keskiviikko 31. joulukuuta 2014

RITS, RÄTS JA POKS!



Uusi ja toivottavasti vielä kulunuttakin vuotta onnellisempi ja parempi vuosi on ihan ovella jo. Meillä otetaan uusi vuosi vastaan kotioloissa rauhallisissa merkeissä ilman rakettien räiskettä. Vuoden vaihtumista juhlistetaan syömällä ja ehkä parilla lasillisella valkoviiniä ja kuohuvaa. Koiratkin tykkäävät, kun ei raketit sihise, suhise ja rätskä. Täällä niiltä saa olla ihan rauhassa.

Huomenna palaillaan astialle täällä blogissa, mutta nyt toivottelen oikein mukavaa ja rauhallista vuoden vaihtumista kaikille ihanille lukijoilleni! Olkoon tuleva vuosi menestyksekäs ja onnellinen kaikin tavoin meille jokaikiselle! ❤︎

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

SUNNUNTAIN AJATUKSIA TULEVALLE










Heippa! Nyt kun tässä on jo viisi päivää eletty enempi ja vähempi kinkulla ja suklaalla, lohella ja joulutortuilla sun muilla herkuilla, olen alkanut pikkuhiljaa ajatella, ettei näin voi jatkua loputtomiin. Vaikka kinkkua on tullut sulateltua raikkaassa talvisäässä, mitä upeimmissa talvimaisemissa, voisi jonkinlainen ryhtiliike olla paikallaan - jos ei juurinytheti, niin vaikkapa vuoden vaihteen jälkeen toteutettavaksi. Kaipaisin jotain, mikä piristäisi ja puhdistaisi niin kehoa kuin mieltäkin. Ehkäpä jonkinalainen kehonpuhdistuskuuri olisi omiaan potkaisemaan uuden vuoden käyntiin?

Vuoden vaihtumiseen liittyy usein lupauksia vaikkasunmistä. Ensi vuonna haluaisin olla aikaansaavampi ja energisempi. Jo päivien piteneminen ja lisääntyvä valonmäärä voivat piristää mieltä, mutta voisi kai asialle itsekin jotain tehdä, vaikka sitten puhdistamalla kehonsa vuoden aikana kerätyistä kuona-aineista ja myrkyistä. Jospa sitä kautta myös energiatasot nousisivat ja asiat hoituisivat keveämmin? Olen tässä pohtinut, että olen ehkö maailman pahin asioiden siirtäjä. Sanonta, missä asiat siirretään seuraavalle päivälle, on kohdallani enemminkin ylihuomenna, ensi viikolla tai joskus tulevaisuudessa... Toki pakolliset asiat tulee hoidettua, mutta ne vähemmän pakolliset siirtyy herkästi. Ominaisuus, jota voisin varovasti sanoa inhoavani.

Energiatasojen nostamisen lisäksi haluaisin uutta potkua myös liikuntaharrastukseeni. Viime aikoina olen hieman jämähtänyt sunnuntaikävelyn tasolle, eikä niillä reissuilla juuri ole kuntoakohottavia vaikutuksia. Hyvä, jos ennallapitäviä. Ostin tuossa taannoin uudet lenkkikengät nastojen kera, joten lipsuvia kenkiä ei oikein voi käyttää tekosyynä. Nyt himottaisikin satsata itseensä vielä sen verran, että hankkisin aktiivisuusrannekkeen. Motivoisiko se liikkumaan enempi? Entä, jos se kertookin minun olevan patalaiska luuska ja masennun sen sijaan, että ottaisin jalat alleni? Mitä ominaisuuksia haluan laitteelta, niitä näkyy olevan melko monen hintaisia? Kahteen olen kovin viehättynyt pelkän ulkonäön vuoksi. Polarin Loop ja Garminin Vívosmart. Molemmat ovat jotenkin niin pelkistettyjä ja virtaviivaisia. No, ne ovatkin sitten melko eri hintaluokista ja vaikka jälkimmäisessä on kaikenmaailman värinähälytykset tuleville puheluille sun muille, niin ovatko ne juuri minulle tarpeellisia ominaisuuksia?

Nyt olisikin taas hyvät vinkit kallisarvoisia, liittyivätpä ne kehonpuhdistuskuuriin tai aktiivisuusrannekkeisiin! Kertokaas kokemuksianne.

lauantai 27. joulukuuta 2014

PALOJA MEIDÄN JOULUSTA



Viime päiviin on mahtunut kinkun tuoksua, lahjapaperien rapinaa, raikkaita ulkoiluja, kuuman glögin mausteisia aromeja, iloisia ilmeitä, laiskottelua  ja lämminhenkistä yhdessäoloa. Joulu on tältä vuodelta juhlittu ja katse on kääntynyt uuden vuoden vastaanottamiseen, joka itselleni on jotenkin eräänlainen kevään saapumisen merkkipaalu. Tuo on sinänsä vähän hassua, sillä talvihan taitaa olla syvimmillään, mutta kuvittelen, että päivät ovat pikkuisen pitempiä ja valoisempia. Ja eikö se ole yhtä kuin kevät?

Tänäkin vuonna joulu sujui jo melko perinteikkäissä merkeissä, mutta vilkaistaan siihen vielä ihan pikkuriikkisen, niin saadaan joulu virallisesti kirjoihin ja kansiin. :)




Nyt jo usemman vuoden ajan ollaan vietetty joulua lähes samalla kaavalla. Aattopäivänä suuntaamme  miehen isän luo, mihin koko sisarusparvi perheineen kokoontuu. Tänä vuonna poikkeuksellisesti siirryimme jouluaterialle mieheni veljen uuteen kotiin, joka valmistui hiljakkoin. Pöytä notkui herkkuja ja niiden lisäksi emäntä oli loihtinut ihanan lämpimän tunnelman koko taloon. Kävipä meitä tervehtimässä myös Joulupukki, joka onnistui kirjamellisesti säikäyttämään minut kurkistellessaan ikkunasta sisään! Lapsilla riitti riemua, sillä pukkia seurasi huima vuori lahjoja.

