sunnuntai 10. joulukuuta 2017

synttärihetkiä


Täytin viime keskiviikkona vuosia. Mitä vanhemmaksi tulee sen merkityksettömämmäksi varsinainen ikä tuntuu muuttuvan, se on yhä enemmän pelkkä numero ja minä olen numeroissa huono - eli kuka näitä vuosia nyt laskee? Koska samana päivänä sattumoisin juhlittiin 100-vuotista Suomen itsenäisyyttä sain minäkin osani juhlahumusta vähän kuin varkain.



Viime vuonna syntymäpäivääni vietettiin Lontoossa yläilmoissa, tänä vuonna ohjelmassa oli kolmituntinen Tuntematon Sotilas (2017), Imatrankosken koskinäytös sekä ilotulituksen bongausta auton ikkunasta.

Uuteen Tuntemattomaan Sotilaaseen oli luotu tunnelatausta kaikkien edeltäjiensäkin puolesta. Sotaelokuva on päivitetty koko kansan elokuvaksi eikä tämän näkeminen enää vaadi varsinaista innostusta genreen. Luonto oli kuvattu kauniina ja tärkeänä, vaikka ympärillä sota repi ja riipi. Sota ei ollut ainoa joka raastoi, joskin oli syyllinen siihen - sotilaiden koti-ikävä, perheiden kaipaus ja pelko, yksinäiset joulut ja onnen kyyneleet jälleennäkemisen hetkellä - piti pyyhkiä omiakin silmäkulmia vaivihkaa. Turhaan ei ole tätä versiota parhaaksi ja realistisimmaksi versioksi kehuttu.



Elokuvasta suoriuduttiin pienen automatkan jälkeen Imatrankosken rantaan. Osana Suomi100-juhlallisuuksia oli kaksi koskinäytöstä, joista viimeisempään mekin ennätettiin. Kohisevan veden pauhu on korvia huumava, pienen ihmisen mieli ei riitä edes arvioimaan veden voimaa. Koskinäytöksessä olin ollut myös kerran aiemmin kun vietimme ystävän polttareita, silloin soi myös Finlandia hymni, jota nyt jäin hieman kaipaamaan.

Illalla nostimme maljat ennen kaikkea Suomen itsenäisyydelle, mainittiin siinä ne minunkin syntymäpäivät ja istuttiin valmiiseen ruokapöytään. Ihanan helppoa! Kiitos isäntäväelle kestitsemisestä, seurasta ja kaiken tämän järkkäämisestä. Halipus!

maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

onnea Suomi











Onnea satavuotias Suomi!

Meillä on onni ja kunnia elää puhtaassa sylissäsi, metsien ja järvien syleilyssä. Meillä on onni kerätä satoasi metsistä ja pelloiltasi, syödä maailman puhtainta ruokaa, juoda puhtainta vettä maailmassa. Nauttia monimuotoisesta olemuksestasi kaikin aistein.

Meillä on onni asua yhdessä maailman turvallisimmista paikoista. Maassa, jossa moni asia on paremmin kuin maailmalla. Maassa, jonka vuoksi tuhannet miehet ja naiset taistelivat ja menettivät henkensä - unohtamatta Suomenhevosen panosta - meidän ja maamme vuoksi. He tekivät raskaan ja kivuliaankin pohjatyön vuoksemme, jonka hedelmistä nyt saamme nauttia.

Meillä on onni elää ja olla maailman kauneimman luonnon ympäröimänä ja hengittää sen puhdasta ilmaa. Meillä on kunnia ja vastuu kohdella maatamme hyvin ja pitää se hyvinvoivana, kehittää edelleen paremmaksi paikaksi elää ja olla. Meillä on kunnia olla itsenäisen Suomen kansalaisia, jossa voimme olla vapaita ja hengittää.

Tänä iltana nostan maljan kotimaalleni, satavuotiaalle Suomelle ja lausun "Onnea Suomi!"

maria xx






kuvat: Savonlinnasta, Puumalasta sekä Olos- tunturilta

torstai 30. marraskuuta 2017

marraskuun viimeinen




Niin se vaan hujahti pitkä ja pimeä marraskuu. Viimeisen päivän kunniaksi saatiin myös hieman lisää lunta ja pientä pakkasta, joten saan viimein aasin sillan näille pehmoisille villapaitakuville - en millään tohtinut julkaista näitä kun ulkona oli plusasteita ja vettä vihmoi harmaalta taivaalta. Vaikka onhan tässä voinut pukeutua villapaitoihin läpi kesän ihan muina vilukissoina...

