keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

mitä kuuluu?


Mitä teille kuuluu? Heräsin juuri talviunilta... no, ei vaikka blogi onkin ollut hiljaa kuukauden. KUUKAUDEN! Tähän luiskahti suunnittelematon blogitauko vähän niinkuin puskista. Hyvää kuitenkin kuuluu noin pääpiirteittäin, jos olette sitä pohtineet. Toivottavasti myös teillä elämä rullailee sopivan leppoisasti itselle mieluisalla tavalla. Hieman kainostellen toivon pääseväni taas sananparteen kiinni ja jokseenkin säännöllisen postailutahtiin ja aivonystyrät sykkyrällä toivon, että ette ole aivan minua unohtaneet (vaikka ehkä sen ansaitsisinkin).

Kuukaden aikana tapahtunutta - jaa-a - on vaikka ja mitä. Ihaninta lienee huimasti lisääntynyt valon määrä, asia jota kaikkialla ihmetellään vuodesta toiseen joka kerta yhtä innolla. Mutta onhan totta, että joka kerta se antaa uutta intoa ja energiaboostauksen pimeän talven jälkeen. Joka vuosi valon vaikutuksiin havahtuu yhtä huomaamatta.

 photo IMG_1646_zpsxuzjbvnq.jpg

 photo IMG_6939_zpstenprmus.jpg
Karhunjälki hangella


Joka vuosi päivitellään vähän ärtyneinä, kun huhtikuun alussa muutaman aurinkoisen päivän jälkeen sataakin lunta vaakatasossa. Ollaan niin innoissamme ja malttamattomina menossa päätä pahkaa kesään, että totuus taitaa vähän hämärtyä ja unohdetaan oikukkaiden säiden olevan osa kevättä. Seuraavaksi toivotaan sydän syrjällään, että edes juhannuksena olisi lämmin. Tai vappuna. Siitä mieleeni tulikin, että vappusimat eivät ole vielä tulossa - joka vuosi sama homma senkin kanssa.

Mutta ne ihanat, lämpimät kevätpäivät. Kun aurinko paistaa, linnut laulavat ja huomaat kevään ensimmäisen perhosen lepattelevan menemään. Kun saat kerätä pyykkinarulta ulkona kuivuneita pyykkejä ja ruohosipuli alkaa vihertää. Kun takki alkaa olla liikaa haravoidessa. Ihmisväen valtaa pieni kilpailuhenki "ensimmäisistä". Ensimmäinen perhonen, ensimmäinen sisilisko, ensimmäinen päivä ilman takkia, varvassandaaleissa, jäätelö, talviturkki.... 


 photo IMG_1611_zpsvfqx7bft.jpg


 photo IMG_1594_zpslbu7d6tc.jpg

Rakastan kevättä ja kaikkia sen mukanaan tuomia ilmiöitä. Tai en ehkä sitä vaakatasossa satavaa lunta tai vettä, mutta kai nekin on vain hyväksyttävä sellaisenaan.

Oli niitä kuulumisiakin vähän kerrottavana. Paitsi, että hämmästelimme tässä viikko pari takaperin pihapiirissämme liikuskellutta karhua, olen pohtinut tulevaisuutta. Olen ottanut pienen pieniä askelia kohti tuntematonta ja tunnen suunnatonta iloa noista pienistäkin askelista. Jostainhan matka on aloitettava. Puhkun intoa, mutta samaan aikaan vähän pelottaakin.

Kohti uutta tarvitsisi luotsata myös tätä blogia, sikäli mikäli aion jatkaa. Olen kuullut tarinoita, joissa blogien kuvatilat paukahtavat täyteen ja omalla kohdallani se on nyt. Tämän postauksen kuvat olivat aluksi niin epätarkkoja suttuja, että hylkäsin pariin otteeseen koko postauksen julkaisun. Nyt postauksen kuvat ovat sijoitettu muualle, mutta tiedostan tämän olevan hyvin väliaikainen ja hyvin hätäpäissään tehty ratkaisu. Koitan nyt siis selvittää itselleni vaihtoehtoja kuvien lataamiseksi jostain verkkopalvelusta, mutta suo tuntuu upottavalta ja loputtomalta. Olen pienesti harkinnut myös blogin siirtämistä muualle, mikä ei tietenkään olekaan sitten ihan pieni juttu. Voisiko nyt vaan iskeä kuvainnollinen salama, joka selvittäisi ajatukseni ja neuvoisi kuinka jatkaa...

