maanantai 26. marraskuuta 2012

Ihana ystävyys

Eilen illalla piti tietysti katsoa Neloselta Sinkkuelämää- elokuva. En ollut nähnyt sitä aiemmin...tässä taas paljastui kuinka ajanhermolla olen. Edellisestä elokuvissa käynnistä taitaa olla pari vuotta...? Joka tapauksessa, tämä elokuva oli taattua ja tuttua Sinkkuelämää alusta loppuun. Ehkä yllätyksetön, mutta sunnuntai-iltaan aivan sopiva. Ja mikä tärkeintä, loppu hyvin ja niin edelleen.

Tarkoitus ei ollut kuitenkaan tunnustaa, kuinka huono olen käymään elokuvissa tai kirjoittaa leffa-arvostelua. Sen sijaan elokuva sai miettimään ystävyyttä. Elokuvan päähenkilöiden ystävyys on kadehdittavaa ja harvinaislaatuista. Okei, kyseessä on elokuva ja hahmot fiktiivisiä. Todellista, kaiken kestävää ystävyyttä esiintyy kuitenkin myös tosi elämässä, eikö niin? Omat ystävyyssuhteeni eivät aina ole olleet niitä parhaimpia. Toisaalta on ollut niitä hyviäkin ystäviä - ja on toki vieläkin. Vaikka ystävyys ja sen muoto ovat muuttuneet vuosien varrella, se fakta pysyy, että ystäviä tarvitaan. On harmillista, että nään ystäviäni niin harvoin. Aina on  jotakin, on pitkä matka, kiireitä töissä tai paljon tekemistä kotona, aikataulut eivät satu jne, jne. Tyttöjen jutut on kuitenkin tyttöjen juttuja ja kaipaan tyttökavereitani. Miksi sitä sitten on niin saamaton, että mieluummin nyhjöttää kotona? Ystävistäni pyyteettömin odottaa aina kotona. Puhekyvyttömästä koirasta ei aina ole apua pulmatilanteessa, mutta toisaalta luotettavampaa ystävää saa hakea. Jokainen ystävä on  omanlaisensa ja uniikki. Kiitos ystäväni, että olette olemassa. Uskon, että tunnistatte itsenne. <3

Kaverin kaa on hyvä olla ja touhuta :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)