keskiviikko 29. tammikuuta 2014

BACKUPPII, BACKUPPII...!

Heissan! Se on taas viikko puolessa välissä... Vakituisemmat lukijat saattavat muistaa, miten olen valitellut kuvia sisältävän muistitikkuni katoamista. Tänään päätin varmistaa ainakin nykyisten ja tulevien kuvien varmuuskopioinnin ja ostin ulkoisen kiintolevyn, johon pitäisi muutaman kuvan mahtua. Tämän hankinnan myötä olisi sitten myös lähes pakko selvitellä viime vuoden kuvat, poistaa epäonnistuneet (ja niitähän muuten riittää), tuplat jne.

Savonlinna tänään - aika nättiä. :)

Olen olevinaan kehittänyt (lienee ehkä vähän liioitteleva sana kuvaamaan tätä, koska enhän oikeesti ole kehittänyt yhtään mitään, sillä todennäköisesti aika moni muukin arkistoi kuvansa ihan samalla systeemillä) hyvän ja itsellä toimivan tavan kuvien arkistoimiseksi. Vuosille on oma kansio, joka sitten sisältää kaikki kuukaudet eli jokaiselle kuukaudelle on oma kansionsa. Alkuun tein tuon putsaustoimenpiteen kerran kuussa, mutta mutta...siinä kohtaa on kyllä sukset lipsuneet, sillä varmaan koko viime vuoden kuvat on tosiaan läpikäymättä... Ja mitä pidempään tehtävää viiraan, niin itä isommaksi homma paisuu, noita kuvia kun tulee räpsyteltyä ja sitten vaan tuupattua talteen vailla minkäänlaista laadunvalvontaa. :-/


Nyt yksi parhaita kamujani on tässä. Buffalon 1:n teratavun ulkoinen kiintolevy. Pieni fyysiseltä olemukseltaan, mutta johan tuohon teratavuun jokunen kuva mahtuu. Hirmu kätevän kokoinen vekotin, vähän iPhonea isompi ja kutakuinkin saman painoinen. Kulkee siis yhtä helposti mukana kuin muistitikkukin, mutta ei toivon mukaan häviä yhtä helposti. 

Huomisillan ohjelmaan kuuluu sitten vanhojen kuvien palautusyritys vanhalta läppäriltä, jonka kovalevyn tyhjensin luovuttaessani laitteen vanhemmilleni. Toivon hartaasti, että saisin kuvat palautettua, sillä olen luopunut toivosta tikun löytymisen suhteen. Pitäkää peukkuja, sillä mie romahan, jos kuvat on menetetty kokonaan. Oon ettinyt sitä tikun pe#%&$&ttä joka paikasta, todennäköisistä ja epätodennäköisistä. Välillä on pitänyt muutama kyynelkin tirauttaa turhautumisen vuoksi, en jaksa hyväksyä, että se tikku olisi ihan oikeasti hukassa... Tulette varmaan kuulemaan, kuinka tuo pelastusyritys onnistuu. Nyt se on moro! :)

Vinkkejä palauttamisesta otetaan vastaan mitä nöyrimmin...



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 28. tammikuuta 2014

KOIRANOMISTAMISEN IHANUUS

Moi! Koiran omistamisesta on ollut viime aikoina melkolailla medioissa. Lähinnä mediat ovat käsitelleet niin sanottujen vaarallisten rotujen kieltämistä Suomessa. En aio ottaa tähän kantaa tässä postauksessa vaan tämä on aivan spontaani pikapostaus tämän päivän fiiliksistä, joita koiran omistaminen on minussa herättänyt. Aina koiran omistaminen ei ole niin ihanaa ja lupsakasta yhdessäoloa...

Eilen illalla Neri alkoi yskiä. Kuuntelin köhimistä läpi yön ja aamulla olin liukastua sängyn vieressä oleviin limalätäköihin. Mikä ihana aloitus aamulle! Säästän teidät ällötykseltä enkä julkaise tuotoksista kuvia. ;) Kyllä siinä hieman yökötti meikäläistäkin kun unenpöpperössä pyyhin venyviä limoja lattialta ja sängynlaidalta. Mikä onni, että viisas koirani oli puklinut kuitenkin sängynlaidan yli lattialle eikä sänkyyn.

Sitten on tämä tapaus nimeltä Taika. Tässäpä nuoren neidin aikaansaannokset.


Kyllä meillä koirille ruokaakin annetaan, mutta ilmeisen tylsää on ollut, kun on emännän kengätkin kelvanneet viihdykkeeksi. Joo, tykkään kun koirat syö kenkäni... no, en! Nerin ollessa teini, meni melkein koko kenkävarastoni uusiin, sillä varjelusyrityksistä huolimatta, aina oli jokin kenkä syötynä. Ja vain toinen parista. Mutta mitäpä sitä yhdelellä kengällä...? Taika sentään on ollut kekseliäs ja nikertänyt molempien kenkien kannat ja lisäksi toisen kengän etuosaa.

Jos tästäkin nyt jotain positiivista haluaa etsiä, niin ehkäpä voin ostaa uudet kengät hyvällä omalla tunnolla? :D Ja onhan se vähän omakin vika, että koira ylipäänsä pääsi kenkiin käsiksi. Mutta harmittaa se silti. Ja ei, en nauti oksennuksen tai limalätäköiden siivouamisesta keskellä yötä, aamulla tai totta puhuen mihinkään vuorokauden aikaan. Nekin vaan joskus kuuluvat koiranomistajan tehtäviin.

Vaikka toisinaan tulee näitä ei-niin-mukavia koirapäiviä, niin rakastan näistä karvanaamoista silti jokaista. Vaikka ne on syöneet/syövät kenkiä (tuskin nämä oli vieläkään ne viimeiset?), joihin minulla sattuu olemaan jonkinlainen viehtymys. Vaikka ne tekevät toisinaan asioita, joista raivostun. Vaikka ne ovat toisinaan tottelemattomia, korvattomia ääliöitä. Vaikka niistä on kuluja ja vaikka ne aiheuttavat huolta esimerkiksi juuri sairastuessaan.

Silti ne rakastavat ehdoitta, ovat vähään tyytyväisiä (noo...kaiken huomion ottavat kyllä, mitä tarjolla on ja osaavat vaatia sitä huomiota, ruokaa ja huomiota, ruokaa ja milloin mitkin...). Aina ne tuntuvat olevan hyvällä tuulella, vaikka juuri äsken olisit moittinut ja sättinyt niitä. Koskaan ne eivät tunnu nousevan väärällä jalalla sängystä (vaikka niillä on neljä jalkaa, joista valita!) ja jaksavat kuunnella kaikki typerät jorinat, jotka vaan keksit ja viitsit niille kertoa. Listaa voisi jatkaa vielä ainakin parin kilometrin verran, mutta uskon jokaisen koiranomistajan tietävän, mistä puhun. 

Kertokaahan omat ikävät ja mukavat kokemukset  koirienne kanssa? 