 photo IMG_1642_zps4azvhfab.jpg 
Terveisin, karhu :D

 photo IMG_1650_zps7kscepn7.jpg


Kaikesta keväthuumasta huolimatta olen myös ollut tolkuttoman väsynyt - kevätenergiasta huolimatta. Tiedostan työasioiden henkisen kuormituksen, vaikka pyrinkin olemaan stressaamatta niistä. Silti huomaan niiden nakertavan ja lamauttavan - energiaa ei tunnu aina riittävän niihin itselle tärkeisiin asioihin. Nyt vielä kropassa ilmeisesti jyllää jokin pöpö (ehkäpä vanha tuttuni mykoplasma), sillä lenkilläkään ei oikein kulje. On päiviä joina jaksaa ja elämä tuntuu hyvälle kunnes taas seuraavana pieni ylämäki saa pulssin kiihtymään ihan liian korkeaksi, happi ei kulje eikä jalkakaan nouse.

Onnekseni hyvät asiat elämässä painavat vaakakupissa nyt sen verran, että kyllä nämä pienet peikot selättyy. Jos ei muuten niin asenteella (ja vappusimalla)!


maria

ps. Linkkiä sima- ja munkkiohjeeseen, jonka muutama vuosi sitten julkaisin - vielä ennättää!




lauantai 24. maaliskuuta 2018

parempi maanasukas - Earth Hour 2018


Tänä iltana vietetään Earth Houria. Viime aikoina olen pohtinut hyvin paljon ilmastonmuutosta ja varsinkin omaa osuuttani siihen. Tiedostan, että oma kakkuviipaleeni on hyvin hyvin pieni siivu kokonaisuudessa, mutta siitäkin huolimatta isompi kuin äkkiseltään ajattelisi. Vaatteet ylläni, kirjoituksen lomassa syömäni kauravälipala ja kahvikupissa jäähtyvä kahvini, talomme lämmitys, läppäri - kaikki nämä kuluttavat maapalloa, joka itselleni ainakin on kovin rakas. Olkoonkin, että kauravälipala on  maitotuotteita ekologisempi vaihtoehto ja kahvini on luomulaatuista. Molemmat ovat kuitenkin pakattu muoviin ja muovi on seuraava saatanasta.... Mikään, mitä tarvitsemme elääksemme ei tule tyhjästä. Kulutamme ja tuhoamme luontoa väkisin niin kauan kun elämme.



Onneksi kuitenkin on vaihtoehtoja, joilla voi ainakin hidastaa turmiota. Opettelenkin tässä pienet aivoni solmussa, miten olla vieläkin parempi maanasukas. Työtä on, mutta haluan uskoa, että pienetkin askeleet oikeaan suuntaan vievät lopulta perille.

Earth Hour kannustaa valojen sammuttamisen lisäksi vaihtamaan illallisen kasvisvaihtoehtoon. Meillä testattiin hetki sitten täytettyjä paprikoita lihattomana versiona, täytteenä maustekurkkua, mozzarellaa ja kotimaista nyhtökauraa, pinnalla vielä luomujuustosiivut. Mies totesi, että huijausta, koska maku oli hyvä ja lihaisa. Niinpä - hyvää oli, mutta ei kai sentään huijausta. Tänä iltana nyhtökaurasta on tarkoitus valmistaa tortilloja ja syödä niitä kynttilöiden valossa.

Kasvisruoka on paitsi terveellistä myös vähemmän ympäristöä kuormittavaa. En silti ole kasvissyöjä, vaikka olenkin vähentänyt lihansyöntiä. Rakastan myös juustoja sekä jogurtteja ja on myönnettävä, että kahvi maistuu parhaalta kun siinä on loraus oikeaa maitoa. Jogurtteja olen kuitenkin korvannut paljon kauravälipaloilla, joista kotimainen Yosa on aivan ehdoton ykkönen. Ruoanlaitossa kasvipohjaiset vaihtoehdot ovat tulleet perinteisten ruokakermojen tilalle,  mutta se kahvi...




