tiistai 15. elokuuta 2017

meillä kylässä

Koiranpennut kasvavat hurjaa vauhtia. Pienet herrat saavat huomiota emänsä, mummonsa, tätiensä ja siskopuolensa lisäksi toki meiltä, lauman ihmisjäseniltä, mutta myös vierailijoilta. Koiranalut herättävät kiinnostusta aina naapureita myöten ja viime viikkojen aikana meillä onkin käynyt jos vaikka ketä pentuja ihmettelemässä. Kiva juttu, tottakai.

Näen vierailuissa aina hieman koomisia piirteitä ja mielessäni tapahtumat värittyvät pieniksi tarinoiksi.


Kun vieraat saapuvat isommat koirat haukkuvat heidät heti lyttyyn. Yritämme vääntää vieraille vanhaa vitsiä ovikellosta, joka jää vähän päälle. Meillä ei siis ole oikeasti ovikelloa, on vain nuo vieraista hälyttävät koirat.

Seuraavaksi siirrytään pikavauhtia niin sanottuun pentuhuoneeseen, jossa istumme paljaalla lattialla kaltereiden takana - pentujen näkökulmasta. Pienet herrat napottavat pentuaitauksessa ja katselevat meitä hetken silmät suurina ennen kuin uteliaisuus voittaa. Rohkeimmat vieraat nostelevat pentuja syliinsä tai kiipeävät noin puolimetrisen aidan yli aitaukseen. Aitauksessa saattaa astua pissaan, mutta koiraihmisille se on tietty normisettiä. Joku pentu pissaa vieraan syliin, toinen narskauttaa terävät pikkuhampaansa jonkun ranteeseen. Yhden ylättää isompi hätä ja päivittelemme hajua, jonkun siivotessa jälkiä. Pienimmät vierailijat vähän arastelevat liian innokkaaksi käyviä pentuja, ovat selvästi oppineet naskalihampaiden voiman.


Jossain kohtaa maltetaan hörppiä kahvit, hyvällä tuurilla on jotain kahvileipää - jos ei muuten, niin vieraiden mukanaan tuomaa. Ne onkin yleensä ne parhaat kahvileivät! Ennätetään ehkä vaihtaa jotain kuulumisiakin, nimenomaan muita kuin koirakuulumisia. Innostutaan uusimmista hankinnoista, jotka liittyvät ikkunanpesuun (mitä ihmettä?? seuraavana päivänä hankin oman sellaisen...), siivoukseen ja tietotekniikkaan. Saatetaan muistella menneitä, ne liittyvät usein ainakin osittain koiriin. Eräät pienet vieraat hämmästelevät pentujen lisäksi myös patiollamme nukkuvaa lepakkoa. Käydään läpi uudistunut olohuone. Saatetaan katsella lisää pentuja ennen vieraiden lähtöä.



Meillä kyläily on siis epäilemättä elämys. Pennut sen tekevät, sillä pienillä herroilla vieraita on riittänyt, muulloin on vähän hiljaisempaa. :D


maria xx


Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.


sunnuntai 13. elokuuta 2017

loppu on uuden alku


Elossa ollaan. Töihin palaaminen aiheuttaa aina pientä vapauden kaipuuta, saa haaveilemaan matkoista maailman ääriin ja puristaa ylimääräiset mehut muijasta. Asiaa ei helpota villiintynyt unirytmi ja tottuminen vähintään yhdeksän tunnin yöuniin. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, nukuin tosiaan piiitkiä unia. Nyt on ensimmäinen viikko pyristelty töiden parissa huomattavasti lyhyemmillä unilla, jospa se tästä taas lähtee.

Useampi asia on saatu päätökseen - olohuoneremontti on taputeltu, enää vain pari huonekalua hakee omaa paikkaansa, taulut pääsyä seinille ja niin edelleen. Olen vain onnellisena pyörinyt olohuoneessa ympäriinsä, ihastellut sen raikkautta ja avaruutta. Melkein kuin ei olisi kotona ollenkaan, vaikka samaan aikaan tila tuntuu enemmän omalta kuin koskaan.




Viikonloppuna päättyi koiranäyttelykausi porukkamme osalta. Meillä on ollut taas aivan mahtavan mukavia näyttelyreissuja kasvattien omistajien kanssa - kerrassaan huippua sakkia! Siksi näyttelykesästä luopuminen aiheuttaa pientä haikeutta. Tyhjiö on kuitenkin nopeasti täytetty muilla menoilla. Ensi viikonloppuna alkaa syksy ja koirat saa päästää metsään. En ole silti vielä valmis luopumaan kesästä muilta osin, en vielä.





Kuvan pitkäkorva hyppeli ja ruokaili ihan muina pupuina pihamaallamme tässä eräänä päivänä. Koirat eivät tienneet kaverista mitään vaan vetelivät kauneusuniansa sisätiloissa, mutta olen varma, että mokoma käy vähän väliä puskissamme haukuttamassa koiriamme. Tällä kertaa töpöhäntä käväisi aivan koiratarhan aidan vieressä, ikään kuin katsomassa missä vika, kun mitään ei kuulu.

Pikkupennut kasvavat kohinalla. Pikkuherrat ovat vieneet sydämeni ja ihmekös tuo, katsokaa nyt noita mussukoita!