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

VIIKONLOPUN JORINAT

Moikkelis! Toivottavasti teidän viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä ja on ollut rentouttava. Itselle tämä viikonloppu jäi tälläiseksi tyngäksi, sillä eilinen vierähti koulutuspäivän merkeissä. Mukava koulutus, ei siinä mitä, mutta kyllä siihen päivä tuhrautui eikä kotiinpäästyä juuri osannut tehdä mitään tähdellistä.


Sään lauhduttua sieltä paristakympistä kymmeneen pakkasasteeseen, pääsin vihdoin pukeutumaan Zalandon alennusmyyntitakkiin, josta olen täällä blogissakin pariin otteeseen maininnut. Kyseessä on Ted Bakerin viininpunainen villakangastakki ja tosiaan alennuksesta tämän tilasin. Olisin toivonut takin olevan hieman paksumpi, mutta kyllä tällä pikkupakkasessakin tarkenee, kun alle kuitenkin mahtuu villatakki lämmittämään. Eilen noin miinuskymmenen viimalla tehostettuna tuntui kyllä pitkälti luihin ja ytimiin, kun ei sitä villatakkia ollut kuvaushetkellä päällä. Ruokatauolla napatut kuvat kertovat kyllä, että vilu oli. Mutta sainpahan edes jonkinlaiset kuvat takista teille näytettäväksi... :D



Pari iltaa olen viettänyt tiiviisti iPadin seurassa katsellen matkoja. Kirjoittelinkin jokin aika sitten tuosta aiheesta ja paikoista, jotka ovat olleet harkintalistallamme. Tarkoitus on lähteä tuon armaan mieheni kanssa matkaan ja toiveissa on lämpöä ja mukavaa oleilua jonkinlaisen aktiviteetin siivittämänä. Paikkoja on nyt vertailtu ja kokemuksia eri paikoista saatu tutuilta ja netistä. Pikkuhiljaa kohdevalinta alkaa olla selvä ja pian varmaan kirjoittelenkin taas matka-aiheesta. Jos jotakuta nyt sellainen sattuu kiinnostamaan. :)


Koska tämä päivä on mennyt lähinnä pyykätessä ja siivotessa, ei juuri ole kerrottavaa. Kuvan ihana hedelmä kylläkin liittyy myös tähän päivään. Kyseessä on tämän hetken ehdoton hitti ja suosikki - veriappelsiini. Sain ystävältä pari päivää sitten näitä pussillisen ja olen nyt lähes koukussa! Paljon vitamiineja vastustuskyvylle sekä koko keholle lisäpuhtia. :)

Olen aina tykännyt appelsiineista, mutta inhoan niiden kuorimista ja eritoten sen valkoisen nöyhtän irroittelua, joka jää hedelmään kuorimisen jälkeen. Aiemmin veriappelsiinit ovat olleet mielestäni turhan happamia, mutta nyt ne ovat juuri omaan makuuni sopivia. Ihan tässä vesi tulee kielelle pelkästä ajatuksesta ja tuon kuvan katsomisesta. :P Mukavaa vaihtelua ainaiseen banaanien ja rypäleiden syömiseen. Miksei meillä kasva appelsiinipuita?

Kertokaa toki, mitä tykkäätte takista? Ja mukava olisi myös kuulla suosikkihedelmistä, jos vaikka saisi vinkkiä uusista tuttavuuksista, joita kokeilla.




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 23. tammikuuta 2014

BROISKUMUREKEPIHVIT

Heippa! Vihjailin eilen tämän päivän aiheen olevan ruokapostaus, joten lupaus pidettäköön. Ensin haluaisin kuitenkin kertoa teille jotain. Töistä kotiin ajellessani mietin eilisiä höpötyksiäni ja olin jokseenkin harmistunut siitä, etten pahoitellut mitenkään pinetä jekkua, jonka varmaan aika monelle saatoin postauksen otsikolla tehdä? Kyseessähän oli siis Nerin päivän asu, ei omani. Siltä varalta, että joku pettyi/närkästyi/suorastaan suuttui, voisin pyytää anteeksi tekosiani nyt. Toisekseen huvituin valokuvaustaidoistani. Tai siis niiden puuttumisesta paremminkin. Päivittelen tuon tuosta, kuinka on vähän valoa eikä kuvia saa otettua, mutta... eipä se valo ole ainoa ongelma kohdallani. En tiedä, minkälaisia ajatuksia juttuni tai kuvani teissä herättävät, koska tämä on ollut enimmäkseen itsekseen höpöttämistä. Mutta havahdun tasaisin väliajoin ihmettelemään itse omia juttujani. Taitaa olla eräänlainen henkilökohtainen kriisi tämä blogi? Hah.

No, mutta siihen ruoka-aiheeseen. Löysin tosiaan tämän reseptin muiden joutavien papereiden joukosta ja se on alkuperäisenään julkaistu Yhteishyvän ruokalehdessä 02/13. Perussetti oli mielestäni hyvä, mutta jätin kyselemättä pois ne raaka-aineet, jotka eivät tuntuneet sopivan omiin makunystyröihin. Alan olla pikkuhiljaa älynnyt, ettei ihan kaikkea tarvitse orjallisesti noudattaa ja siitäkin huolimatta voi jopa onnistua. :)

Broilerimurekepihvit & ruohosipulikastike

500 g broilerin jauhelihaa
kananmuna
sitruunamehua melko epämääräinen loraus
n. 1 dl fetajuustoa
ruohosipulisilppua
grilli- ja yleismausteseosta

kermaviilikastike

kermaviiliä (ylläri) purkillinen
ruohosipulisilppua
viispippurisekoitusta
suolaa, sokeria
sinappia

Sekoita ensin kastikeainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan pihvien valmistuksen ajan.

Sekoittele sitten broileripihvien ainekset keskenään. Suosittelen paistamiseen jotain öljyä tuhdimpaa, jotta saat pintaan kauniin värin. Jos värittömyys ei haittaa, niin öljykin käy. Pihvit suositellaan muotoiltavaksi kostutetuin käsin, mutta itse nostelin vain lusikalla epämääräisiä kökköjä pannule, joita sitten hieman litistelin lastalla. Hyviä tuli niinkin, mutta ihan makuasia, kuinka säännönmukaisia pihvejä haluaa. :)



Enpä muista, olenko koskaan tehnyt broilerin jauhelihasta mitään? Kanasta tykkään kyllä ja sitä meillä käytetään melko paljon muissa muodoissa. Näitä tullaan kyllä syömään meillä jatkossakin, sen verran hyviä olivat. :) Kovasti tykkäsin myös ruohosipulikatikkeesta, jota voi helposti käyttää muissakin yhteyksissä, kuten vaikka porkkanoiden dippikastikkeena!