Pian olikin jo aika siirtyä omaan kotiimme ja jättää toiset ihmettelemään pakettejaan. Omat vanhempani olivat jo hurauttaneet meille ja joulusauna oli laitettu lämpenemään. Joulupuuro, kinkku, graavi- ja kylmäsavulohi, piirakat, kahvit, piparit, tortut ja glögi pitivät huolen, että tasainen ähky säilyi ihan nukkumaanmenoon asti. Huhhuh, saattoi mennä kaikenkukkuraksi muutama suklaakonvehtikin... 



Vaikka aattoiltaa aikuisporukalla vietettiinkin, niin olipa Joulupukki kurvannut meilläkin, sillä kuusen alta löytyi paketteja! Omistani paljastui villakaulahuivi, pusero ja sähköhammasharja eli voin huoletta popsia myös paketeissa oleita suklaakonvehteja. :) Yhteiseksi lahjaksi hommasimme miehen kanssa mehulingon, joka jo jonkinaikaa on kutkutellut mieltäni. Jos tarkkoja ollaan, niin se on oikeastaan hää- eikä joululahja, sillä kustansimme sen aikanaan häälahjaksi saamallamme lahjakortilla. Joululahja tai häälahja, mutta ihan mahtava vekotin! Kello taas on lahja itseltäni. :D

Miehen paketista paljastui myös kello, johon hän vaikutti olevan ihan tyytyväinen. Ainakin se on ranteessa pysynyt tiivisti nämä päivät. Itse ilahduin huomatessani, että kellohan sattui vahingossa juuri nappiin miehen silmälasien pokien kanssa - mustaa sekä harmaata terästä! Lasien pokat ei kai terästä liene, mutta ymmärtänette pointtini. Kellon lisäksi olin hommannut pari pienempää käytännön lahjaa, jotka nekin on otettu jo käyttöön.

Vanhempieni paketteihin käärin kenkien päälle vetäistävät liukuesteet. Nyt kun itselläni on nastoitetut lenkkikengät, olen ihan haltioissani (voisin tehdä postausta kengistä, jos aihe kiinnostaa?). Siksipä ajattelin myös tukea vanhempieni liikuntaharrastusta ja samalla pystyssäpysymistä. Lisäksi yhteiseksi lahjaksi ostin heille liput Uuden Vuoden konserttiin.

Ihania lahjoja sain (yksi niistä on muuten tuolla aiemmin kollaasissa oleva valkoinen kynttilälyhty) ja on aina ihan yhtä mukava huomata, että ilmeisesti on onnistunut myös lahjojen hankinnassa. Tai sitten nuo ovat vaan hyviä näyttelemään?


Aattoilta venyi pitkälle Jouluyöhön. Joulupäivää vietettiinkin sitten miehen kanssa ihan kaksistaan karvakuonojen kanssa. Ihana löllöttelypäivä! Vähän kirpeässä pakkasessa ulkoilua, mutta ei juuri muuta, jos nyt ei lasketa normaaleja lämmitysrutiineja sun muita pakollisia kotiaskareita. Mutta mikäpä luo paremmin tunnelmaa kylmänä talvipäivänä, kuin nurkassa lämpöä hohkava uuni ja tulipesässä ritisevä tuli?

Eilen ajeltiin vielä Tapaninpäivän illalliselle vanhempieni luo, mutta päivä sujui jo enempi normaalisti. Kai kaksipäiväinen joulu riittää? Tänään ainakin on jo ihan lauantaifiilis ja joulu meni jo.

Toivottavasti myös teillä on ollut onnistunut Joulu, miten ikinä sitä vietittekin. Toivon, että Jouluihinne on mahtunut paljon iloa ja naurua. Että Joulu on ollut omannäköisenne. Toivottavasti olette muistaneet myös levätä, syödä ja laiskotella. Jouluna on siihen lupa. Toivottavasti teillä oli vuoden paras Joulu! Minulla ainakin oli. ;)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

AAMUTEE AJATUKSELLA



Huomenta vaan! Tänä aamuna hörpitäänkin myöhäistä aamuteetä. Haluan viimein juoda kupillisen aamuteetä kanssanne ja jakaa tämän erinomaisen herkun, jonka itse ainakin olen vasta hiljattain löytänyt. Näin talviaikaan teetä tulee lipiteltyä enemmänkin, kun taas kesäaikaan sitä menee melko vähän. Jotenkin tee kuuluu enempi talveen ja mikäpä siihen sopisi paremmin kuin kupponen teetä, jossa mausteena on lämmittävä inkivääri!

Shoti Maa Delighted ja Harmony ovat nyt kuuminta hottia omassa teerankingissani. Luomuteet on pakattu yksittäispusseihin eli niitä on helppo käyttää ja maku - no, se on aivan omaan makuuni sopivaa! Inkivääri tuo molempiin ihanan ripauksen tulisuutta, mikä ehdottomasti antaa teehetkiin ihan oman tujauksensa. Joitain inkivääri saattaa kummastuttaa, mutta suosittelen kyllä ihan rohkeasti kokeilemaan, saatat yllättyä.



Omaksi suosikikseni näistä kahdesta on itsensä kammertanut tuo Harmony (oonpa onnistunut kuvaamaan teeboksin saksankielisen kyljen, jossa lukeekin sitten hämäävästi Balance...hmph), joka on klassinen sekoitus chai-teehen sekoitettavia mausteita. Tosin se ei sisällä ollenkaan mustaa teetä. Sen luvataan tasapainottavan koko kehoa ja mieltä, tukemalla kehon energiakeskuksia eli chakroja sekä helimällä aistejamme. Jokaiseen teepussiin on myös lisätty mietelause, jota voi siinä teetä neuttiessaan mutustella mielessään. Makuhermoja tämä ainakin kutkuttelee juuri sopivasti, siitä olen ihan varma. Kerrotaan nyt, että juoma sisältää muutakin kuin sitä koko ajan toitottamaani inkivääriä. Sekoituksessa on mm. kanelia, neilikkaa, pippuria, kardemummaa, vadelman lehtiä jne. Se on iihhanaa, uskokaa pois.