Vääntäydyn vällyjen väliin ja näen toivottavasti unia kaukomaista tai söpöistä koiranpennuista, aamulla odottaa taas arki. Päätin, että ensi viikolla yritän skarpata yhdessä jos toisessakin asiassa. Reipasta alkavaa viikkoa.


maria xx

kuva koiranäyttelystä Sanna, muut kuvat omiani




Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.



perjantai 4. elokuuta 2017

havaintoja heinäkuulta


Eletään jo elokuuta. Jaa, mitä teinkään heinäkuussa?

Söin metsämansikoita. Uin niin, että kohta varmaan kasvaa evät. Pakko, koska kesä - uida siis. Toimin kätilönä neljälle pojalle. Kuuntelin sadetta, paistattelin auringossa. En matkustanut minnekään, jos ei kauppareissuja lasketa. Ja naapurikaupunkia. Olin lomalla - okei, olen vieläkin. Nautin. Välttelin kaikkia tärkeitä tehtäviä, paitsi nurmikonleikkuuta. Remontoin (lue: suurelta osin seurasin sujuvasti kun mies remontoi). Ladoin tiilistä pation - uskomatonta kyllä - aivan itse. Muun muassa.



Järjestin vihdoin sekamelskassa olleet kuva-arkistoni ja ne ehkä miljoona kuvaa! Siihen upposi tovi jos toinenkin, mutta urakka on tehty. On vuosittaiset kansiot, kuukaudet ja spesiaalitapaukset omissa kansioissaan. En enää koskaan nöyrry samaan kuvien ja niitä muka järjestyksessä säilyttävien aplikaatioiden loukkuun. On vain ulkoinen kovalevy, varmuuskopiolevy ja yksi ohjelma.

Lomatohinoissa havaitsin, että kropalleni ei sovi helvetti mikään. Milloin se kipeytyi tiilien kantamisesta ja siirtelystä, kitkemisestä, ruohonleikkurin työntämisestä, koneella vietetystä päivästä, liian pitkistä yöunista, valvotusta yöstä... Kolmen tunnin piknikistä ystävän seurassa se tosin ei kipeytynyt.



Piknikillä oli viltti ja tyynyt takapuolien alle, suolaista suuhun pantavaa, melonia, kahvia ja pari siideriä. Aurinko helli ihoa ja mieltä, tuuli vilvoitti liialta kuumuudelta - vihdoin kunnon rusketusrajat! Paljon hauskoja juttuja, kuulumisia ja maailman parannusta. Täällä maalla piknikpaikaksi soveltuu vallan hyvin oma tai naapurin puutarha tai takapiha - tärkeintä ovat eväät, seura ja asenne.

Maanantaina koittaa arkinen aherrus, johon en kaipaa pätkääkään. Sitä ei ehkä saisi sanoa ääneen, mutta jospa se lieventäisi tunnetta. En silti suostu siihen, että loman loppu tarkoittaisi kesän loppumista! Eihän kesä ole vielä(kään) päässyt kunnolla olemaan kesä - missä viikkojen helteet ja ja hellät, lämpimät illat?? Lomakin jatkuu muutaman viikon kuluttua.

Mitä teidän kesään kuuluu, kuulisin mieluusti?


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

pikkuprinssit



Kas tässä, pikkuprinssit.

Meille syntyi tosiaan tovi sitten ajokoiran pentuja, kaikki poikia tällä kertaa. Aika menee kuin siivillä ja nassikat alkavat olla isoja pojankoltiaisia, kaksi viikkoa menee nopsaan pikkupennun (ja kesälomalaisen) elämässä. Kuvat ovat aivan ensimmäisiltä päiviltä, joten kokoa on lapsukaisilla jo huomattavasti enemmän tätä kirjoittaessa.

Elämä on kuitenkin vielä hieman yksitoikkoista näin ihmissilmin katsottuna. Nukutaan ja paljon. Tapaillaan ensimmäisiä askeleita. Syödään aina kun maitobaari on auki ja ilmaistaan itseään hymisemellä, vikisemällä ja haukkumalla siten kuin nyt pikkupennut haukkuvat. Tarkemmalla syynillä pienen pennun kehitys on mitä mielenkiintoisinta seurattavaa. Tässä kohtaa pentujen silmät alkavat pikkuhiljaa raottua, joten ihan pian pennuille aukeaa täysin uusi maailma.





Paitsi että pentuja voisi katsella kaiket päivät, niiden tuottamat äänet koukuttavat. Olen pähkäillyt tunteja niiden merkityksiä ja olen varma, että niillä kaikilla on tarkoituksensa. Porukka on täysin hiljaa vain sikeästi nukkuessaan ja silloin kun on liian kiire syömiseltä.

Mieluista ajanvietettä äänitarkkailun ohessa on myös miettiä, kenestä kasvaa minkäkin luonteinen koiraotus. Päätelmiä voi tehdä ääntelyaktiivisuudesta kuin muustakin aktiivisuudesta. Olenkin jo julistanut, kenen luulen tahtovan porukan pomoksi kunhan vähän kasvavat - hauska nähdä osuuko koiranpennunlukutaitoni oikeaan. Vaikeampaa tässä vaiheessa on ennustaa, tuleeko tästä porukasta seuraavia ketunajon mestareita...




Pentujen elämää voi seurata myös koirablogimme puolella www.ruunajoenkennel.fi, missä pennuista löytyy yksityiskohtaisempaa tietoa. Kuvia jaan myös sometileilläni, linkit alla. ;)


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.