Kertokaahan jos kokeilette ja mitä tykkäsitte? Tai jos teiltä löytyy omia reseptejä broiskunjauhelihasta, niitäkin olisi mukava jakaa. :)



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

EILISEN ASU ;)

Morjenttes! Pahoitteluni niille uskollisille, jotka vierailevat blogissani päivittäin ja ovat taas saaneet pettyä monena päivänä peräkkäin. Paljon ajatuksia on päässä ja intoakin, mutta olen ollut niinkin intoa täynnä, että olen keskittynyt enempi kotiaskareisiin sekä viettämään aikaani rakkaitteni kanssa. Tänään myös piipahdin pitkästä aikaa ystävän luona, joka inspiroi minua aina energisyydellään ja ihan vain olemassa olollaan. Ja tosiaan nyt jo parin päivän ajan olen tuntenut oloni jotenkin normaalia energisemmäksi ja tässä puuskassa innostunut jopa kotihommista, jotka ovat yleensä - no, vähemmän innostavia.

Innostuksesta huolimatta blogin puolelle en vain ole sitten edistynyt. Kaikenlaisia ajatuksia ja (olevinaan) ideoita sinkoilee päässäni, mutta esimerkiksi pukeutumisen suhteen olen ollut hyvin saamaton. Yhtä saamaton olen ollut kaikenlaisen valokuvaamisen kanssa. Näistä molemmista saamattomuuksista on ihan helppo syyttää pakkasta, jota onkin riittänyt. Lenkillekään ei ihan joka päivä olla tarettu lähteä ja pukeutumisen tärkein kriteeri on ollut lämpö, olipa määränpää mikä hyvänsä. Olen myös viilettänyt tämän viikkoa ilman meikkiä päivän toisensa jälkeen, vaikken kovin kummoisia maalauksia tee yleensäkään. Mutta nyt ei vaan ole huvittanut. Ihan omalla oikeudella voin olla innostumatta ja muistuttaa lähinnä maahista. Juttu vähän rönsyili alkuperisessä ja voi sisältää asiaankuulumatonta informaatiota sekä turhia tunnustuksia... mutta liittyvät ne sinänsä tähän blogihiljaisuuteen, että ei ole asukuvia eikä mitään muitakaan kuvia. Luulen, että postauksissa tulisi olla kuvia, ettei teidän tarvitse tyytyä pelkkään jonninjoutavaan jargoniin, jota päivästä toiseen suollan.

Nyt minulla on teille kuitenkin eilisen asu kuvattu iPhonen laatukameralla. Kas tässä, ollos hyvät. ;)


Siinä muru punaisessa, lämpimässä talvihaalarissaan auringonlaskun aikaan. Haalarissa on teddyvuori sekä feelekangasta oleva korkea kaulus, jonka alle saa kivasti vaikka korvat suojaan pakkaselta. Hihansuissa tarrakiinnitys sekä heijastimet. Puku on mittatilauspuku, mutta joka euron arvoinen kovemmilla pakkasilla. :)

Haluaisin kyllä väläyttää teille Zalandosta tilaamaani viininpunaista villakangastakkia, mutta takki on näille keleille hieman turhan kevyt. Haluaisin kuvata takin tuolla ulkona, mutta jotenkin en aivan älyttömästi innostu lähtemään kolmijalan kanssa tuohon pakkaseen säätämään ja kuvaamaan itse itseäni. Katsotaan, milloin saan kuvat aikaiseksi?

 
Huomiselle olen kuitenkin jo hieman esivalmistellut ruoka-aihetta, sekin eiliseltä. Resepti, jota hieman sovelsin enempi itselle sopivaksi, löytyi vuoden takaa ja onneksi se löytyi, sillä aika herkkuateria siitä valmistui. Pääraaka-aineena tässä on kana, joten mistään megarasva-ateriasta ei ole kyse. Jos mielenkiinto heräsi, niin palailehan huomenna blogiini. ;)


Mukavaa loppuviikkoa nassukat!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

KOTI KULLAN KALLIS

Niin se vaan taas alkaa olla viikonloppu finaalissa. Mites teidän viikonloput on menneet?

Nyt alkaa tuota pakkasta olemaan meidän korkeudella ihan riittävästi, vaikka sitäkin uhmaten ulkoiltiin niin eilen kuin tänäänkin. Itsellä kriittiset kohdat tuntuvat olevan naama ja niska, Nerillä varpaat. Vaikka kuinka koiran varpaat tai se iho niissä on paksumpaa kuin omissani, niin en voi olla miettimättä, miltä tuntuisin talsia tuolla paljainvarpain? Tai vaikka sukkasillaan? Helppohan tuo olisi testata, mutta nou kän duu it, kun ei ole pakko. Kylmä tahi ei, niin hirmuisen kaunista siellä on, varsinkin kun aurinko paistoi molempina päivinä.

Aurinko paistoi heti aamusta ja oli jotenkin erityisen ihana aamu. Kaikessa siinä kauneudessa, joka ikkunasta näkyi, peiton lämmössä ja omien armaitten vierestä, eikä kiire mihinkään. Ihan parhautta!

Päivän mittaan olen pessyt jääkaapin, sulattanut pakastimen (joka kylläkin on vielä kesken, pitäs kai tehdä se aiemmin, ennen kuin jääkerros alkaa olla toistakymmentä senttiä...), pessyt pyykkiä, imuroinut, kokkaillut pitkästä aikaa makaroonilaatikkoa ja nauttinut kotona olemisesta ja kodista. Ihan tavallisista jokapäiväisistä asioista nauttiminen on toisinaan tosiasia, joskus se rumba tuntuu puuduttavalta, turhalta ja pitkästyttävältä. Toisinaan on kai ihan tervettä käydä jossain, mutta kyllä se vaan koti on, mikä on maailman paras paikka. <3 Kodin tekevät rakkaat, ainakin itselleni, joten vanha sanonta "koti on siellä, missä sydän on" pitää kyllä paikkansa omalla kohdallani. Ja sen takia koteja on ympäriinsä. :D No, ei nyt ihan ympäriinsä, mutta pari kuitenkin, yksi Lontoossa veikan luona, yksi vanhempieni luona ja yksi täällä omassa kotona, joka tietysti on se kaikista rakkain ja ylitse muiden.

Lopettelen näihin tunnelmiin ja nautin kodista, sen lämmöstä ja rakkaiden seurasta täysillä ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikonloppu. Nauttikaa läheisistänne ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Ai niin, tämä on pakko vielä sanoa. Saan kuin saankin sen KM: n nahkatakin. Mulla on maailman paras isoveli! Takki on luvattu toimittaa hänelle keskiviikkona ja hän sitten lähettelee pakettia edelleen minulle. En oikein malttais odottaa, enkä ihan vielä oikein edes usko, että se takki tosiaan on tulossa luokseni kaikkien niiden "pikku" hankaluuksien jälkeen, joita sen takin haluaminen aiheutti. Nyt ei puutu kuin se, että posti hukkaa paketin! Parasta toivoen, pahinta peläten...

torstai 16. tammikuuta 2014

PURKKA TUKASSA

Johan tässä jokunen päivä menikin ilman marmatusta. Tänään onkin sitten ollut purkka tukassa lähes koko päivän. Ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta kuvaannollisesti. Kirjaimellisesti päivää kuvaisivat 'sähköinen tukka, repaleiset kynnet ja teini-iän paluu'. Ensimmäisen varmaan ymmärtävät lähes tulkoon jokainen naisihminen, samoin toisen (olen päätynyt luomukynsiin lähes neljän vuoden geelikynsien ja geelilakkausten jälkeen) ja teini-iästä muistutti heti aamulla leukaperässä "loistava" finni.