No, entäs autoilu sitten. Joudun ajamaan autolla päivässä reippaasti toistasataa kilometriä. Tällä hetkellä ajan dieselautolla, mikä on tietysti pahin saatuttaja käytettävissä olevista polttoaineista. Olen kuitenkin satsannut uuteen autoon, jonka päästötasot olisivat mahdollisimman pienet. Pyrin myös mahdollisuuksien mukaan tankkaamaan aina kotimaisia biotuotettuja polttoaineita. Ja tietysti osallistuin taloutemme puolesta myös kinkkutemppuun! Aika mieletöntä, että Suomessa osataan vaikka ja mitä - meillä on mahdollisuus käyttää fossiilisten polttoaineiden tilalla lähituotettua, kierrätysjämistä tehtyjä polttoaineita, jotka ovat monella tapaa ekologisempia kuin perinteiset kilpailijansa. Haaveilen biokaasulla rokkaavasta ajokista, mutta toistaiseksi tankkauspisteitä on vielä sen verran harvassa ettei omalla ajoreitilläni niitä ole.

Kulutustottumuksiini on onneksi kuin itsestään tullut muutos. Tavaroiden  haalimisen sijaan suunta on ollut jo tovin enempi luopumisen suuntaan. Olen antanut pois paljon vaatteita ja muuta tavaraa, vaikka sekin matka on kesken. Pyrin lajittelemaan syntyvät jätteet ja varsinkin miesrukka on välillä sen asian kanssa ihmeissään - mikä nyt kuuluu roskiin ja mikä muoviin? Tarpeettomat ja hetken huumassa tehdyt ostokset ovat vähentyneet hyvin radikaalisti, mistä olen hyvin iloinen. Vaatteissa panostan enempi laatuun ja luonnonmateriaaleihin. Olen siirtynyt yhä enempi luonnonkosmetiikkaan ja siivouskomeroon ja pyykinpesuunkin on ilmestynyt ekologisia vaihtoehtoja.




Muistan niitä aikoja kun kamerassani oli vielä patterit. Kannoin siinä käyttämäni patterit kotiin kierrätykseen mm. Thaimaasta, Intiasta, Egyptistä, Kreikasta ja jopa Briteistä - koska ne olisivat menneet noissa maissa roskiin. En ole aivan varma oliko kyseessä varsinainen ekoteko, mutta itselle jäi parempi mieli, kun tiesin mihin ongelmajätteet päätyivät.


Miten sinä aiot viettää Earth Houria? 

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

tuoksulamppu


Alkuviikko on kulunut sutjakkaasti.

Niin kuin se ei muka yleensä niin tekisi....



Olen kipittänyt lenkillä, kokannut nyhtökaurasta ja tofusta, tehnyt instastory- pätkiä, joogannut, tuijottanut kattoa ja ajellut ympäriinsä. Ja rakastanut uunipäärynöitä! Monet näistä ovat myös vilahdelleet niissä instastooreissa eli nyt kipin kapin seurailemaan painamalla tästä, jos et jo seuraa (muista myös painaa seuraa- nappia siellä instagramin puolella ;)

Tämäkin on vilahdellut sekä instagram kuvissa, että instastoriesissa! Tuoksulamppu on jo ennättänyt ihastuttaa itseensä ihan ikihyviksi. Se on kieltämättä kaunein näkemäni tuoksulamppu.

Muotoilu hivelee silmiä ja alaosan puupinta tekee siitä lisäksi maanläheisen.


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.



sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

enemmän instagramissa



Suoraan asiaan! Joko seuraat Instagram-tiliäni (@marbemilia)? 

Jos kaipaat hieman enemmän, vastaus löytyy yllä olevasta osoitteesta! Tällä hetkellä en tunnu saavan järjestettyä haluamaani aikaa kirjoittamiselle, mutta instatiliäni olen pyrkinyt päivittämään tiuhempaan. Olen jopa jäänyt vähän koukkuun ja väkerrän videoita Instastoryn puolelle aivan innoissani! Ja niinkun tuhahtelin koko ajatukselle vielä tovi sitten...



Jaan toki instakuviani jonkin verran täällä blogissa sekä facebookin puolella (joko olet tykännyt sivusta?). Mutta instastoorit ovat nähtävillä vain instagramissa, klikkailehan siis seuraamaan. Uusista postauksista ilmoittelen facebookissa sekä instastoriesissa, joten ainakin toista tiliä kannattaa seurailla.

Toivottavasti nähdään molemmissa!


maria xx