maanantai 9. joulukuuta 2013

M'OON TUPPISUUNA

Heissulivei! Taas on arki palannut ja elämä valunut normaaleihin uomiinsa. Kolmeen vapaapäivään mahtui yhtä ja toista, kerkesinpä ihan sohvallakin löhötä viltin alla. :) Parin päivän blogihiljaiselon jälkeen ehdin jo hieman ikävöidä tänne, vaikka heti alkuunsa kirjoittaminen tuntuu takkuavan. Plaaplaaplaa, tuota ei varmaan kaikkien bloginpito- oppaiden mukaan pitänyt mennä möläyttämään vaan olla kuten otsikossa "lupasin", mutta minkäs teet. Kun takkuaa, niin ei kai se mykkäkoululla parane?


Itsenäisyyspäivän iltapalaa: salaatteja, katkarapuja, graavilohta...

On se vaan kammottava tilanne työkseen kirjoittaville, jos tekstiä ei vain synny! Tässä kohtaa voisin sanoa, että onneksi tämä on vain harrastus. Toivoisin toki, että blogini kasvaisi ja kiinnostaisi lukijoita. Minulla ei vaan taida olla kirjoittamisen kykyä ja tarpeeksi painavaa asiaa..? Tykkäsin kirjoittaa jo kouluaikoina, mutta asiasta helpon teki se, että aiheet oli valmiina. Aina joku kommentoi (opettaja vähintään) ja antoi palautetta, parannusehdotuksia, jopa kritiikkiä. Nyt olen omillani ja tällä hetkellä tuntuu, ettei minulla ole antaa teille mitään. Taskut ovat tyhjät.

Ei ole lukijan tehtävä kirjoittaa juttua tai postausta. Kirjoittajan kuuluu kirjoittaa, keksiä aiheita ja antaa luovuutensa tanssia tekstin muodossa. Aiheita voi ammentaa sieltä ja täältä, osaako ne pukea tekstiksi, onkin sitten toinen juttu. Aloitin blogini vähän yli vuosi sitten. Pihisin innosta, koska pääsisin kirjoittamaan. Mutta paljonko oikeaa, todellista asiaa postauksissani on ollut? Nada. Zero. Ei ollenkaan. Ok, ei tästä mikään asiablogi edelleenkään pitänyt tulla. Haluan kirjoitella mukavista asioista, sellaisista, jotka saavat itseni hyvälle mielelle. Joo, ei tietysti aina kaikki mene niinku Strömsössä. Olen ehkä itse itseni pahin kriitikko, mutta silti on vähän ikävä sitä opettajaa, joka kommentoisi, kritisoisi ja antaisi aiheita. Liekö ihan viisaasta myöntää tälläisiä? Oli tai ei, eipä taida olla mitään menetettävää - ehkä viimeinen uskottavuus? :D



Olen myös epäillyt olevani vaikeasti lähestyttävä. Koitan olla mukava (siis mitä koitan? olen oikeasti mukava :D). Mutta ei se silti kaikkia miellytä. Toisaalta kirjoittamiseni on niin pinnallista, että siinä piillee suurin syy. Kepeät aiheet vailla varsinaista painavaa asiasisältöä tuntuvat miellyttävän itseäni eniten, ehkä tarvitsen sellaista selvitäkseni päivistä? Jotain joka nollaa päivät, elämän pieniä iloja ja kaunistuksia. Nyt voi olla oikea hetki kiittää taas niitä ahkeria ja uskollisia, jotka ovat näinä hiljaisina päivinäkin vierailleet blogini parissa. Ette ehkä usko, miten se lämmittää mieltäni. Päiväni kaunistuksia... :)



Kuvat ovat viikonlopulta, muuta asiayhteyttä niillä ei juuri taida olla.


Vuosi Kuplia ja kimallusta- postauksessa ollut arvonta on päättynyt ja voittaja on selvinnyt. Ilmoitan hänelle pikapuoliin yksityisviestillä voitosta. Hänelle lähtee Guess- huivi, Oriflamen suihkusaippua ja pesukukka. Onnea! 


SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM



2 kommenttia :

  1. Oi kun näyttää hyvälle nuo teijän itsenäisyyspäivän ruuat! :) ja voin myöntää, että mie käyn päivittäin kattelemassa täällä onko uutta. Hyvin kuulee teidänkin kuulumisia kun en kovinkaa usein saa aikaseks soiteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo oli vaan tommosia iltapalasia...Kiitos kommentista ja käyhän taas. ;)

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)