Jotta valitus ei loppuisi tähän eli heti alkutekijöihinsä niin tässä seuraa ne päivän suurimmat kriisien aiheuttajat.

Ensinnäkin. Karen Millenin nahkatakki. Kun viimein tein tilauspäätöksen ei takkia enää ollut saatavilla Suomen verkkokaupan puolelta. Brittien puolelta se löytyi ja niks ja naks takki tilattu, Lontoon päässä veikka briiffattu odottelemaan pakettia ja jatkolähettämään sen tänne Suomeen. Odottelua. Parin päivän päästä hoksasin, ettei rahat olleet hävinneet kortiltani mihinkään ja syykin selvisi verkkokaupan omistatiedoistani. Kauppa oli peruttu. Takkeja ei enää löytynyt valikoimasta. :( Loppujen lopuksi syyksi paljastui se, ettei kauppa hyväksynyt korttiani, koska kortin tiedoista käy ilmeisesti ilmi etten asu heille ilmoittamassani toimitusosoitteessa. Tässä välissä olin jo etsiskellyt takkia ympäri Eurooppaa. Ainoa toivo saada takki, lienee se että veljeni maksaa takin, odottelee paketin ja jatkolähettää sen tänne, siinä vaiheessa jo varmaan kyntensä syöneelle ja hiuksensa repineelle pikkusiskolle. Kyllä on alahuuli välillä vähän väpättänyt, kun ensin annetaan esimakua herkusta ja sitten otetaankin pois. Tämä takki on niin sitä, mitä haluan - se on täydellinen. Kaiken hyvän lisäksi kortillani on nyt katevarauksia kaksi kertaa takin arvo ja varojen vapautuminen voi kestää parikin viikkoa...

Toiseksi. Täydelliset ylipolvensaappaat, jotka bongasin eBaysta. Odottelin kaupan umpeutumista viisi päivää ja vielä viime yönä yhdeltä saappaat olivat vielä tulossa luokseni. Aamulla sain sitten todeta kuitenkin ihan muuta, sillä joku oli kuitenkin viime hetkellä tarjonnut kaksi dollaria enemmän. Hitsinhitsi! Olin niin pettynyt jonkun aikaa, että lapsellisesti ajattelin koko eBayn olevan ihan epäreilu. 'Minä tarjosin hyvissä ajoin reilun kauppasumman ja kauppa sulkeutui joskus neljän aikaan yöllä, jolloin tavan ihmisten on nukuttava, kun aamulla on töihin lähtö ja ne oli minun saappaat ja ihan kerta kaikkiaan epistäepistäepistä!' No, etsinnät jatkukoon.

Kolmanneksi. Tilasin Tiger of Swedenin laukun, jonka väri on Light Mocha. Nettikaupan kuvassa väri näytti kauniilta, hieman maitokahvia muistuttavalta. Noo, nyt kun sain laukun käsiini, en olisi aivan tätä mieltä enää. Laukku on paremmin harmaa. Tai se on harmaa. Ei taida jäädä kokoelmaani, vaikka malli nätti onkin. Ja vaikka sainkin laukun alennettuun hintaan merkin omasta verkkokaupasta. Näin voi toki käydä nettitilauksissa.

Jos oli hieman vastoinkäymisiä tänä päivänä (joo, nämä eivät ehkä ole kovin vakavia vastoinkäymisiä, mutta harmillisia takaiskuja itselleni. Olen tyytyväinen, että ongelmani ovat tätä luokkaa.), niin jotain mukavaakin. Sain viimein haettua odottamani takin postista ja se osoittautui juuri niin kauniiksi kuin kuvissakin. :) Siitä lähiaikoina varmaan lisää. Nyt kuitenkin tältä erää lopettelen. Huomenna illalla mennäänkin jääkiekkoa seuraamaan oikein kutsuvieraana. :D Palaillaan! Ja ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!

Kevennystä kuvan muodossa: meidän Taika. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

AURINKOON

Heissulivei! Se oliskin jo keskiviikko. Uusi takki on odotellut maanantaista asti noutamista postista, mutta enpä ole ehtinyt/ehtinyt/jaksanut käydä varta vasten postin suunnalla. :( Jos huomenna olisin niin reipas ja jaksavainen...? 

Ulkona on ihan mielettömän kaunista, nyt kun hento lumikerros peittää maan sekä puiden oksat. On muuten vähä blingblingiä! Hiutaleet kimaltelevat kuin miljoonat timantit ja sehän meikläisen silmää miellyttää. ;) Pakkanenkin on ihan miellyttävä, tosin ulkona en ole pariin päivään kovin paljoa joutanut olemaankaan - silläkin voi olla vaikutusta käsitykseeni siedettävästä pakkasesta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut ihastella talvea vaan kertoilla vähän matkahaaveistani. Koska kuva-arkistostani suurin osa on hukassa ;( jouduin käyttämään jo joskus aiemmin blogissa nähtyä kuvaa. 

Sharm el Sheikh 2012

Jos ei aurinko tipu taivaalta, saattaa matkahaaveeni toteutua melko piankin. Edellisestä yhteisestä matkasta jonnekin lämpöön, on vierähtänyt jo pari vuotta, joten nyt on tarkoitus suunnata lomalle. Meiltähän jäi häämatkakin viime kesänä tekemättä, kun kotona oli pieniä koirapalleroita, joten lienee korkea-aika suorittaa sekin? ;) Meillä oli oikeastaan pari kohdetta, joista lähdettiin liikkeelle. Kap Verde, Mauritius, Malediivit ja Abu Dhabi.

