tiistai 28. tammikuuta 2014

KOIRANOMISTAMISEN IHANUUS

Moi! Koiran omistamisesta on ollut viime aikoina melkolailla medioissa. Lähinnä mediat ovat käsitelleet niin sanottujen vaarallisten rotujen kieltämistä Suomessa. En aio ottaa tähän kantaa tässä postauksessa vaan tämä on aivan spontaani pikapostaus tämän päivän fiiliksistä, joita koiran omistaminen on minussa herättänyt. Aina koiran omistaminen ei ole niin ihanaa ja lupsakasta yhdessäoloa...

Eilen illalla Neri alkoi yskiä. Kuuntelin köhimistä läpi yön ja aamulla olin liukastua sängyn vieressä oleviin limalätäköihin. Mikä ihana aloitus aamulle! Säästän teidät ällötykseltä enkä julkaise tuotoksista kuvia. ;) Kyllä siinä hieman yökötti meikäläistäkin kun unenpöpperössä pyyhin venyviä limoja lattialta ja sängynlaidalta. Mikä onni, että viisas koirani oli puklinut kuitenkin sängynlaidan yli lattialle eikä sänkyyn.

Sitten on tämä tapaus nimeltä Taika. Tässäpä nuoren neidin aikaansaannokset.


Kyllä meillä koirille ruokaakin annetaan, mutta ilmeisen tylsää on ollut, kun on emännän kengätkin kelvanneet viihdykkeeksi. Joo, tykkään kun koirat syö kenkäni... no, en! Nerin ollessa teini, meni melkein koko kenkävarastoni uusiin, sillä varjelusyrityksistä huolimatta, aina oli jokin kenkä syötynä. Ja vain toinen parista. Mutta mitäpä sitä yhdelellä kengällä...? Taika sentään on ollut kekseliäs ja nikertänyt molempien kenkien kannat ja lisäksi toisen kengän etuosaa.

Jos tästäkin nyt jotain positiivista haluaa etsiä, niin ehkäpä voin ostaa uudet kengät hyvällä omalla tunnolla? :D Ja onhan se vähän omakin vika, että koira ylipäänsä pääsi kenkiin käsiksi. Mutta harmittaa se silti. Ja ei, en nauti oksennuksen tai limalätäköiden siivouamisesta keskellä yötä, aamulla tai totta puhuen mihinkään vuorokauden aikaan. Nekin vaan joskus kuuluvat koiranomistajan tehtäviin.

Vaikka toisinaan tulee näitä ei-niin-mukavia koirapäiviä, niin rakastan näistä karvanaamoista silti jokaista. Vaikka ne on syöneet/syövät kenkiä (tuskin nämä oli vieläkään ne viimeiset?), joihin minulla sattuu olemaan jonkinlainen viehtymys. Vaikka ne tekevät toisinaan asioita, joista raivostun. Vaikka ne ovat toisinaan tottelemattomia, korvattomia ääliöitä. Vaikka niistä on kuluja ja vaikka ne aiheuttavat huolta esimerkiksi juuri sairastuessaan.

Silti ne rakastavat ehdoitta, ovat vähään tyytyväisiä (noo...kaiken huomion ottavat kyllä, mitä tarjolla on ja osaavat vaatia sitä huomiota, ruokaa ja huomiota, ruokaa ja milloin mitkin...). Aina ne tuntuvat olevan hyvällä tuulella, vaikka juuri äsken olisit moittinut ja sättinyt niitä. Koskaan ne eivät tunnu nousevan väärällä jalalla sängystä (vaikka niillä on neljä jalkaa, joista valita!) ja jaksavat kuunnella kaikki typerät jorinat, jotka vaan keksit ja viitsit niille kertoa. Listaa voisi jatkaa vielä ainakin parin kilometrin verran, mutta uskon jokaisen koiranomistajan tietävän, mistä puhun. 

Kertokaahan omat ikävät ja mukavat kokemukset  koirienne kanssa? 







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

2 kommenttia :

  1. Joo'o, osuipa tää siun päivitys aivan naulan kantaan! Nimittäin just siirryin pois tuosta teippaamasta kirjastosta lainaamaani kirjaa, jonka tämä armas karvapartamme oli kekannut sillä välin kun ite kävin vessassa.. hienosti oli johdanto- ja sisällysluettelosivut pistetty uuteen uskoon, tai malliin tai johonkin.. Saa nähä mitä kirjastotädit tykkää hänen taidonnäytteestään... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuoriutuuko hänestä ehkäpä lukutoukka? :D Neri aikoinaan opiskeli mySQL:n saloja sellasella mentaliteetilla, että siinä kannet ja muutama sivukin kärsi yli-innokkaan opiskelijan käsittelyssä... nolona sitten työkaverille kirjaa palauttamaan...

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)