torstai 5. syyskuuta 2013

COLLEGE PEOPLE

Pöö! Eilistä asukuvaa tupsahtaa kehiin nyt. Työpaikkani on siitä mukava paikka, että sinne voi pukeutua lähes miten vain. Jos huvittaa tälläytyä toimistotyyliin, teen niin. Jos taas olotila muistuttaa enempi tapettua matoa ja ei innosta, niin sitten lähden töihin rennommassa asussa. Kaikenkaikkiaan suosin ehkä hitusen enemmän rennohkoa tyyliä kuin liian sliipattua. Olenkin ollut jokseenkin innostunut pikkuhiljaa lisääntyneisiin collegepaitoihin ja ostinpa itsellenikin tämän yksilön. Eilen aamulla pujottauduin siihen unenpöpperössä ja suuntasin tukka pörrössä kohti työmaata.


Kaikkihan ei tietenkään mennyt kuin elokuvissa. Heti töihin päästyäni nimittäin huomasin, että hiha oli sivusaumasta ratki. Pahus! Ihan turha mennä valittelemaan enää päivän pidetyn puseron kanssa kauppaan. Kyllähän se kieltämättä vähän nyppii, kun uusi vaate onkin rikki. Toisaalta ihmetellä täytyy, etten huomannut asiaa jo sovitusvaiheessa. Kait se kapasiteetti on vaan joskus niin rajallinen, että jotain asioita jää huomaamatta. Vaikka olen mielestäni tarkka tälläisistä asioista... pah.


paita Seppälä # farkut shop4less

Alan kai vähän kerrassaan myös innostua tähän asukuvailuun, vähän ainakin. Ja vaikka nimitän tyyliäni tyylittömäksi. En noudata minkäänlaisia sääntöjä, pukeutumiseni on tylsää ja yksinkertaista, jopa yksitoikkoista. Pukeudun mielen mukaan, miten sattuu. Jotenkin tässä luetelluista aineksista kuvittelisi tulevan jotain paljon nerokkaampaa pukeutumista kuin ne kokoonpanot, joissa kuljeksin ympäriinsä. Mitä asujen kuvaamiseen tulee, niin siinä on toki omat haasteensa, kun minulta puuttuu esimerkiksi jalusta. Lisäksi puuttuu taito ottaa niitä älyttömän-hienoja-ja-ihania-ja-kauniita kuvia. Tai ehkä minulta puuttuukin kuvaaja?! Otetaan hyvä, innostava, mutta tottelevainen kuvaaja. Vapaa-aikoina voi sitten suorittaa vaikkapa yleisiä kotitöitä. :)


laukku Michael Kors # kengät Rocket Dog



Toisaalta hieman vierastin lähteä lötkössä kollarissa työpaikalle, mutta tarkemmin ajatellen, se sopii työilmapiiriimme. Lisäämällä tiukan alaosan ja korkeat korot, se löpöttävä collegepuserokin saa aivan uuden ilmeen. Aivan kuten ne eräät pilkkupöksyt, joita kauhistelin joskus huhtikuussa. Itseasiassa pilkkupökät olivat käytössä useampaan otteeseen, myös työpaikalla. Onhan se totta, että pöksyissä oli mukava ja rento fiilis ja helteelläkin ne tuntuivat vilpoisilta..Eikä kukaan huomauttanut, että 'oot sitten yöpuvussa töihin lähtenyt'. :D

Loppuun ajattelin paljastaa, etten koskaan ole syönyt sushia, ihan näin millään tavalla aiheeseen liittyen. Ja mikä omituisinta, mieleni on tehnyt sitä jo toista viikkoa pitkälti. Miten kummassa voi haluta jotain, vaikkei edes tiedä tykkääkö siitä? Näiltä nurkilta on turha etsiä mitään sushiravintolaa, joten pitänee taiteilla itse (kaikki pitää aina ite tehä..). Kokemus tai edes aiempi makuelämys voisi olla avuksi tässä projektissa, mutta minkäs teet. Viikonloppuna olisi tarkoitus hommaan ryhtyä, joten ohjeita ja opastusta otetaan vastaan. Terkuin, ummikko sushikokki

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)