maanantai 7. lokakuuta 2013

THOUSANDS OF MILES AWAY

Iltaa! Ajatukset taitaa tulla tähän päähän vähän miten sattuu. Toisinaan pohdiskelen syntyjä syviä, mutta useimmiten ajatukset ovat kevyttä viihdettä, eikä niin vakavamielisiä. Joskus on kuitenkin myös vakavoiduttava.

Blogin perusteella minusta voi saada melko pinnallisen kuvan. Myönnänkin, että blogini on pintaraapaisu minusta. Minulla ei ole niin vahvoja mielipiteitä esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista, että haluaisin puhua niistä. En ole mielipiteetön, mutta ne eivät ole minulle se juttu. Ne eivät ole tarpeeksi lähellä sydäntäni. Joku voi olla nyt sitä mieltä, että kyllä politiikasta pitää olla kiinnostunut ja mielipiteitä on oltava jne. En edelleen halua kirjoittaa niistä.


Haluan kirjoittaa asioista jotka ovat minulle tärkeitä ja mikä olisi itseäni lähempänä kuin oma elämäntapani. Siihen olennaisena osana liittyvät pukeutuminen kenkineen ja asusteineen, rakas koirani, ruoka ja arki ympärilläni. Blogi on vain pintarapaisu näistä, mutta mielipiteeni ovat aitoa itsesäni kaikessa hölmöydessään ja älyttömyydessään. Myös tapani kirjoittaa kertoo jotain minusta, pitää vaan osata lukea myös hieman rivien välistä. ;) Mielestäni myöskään kaikkein henkilökohtaisimpien asioiden jakaminen täällä ei tunnu luontevalta eikä mielekkäältä. Enhän blogin ulkopuolisessa elämässäkään jakaisi asioitani ventovieraan kanssa.


Viime päivinä olen pohtinut ihmisten välisiä välimatkoja ja nimenomaan fyysistä välimatkaa. Ihmiset ja jopa perheet ovat enenevissä määrin levittäytyneet ympäri palloa ja fyysiset välimatkat voivat olla mittavia. Omassakin lähipiirissäni on ulkomailla asuvia ja työskenteleviä. Olen joskus miettinyt, ettei minusta olisi lähtemään vieraaseen maahan asumaan ja olemaan, vierailut ja lomavisiitit ovat tietysti täysin eri asia. En usko, että minussa olisi lähtemisen vaatimaa rohkeutta tai vahvuutta sietämään eroa läheisistä. Toisaalta silloin kun olen tätä pohtinut, olen elänyt suhteessa, joka on tietysti ollut se suurin jarru. Entäpä jos näin ei olisi ollut? No, ehkei olisi silti ollut lähtijäksi...? Sitä on niin avuton ja voimaton varsinkin siinä vaiheessa, jos siellä kaukana asuvalla tai olevalla on hätä. Se hätähän voisi olla sitten niillä kotimaahan jääneillä läheisillä, enkä pystyisi auttamaan. Tai jos se hätä olisi itsellä, kuka auttaisi?


Ihminen on aika pieni pisara tässä systeemissä. Taidan jäädä kotiin. Kotona on hyvä olla ja rakkaat lähellä - niitä paria läheistä lukuunottamatta. Tyydyn siihen, että pääsen toisinaan matkustamaan uusiin kohteisiin, tuttuihin kohteisiin, tapaamaan läheisiä ja ystäviä sekä viettämään aikaa heidän kanssaan. Noin kuukauden päästä pääsenkin pariksi päiväksi läheisimmän kaukana asujan luo. Aikaa perillä ei ole montaa päivää, mutta aion nauttia niistä hetkistä täysin siemauksin!




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)