sunnuntai 19. tammikuuta 2014

KOTI KULLAN KALLIS

Niin se vaan taas alkaa olla viikonloppu finaalissa. Mites teidän viikonloput on menneet?

Nyt alkaa tuota pakkasta olemaan meidän korkeudella ihan riittävästi, vaikka sitäkin uhmaten ulkoiltiin niin eilen kuin tänäänkin. Itsellä kriittiset kohdat tuntuvat olevan naama ja niska, Nerillä varpaat. Vaikka kuinka koiran varpaat tai se iho niissä on paksumpaa kuin omissani, niin en voi olla miettimättä, miltä tuntuisin talsia tuolla paljainvarpain? Tai vaikka sukkasillaan? Helppohan tuo olisi testata, mutta nou kän duu it, kun ei ole pakko. Kylmä tahi ei, niin hirmuisen kaunista siellä on, varsinkin kun aurinko paistoi molempina päivinä.

Aurinko paistoi heti aamusta ja oli jotenkin erityisen ihana aamu. Kaikessa siinä kauneudessa, joka ikkunasta näkyi, peiton lämmössä ja omien armaitten vierestä, eikä kiire mihinkään. Ihan parhautta!

Päivän mittaan olen pessyt jääkaapin, sulattanut pakastimen (joka kylläkin on vielä kesken, pitäs kai tehdä se aiemmin, ennen kuin jääkerros alkaa olla toistakymmentä senttiä...), pessyt pyykkiä, imuroinut, kokkaillut pitkästä aikaa makaroonilaatikkoa ja nauttinut kotona olemisesta ja kodista. Ihan tavallisista jokapäiväisistä asioista nauttiminen on toisinaan tosiasia, joskus se rumba tuntuu puuduttavalta, turhalta ja pitkästyttävältä. Toisinaan on kai ihan tervettä käydä jossain, mutta kyllä se vaan koti on, mikä on maailman paras paikka. <3 Kodin tekevät rakkaat, ainakin itselleni, joten vanha sanonta "koti on siellä, missä sydän on" pitää kyllä paikkansa omalla kohdallani. Ja sen takia koteja on ympäriinsä. :D No, ei nyt ihan ympäriinsä, mutta pari kuitenkin, yksi Lontoossa veikan luona, yksi vanhempieni luona ja yksi täällä omassa kotona, joka tietysti on se kaikista rakkain ja ylitse muiden.

Lopettelen näihin tunnelmiin ja nautin kodista, sen lämmöstä ja rakkaiden seurasta täysillä ennen huomenna alkavaa työviikkoa. Toivottavasti teillä on ollut hyvä viikonloppu. Nauttikaa läheisistänne ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Ai niin, tämä on pakko vielä sanoa. Saan kuin saankin sen KM: n nahkatakin. Mulla on maailman paras isoveli! Takki on luvattu toimittaa hänelle keskiviikkona ja hän sitten lähettelee pakettia edelleen minulle. En oikein malttais odottaa, enkä ihan vielä oikein edes usko, että se takki tosiaan on tulossa luokseni kaikkien niiden "pikku" hankaluuksien jälkeen, joita sen takin haluaminen aiheutti. Nyt ei puutu kuin se, että posti hukkaa paketin! Parasta toivoen, pahinta peläten...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)