Kaikki nuo paikat ovat molemmille uusia kohteita, vaikka jopa Dubaita mietittiin hetken aikaa. Dubaissa käytiin kolme (vai neljä?) vuotta sitten ja tykättiin aikalailla ja Abu Dhabihan olisi siinä vieressä. Toisaalta meno voi olla aika samanlaista sielläkin, joten ehkä kuitenkin haluaisimme nähdä jotain ihan uutta? Lämmintä pitää olla, se on pääasia ainakin itselleni. Malediivit sekä Mauritius olisivat varsinaisia paratiiseja, mutta niissä on ilmennyt muutamia seikkoja, joihin todennäköisimmin molemmat matkat tyssäävät. Ensinnäkin lentoajat ovat piiitkät kaikenmaailman välilaskuineen ja/tai saatavilla on vain kahden viikon matkoja näihin kohteisiin. :( Jo koirien vuoksi kahden viikon matkat ovat vähän niinkuin automaattisesti ulkona. Eli todennäköisimmältä vaihtoehdolta vaikuttaa nyt sitten tuo Kap Verde, jossa pitäisi olla melko lämmintä, kilometreittäin hiekkarantaa ja ihan inhimillisen mittainen lento. No, joo kyllähän se kymmentä tuntia lähentelee, mutta noihin 17 tunnin jne. lentoihin verrattuna. Itselleni lentokoneen ahtaus ei sinänsä ole ongelma, hukkapätkä kun olen, mutta voi tuota omaa armasta. Sillä on aina vaikeaa saada kaikki pitkät koipensa mahtumaan penkkien väliin.

Kuulisin mielellään kokemuksista näistä paikoista, jos siellä lukijoissa on näiden kohteiden kävijöitä?


SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

LET IT SNOW



Sunnuntaita vaan kaikille. Olen tainnut tässä puolihuolimattomasti "kehuskella", että olen oppinut käyttämään kameraani. Perun puheeni. Olen ehkä oppimassa, mutten oppinut. Asian todistaa tänään napsimani kuvat Stockmannin paketin sisällöstä. Ja kyllä, sorruin käyttämään myös automaattiasetuksia. :( Otin muutaman kuvan käsisäädöillä, jonka jälkeen koitin tihrustaa esikatselukuvia kameran näytöltä. Lunta satoi melko sankasti tuolla hetkellä. Sade ei oikeastaan tallentunut kuviin eikä esikatselukuvat muutenkaan vakuuttaneet minua. Pakkanen sen sijaan vakuutti minut ja totesin, että on turvauduttava automaattiasetusten käyttöön tai minut löytää pihamaalta syväjäästä. :-/


Loppupeleissä ne käsisäädöillä otetut kuvat olivat ainakin värisävyiltään paljon parempia. Että silleen. Sitä vaan ei valitettavasti mikään ominaisuus kamerassa korjaa, jos kuvauksen kohde on joka kuvassa enempi ja vähempi irvistystä muistuttava ilme naamallaan tai silmät sirrillään lumisateen vuoksi. Säästääkseni teitä pahimmalta järkytykseltä, annoin itselleni oikeuden poistaa kuvista päitä. :D

Lumisateesta huolimatta, kuvista voi erottaa kaksi eri yläosaa. Ihastuin tuon ruskean neuletakin kauluksiin, jotka ovat tekoturkista. Hapsut ja epäsymmetriset helmat ovat miellyttäneet silmääni pitkin tätä loputonta syksyä (joka nyt toivottavasti viimein vaihtui talveksi??), joten alennusmyynnistä tilaukseen meni myös tuo harmaa neuleponcho. :) Että tälläiset alennusmyyntiostokset Stockmannilta. Zalandolta tilaamaani aletakkia odottelen edelleen...




Olen tässä pikkuhiljaa kypsytellyt ajatusta turkisliivistä. Ihan aidosta turkisliivistä. Nyt varmaan monella nousi karvat pystyyn, ihan niin kuin olisi nuorella minullakin nousseet.  Näin vanhemmalla iällä olen kuitenkin oppinut tästäkin asiasta paljon uutta ja näen asiat nyt hieman toisin kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. En edelleenkään voisi kantaa tarhattujen eläinten turkkeja, siihen veden rajan. Vapaina eläneet eläimet voisivat kuitenkin olla poikkeus. Aiemmin en ymmärtänyt metsästystäkään yhtään kettutarhausta paremmin, mutta tiedon lisääntymisen myötä ajatteluni siitäkin on hieman lieventynyt, eikä kantani asiaan ole enää niin jyrkkä ja ehdoton. Asioissa on yleensä enempi ulottuvuuksia kuin musta ja valkoinen, ja sen olen itse monesta asiasta saanut iän myötä todeta.

Mutta asiaan... Mieheni harrastuksen vuoksi meillä olisi omasta takaa ketunnahkoja, joista liivin voisi teetättää. Niistä tulisi sellainen onnellisten-kettujen-turkki sillä eläimet ovat eläneet vapaina ja villeinä. Ihmiset ovat kuitenkin kautta aikojen pukeutuneet turkiksiin niiden loistavan lämmöneristämisen ja/tai ulkonäön vuoksi. Jos pukisin itse turkin ylleni, olisi se juuri näiden vapaina ja onnellisina eläneiden luontokappaleiden kaunis turkki. Asia on kuitenkin ajatuksissani hyvin alkutekijöissään, joten katsotaan nyt.

Kumpikos teitä miellyttää enempi, ruskea neuletakki vaiko harmaa poncho?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 11. tammikuuta 2014

JÄIDEN LAULUA




Hellurei! Tämän päivän ulkoilureissulla saimme Nerin kanssa kuunnella mielenkiintoisia ja jollain tapaa hienoja soundeja. Asumme pienten järvien tai lampien ympäröimänä. Sää alkaa viimeinkin muistuttamaan talvea ja maahan on satanut lunta, vaikkakin vain hento kerros. Ja ohut jääkerros oli ilmestynyt myös järviin. Ja se jääkerros piti huumavaa ääntä liikkuessaan! En heti hoksannut mistä omituinen, alkuun jopa hieman pelottava ääni tuli, mutta jäät ne tosiaan lauloivat. :)



Vaikka rakastan kesää, olen kaivannut oikeaa talvea. Pimeä vuodenaika on tuntunut vieläkin pidemmältä ja pimeämmältä ilman lunta. Noin kymmenen asteen pakkanen oli vielä ihan siedettävä ulkoiluun, vaikkakin näpit meinasivat jäätyä näiden muutaman kuvan ottamisen aikana, jolloin olin paljain käsin. Ja kasvojen iho huusi kosteutusta heti kun kotiuduimme reissulta.

Kuvat ovat tällä(kin) kerralla tuttua ja turvallista kännykkälaatua, koska laiskana tyyppinä, en jaksanut lähteä kanniskelemaan järkkäriä mukanani. Ja silloin ainakin sormeni varmasti olisivat paleltuneet säätäessäni kameran asetuksia kohdalleen. Niin pro en vielä ole manuaalisten asetusten kanssa. :D



Arvatkaas mitä? Kun tuossa vuoden vaihteen jälkeen vähän niinkuin lupasin, tai paremminkin otin itselleni projektiksi juoda enempi vettä, niin hieman vaihtelevalla menestyksellä se on lähtenyt käyntiin. Varsinkin työpäivinä tavoitteeseen pääseminen on selvästi hankalampaa kuin näin vapaapäivinä. Niin, vaikka tavoite oli säälittävä yksi litra kaikkien muiden juomien päälle. Koitan skarpata työpäivien suhteen.