Jos mausteisuus ei ole oma juttu, kannattaa kokeilla tuota Delightedia. Siihen on sekoitettu enempi yrttejä, joten maku on hieman kevyempi. Lisäksi sitruuna ja sitruunaruoho keventävät ja virkistävät mm.  piparmintun, pippurin, kardemumman ja muiden mausteiden makuja. Tässä on myös lakritsaa, mikä omasta mielestä oli aika jännittävä huomata. Myös näissä on se mietelause, jota pääsee pähkäilemaan teenjuomisen lomassa. Itse tykkään kovasti noista mietteistä, joista kyllä ihan elämänohjeeksikin on. Niin, ja Shoti Maa valikoimaan kuuluu vielä muitakin vaihtoehtoja, mutta nämä nyt olen itse hyväksi todennut. 



Onkos nämä tuttuja juttuja jo vai ihan nevöhöörd? Teidänkin suosikeista olisi mukava kuulla, josko vaikka uusia suosikkeja itsellekin löytyisi.

Ihanaa sunnuntaipäivää teille, tää taitas nyt lähtee vähän ulkoilemaan!






torstai 18. joulukuuta 2014

METSÄSTÄJÄN VAIMO

Wuhuu, viikko alkaa olla hetikohta käsitelty! Torstai iltaa ilahduttamaan ajattelin ihmetellä hieman tätä menoa ja meninkiä taloudessa, jossa majaani pidän. Se kun aina silloin tällöin tuppaa olemaan melko - eriskummallista. Se, että samaan mökkiin ahdetaan kaupunkilaisneito, metsästäjämies sekä viisi koiraa, aiheuttaa toisinaan eriäviä mielipiteitä erinäisistä asioista erinäisten perheenjäsenten (tähän lasketaan koko em. kööri) kesken. Tosin on meillä ihan hauskaakin toistemme kanssa ja toistemme kustannuksella. 


Tosi asiassa tuo otsikko on ehkä taas vähän harhaanjohtava, sillä tarina kertoo ennemminkin näistä karvakamuista ja elämästä niiden kanssa kuin metsästäjästä tai vaimosta. Olen vaan halunnut käyttää tuota otsikkoa jo iät ja ajat, niin se oli pakko ängetä tähän. Toki metsästäjästä saisi pitkät tarinat aikaan, mutta paremman yhteishengen nimessä jätän sen kertomuksen kirjoittamatta.

Mutta ne koirat. Niitä tosiaan on kaikki viisi, oma vizslamussukkani ja neljä ajokoiraa, mitkä ovat sen metsästäjän metsästyskavereita. Vanhinta koiraa lukuunottamatta, joka viettelee ansaittuja eläkepäiviä. Ajokoirat ovat kaikki omia kasvatteja kolmessa polvessa. Jokainen koira on omanlaisensa persoona, eikä aika kyllä käy tylsäksi näiden kanssa. Niistä on iloa, seuraa, harrastuskaveria, mutta myös työtä, huolta ja suruakin. Hyvät asiat ja muistot toki kultaa ne ei niin iloiset yllätykset, joita nämä järjestävät. Voi, että miten paljon tarinoita olisi kerrottavana.

Mutta se meininki tässä huushollissa. Todistettavasti, on olemassa ainakin yksi bloggaaja, jonka koti ei (läheskään) aina ole tiptop ja hohda puhtauttaan... 


Meininki 1. Meillä design- huonekalullekin löytyi käyttöä alta aikayksikön, vaikka ensimmäisellä vilkaisulla metsästäjä kummasteli pahvilaatikosta paljastunutta hankintaani. Kovin se on kuitenkin ollut suosittu ja  kovassa käytössä oman paikkansa löydettyään. Jos minulta kysytään, niin kyllähän nuo koiratutkat voisi ladata jossain muuallakin kuin juurikin tällä jakkaralla... Ei ole koulutus vielä ihan onnistunut, vaimo paheksuu tätä.

Meininki 2. Tutkapannoista huolimatta koiria saa silloin tällöin jahdata pitkin metsiä. Onhan pannoista paljonkin hyötyä koiran paikantamisessa, mutta ne mokomat kun eivät aina ole suostuvaisia antautumaan ilman pientä kissa ja hiiri- leikkiä. Alla Martta ja Neri odottelee autossa koiraboxissa kun Siiri painelee pitkin puskia.



Meininki 3. Jos ajokoiria saa toisinaan jahdata pitkin metsiä, on Neri kunnostautunut roskien ja biojätteen lajittelussa. Todella mukava ja hyödyllinen taito, ennen kaikkea mieltä ylentävä. Neiti on 9 vee ja vielä toisinaan näky on kuvankaltainen, joskus pahempi, riippuu mitä roskiksesta sattuu löytymään. Tuo paha tapa on aiheuttanut uusia sisustussuuntauksia keittiössämme ja jos meiltä löytyy roskis keittiönkaappien päältä, se johtuu puhtaasti yli-innokkaasta lajittelijasta. Kotona ollessamme roskis saa olla omassa laatikossaan rauhassa, mutta yksin jäädessään aika käy pitkäksi ja, no tietäähän sen. Metsästäjä ei yhtään tykkää tästä taidosta.


Meininki 4. Nenän jäljet ikkunassa. Siinä ne on vuoron perään välillä yhdessä, piirustamassa nenän kuvia ikkunaan. Sinänsä viattomia piirroksia, eivät vedä vertoja yleisimmille "graffiteille", joita näkee töhrityn vähän sinne tänne siellä, missä vähänkin enempi ihmisiä liikkuu. Mutta vaimo ei tykkää pestä ikkunoita eli vaimo ei tykkää tästä taiteesta.


Meininki 5. Koiran karvat. Niitä riittää! Vaikka koko porukka on lyhytkarvaista rotua, niin tuota karvannysää on kyllä ihan joka paikassa. Jostain kummasta syystä vaimo vieläpä on tykästynyt materiaaleihin, joihin karva näkyy tarttuvan  hyvinkin iloisesti. Aina saisi olla imurin kanssa liikenteessä, puistelemassa ja vatkaamassa tekstiilejä koirankarvoista. Ja silti ne vain ovat ja pysyvät! Myös metsästäjä on tykästynyt pukeutumisessaan materiaaleihin, jotka vähintäänkin yhtä iloisesti imevät lähistöllä olevat karvat itseensä. Metsästäjä ei tykkää karvoista kamppeissaan, ruoassaan tai juomissaan (minkälainen koiraihminen ei edes vähän tykkää koirankarvoista?? hmmm...). Vaimo on jonkilaisessa kompromississa kotivaatteissaan olevien karvojen kanssa, mutta tuskailee siistimmissä vaatteissa olevia karvoja. Kertooko karvojen määrä laiskasta siivoojasta, vääristä materiaalivalinnoista vai mistä? Ja MILLÄ NE LÄHTEE???!! Hyvät vinkit otetaan lämmöllä vastaan.