Tulipa tässä ohitettua ihan puolihuomaamatta sellainenkin rajapyykki kuin blogin 5-vuotispäivä. Niinpä. Viisi vuotta olen horissut juttujani menemään. Enpä aloittaessani ajatellut sen kummemmin, kuinka pitkään blogi kulkisi mukanani. Vuodet ovat vierineet vauhdilla, hyvä tavaton sentään!



Merkkipäivä sai minut pohtimaan onko mukana ehkä lukijoita, jotka olisivat kulkeneet mukana koko matkan? Mietinnän alla on myös ollut jotain pientä kivaa teille, jotka juttujani luette. Jotain osoitukseksi siitä, kuinka kiitollinen olen teistä lukijoista. Se voisi olla kauniin kiitoksen lisäksi ehkä arvonta tai ehkäpä blogin ihka ensimmäinen(!) Q&A- postaus - tai molemmat! Sanokaa te, kiinnostaisiko jompi kumpi tai ehkä molemmat?

Marraskuuhun mahtui enempi mukavia kuin ikäviä asioita. Ehkä positiivisten asioiden etsiminen auttoi, vaikka joinain päivinä olikin hitusen vaikeaa. Useampana päivänä positiiviset asiat kuitenkin löysivät minut, kuten vaikkapa se kun lapsuuden ystäväni tupsahti työpaikalleni. Seuraavana iltana tavattiin vielä uudestaan ja vaihdetiin kuulumisia paremmalla ajalla. Tätä kirjoittaessani hän on lentänyt jo takaisin kotiinsa, mutta nuo pienet hetket ja ajatus niistä hymyilyttää yhä. 



Ehkäpä marraskuuhun tarvitaan vain ripaus asennetta. Luulen, että sain ainakin itselleni reseptin selvitä siitä jatkossakin paremmalla mielellä. Pitkiä talvikuukausia on vielä muutama edessä, mutta ehkä niistäkin nyt selvitään. Toivotetaan joulukuu hymyillen tervetulleeksi!


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.

maanantai 27. marraskuuta 2017

pieni wc uusiksi?


Yhteistyö : IDO


Kirjoittelin tuossa kesän aikana olohuoneremontistamme pariinkin otteeseen. Se possakka on nyt pidetty, pitäisikin tehdä valmiista huoneesta oma postauksensa. Syksy kun on ilmeisesti hurahtanut vain ihastellessa huoneen keskipisteeksi muodostunutta mustaa pönttöuunia. Alunperin väriratkaisu jännitti hieman, mutta tässä kohtaa voin sanoa, että se oli napakymppi. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ensikesän agendaan on suunniteltu olohuoneen vieressä sijaitsevan työ/vierashuoneen remontointia, mutta kesään tuntuu olevan vielä ikuisuus. Niinpä päässäni jo pitkään muhinut ajatus alakerran wc:n uusimisesta on nostanut päätään ja noussut tämän hetken ykkösaiheeksi.

Alakerran vessan uusimisesta on puhuttu jo iät ja ajat. Se toimittaa miehen vessan virkaa ja yläkerran wc on minun valtakuntaani. Niinpä remontti ei jatkuvasti ole ollut omassa mielessä, vaikka kyseessä on samalla myös vieras wc. Jälkimmäinen fakta huomioon ottaen toimeen pitäisi todella ryhtyä pikimmiten. Paitsi, että kaipaan pikkuruiseen tilaan yleistä freesausta, tarvitaan sinne ehdottomasta myös säilytystilaa, jota tällä hetkellä ei käytännössä ole juuri lainkaan.



Suurin haaste tässä projektissa on wc:n pieni tila. Oviaukko on lähes lavuaarin kohdalla sivusuunnassa, mikä rajoittaa altaan ja allaskaapin syvyyttä merkittävästi. Tila on myös kapea, joten allaskalusteen leveys on myös hyvin rajallinen. Allasta vastapäätä on wc-istuin ja siinäpä tila suurin piirtein onkin.