Toiseksi, olen pannut merkille, että tuohon vyötärölle on ilmaantunut salakavalan kierosti eräänlainen ylimääräinen lisäke, jota kai vatsamakkaraksi pitäisi kutsua, joten pitänee ottaa myös muutama muu projekti veden juomisen lisäksi. Niinkuin  nyt vaikka katsoa vähän tarkemmin mitä syö ja minkä verran. Mitään varsinaista dieettiä en aio aloittaa, koska niin isosta ongelmasta ei mielestäni ole kuitenkaan kyse (joku Superdieetti-Jutta varmaan olisi toista mieltä?), mutta enempi hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä pienempiä annoksia. Konvehteja on tullut joulun aikana syötyä ihan jonkin verran ja se on jäänyt ehkä vähän päälle, mutta nyt loppuu niiden nassutus - tai ainakin heti kun tuo menossa oleva boksi loppuu. Ja välipalat, niitä en oikein muista...koitan opetella muistamaan. Konkreettisesti tuo vatsan kasvu tuli ilmi, kun mittailin itseäni valitakseni oikean koon maailman kauneimman nahkatakin tilaamiseksi. Ja nyt minulla onkin kehkeytynyt pienimuotoinen kriisi, kun en osaa päättää otanko isomman vai pienemmän koon takista! No, ainahan sen voi vaihtaa, jos koko on väärä, mutta se palautus/vaihtamisruljanssi on kuitenkin joka kerta oma hommansa... Onko teillä kenellä kokemusta Karen Millenin vaatteiden mitoituksesta?
 
Jottei postauksen kuvitus jäisi aivan pelkkiin luontokuviin, niin laitetaanpa tähän loppuun vielä pari toodella mielikuvituksellista ja varsinkin inspiroivaa kuvaa.  Ylempänä Stockmannin paketti, jonka sain tänään käsiini ja jonka sisältöä pääsen pian esittelemään. ;)  Alla tämän illan päivällinen ja jälkiruoka. En tee oikeastaan koskaan kanakeittoa, vaikka aikamoinen kananystävä olenkin. Niinpä nyt tein ja ihan omalla reseptillä vieläpä. Myöskään vispipuuroa ei meillä kovin tiuhaan tarjoilla, mutta todettuani viime viikonloppuna, että pakastimessa on melkoiset määrät puolukoita, rupesin tuumasta toimeen. Siispä valmistui harvinaisemmat herkut. :)




Oikein rentouttavaa lauantai illan jatkoa teille kaikille!



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 9. tammikuuta 2014

LET'S EAT!

Jaahans. Taas jäi postailu tänne myöhäisiltaan... Viime päivinä on menneet melko työnmerkeissä ja kun työpäivän päälle on tehnyt etätöitä vielä kotonta käsin, niin kyllä siinä enin näytön tuijottamisen vimma menee. Tai oikeammin aivotyöskentelyn, sillä olen tuijotellut loppuillat televisiota sekä surffannut läpi varmaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat nettikaupat, jotka myyvät vaatteita tai asusteita. Ehkä myös pari kenkäkauppaa mahtui mukaan. Mutta koska otsikon olettaisi antavan jotakin viitteitä postauksen sisällöstä, niin mennäänpä aiheeseen.


Olen toisinaan postaillut ruoka-aiheita ja sellaisen ajattelin nytkin tehdä. Ruoka on vähän kuin sää, siitä on helppo puhua, vaikkakin siitä on enempi eriäviä mielipiteitä kuin säästä. Silti kaikki syövät, kuka mitäkin, ja aiheesta on helppo rupatella. Varsinkin jos keskustelun aloittaja sattuu olemaan jonkun muriseva vatsa. :D Koska en ole kovinkaan hääppöinen kokki ja koska kokkailuni ovat melko simppeleitä, kaikkien taitamia perusruokia, onkin vuorossa ehkä kaikkien aikojen pohjanoteeraus keittotaidoistani. Armas miehenikin sanoi huvittuneena annoksensa muistuttavan lehmän läjää! Että sillä lailla...

Mieheni onneksi olen melko huumorintajuinen ja koska en itsekkään arvostanut annoksen ulkonäköä kovin korkealle, meni kommentti vähän niinkuin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Omasta mielestäni kyseessä on kuitenkin ennempään kissanruoka kuin lehmän läjä, mutta kas, makuasioistahan ne suurimmat kiistat juuri syntyvät. :D Tavallaan kyseessä oli eräänlainen luovuuteni tuotos, sillä ruokatarpeet olivat melko vähissä. Päivän ateria oli annos pastasta ja tonnikalasta, taco- kastikkeesta ja mausteista. Naurettavan helppo, jos ei todellakaan mikään gourmet- annos! :D Olemattomista ja yksinkertaisista aineksista huolimatta ihan kelpo ateria sinänsä. Ja tältä annos näytti. :P


Loppujen lopuksi tämä ei poikkea paljoakaan monista pastakastikeohjeista, joita tonnikalalle löysin. Tämä on vaan lievästi "riisuttu" kastike. Lisäämällä tuoreita yrttejä sekä ruokakermaa, alettaisiin jo lähennellä "oikeaa" ruokaa. Mutta näillä eväillä tämä ilta alkaa olla päätöksessä, samoin tämänkertainen ruokapostaus. Pahoitteluni, mikäli joku odotti jotakin tasokkaampaa postausta parin päivän hiljaiselon jälkeen. Lupaan yrittää olla hieman vakavammalla tai ainakin tasokkaammilla postauksilla liikenteessä tulevan viikonlopun aikana. Kiitos ja hyvää yötä!

Niin, ja annosta saa ihan vapaasti kommentoida, koskipa kommentti ulkonäköä, makua tai mitä tahansa. Jos joku uskaltautuu jopa kokeilemaan, niin jälkitunnelmiakin olisi mukava lukea. Nyt uudemman kerran, kauniita unia! :)


SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 6. tammikuuta 2014

PIKKULEIJONAT, WAU!

Moroo! Jos joku ei vielä tähän hetkeen ole kuullut, niin Suomen omat Pikkuleijonat ovat voittaneet eilen illalla kultaa nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa! Hienon hieno suoritus nuorilta miehiltä, vaikka kaikki tuomareita myöten tuntuivat olevan Suomen joukkuetta vastaan. Onnea pojat ja koko upea joukkue! \0/ 

Suunnittelin vielä eilen illalla suorittavani ryhtiliikkeen ja nousevani tänä aamuna viimeistään kello 9, mutta joopa joo ja niinpä taas. En herännyt, enkä varsinkaan noussut. Sisäinen kelloni on kovin tyytyväinen vapaapäiviin, jolloin voi nukuksia ihan rauhassa aina kymmenen korville. Minulle sopiva työ olisi varmaan se, johon voisi saapua pikkuhiljaa puolenpäivän kantturoissa? Voisin toki laittaa pomolle aloitteen tästä, eikös työnanatajan tehtävä ole jossain määrin  tukea ja edesauttaa työntekijöidensä työkykyä ja -hyvinvointia? :D Huomenaamuna onkin sitten tosi kyseessä ja kello soi 6.15...apua!