Meininki 6. Koita nyt jumpata olohuoneen matolla, kun 20 kiloa ajokoiraa haluaa selättää sinut! :D

Kaikista näistä, ehkä vähän negatiivissävytteisistä kohdista huolimatta, rakastan koko laumaani enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Viimeksi eilen siivosin keittiön lattialta multakökköä, kun unohdin viedä biojäteastian kotoa lähtiessa. Alkuun olin närkästynyt, mutta pian jo naureskelin kun kuvittelin innokkaan lajittelijan ilmeen kun sille valkeni, ettei biojäteastiassa ollut MITÄÄN syötäväksi kelpaavaa. Ehkä vähän inhimillistämistä, mutta tosiasiassa syötäväähän sieltä on etsitty. Ei käy tylsäksi elämä tässä mökissä näiden kämppisten kanssa.


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

KESKIVIIKON KUVA/ KUULUMISET

Aika on hurahtanut jo puoleen väliin tätäkin viikkoa ja viikon päästä tähän aikaan monessa kodissa availlaan joulupaketteja. Lahjat on oikeastaan hommattu, tosin mies tuossa myönsi hetki sitten, ettei ole hankkinut vielä ainuttakaan. Eli normisettiä luvassa viimeisten lahjojen hankinnan suhteen. Onneksi "omat" on kuitenkin hoidossa, pointsit siitä. Jotain jouluvalmisteluja olen siis tehnyt, vaikka siinäpä ne sitten ovatkin. Suunnittelin laittavani tässä loppuviikon aikana vähän joulua kotiin,  pari koristetonttua sinne tänne ja tänä vuonna punaista, valkoista ja harmaata sisustukseen. Kinkut, kuuset ja muut tulee sitten lähempänä aattoa.

Posti on alkanut tuoda joulukortteja postilaatikkoomme. Toisaalta hävettää myöntää, etten lähettänyt tänä vuonna kortin korttia. Jokaisen uuden kortin saapuessa ja sitä lukiessa, tunnen pienen piston sisälläni. Ei silti tarkoita, ettenkö ajattelisi niitä ihmisiä, joille on tapana ollut kortti laittaa, päinvastoin. Jotenkin se kortti vaan tekee siitä ajatuksesta konkreettisempaa ja nyt kun niitä ei tullut laitettua, soimaan itseäni saamattomaksi laiskiaiseksi. Ja toiset vieläpä askartelevat kortitkin itse... Se hetki, kun kortteja piti olla lähettämässä, tuli taas jotenkin salakavalasti puskista, enkä ollut ollenkaan valmistautunut korttishowhun. Sitten ajattelin tekeväni samalla pienen ekoteon, kun jätän kortit postittamatta. Ja silti jokin osa sisälläni heiluttaa piiskaa itselleni. Aina sanotaan ajatuksen olevan tärkeintä, joten eihän kortti voi olla itse ajatus? Vai joudanko maanrakoon tästä hyvästä?


Jokin viikko sitten julkaisin keskiviikon kolme kuvaa. Tänään kolme kuvaa typistyi kuvaksi ja voi herran jestas, minkälaista suttua sekin ainokainen on! Eipä ollunna valoa tarpeeksi kännykkäotoksille. Asu oli kuitenkin omasta mielestä ihan kiva, pitänee koittaa, jos saisin siitä paremmassa valossa parempia otoksia teille näytettäväksi.

Taidan vielä lämmittää glögiä ja katsella hetken töllöä ennen pehkuihin painumista, kertokaahan omista jouluvalmisteluistanne. Minkälaisia jouluvalmisteluja teillä tehdään?


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

PERUSMÖSSÖÄ

Heipparallaa! Se olisi huomenna taas maanantai. Otin viikonlopun rennolla asenteella, enkä tehnyt mitään merkittävää. Rentouttavan viikonlopun päätteeksi ajattelin pitkästä aikaa julkaista ruoka-aiheesta, edellisestä onkin jo vierähtänyt tovi! Ja kuitenkin ruoka kuuluu ehdottomiin suosikkeihini elämässä, jopa siinä määrin, että täällä blogissanikin puhun ruokarakkaudesta. :)


Minähän en siis ole mikään varsinainen ruoka-asiantuntija tai gourmet-kokki, en keksi uusia innovaatioita ruoka-aineiden yhdistämisessä, mutta jotain tulee kuitenkin väsäiltyä suuhun pantavaksi. Jopa päivittäin. Tykkään kuitenkin syödä päivittäin. Jopa useamman kerran päivässä. Eikö me kaikki? Ja ainakin tämän blogin takana syödään ihan perushuttuja, vaikka joskus vähän hifistelläänkin. Blogit pursuvat rucolaa, kanaa, erilaisia siemeniä, marjoja, pinaattia, raakasuklaata ja superfoodia, superterveellisiä sieniä ja jauheita, tippoja unohtamatta. Välillä jotain perusmössöä, kiitos.

Viime viikolla tein pitkästä aikaa ihan perusmakaroonilaatikkoa. Joo, tämä on nyt (tynkä)oodi tuolle kaikkien aikojen lempiruoalleni, jonka välillä unohdin. Miten saatoin?! Olen sitä vuosikertaa, jonka lempiruoka lapsesta asti on ollut makaroonilaatikko. Tai ainakin se on yksi lempiruoistani edelleen.  Silloin joskus ei tunnettu kuin kaksi makaroonia, joista toinen oli normimakarooni ja toinen oli sitten spagetti. Täysjyvämakarooneista ei kai oltu kuultukaan. Makarooneja, sika-nautajauhelihaa ja munamaitoa, vieläpä siitä "punaisesta" maidosta. Nam, se oli lempiruokaa! Iän myötä lempi- käsite on kyllä jotenkin muuttunut, koska tuntuu olevan hirmu vaikea luetella lempiasioitaan. Meillä oli ala-asteella "slämäreitä", jotka kiersivät kaverilta toiselle, joissa slämärin omistaja kyseli vaikka sun mitä. Niinkun nyt vaikka lempiruokaa, lempijuomaa, lempiohjelmaa jne. ja niihin oli ihan helppo vastata, tuosta noin vaan, ei tarvinnut miettiä. Nyt jo pelkän lempiruoan nimeäminen olisi varmaan puolentunnin mittainen mietintä ja vääntö! Tykkään aika monesta ruoasta ja yksittäisistä ruoka-aineista.... :D



Mutta makaroonilaatikkoon palatakseni, tykkään kun munamaito jää sopivasti muhevaksi. Vielä parempi, jos on muistanut lisätä joukkoon vähän juustoraastetta tai vaikkapa  kolmen juuston ruokakermaa. Ja tietty ketsuppi valmiin annoksen päällä on ihan ehdoton. Annos on miltei pilalla, jos ketsuppi on päässyt syystä tai toisesta loppumaan talosta. Ketsuppi kuuluu makaroonilaatikkoon oleellisesti, vähän niinkuin keitetyt kananmunat pinaattikeittoon. 

Mikäs oli tai on teidän lempiruoka, löytyykö se vanhoista tutuista vai jostain uudemmista herkuista? Vai onko sama ongelma kuin minulla, ettei oikein pysty nimeämään vain yhtä?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

DAISY-ARVONNAN VOITTAJA

Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että Daisy- hajuvesipullon arvonta on päättynyt. Voittaja on arvottu ja onni suosi Riikkaa, onnea voittajalle! Laitoin sinulle sähköpostia. 

Kaunis kiitos kaikille osallistujille, toiminnallanne piristitte iltojani. Olisin mieluusti lähettänyt jokaiselle jotakin... Katsotaan, josko jotain arvontaa ilmaantuisi tulevaisuudessa? Tällä kertaa kuitenkin näin, arpamasiina (random.org) arpoi numeron 3 ja kolmas osallistuja oli Riikka. Onnittelut vielä!



tiistai 9. joulukuuta 2014

PAKETIT HAKUSESSA

Niin se vaan uhkaavasti tänäkin vuonna lähestyy tuo Joulu. Monille juuri Joulu on vuoden tärkein ja se eniten tykätyin juhla, itseäni se pikkuisen ahdistaa. Jouluun liittyy sosiaalisia paineita ehkä enempi kuin muihin juhliin, on aikataulujen kanssa suhraamista ja yhteensovittamista. Ja äkkiä monen päivän leppoisat vapaat ovatkin muuttuneet lähes yhtä kiireisiksi kuin Joulupukin itsensä! Ja ne lahjat! (Siten on toki vielä kaikki korttirumbat, jotka muuten taidan tänä vuonna skipata, koristelut, piparit, tortut ja puurot ja kinkut ja...ei puhuta nyt ruuasta, se on kuitenkin Joulun parasta antia kuitenkin.)




Lahjoja on ilo antaa. Ja vielä suurempi ilo on, jos lahja on onnistunut valinta saajalleen. Lahjojen hankintaan liittyy kuitenkin joka vuosi lähes samat ongelmat. Lupailin antavani lahjavinkkejä, jos nyt oikein satun muistamaan? Aikamoiseksi tyngäksi jää vinkit, mutta ajatuksia tuo touhu on kuitenkin herättänyt. Jos joku saa näistä ajatuksen kappaleista jonkin hyvän idean, niin saa hei käyttää... :D

Mitä ostaa ihmisille, joilla periaatteessa on jo kaikkea? Vaikka pelkään pian hukkuvani ylimääräisen krääsään (en siis viittaa tällä saatavien lahjojen lukumäärään enkä laatuun vaan jo olemassa oleviin), haluaisin kuitenkin hankkia läheisilleni lahjoja, joilla on heille käytännön arvoa - aina parempi, jos onnistuisin hankkimaan, jotain mille on oikeasti tarve. Ehkä ne ovat niitä ominaisuuksia, joita itsekin arvostaisin.



Voiko läheiselle hankkia jotain, mistä itse tykkäisi? Niin. Tykkäisikö saaja lahjasta? Harva kai ihan oikeasti ajattelee, saavansa lahjan itselleen, jos se ei saajaansa syystä tai toisesta miellytäkään. Eihän tuohon tarvitse laittaa edes kysymysmerkkiä, eihän? On kuitenkin hirvittävän vaikeaa valita lahja, mikä ei herätä antajassa itsessään mitään tunteita. Toisin sanoen, en vaan varmaan pystyisi antamaan kenelläkään lahjaa, mistä en itse edes pikkiriikkisen tykkäisi. En esimerkiksi ihan heti hankkisi veljelleni lemmikkihämähäkkiä. En tiedä onko se väärin, jos veikka sellaisen sattuisi tahtomaan?

Voiko lahjan valinnassa epäonnistua niin pahasti, ettei saaja tykkäisi siitä yhtään? Kun kuitenkin niitä lahjoja tulee hankittua yleensä vain ihan lähimmille. Voiko arviokyky ja toisen tuntemus pettää niin pahasti? Entä jos niin kuitenkin käy, kaikesta huolimatta? Näkeekö sen naamasta? Entä, jos et ole paikalla näkemässä h-hetkeä? Tohtiiko lahjansaaja myöntää, että nyt ei osunut ihan nappiin? (Tässä kohtaa uskallan väittää, että veljeni ei halua lemmikkihämähäkkiä, mikä sinänsä on helpotus.)



Olen tänä vuonna koittanut etsiä ratkaisuja niistä asioista, joihin olen itse tuntenut jonkinasteista kiinnostusta. Pakko olla jonkinlainen mieltymys itselläkin siihen, mitä toiselle hankkii. Niin se vaan kohdallani menee. Silti olen pitänyt muistissa sen, että saajan mielipide on tärkein - haluaisiko saaja sen? Olen miettinyt paljon myös käytännöllisyyttä, vaikutusta mm. hyvinvointiin jne. Mietinnässä on auttaneet esimerkiksi harrastukset ja mielenkiinnon kohteet. Mitäpä, jos tänä vuonna kuusen alla olisi pehmeitä, mutta oikeasti käytännöllisiä, jopa tarpeellisia paketteja? Jos suklaan sijaan rasiasta löytyisikin superfoodia? Ja puoliväkisin keksittyjen pakettien sijaan tarjoaisinkin elämyksiä?

Mites teillä lahjojen hankinta edistyy vai aiheuttaako se päänvaivaa teillekin?


maanantai 8. joulukuuta 2014

MAANANTAI, TODELLAKIN!

Aloitetaanpa uusi viikko manaten maanantaita (ja vähän itseäni). Tänään moni asia on tuntunut turhan hankalalta ja jottei kaikki olisi ihan vain oman mielikuvitukseni tuotetta ja asennevammaa, myös tekniset vempaimet ovat aiheuttaneet lisäharmia ihan konkreettisilla ongelmilla, jotka eivät suoranaisesti liity tähän viikonpäivään. Aamulla satoi vettä, mikä sekään ei lisännyt intoa nousta edes sängystä. Koko päivän olo on ollut jotenkin ontto ja omituinen. 

Lauantaina pikaisen päivityksen blogiin tehdessäni odottelin meille vieraita. Ilta oli mitä mukavin, seura mitä parhainta ja syömisetkin maistui hienosti. Ja se skumppa. Siinä illan mittaan siis saunottiin, syötiin ja seurusteltiin, pelattiin seurapelejä ja kahviteltiinkin. Siinä sitten ilta livahti yöksi ja taisi tulla nautittua lasi jos toinenkin sitä skumppaa... Nukkumaan mentiin ihan liian myöhään. Olo olikin eilen sen mukainen. Eikä tämäkään päivä tosiaan ihan normaalilta ole tuntunut (meillä on kyllä ollut työmaalla oksennustautia, mutta ei taida se pöpö olla nyt kyseessä?).




Missä vanhuus ja viisaus? Mietin tässä, ettei taida mahtua samaan kaaliin nuo kaksi ainakaan omalla kohdallani. Eihän tässä nyt niin vanhoja vielä olla, muttei viisaitakaan. Ja ikäkinhän on pelkkiä numeroita, pääasia on olla oma itsensä ja sitä rataa, mutta kyllähän sitä älliä vähän itselleenkin soisi. Saisiko sitä vaikka täydennyspaketin netistä? Toisiko Joulupukki? (Ja onko sitä nyt oikeesti niin urpo, että pitää täälläkin myöntää töppäilynsä?? Kai.)

Lyhyestä virsi kaunis. Parempi vaieta tässä vaiheessa, kun ei tuo runosuoni nyt suoranaisesti pulppua. Ehkä elämä vielä voittaa ja viisaus iskee joskus tähänkin naiseen? Toivottavasti teidän viikonloppu ja Itsenäisyyspäivän juhlat sujui mallikkaasti! Tsemppiä uuteen viikkoon!

PS. Nyt alkaa olla viimeiset hetket osallistua hajuvesi- arvontaan! Linkki löytyy oikealta, sivupalkista.

lauantai 6. joulukuuta 2014

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!


Hyvää Itsenäisyyspäivää ja onnea Suomi! Täällä on täydet valmistelut iltaa varten käynnissä. Jänispaistia, katkarapusalaattia ym. pientä suolaista purtavaa. Kuoharia, ystäviä ja yhdessäoloa. Saatetaan ohimennen puolella silmällä seurata myös Linnan juhlia. Täällä ainakin luonto on tänään pukeutunut valkoiseen, mikähän on suosituin väri illan kekkereissä? :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

KESKIVIIKON KOLME KUVAA



Mikä ihana valo! Aamulla vähän ennen töihin lähtöä näin tämän omituisen valoilmiön. Se oli ihan muistikortille tallennettava, niin ihana ja jotenkin piristävän voimaannuttava näky oli. Kumma, miten marraskuun päättyminen jo itsessään tuntuu helpottavalta ja kun se vielä kruunattiin vilauksella auringosta... Hyvä startti joulukuulle. :)

Auringon innoittamana nappasin pari kuvaa siinä toivossa, että saisin blogiinkin jonkun käyttökelpoisen kuvan. Kyllä on taas todettava, että luonnonvalo on ihan paras valo ja niin nytkin. Maailma on niin paljon kauniimpi auringon kultaamana. Harmi, kun ei ollut aikaa heilua kameran kanssa pitempään kun tosiaan se työtyö kutsui.


Aaringosta innostuneena, puhkuin intoa koko työpäivän. Nyt sitä intoa sitten riittääkin seuraavaan aurinkoiseen päivään, toivottavasti (saattaapi olla vähän yltiöpositiivista kuvitella niin? vai onko huomiselle luvattu aurinkoa?). Varsinkin sitä intoa toivoisin tänne blogin puolelle, ei tuosta viime kuustakaan paljon hurraahuutoja itselle heru. Toisaalta viime kuu oli rankka varsinkin työrintamalla, ja sen sekä alati vellovan pimeyden piikkiin koitan tätäkin passiivisuutta työntää. Mutta, mutta. Positiivisella asenteella alkaneeseen kuuhun ja uudella energialla ennen kaikkea. Piakkoin tulossa postausta myös uutta energiaa antavista asioista aamurutiineissa. ;)

Nyt alkaa olla aika ruveta miettimään myös joululahjoja ja Joulua ylipäänsä. Edellisvuosien tapaan, suhtautumiseni tähän monien suosikkijuhlaan on hieman ristiriitainen. Tästäkin on tulossa ajatuksia, joten jätetään syvällisemmät pohdinnat sinne sitten. Toki tässä kuussa tullaan näkemään kenkäkaapin sisältöä, yksi (ehkä kaksi) aihetta arkiston aarteista ja jotain olisi shoppaajan päiväkirjaankin merkittävä... Jotenka nyt psyykataan bloggausvaihde päälle ja tehdään loppukiri näin vuoden loppuun. (Vaikka mihin tässä nyt kiire on?)

Hyvä päivä. Jopa niin hyvä, että tarjosin työkavereille donitsit, ihan vaan silkasta hyvästä mielestä. Eihän mukavaan eleeseen muuta tarvita. Ja onhan ne ihan parhaat työkaverit. :)


Muistakaahan osallistua arvontaan!

Reipasta loppuviikkoa ja mukavaa Joulun odotusta! T. auringonpistoksen saanut


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

MUISTUTUS: ARVONTA

Heipparallaa! Halusin vaan muistuttaa blogissani käynnissä olevasta arvonnasta. Osallistumisaikaa on jatkettu tuonne 10. joulukuuta klo 20 asti eli nyt osallistumaan vaan! Halusin tarjota useammalle mahdollisuuden voittaa tuoksu itselleen, joten jatkoin osallistuisaikaa. Tämänhän voi antaa vaikka joululahjaksi sitten, jos ei itseä miellytä. ;) Tästä klikkaamalla arvontaan.


KENKÄKAAPILLA: PUNAISET NILKKURIT

Voihan kiire ja kaamos! Kun näihin vielä lisätään tehottomuuden tunne, onkin turha enää selitellä mitään. Se tunne, kun on liikaa palloja ilmassa, etkä saa niitä kaikkia kiinni... Sitä on nyt liikkeellä, enkä pidä siitä yhtään. Tätä päivää ei paljon parantanut se tyyppi, joka aamusta näkyi pelilistä. Ainoana vapaapäivänä viikosta, olo on entistä väsyneenpi ja halu jäädä sänkyyn lähes ylitsepääsemätön. Mutta tästä noustaan, ihan niinkuin nousin sängystäkin - hitaasti, mutta varmasti.

Ajattelin jatkaa hajuvesiputelin arvonta-aikaa, kun siitäkin muistuttaminen on jäänyt ihan retuperälle blogin tavoin. Haluaisin kuitenkin vielä tarjota mahdollisuutta useammalle saada tuo hajuvesi omakseen, jonka vuoksi päätinkin yksinoikeudella jatkaa arvonta-aikaa 10.12.14 klo 20 asti. Arvontaan pääset klikkaamalla tästäAntakaa sapiskaa, jos olen sen mielestänne ansainnut. :) Mutta nyt otsikon mukaiseen postaukseen eli jatketaan kenkäkaappini penkomista. Mikäli ensimmäinen osa jäi näkemättä, pääset postaukseen tästä.


Kengät # 2 Hush Puppies: malli? Nämä rakkaat ovat jo vuosia vanhat ja silti yhdet lemppareistani. Näihin en muista liittyvän mitään varsinaista tarinaa, todennäköisesti tuo ihana punainen väri riitti hankkimispäätökseen jo silloin joskus. Yksi miinuspuoli näissä on ja se on nuo nauhat, en voi sietää niitä! Ne asettaa rajoitteen, enkä voi käyttää näitä kuin leveämpien lahkeiden kanssa, joiden alle nauhat saa muka näppärästi piiloon. Kenkien mukana tuli ihan tavalliset, sävysävyyn sopivat nauhat, mutta minne lie hukkuneet? Ja miten vaikeaa voi olla punaisten nauhojen metsästys! Eipä ole vielä tähän päivään sellaisia löytynyt. Käsittämätöntä!

Onneksi nämä on muuten niin mukavat, että siedän jotenkin tuota negatiivista ominaisuutta. Matskuna on nahka, joten kengät on tosiaan kestäneet käytössä jo vuosia, tosin kaipaisivat nyt kyllä pieniä hoitotoimenpiteitä, rasvaamalla ja mahdollisesti vielä lisäämällä suoja-ainetta (monissa nahkabalsameissahan on jo itsessään myös kosteussuojaa mukana) saa yleensä ihmeitä aikaan. :) Koiran hampaan jäljet(!) ja muut korkoihin tulleet naarmut on tietysti hankalampi juttu. Hampaanjälkiä en muistanutkaan ennenkuin ne kuvatessa havaitsin, onneksi on sen verran kovaa matskua tuo korko, ettei pentukoiran hampailla ole kummoista tuhoa saatu aikaan. :D Koirat ❤︎



Tämäkin pari on tälläinen mukavuuspari, joilla jaksaa hyvin pitempiäkin aikoja. Korkoa on jonkin verran, muttei liikaa. Lisäksi ihastun aina vaan uudelleen tuohon väriin ja noihin "pitsi" yksityiskohtiin. :) Mikä sen mukavampaa kuin ihastua omiin tavaroihinsa kerta toisensa perään. Niinhän sen kuuluisi olla monessa muussakin asiassa elämässä. Että ihastutaan ja rakastutaan jo olemassa olevaan ja vaalitaan sitä.

Näihin tunnelmiin... Muistuttelen vielä iltasella tuosta arvonnasta ja jatkoajasta. Mukavaa sunnutaipäivän jatkoa teille. Mie kipasen lenkille, jonka jälkeen olisi tiedossa peijaiset. Helppoa tänä viikonloppuna syömisten suhteen kun eilen koulutuksessa oli valmiit eväät ja illalla vielä pikkujouluillallinen, tänään jonkinsorttista hirviateriaa tiedossa. :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

TÄMÄN PIMEÄMMÄKSI EI MENE


Maisemat tämän päivän (alkuillan) lenkiltä. Valukuvauskalusto luo pienen harhan, sillä otsalampulla näkee pikkiriikkisen pitemmälle, joskin hyvin huonosti. Hilpaisin 40 minuutin lenkin tuolla pimeässä. Ja kylläpä siellä oli tosi pimeää. Siinä mennessäni puhelin välillä Nerille, mutta totesin sen olevan vähän tylsä, kun sen jutut ei olleet yhtään järkeviä - jos ei omanikaan. Puhelin ääneen koiralle ja kritisoin sen juttuja! Kumpikohan meistä se outo on?

Ihmismieli on omituinen. En ainakaan myönnä pelkääväni pimeää, vaikka ehkä tämä sellaiseksi on luokiteltavissa? Enkä usko, että mikään eläin käy kimppuuni, tosiasiassa lienee todennäköisempää, että joku ihminen kävisi kimppuuni. En kuitenkaan pidä sitäkään kovinkaan todenäköisenä näillä kulmilla. Mutta en oikein voi sanoa nauttivani lenkkeilystä säkkipimeillä metsä- ja kyläteillä otsalampun turvin. Mikä pimeässä lenkkeilystä sitten tekee niin epämieluista? Onko mielikuvitus kuitenkin se pahin viholliseni, vaikken sitä tiedostakaan? Vaikka koitan keskittyä nimenomaan tyhjentämään mieleni kaikesta, kuunnella askelten ääniä, hengitystä, mahdollisia auton ääniä siltä varalta, että Neri pitää kytkeä (se siis juoksee vapaana)... metsän ääniä, siellä vaanivien eläinten ääniä. Ei. Ei siellä mitään vaani! Tekeekö mielikuvitus kepposen, kun kuulet, muttet nää mitään? Ja mitä kaikkea jää kuulematta? Olen monesti manannut ihmisen surkeita aisteja., mutta eipä taida saada täydennyspakettia netistä tilattua?

Olen harkinnut musiikin kuuntelemista. Toisaalta kuitenkin nautin hiljaisuudesta ja sitten on vielä se autoaspekti. Kuutamo aikaan tilanne helpottuu hieman ja varsinkin silloin kun lumi on maassa ja taivaalla möllöttää suuri kuu, on lenkkeily jopa mukavaa. Kuutamossa on jotain taianomaista. Niitä kelejä odotellessa. Tai katuvaloja, hah.

Onko kohtalotovereita siellä ruudun takana? Millaisia vinkkejä teillä olisi tähän pulmaan?








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

VIIKONLOPUN VALITUT PALAT

Moikkamoi! Toivottavasti olette rentoutuneet ja ladanneet akkuja viikonlopun ajan ja olette valmiina uuteen alkavaan viikkoon? Itselläni on menossa jokin ajatusjumi ja asiat sujuvat jotenkin tahmaisesti. Sohvannurkassa pönöttäminen on tuntunut tarpeeksi haastavalta jo usean pivän ajan. Tästä ei taida tulla kovin innostava postaus...

Ajattelinkin, että tässä jumitustilassa ei ehkä ole mitään järkeä ruveta rustaamaan mitään kaunopuheita vaan pitäydyn lyhyessä. Kaikesta jumituksesta huolimatta sain sentään jotain viikonlopun aikaan tehtyä ja kameraakin tuli käyteltyä, joten tässäpä seuraa viikonlopun valitut palat.



Viikonloppujen parhautta ovat aamupalat. Eikä sen aina tarvitse olla kovin hääppöinenkään vaan voileivät, hedelmät, mehu tai smoothie ja aamukahvi tai tee käynnistävät päivän herätellen aistit ja naisen päivään. Rilla ei selvästikään halunnut vielä nousta, vaikka keittiössä kolisteltiinkin aamiaista. Sisällä vietetty yö on aina koiravanhukselle luksusta eikä silloin ole kiire mihinkään.

Vaikka tekisin mitä suunnitelmia viikonlopulle, pyrin aina pitämään kiinni siitä, ettei ulkoilusta tarvitse tinkiä. Liian usein viikolla lenkit jää vetämättä, milloin mistäkin syystä. Viikonloppuna pyrin siis pihalle keinolla millä hyvänsä. Tunnen, että olen sen velkaa ainakin Nerille, joka viikolla joutuu viettämään aikaa aika paljon yksin. Työ se on, mikä haittaa vapaa-aikaa ja harrastuksia, ei maha mittään.


Lenkillä napattuja. Vanhat hirsiset rakennukset ovat mieleeni, niissä on omanlaisensa viehätys. Vaikka tämäkin tönö on kotitiemme varressa, jaksaa se silti ihastuttaa. Vetäisin molempina päivinä reippaan tunnin lenkin juosten/kävellen. Hikihän siinä meinasi rapakuntoiselle tulla. Totesin, että olisi ehkä syytä tehdä shoppailumatka urheiluvaatepuolelle. Toppa-asu ei välttämättä ole ihan näiden kelien - tai juoksulenkkien asu ylipäänsä. Kuusi vuotta palvelleet kengätkin saattaa olla parhaat päivänsä nähneet....Eli ehkä sillä varustuksellakin on pikkiriikkinen merkitys urheilussa? Ei sillä, että näytän tuossa tuubipipossa ihan syöpäpotilaalta tai vastaavasti jenkkiläisen sairaalasarjan leikkurin tyontekijältä, mutta se toppapuku. Eh... Onneksi mukana oli kuitenkin luottoseuralainen, joka ei paljon asusta perusta. Hän syö lunta kesken lenkin, joten ei ole ehkä vara kommentoida meikäläisen asua. :D


Viikonloppu ei poikennut mitenkään kaikista muista viikonlopuista. Se oli tuiki tavallinen tavallisine toimineen. Mukaan mahtui kodin siistimistä ja pyykkäystä, mutta extrana siivosin kemikaalivarastoni. Oli muuten purkkia ja purnukkaa, ja on vieläkin, vaikka jonkin asteista seulontaa koitin suorittaakin. Mutta tuli tehtyä! Tosin tästä seurasi uusi ongelma, mihin laitan ylimääräiset törpäköt, joille ei itselläni ole käyttöä??



Mitä tuli syötyä? Lämpimiä piirakoita saunan jälkeen Putousta katsellen, ihan niinkuin lapsuuden kodissani aikoinaan tehtiin. Oli tietysti eri ohjelmat jne, mutta monesti lauantai-iltoina oli lämpimiä leipiä tai piirakoita, kiuasnakkeja tai jotain muuta melko kevyttä syötävää. Uunijuureksia ja peurakäristystä syötiin tänään ja tekaisinpa torttuja päärynä-aurajuustotäytteellä - tosin torttujen sijaan tulikin piiras... lopputulos on aina arvoitus kun alan kokkaushommiin. Päärynä sentään pysyi päärynänä eikä muuttunut mystisesti omenaksi tai perunaksi. Haha. Kuvassa on siis todellakin päärynä, vaikkei se oikein siltä näytä.

Ja illat. Ne vieteään sohvalla, tottakai. Koko joukolla. Neri ja Taika ainakin osaa ottaa rennosti. Innostavaa ja energistä alkavaa viikkoa !

PS. Sain muuten napsittua kuvia suunniteltuihin postauksiinkin eli jospa tästä ajatusjumista jotenkin rimpuilen ja saisin jotain konkreettista aikaan tulevalla viikolla täällä blogissakin. Ja käykäähän ihmeessä osallistumassa Daisy-hajuveden arvontaan!