lauantai 21. joulukuuta 2013

JOULUPLÄNI JA INSTAELUKAT

Morjensta! Jos meikläisen joululahjojen saantia mitataan bloggausahkeruudella (= kiltteys?), niin lahjasaldo ei tule olemaan kummoinen. Menipä taas pari päivää ilman hiiskaustakaan, pahoitteluni siitä. Koko viikko meni jotenkin hirmuisessa hässäkässä, enkä tainnut olla yhtenäkään iltana kotona ennen seitsämää. Ja edelleen jouluvalmistelut on tekemättä! Onneksi sentään lahjat on hommattu, joten ehkä nyt voi aloittaa keskittymisen muuhun joulutoimintaan. :)


Tänään mennään eläimellisellä meiningillä, sillä keräilin Instagram- tililläni julkaistuja otuksia esiintymään postauksen kuvitukseen. Muun muassa Neristä on toivottu kuvia ja postausta, niin nyt ainakin neidistä on kuvia. Oma karvalapseni. <3 Neri on siis tuo yksivärinen ruskea. Kuvista löytyy myös ajokoiriamme, vanhempieni Ansa- kissa sekä A:n tyttären Verneri. Koristeena kakun päällä on vielä kana ja hirvi. :) Kysymyksiä otetaan vastaan, samoin toiveita. Aina. Instagramin puolelta saattaa myös löytyä jonkinlaisia kuvatekstejä näille.

Mutta entäs se joulu? Jotain pientä joulusälää aion kaivaa esille tässä viikonlopun aikaan, tosin ensin on aikeissa harrastaa siivousta ja pölyjen pyyhintää, jota jostain syystä inhoan rakastan sydämeni kyllyydestä. ;) Mutta ei auta, nyt on otettava rätti kouraan! Sitten on mukava tuoda kuusi tupaan, kun paikat on puunattu. Joulun jälkeen kuusenneulasia löytyy perinteisesti vielä juhannuksen aikaankin. Pölyjenpyyhintä ja kuusenneulasten sinnikäs pysyminen nurkissa eivät muuten millään tavalla liity toisiinsa, mutta asiat nyt vaan tulvahtivat mieleeni.



Aattopäivää vietämme A:n kotipaikalla, josta illaksi siirrymme omaan kotiimme vanhempieni kanssa. Aikeissani on myös paistaa joulutorttuja ja saatanpa tehdä jotain piirasta tai kakkuakin joulunpyhiksi. Joulupöydässä meillä on tänä vuonna hieman normaalista poikkeavat eväät, sillä meillä on villisian kinkku. O_o Tästä syystä päätin tehdä myös lihapaistin riistahengessä, joten pöytäämme nostetaan jäniksestä tehty paisti. Jänispaisti on jo vanha tuttu ja herkulliseksi todettu (ohjetta tästä varmaan joulun jälkeen, jos jotakua sattuisi moinen kiinnostamaan?), mutta villisika on molemmille uusi tuttavuus. Ainakin meidän joulupöydän  lihat ovat viettäneet onnellisen elämän, sillä ne ovat molemmat itse kaadettuja - lähiruokaa parhaimmillaan. Toki sitten on normilaatikot, kalat sun muut. :P


Vaikka aiemmin tuskailin joululahjojen kanssa, niin onnistuin mielestäni saamaan läheisilleni ihan mukavat lahjat. Pyrin ostamaan käytännöllisiä lahjoja ja jotain, mitä tiedän, että lahjansaaja tarvitsee ja tulee käyttämään. Aina nuo kriteerit eivät tietysti toteudu ja täyty, sillä joskus joku ihana juttu saattaa hämärtää tuon todellisuuden tajun ja pakettiin kääräistään jotain käsittämätöntä hömppää. Olen kuitenkin koittanut opetella tuosta pois vaihtelevin tuloksin.

Nyt on kuitenkin jo aika rientää muihin tehtäviin. Kuvat eivät oikein joulufiilistä nostata, koitan seuraavassa postauksesssa olla paremmin ajan hampaalla. Luvassa muuten on jotain uutta, jotain vanhaa, mutta ei sentään vaaleansinistä. ;)

Kaunis kiitos käynnistäsi blogissani. Toivon, että nähdään taas! Piparin tuoksuista lauantaita! :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)