Mutta asiaan. Kuten eilen jo vihjailinkin, eksyin tuossa yksi päivä hieman alennusmyynteihin. Jostain kummasta syystä mukani tarttui tämä neule, joka ei tietenkään ollut alevaate. Ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun meikäläinen ostaa muka alennusmyynnistä normaalihintaisia vaatteita. Miksei alennusmyynneissä kaikki tuotteet ole alennettu, ehkä minullekin sitten tarttuisi niitä aletuotteita mukaan? Pöh! Tämä oli toisaalta toivottu vaate, sillä olen puolella teholla etsiskellyt valkoista rennonmallista neuletta. 


Mukana myös linssilude <3
Neuleen materiaali on 81 prosenttista puuvillaa ja olen tähän "löytöön" ihan tyytyväinen. Aina parempi vaihtoehto täysin tekokuituisille kilpasisarilleen. Hypistelin kyllä useita ihanan pehmeitä akryylipuseroita, mutta onnekseni niistä kaikista irtosi haituivia, joita en voi sietää ja ne oli helppo hylätä. Kokemus myös on opettanut, ettei tekokuidut ole useinkaan kovin kestäviä.

Tarttui minulle silti yksi ihan oikea alennusmyyntituotekin kassalle kiikutettavaksi. Ja joo, juuri kun ylistin niitä luonnonkuituja, niin seuraavassa kuvassa nököttää tekokuituinen ale-ostos! Välillä sitä vaan harhautuu polulta. Pitkähihainen, kevyt paitapusero voi olla jopa hintansa arvoinen, sillä alennus oli reilusti yli puolet alkuperäisestä hinnasta, joten maksettavaa jäi kymppi. Puseron juju on sen kauluksessa kulkeva musta punos. Laatukin tuntui olevan ihan ok eli tämä voi olla myös ostosteni musta hevonen ja jopa yllättää laadullaan? Jää nähtäväksi. Pipo ja nahkahanskat ovat lahjoja vanhemmiltani ja mieheltäni. :)



Alennusmyyntiostoksia on myös tulossa postin kautta. Odottelen kuumeisen innokkaasti Cristelle & Con neuleliiviä ja tunikaa sekä erästä erittäin kaunista takkia. Bloggaajillehan on tyypillistä jättää jotain kertomatta, mutta vihjailla kovasti tulevasta. Mikä inhottava ja ihana tapa! :D Omalla kohdallani tosin voi käydä niin, ettei ketään oikeasti kiinnosta, mikä kolttu sieltä paketista tulee...mutta otan riskin. Itse odotan innolla ja aion joka tapauksessa palata aiheeseen. ;) Mukavaa alkanutta viikkoa evripadi!!

Olettekos tehneet hyviä alelöytöjä?

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

POSTAUS TIENPÄÄLTÄ

Heido hyvät lukijat! Vapaapäiviä ei kyllä voita mikään. No okei, loma ja pari muutakin juttua ajaa ehkä näiden ohitse, mutta silti ylimääräiset vapaat ovat aina lämpimästi tervetulleita. Vapaapäivissä on paljon samoja piirteitä kuin lomassa ja ehkä juuri siksi vapaapäivät pärjäävät varsin hyvin mukavien asioiden listalla. Vapaapäivänä saa nukkua pitkään, harvemmin on kiire mihinkään, päivän saa viettää mieleisellään tavalla kuten vaikka löhöilemällä sohvalla koko päivän. Niin no, kovin usein päivä ei ihan sohvaperunana mene, sillä usein juuri vapaapäivälle sattuu kummasti niinkin mukavaa ajanvietettä kuin siivouspäivä! Joten monesti ne vapaapäivät kun muka saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, menevät kärttyisenä imurinvarressa, pyykätessä ja mopatessa. :D

Meni taas ihan sivuraitelle tämä vapaapäivien ylistys. Jos en muuta, niin todellakin olen ottanut tavaksi nukkua vapaapäivinä juuri niin kauan kuin sattuu nukuttamaan. Niinpä heräilin tänäkin aamuna siinä kymmenen jälkeen, vaikka olin käynyt nukkumaan jo ennen puolta yötä. Ja on ihan sama menenkö nukkumaan yhdeltä vai yhdeltätoista, heräilen kymmenen maissa. Nyt siis alkaakin hieman hirvittää tuo ensi viikko, kun ylös olisi kammerrettava jo kuudelta! Tulee muuten olemaan niin vaikeeta... Olisikohan huomenaamuna ryhtiliikkeen aika? Jos nousisin vaikka edes yhdeksältä... Parannus se on pienikin vai mitä?

Eniveis, tänään en mopannut enkä imuroinut vaan olen ottanut melko rennosti.  Kirjoitan tätä  kotimatkalla Lappeenrannasta, jossa läytiin vähän kyläilemässä ja jo aiemmin päivällä kahvittelin naapurissa. Ihanan rankkaa! Koitin perehtyä tänään myös kamerani saloihin oikein ajatuksen kanssa ja luulottelen itselleni, että pikkuhiljaa aukot ja suljinajat alkavat hahmottua. Ehkä nopeasti eteentulevissa tilanteissa lienee vielä viisasta turvautua automaattiasetuksiin, mutta lupaan jatkaa opiskelua käsiasetusten käyttämiseksi. :)

Otin kameraan tutstuessani hieman testikuvia ja tässä postauksessa piti olla myös niitä, mutta koska niihin ei nyt ole pääsyä, jää tämä postaus kertakaikkiaan ilman kuvitusta. Kuvissa vilahti myös eräskin vaate, jonka viime viikolla "alennusmyynteihin" eksyttyäni ostin. Postailen puserosta huomenissa, kunhan saan kuvat siirrettyä. Tänään siis tälläistä meikäläisen suunnalla. Valtatie 6, Joutseno: sumua, tienpinta märkä. Suuntana koti. Apukuljettaja kuittaa.



perjantai 3. tammikuuta 2014

MITÄ TULI LUVATTUA?

Tulikos tehtyä lupauksia alkaneelle vuodelle? Itselläni ei ole ollut tapana lupailla mitään, koska olen pitänyt niitä enempi humpuukina. Tai ehkä olen vaan laiska ja saamaton persoona, joka ei välitä lupailla itselleen mitään, kun todennäköisesti kuitenkin lupaukset jossain kohtaa kosahtaisivat? Olen enempi konkretian kannattaja eli muutos lähtee teoista ja toteutuvista asioista. Puhuisin mieluummin tavoitteista kuin lupauksista. Noh, joka tapauksessa, nyt olen asettanut omaksi tavoitteekseni opetella juomaan vettä. Voi kuulostaa melko vähäpätöiseltä, mutta omasta mielestäni tavoittelemisen arvoinen asia.