Kotimainen IDO tarjoaa laajan valikoiman kauniita ja toimivia ratkaisuja monenkokoisiin wc tiloihin aina keramiikasta kalusteisiin ja valaistusratkaisuihin. Yli sadan vuoden kokemus ja uudet innovaatiot yhdistyvät muotokielessä. Kalustaisin enemmän kuin mieluusti vaikka molemmat vessamme kotimaisella osaamisella ja vaihtaisin vanhat Arabialaisemme uudempiin. IDO muuten tunnettiin alun alkaen Arabiana.

Millaisia vaihtoehtoja sitten pikkuruiseen vessaamme olisi? Entä jos näitä pienen koon aiheuttamia rajoitteita ei tarvitsisi ottaa huomioon? Tietysti haluaisin nykytrendin mukaisen kotispan (jonka valmistumisen jälkeen mies saisi nykyisen vessani), mutta ikkunaton pikkuruinen koppi ei taida sellaiseen taipua millään ihmeellä eli unohdetaan moiset suuren maailman kotkotukset.


IDO Trend 


Suosikikseni onkin kipuamassa IDO Trend- sarjan allaskaluste ja siihen sopiva IDO Wave- allas. Luonnonmateriaalit ovat lähellä sydäntäni ja siihen vastaa mukavasti vaalea tammen sävy laatikoiden etusarjoissa. Ja tuo allas - se vain on yksinkertaisesti niin kaunis. Ongelmaksi tässä tulee kuitenkin kalusteen syvyys sillä se ylettyisi liikaa oven kohdalle, harmin paikka.

Tilaan sopivat ja itseäni miellyttävät vaihtoehdot olisivat IDO Elegant Compact- tai IDO Select Small- sarjan allaskalusteet. Väreistä edelleen tammi pitää pintansa, mutta myös musta saarni ja mattamusta kiinnostelevat. Molempien sarjojen allaskalusteet soveltuvat syyvyydeltään ahtaisiin tiloihin Compactin ollessa 366 mm ja Select Smallin 320 mm syvät.


IDO Elegant Compact // IDO Select Small


Altaan yläpuolelle valikoituisi peilikaappi edelleenkin, sillä se puolustaa paikkaansa säilytystilan tuojana. Haaveilin jossain vaiheessa pelkästä peilistä, mutta jos nyt pidetään järki kädessä, niin peilikaappi on ainoa oikea ratkaisu tässä tilassa.

Nykyinen wc-istuin on palvellut hyvin, onhan se luotettavaa Arabia- laatua. Ajanhammas on kuitenkin väistämättä jättänyt siihen jälkensä ja vaikka muotoilu minua monella tapaa miellyttääkin, ei se välttämättä ole esimerkiksi puhdistamisen kannalta edullisin. Niinpä Glow- sarjan huuhtelukaulukseton wc-istuin voisi tulla kysymykseen, itseäni miellyttää tämä perinteisempää muotoilua edustava Glow 61, joka sisältää kuitenkin nykyaikaiset toiminnot kaksitoimisesta huuhtelusta (valinnainen) raikastintoimintoon. Wc-istuimen päälle pari hyllyä tai vaihtoehtoisesti vielä seinäkaappi ja avot.


IDO Reflect Clear peilikaappi // IDO Reflect tasopeili // IDO Glow 61 wc-istuin 


Seinäpinnat, tekstiilit ja muut sisustustilpehöörit ovat sitten oma lukunsa. Seinäpinnoille ehkä hieman uutta väriä, vaikka puupinnat kauniita ovatkin. Tekstiileiksi puuvillaa ja pellavaa, jota jo nyt löytyy huushollistamme ja tarpeen mukaan pieniä koreja pienemmille tavaroille. Tälläisista tykötarpeista rakentuisi oman näköinen wc. Ehkä alamme tuumasta toimeen?

Kuulisin mielelläni millaisia ratkaisuja teidän pienissä vessoissa on?


kuvat: IDO


maria xx



Seuraa blogia Facebookissa ja Instagramissa.