lauantai 11. tammikuuta 2014

JÄIDEN LAULUA




Hellurei! Tämän päivän ulkoilureissulla saimme Nerin kanssa kuunnella mielenkiintoisia ja jollain tapaa hienoja soundeja. Asumme pienten järvien tai lampien ympäröimänä. Sää alkaa viimeinkin muistuttamaan talvea ja maahan on satanut lunta, vaikkakin vain hento kerros. Ja ohut jääkerros oli ilmestynyt myös järviin. Ja se jääkerros piti huumavaa ääntä liikkuessaan! En heti hoksannut mistä omituinen, alkuun jopa hieman pelottava ääni tuli, mutta jäät ne tosiaan lauloivat. :)



Vaikka rakastan kesää, olen kaivannut oikeaa talvea. Pimeä vuodenaika on tuntunut vieläkin pidemmältä ja pimeämmältä ilman lunta. Noin kymmenen asteen pakkanen oli vielä ihan siedettävä ulkoiluun, vaikkakin näpit meinasivat jäätyä näiden muutaman kuvan ottamisen aikana, jolloin olin paljain käsin. Ja kasvojen iho huusi kosteutusta heti kun kotiuduimme reissulta.

Kuvat ovat tällä(kin) kerralla tuttua ja turvallista kännykkälaatua, koska laiskana tyyppinä, en jaksanut lähteä kanniskelemaan järkkäriä mukanani. Ja silloin ainakin sormeni varmasti olisivat paleltuneet säätäessäni kameran asetuksia kohdalleen. Niin pro en vielä ole manuaalisten asetusten kanssa. :D



Arvatkaas mitä? Kun tuossa vuoden vaihteen jälkeen vähän niinkuin lupasin, tai paremminkin otin itselleni projektiksi juoda enempi vettä, niin hieman vaihtelevalla menestyksellä se on lähtenyt käyntiin. Varsinkin työpäivinä tavoitteeseen pääseminen on selvästi hankalampaa kuin näin vapaapäivinä. Niin, vaikka tavoite oli säälittävä yksi litra kaikkien muiden juomien päälle. Koitan skarpata työpäivien suhteen.

Toiseksi, olen pannut merkille, että tuohon vyötärölle on ilmaantunut salakavalan kierosti eräänlainen ylimääräinen lisäke, jota kai vatsamakkaraksi pitäisi kutsua, joten pitänee ottaa myös muutama muu projekti veden juomisen lisäksi. Niinkuin  nyt vaikka katsoa vähän tarkemmin mitä syö ja minkä verran. Mitään varsinaista dieettiä en aio aloittaa, koska niin isosta ongelmasta ei mielestäni ole kuitenkaan kyse (joku Superdieetti-Jutta varmaan olisi toista mieltä?), mutta enempi hedelmiä, marjoja ja vihanneksia sekä pienempiä annoksia. Konvehteja on tullut joulun aikana syötyä ihan jonkin verran ja se on jäänyt ehkä vähän päälle, mutta nyt loppuu niiden nassutus - tai ainakin heti kun tuo menossa oleva boksi loppuu. Ja välipalat, niitä en oikein muista...koitan opetella muistamaan. Konkreettisesti tuo vatsan kasvu tuli ilmi, kun mittailin itseäni valitakseni oikean koon maailman kauneimman nahkatakin tilaamiseksi. Ja nyt minulla onkin kehkeytynyt pienimuotoinen kriisi, kun en osaa päättää otanko isomman vai pienemmän koon takista! No, ainahan sen voi vaihtaa, jos koko on väärä, mutta se palautus/vaihtamisruljanssi on kuitenkin joka kerta oma hommansa... Onko teillä kenellä kokemusta Karen Millenin vaatteiden mitoituksesta?
 
Jottei postauksen kuvitus jäisi aivan pelkkiin luontokuviin, niin laitetaanpa tähän loppuun vielä pari toodella mielikuvituksellista ja varsinkin inspiroivaa kuvaa.  Ylempänä Stockmannin paketti, jonka sain tänään käsiini ja jonka sisältöä pääsen pian esittelemään. ;)  Alla tämän illan päivällinen ja jälkiruoka. En tee oikeastaan koskaan kanakeittoa, vaikka aikamoinen kananystävä olenkin. Niinpä nyt tein ja ihan omalla reseptillä vieläpä. Myöskään vispipuuroa ei meillä kovin tiuhaan tarjoilla, mutta todettuani viime viikonloppuna, että pakastimessa on melkoiset määrät puolukoita, rupesin tuumasta toimeen. Siispä valmistui harvinaisemmat herkut. :)




Oikein rentouttavaa lauantai illan jatkoa teille kaikille!



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)