne ja jonka häntä näytti heiluttavan taas koko koiraa.





Kun kenkäni alkoivat olla puolillaan hiekkaa, mieleeni hiipi hassu ajatus rantahiekalla loikoilusta ja joka paikkaan eksyvistä hiekanmurusista. Aurinko osui koiratarhaan mukavan lämpimästi ja puuttui vain viltti, jotta olisin itsekin vääntäytynyt koirien viereen hietikolle. Ja se ranta, noin tosielämän realiteettina. Mutta mieli parani - ainakin toistaiseksi.



xx maria

maanantai 1. toukokuuta 2017

vappu meni näin


Toukokuun eka eli Vappu. Monien asioiden ensimmäisten päivä. Bongasin kevään ensimmäisen sitruunaperhosen sekä kimalaisen. Aurinko on paistanut koko päivän ja lämpötila kipusi yli kymmenen asteen. Siis yli kymmenen plus astetta! Ensimmäinen oikeasti lämmin päivä. Kyllä muuten tykkään!






Ihan ei vapunseutu sujunut kuten haaveissani hahmottelin, mutta ehkei tämä hassumpi vappu ollut sittenkään. Viikonloppuun mahtui yhdet häät, joissa morsian oli kaunis ja sulhanen komea, niinkuin tuota tarvitsisi edes mainita. Tai hetkinen - kahdet, vaikka toista paria olenkin ihastellut ja onnitellut vain somen välityksellä. Jännittävät satakunta kilometriä kesärenkailla räntäsateessa ja loskassa häistä kotiin. Luminen ja harmaa vapunaattoaamu ja päivä. Polttupuiden tekoa vappuaattoiltana kello kahdeksan... kai sitä vappua voi niinkin viettää? Sekä yksi kimalletoppi, aattoillan yllätysvieraat plus vappusima koivunmahlasta.





Tänään meillä aloitettiin myös ulkoruokailu. Koskapa en saanut lämmintä vappuaattoiltaa ja puutarhapartyja, kannoin tänään retkituolit ulos patiolle ja katoin vanhalle puupenkille vappueväät. Aurinko lämmitti kutitellen, linnut virittelivät laulujaan, miten ruoka maistuukin ulkona aina paremmalta? Voisin tosin tituleerata leivän päälle tarkoitettua kylmäsavulohihässäkkää uudeksi lempiruoakseni ajasta ja paikasta viisveisaten - nytkin siitä oli jäljellä enää jämät kahvikupin pohjalla.

Toivottavasti vaput meni teilläkin mukavasti?





xx maria