sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

KOIRAMAISTA

Moi! Viikkoon on mahtunut kaikenlaista ja taas kaikkea muuta kuin blogin ylläpitoa. On toisaalta toki lohdullista, että on muutakin elämää. :) Viikon ohjelmassa oli muun muassa työkaverin läksiäiset, tapaamisia, kyläilyjä sekä muita askareita, joten koneella istumiselle ei kerta kaikkiaan ollut enää intoa, eikä oikein energiaakaan.

Eilinen hujahti Etelä-Suomessa. Aamulla kasin pintaan startattiin ja hieman yhdentoista jälkeen illalla kurvattiin takaisin omaan pihaan. Reissu oli oikein mukava, vaikkakin samalla kertaa hieman haikea, vietiin nimittäin  samalla Kipuna uuteen kotiin. Kyllä piti silmäkulmia pyyhkiä moneen kertaan sen jäädessä katsomaan koiratarhaan peräämme... Luopuminen kahdeksan viikon ikäisistä pennuista on helpotus, mutta tämä oli jo vähän vaikeampi. Hyvään kotiin neiti pääsi, siskonsa kaveriksi, mutta silti...

Kipuna (vas.) tutustuu uuteen kotiin. Helinä- sisko (nyk. Salla) seuraa vierestä.
Ettei kuitekaan ihan itkuvirreksi menisi, niin niihin mukavempiin osuuksiin. Kipunan jäätyä Vantaalle uuteen kotiinsa, suuntasimme pikapikapysähdykselle Jumboon, josta matka jatkui Espoon Luukin kautta Klaukkalan koirapuistoon. Mentiin Nerin kanssa vuosittaiseen "sukukokoukseen" kasvattajan luokse. Sää oli aivan mainio ja vaikkei osanottajia tänä vuonna kovin paljoa ollutkaan, niin kyllä koirilla vaan riitti hauskaa keskenään. Nerikin ulvoi suoraa huutoa, kun parkkeerasin autoa ja se näki ikkunasta toiset vizslat! Vaikka mukaan mahtui tälläkin kertaa muidenkin rotujen edustajia, niin kyllä vizsloilla vaan taitaa olla aina hauskempaa. :D
Toiset leikkii, Neri suorittaa etualalla kasvitieteellistä tutkimusta(?).
Vaikka Neri oli innoissaan, niin suurimmaksi osaksi se kyöhnäsi lähettyvilläni ja seuraili tilanteita hieman kauampaa. Olenkin ajatellut sen huumorintajun huonontuneen iän myötä varsinkin toisten koirien suhteen. Toisaalta ikä voi tuoda myös älyä, eikä se yksinkertaisesti viitsi enää riekkua samalla tavalla kuin nuorempana. Hieno neiti on aina hieno neiti, hihih. Jos nuoremmille tuli vähänkään riitaa, niin oli Neri sitä kyllä heti selvittämässä ja pistämässä "kakaroita" kuriin. Kyllä se vanha...vanhempikin vielä jaksaa kun sille päälle sattuu ja sattuihan se eilenkin. Nerin tunnistaa kuvista vaaleanpuna/harmaasta pehmopannasta. <3




Koirapuistosta palasimme takaisin Luukkiin, johon olin jo osan matkalaisista jättänyt ennen koirapuistoon menoa. Pienen prinsessan yksivuotissynttärit olivat siellä jo hyvänmatkaa meneillään ja pääsinkin suoraan kahvipöytään. Kotimatka sujui rattoisasti maalaismaisemissa ruotsinkielisiä tienviittoja ihmetellen ja kartanlukija ja kuljettaja (minä) uskotaan edelleen vakaasti, että reittivalinta oli suksee ja oikaisi matkaa ratkaisevasti, takapenkkiläiset huom! Kyllä matkailu avartaa!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)