perjantai 5. huhtikuuta 2013

VOI ONNEA!

Voiko ihminen olla  niin onnellinen, että ällöttää? Juuri nyt taas tuntuu, että voi. Pitkin päivää olen ollut yhtä hymyä. Erinäisiä mukavia asioita on lähipäivinä ja tänäänkin varmistunut ja tapahtunut. Ja miten ihana on tietää, että mukavia asioita on myös edessäpäin tulossa! On tiedossa lomaa, matkaa, kesää ja lomaa ja juhlia ja kaikkea mukavaa. :D

Jokin aika sitten luin sosiaalisesta mediasta, kuinka ihmisten onnellisuus ihmetyttää. No, mieluummin itse ainakin kirjoitan asioista, joista olen tullut hyvälle mielelle ja ehkäpä joku muukin voi ilahtua siitä. Ei se elämä silti välttämättä ole jatkuvasti ja kellon ympäri ruusuilla tanssia, mutta en vaan niinkään tykkää sitä maailmalle toitottaa. Kyllä minua ihan päivänkin mittaan keljuttaa monikin asia. Kaikki ei aina mene oman mielen mukaan. On rankkojakin asioita, jotka ravistelevat maailmaani tai läheisteni maailmaa, mutta joista kuitenkaan ei mielestäni ole soveliasta kirjoittaa - täällä tai missään muussakaan julkisessa tai rajoitetussa mediassa. Ehkä se on sitten tuo elämänkumppani, joka joutuu kärsimään kaikki rutinat, joista en kirjoita? Ja kaikki muutkin rutinat!

Joskus kuitenkin kirjoitan myös niistä itseäni ärsyttävistä asioista. Ne ovat niitä vähäpätöisempiä juttuja, joita elämässäni tapahtuu. Niistä ei ole läheskään yhtä mukavaa kirjoittaa kuin iloisista ja hyvistä asioista. Millään tasolla mitattuna. Maailmassa on niin paljon valitusta, että ehkä sen vuoksi olenkin onnellisessa asemassa, etten tunne tarvetta valittaa - tai ainakin aika harvoin ja aika pienistä jutuista. Tosin varmaan tulee joskus ihan huomaamattaan valitettua myös ihan turhasta. Ja onnellisessa asemassa myös siksi, että ne asiat, jotka harmittavat/ärsyttävät/vihastuttavat/aiheuttavat minkä tahansa negatiiviseen tunteen, ovat kuitenkin vähemmistönä tunneskaalassani ja pääsen niiden ylitse ja unohtamaan ne. Vaikka saatan toki mielessäni niihin palatakkin. Mutta ne eivät hallitse minua.

Ehkä kaikkien elämä ei ole yhtä onnekasta kuin koen omani olevan? Kai se on vähän meidän jokaisen asenteestakin kiinni, kuka kokee minkäkin onneksi. Jonkun toisen näkökulmasta elämässäni ei ole mitään ihmeellistä. Eikähän se niin ihmeellistä olekkaan, mutta siitä huolimatta, olen onnellinen siitä, mitä minulla on elämässäni. Tavallisista asioista, niistä pienistäkin.  Minua ilahduttaa myös toisten onni ja onnellisuus. Ei kai onnellisuuden tarvitse olla salaisuus?

Toivon teille kaikille oikein onnellista viikonloppua! 

Ps. Ihmettely, johon tämän kirjoituksen ajatukset pohjautuvat, ei ollut kohdistettu minuun eikä keneenkään yksittäiseen henkilöön vaan oli ihmettelyä yleisellä tasolla. Omaan ajatusmaailmaani se vaan kolahti hieman hämmentävänä ja kysymyksiä herättävänä. En myöskään itse kohdista tekstiä keneenkään muuhun kuin korkeintaan itseeni.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)