Niinkin arkinen ja yksinkertainen asia tuottaa haasteita, enkä tosiaan kallistele vesilasia niin paljon kuin pitäisi varsinkaan näin talviaikaan. Kesäaikaan tulee luonnollisesti juotua enempi lämpimän sään vuoksi, vaikka silloinkin voi olla päiviä, jolloin juominen vähän kuin unohtuu. Aina näin ei ole ollut, sillä join vettä reilut kaksi litraa päivässä ja olo oli tuolloin mitä mainioin. Yleisesti olo oli virkeämpi ja kevyempi, aineenvaihdunta pelasi ja varmasti myös iho kiitteli, vaikken kosteusvoidepurkkeja voinutkaan hyvästellä kokonaan.

Siinäpä tulikin syyt tälle tavoitteelle - hyvä olo niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja jotta oikeasti vosin onnistua tässä "projektissa", en nostanut rimaa kovin korkealle. Tavoitteenani nimittäin on aloittaa litralla. :D Ihan naurettavaa, eikö vaan? Ajattelin tämän toimivan niin, että tuon litran täyttymistä aion seurata ja sen ylittävät lasit, mukit ja muut ovat sitten aina vaan extrana. Babysteps ja silleen. ;) Kunhan tämä sujuu kuin vettä vaan, niin siihen on sitten helppo lisätä.



Oma tavoitteeni on jollain tasolla melko vähäpätöinen, jos nyt verrataan vaikka 10:n kilon painonpudotukseen. Voisin yhtä hyvin asettaa tämän vuoden tavoitteekseni olla hävittämättä enää yhtään tavaraa (tälläkin hetkellä useita tärkeitäkin juttuja on kateissa, mm. muistitikku, jossa on kuvia useammalta vuodelta, ja joista ei tietenkään ole muita kopioita, koska siirsin ne vanhalta läppäriltä tikulle...#%!?&%!), pitää vaatekomeroni siistimpänä (ei tule tapahtumaan, jos vanhat merkit pitävät paikkansa!) ja ehkä tuhat muuta juttua. Mutta hei, olen nautiskelijatyyppi! :D

Ihanaa vuoden ensimmäistä viikonloppua kaikille! Mukava olisi myös kuulla, tuliko mitä luvattua?



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

VUODEN EKA

Hellurei ja hellät tunteet! Vuosi on taas vaihtunut uuteen ja yksi vuosi jää jälleen osaksi historiaa. Ensimmäinen kokonainen blogivuoteni on eletty, joten tarkastellaan vielä hieman vuotta 2013 sekä mennyttä kuukautta. Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille vuodesta, joka ollaan yhdessä kuljettu. Osa teistä on ehkä vasta tullut mukaan, mutta kaikki te olette yhtä tärkeitä, ihan jokaikinen. Toivottavasti pysytte blogini parissa myös tulevan vuoden, joka juuri on avannut ovensa ja odottaa tuntemattomana. Luodaanpa nyt kuitenkin pieni silmäys siihen joulukuuhun, jotta nähdään, mitä luettiin eniten. :)

Kas tässä. Joulukuun top 5 postaukset tällä kertaa ilman kuvia:
1. Hajuvesi lempparit (julkaistu 08/13)
2. Joulupaniikki? (julkaistu 12/13)
3. Moon tuppisuuna (julkaistu 12/13)
4. Tatuointi ranteeseen (julkaistu 07/13)
5. Joulukoti (julkaistu 12/13)

Hajuvesi postaus toista kuukautta suosituimpana. Uskon, että kuukauden päästä tämä on hävinnyt top 5 listalta joulun mentyä. Saa nähdä! Tatuointi postaus on vakiokamaa tällä listalla ja on samalla yksi koko vuoden katsotuimpia postauksia. Sen verran statistiikkaa seuranneena, en yllättynyt ollenkaan. Sen sijaan melko loppukuusta julkaistut joulupostaukset hieman yllättivät ennättäessään top- listalle. Joulu lienee aiheena monelle niin lähellä sydäntä, että otsikointi keräsi lukijat? Postaustahti pysyi edelliskuuhun lähes samana, sillä joulukuussa jaarittelin seitsämäntoista postauksen verran.

Selattuani vuoden aikana julkaistuja kuvia, en voi kuin todeta, että laidasta laitaan mennään. On asukuvia, ruokakuvia, elukoita, maisemia, lähes kaikkea mitä maan ja taivaan väliltä kuvitella saattaa. Samoin ailahtelee bloggaajan mieli. Eräänä päivänä hän katsoo maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi perhosten lennellessä vatsassaan ja elämän ollessa sitä parasta parsaa. Seuraavana päivänä kaikki on toisin. Ketuttaa, potuttaa ja kaikki on niin mälsää, väsyttääkin. Mikään ei huvita. Ehkä lohtushoppailu auttaa? Höpötystä vaatteista, kengistä, asusteista. Loputonta höpötystä edellä mainituista? Piiiitkän pitkiä hetkiä, kun hän odottelee pakettia saapuvaksi. Pettymys/ihastus kun odotettu kolttu ei olekaan sellainen kuin piti tai kun se ylittää suurimmatkin toiveet. Postausten aiheet eivät ehkä ole olleet kovin syvällisiä, mutta kaikki ne ovat elämääni ja minua itseäni. En ehkä jaa täällä jokaista liikettäni, jokaista ajatustani ja jos tämän läpi ei nää, voi syntyvä kuva elämästäni olla melko vääristynyt. Blogini on kuitenkin itselleni keino purkaa elämääni, tehdä siitä eräänlaista viihdettä, jolloin varsinkin ne ikävämmät tunteet tuntuvat kevenevän. Koittakaa siis kestää, tuskin tämän blogin kirjoittaja tästä elämänsä vuoristoradasta pääsee tänäkään vuonna? :)


Uutta vuotta vastaanotimme kotosalla ystäväpariskunnan kanssa leppoisissa tunnelmissa. Pelailtiin korttia ja lautapelejä, poltettiin tähtisädetikkuja ja siinä se ilta vierähti ja venähti niin, että kahden maita oltiin nukkumaan menossa. Raketit ovat jääneet uv- partyista oikeastaan kokonaan koiraeläinten vuoksi ja hyvin on ilmankin vuodet vaihtuneet. Kuuden aikoihin kaupungista lähtiessäni oli jo täysi ilotulittelu käynnissä ja mielessäni harmittelin kaikkia niitä pelokkaita lemmikkejä, jotka joutuvat sietämään välketteä, sihinää, pihinää ja pauketta koko illan aina pitkälle yöhön. :( Meillä noista ilotulitteista ei siis haittaa ole, maaseudun rauha ja silleen. Ilta oli oikein mukava ja tänään on elelty vuoden 2014 ihka ensimmäistä päivää vähintään yhtä leppoisasti kuin edellisen vuoden viimeistä iltaa. Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan?

Vielä kerran haluan toivottaa jokaiselle teille oikein ihanaa, onnentäyteistä ja menestyksekästä vuotta 2014! <3



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM