keskiviikko 26. helmikuuta 2014

ALKUVIIKON ILMIÖITÄ

Hellurei! Viikko on kyllä taas yllättänyt meikäläisen monellakin tavalla. Ajattelinkin höpistä näistä elämän ihmeellisyyksistä teillekin, oman elämäni alkuviikon ilmiöistä. Viikko on lähes huomaamatta hujahtanut jo puoleen väliin hirmu vauhdilla, joten nyt on itselleni korkea aika hieman hiljentää ja miettiä, mitä oikeasti on tapahtunut. Nämä tulee satunnaisessa järjestykseesä, niin "tärkeydeltään" kuin ajallisestikin.

1. Kiire ja stressin tynkä. Olen sukkuloinut alkuviikon kahden pisteen väliä. Töissä ja kotona. Välillä on ollut töitä kotonakin etätöiden merkeissä. Päivät ovat venyneet, vaikka tämän piti olla ihan normiviikko.Tähän viikon alkuun kuitenkin sattui ihan yllättäen useampiki deadline. Siinä sitten hatarasti luodut aikataulut heittää härän pyllyä. Tähän voidaan lisätä vielä lyhykäiset ja huonot yöunet. Illat ovat menneet lähes taju kankaalla enkä ole saanut aikaan mitään.



2. Leipuri Hiiva ja muut sivupersoonani. Tämä liittyy oikeastaan viikonloppuun, mutta menköön tähän samaan ihmettelyyn. Leivoin viikonloppuna pullia, vaikken ole mikään pullaihminen. Leivon harvakseltaan mitään imeliä leivoksia, koska en juurikaan syö niitä. En pidä yhtään siitä, että kädet pitää laittaa taikinaan taikinan valmistusvaiheessa. Välttelen siis kaikkia leipomuksia, joiden taikinaa joutuu käsin vaivaamaan. Pizzaakin olen alkanut tekemään koeluontoisesti löysästä taikinasta... Joskus kuitenkin sivupersoonani ottaa minusta vallan ja huomaan tekeväni jotain normaalista poikkeavaa. Tällä kertaa tuloksista nautittiin omenahillon ja kermavaahdon kanssa. Outo yhdistelmä, mutta toimii.



3. Kevään merkit. Aurinko on paistanut useampana päivänä ja lämpötila on ollut plussan puolella. Päivät ovat pidentyneet ihan huomattavasti, mikä sekin osaltaan saa mielen virkeämmäksi ja iloisemmaksi - työkiireistä huolimatta. Ihanaa! Näin myös eilen lokin, joka on yleensä niitä ensimmäisiä muuttolintuja näillä leveysasteilla. Milloinkohan ennättäisi hyödyntämään näitä nättejä päiviä ja käyttelemään hieman kameraa? Onneksi suunta on parempaan päin eli kameraa päässee käyttelemään enempikin kesää kohti mentäessä.

4. Surkea aikatauluttaja ja vielä huonompi aikaansaaja. Tämän hetken fiilis. Olen huono tekemään itselleni aikatauluja ja vielä huonompi pysymään niissä. En nyt siti sano, että missaisin deadlineja, mutta jätän helposti asiat viime tippaan. Varsinkin omia asioitani siirrän tosi helposti tuonnemaksi, jos se on mahdollista. Toisaalta olen melko aikaansaava pienen paineen ja kiireen alla, mutta kamoon, minkä takia pitää luoda itse itselleen kiire?! Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun tätä mietin... Toisinaan kiire tulee puskista ja yllätyksenä, itseriippumattomista syistä, kuten nyt nämä työkiireet.


Ja kuten juuri sanoin, vetkutan omia asioitani viimeiseen asti, joten taidan pikkuhiljaa lopetella ja ruveta pakkailemaan huomiselle treenikamoja (omistanko mitään niiksi kelpaavaa??) ja eväitä valmiiksi. Juu, huomenna tämä lähtee salille. Luvassa ähellystä ja voimien loppumista, kipeitä lihaksia ja vaikerrusta. Sitä ennen pitäis tehdä jokunen tunti duunia, ensin etänä ja sitten ajella ihan paikan päälle. Odotan huomista innolla (ja pienellä kauhulla). Raportoin, kunhan kykenen. Nyt se on moro! :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


maanantai 24. helmikuuta 2014

KOLOTTAAKO SHOPPAILU HAMMASTA?

Heissan! Viikko alkoi ylitöillä, mutta halusin tulla vinkkaamaan Nellyllä alkaneesta kampanjasta. Täytyy myöntää, ettei itselläni ollut hajuakaan, kuka on Leighton Meester ja piti ihan googlettaa. Tiedän sentään Gossip Girlin vaikken sarjaa koskaan ole katsonutkaan. Pikakertauskena: Leighton on Gossip Girl tv-sarjassa monille tutuksi tullut amerikkalainen näyttelijä. Nyt Nelly.com on laittanut hynttyyt yhteen Leightonin kanssa ja kevääksi onkin luvassa yhteistyön hedelmiä. Kävin tsekkaamassa kokoelman ja tykkäsin kyllä. Nuorekkaita, tyylikkäitä vaatteita, joissa monissa on jokin pieni juju. Vaihtoehtoja arkeen ja juhlaan.

Jos et ole tutustunut kokoelmaan, niin tässäpä esimakua - omat ykkössuosikkini, ollos hyvät.



Mitäs pidätte? Mekko on ihan älyttömän kaunis mielestäni. Samoin pusero. Ja noita housuja olen ihastellut kerta toisensa jälkeen. Miksi kaapistani ei siis vielä löydy niitä?! Käykäähän katsastamassa koko kokoelma, sillä tuttuun tapaan, vaihtoehtoja on kaikkiin tilanteisiin ja moneen makuun. :)

Suoraan Nelly.comin Leighton Meester kampaanjaan pääset klikkaamalla tästä

Postaus sisältää mainoslinkkejä, ne on merkitty tähdellä (*).




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 22. helmikuuta 2014

TSEMPPIÄ LEIJONAT!!





#leijonat #pronssikotiin! #älytöntsemppi #näilläeväillämennään #jännittää!! #sochi #icehockey

perjantai 21. helmikuuta 2014

LAUKKU vs. LAUKKU

Moi. Nyt on vitsit vähän vähissä ja mieli matala. Tällä viittaan tietysti Suomen jääkiekkotappioon Ruotsia vastaan Sotshin olympiaareenalla. Minkä takia sen piti vielä olla just se Ruotsi, joka välierissä tulee Suomea vastaan? Ja minkä takia just Ruotsi aina tuntuu rökittivän Leijonalauman? Voi kyynel, en muuta sano. Olisi sen kultapelin niin mieluusti suonut Leijonille. Tämän kanssa kuitenkin on nyt elettävä ja tsempattava huomiseen matsiin ja uskotaan ainakin siihen pronssiin. Kannustetaan huomenna Leijonat voittoon, olipa vastustaja sitten USA tai Kanada.

Ajattelin kirjoitella tänään laukkuaiheesta, kun edellisestä kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt. Blogimaailma on aika paha maailma siinä mielessä, että siinä maailmassa törmää tuon tuosta mitä ihanempiin kenkiin, makeimpiin vaatteisiin ja maailman kauneimpaan laukkuun. Vähän minä mistään tiedän, kuten en myöskään tiennyt, että jokin niin kaunis laukku on olemassa, kuin Givenchyn Antigona on. Ensin törmäsin laukkuun yhdessä blogissa, sitten toisessa. En nyt ala tähän linkittelemään enkä vieraita kuvia laittelemaan, mutta googlettamalla kuvahaussa Givenchy Light Greige Croc-Stamped Antigona Medium Bag, löytyy tämä kaunokainen. Siis jos siellä ruudun takana on vielä lisäkseni muitakin, jotka ei tästä ultimaattisesta kauneudesta tiedä. Mutta varoitan, laukku vie sydämen mennessään! Omalla vastuulla siis kurkkimaan sitä. ;) Se on vaan ihan  mieletön! Mutta harmillisen mieletön on myös hinta... puhumattakaan siitä, onko laukkua missään saatavilla?

Jo yksin tuo laukun malli on vaan silmään jotenkin sulava ja tyylikäs, vähän erilainen. Voisin hyväksy laukun itselleni ihan normibeigenä tai mustana, ehkä "hätätilassa" myös jossain muussa nätissä värissä. Ihan ehdoton ykkönen on kuitenkin tämä krokokuvioitu greige laukku. 

Tuon laukun löytyminen ja tuleminen tietoisuuteeni aiheutti sen, että aloin kuumeisesti etsiskellä samanlaista laukkua halvemmassa hintaluokassa. Pitkällisen selailun tuloksena törmäsin tähän.


Tässä DKNY:n laukussa on mielestäni hieman liikaa kaikkea ja varmuudeksi vielä kuvissa väri ei näytä ihan samalta kuin luonnossa, väri on mielestäni ihan nätti. Nuo valkoiset tehosteet karsisin pois, jos voisin, samoin nuo kullanväriset rilluttimet. Onneksi edes tuon toisen "liikaosan" sai irroitettua, koska se on pikalukkokiinnityksellä. Olin (olen) kuitenkin niin pakkomielteisesti viehtynyt Antigonan mallista, että päätin tilata tämän huomattavasti halvemman, muutamalla "epäkohdalla" varustetun laukun kokeiluun. Laukkuhan on ulkomuodoltaan antigonamainen (voiko noin sanoa?), vain olkahihnan ollessa hieman erilainen. Tässä DKNY:n laukussa se on mielestäni ihan turhan pitkä, kun taas Antigonan hihna on selvästi lyhyempi. Tuo hihnan pituus ei nyt näistä kuvista käy sekään ilmi, mutta pitkä se on. Vähän älytöntä kyllä, mutta näistä epäkohdista huolimatta, päätin pitää laukun. Harhaisesti olen kyllä toivonut, että laukku jonkun yön aikana muuttuisi Antigonaksi. Aika säälittävää...



Joskaan tämä laukku ei ole varmasti moniltakaan osin Givenchyn veroinen, on se kuitenkin yllättänyt minut kapasiteetillaan ja ehkä olemuksellaankin. Nahka on vähän jäykähköä, jos verrataan vaikkapa Mulberryn Alexaani, mutta toisaalta nahkahan pehmenee käytössä ja laukun muotoa ajatellen, on varmasti vain hyvä, ettei nahka ole löysää jo heti uutuuttaan. Ulkomuoto pysyy varmasti pidempään alkuperäisessä kuosissa. Positiivisin yllätys on varmasti tullut laukun tilavuuden suhteen. Vaikka ulkomitat ovat hyvinkin kompaktit, laukku vetää uskomattoman paljon itseensä (tässä yksi plussa lisää myös Antigonalle, jonka mitat ovat melko lähelle samat). Oikeastaan olen tykästynyt myös tähän DKNY:n laukkuun koko ajan enempi. Ruskea väri on mielestäni nätti, koko on hyvä ja varsinkin tilavuus kokoon nähden kymppiplussan arvoinen. Ja laukku sopii nätisti Karen Millenin nahkarotsiini. :) Kevättä odotellessa... ;)


Että tämmöstä. Onko siellä Antigonan  tai DKNY:n laukun omistajia? Kokemuksia molempien laadusta olisi mukava kuulla, vaikkei näitä kahta suoranaisesti voi verratakaan.

Nyt kutsuu jääkiekko, olen utelias näkemään Leijonien huomisen vastustajan. Ja huomenna sitten Leijonat voittoon ja pronssit kotiin!



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

ROLLERCOASTER RIDE

Huhhuh ja huhhuh, mikä päivä!! Suomelle olympiakultaa! Suomelle olympiahopeaa! Ja Leijonat rökitti vielä Venäjän ja raatoi tiensä välieriin! Huh! Ja vielä kerran huh! Varsinkin lätkäpelin aikaan oli kyllä vaikeuksia pysyä nahoissaan (ja sohvalla) niin kova jännitys oli päällänsä poikien puolesta. Katsottiin Nerin kanssa kahdestaan jääkiekkopeliä ja se reppana ei kyllä yhtään tajunnut, minkä takia puhisin ja kiemurtelin, hypähtelin ja hihkuin pelin aikana. Juu, Sotshin olympialaistunnelmissa ollaan. :)

Naisten hopeahiihdon seurasin työpaikalla, miesten kultahiihtoa seurasin radion välityksellä ja sepä se jännittävää olikin, kun viime metrit selostuksesta olivat lähes suoraa huutoa. Viimeiset selvät sanat olivat "...kaatuu... kaatuu...aijaijai...", enkä ollut yhtään selvillä kuka kaatui, ennen kuin viimein kahdesta kommenttaattorista toinen (vai molemmat yhteen ääneen?) toitottivat Jauhojärven ja Niskasen hiihtäneen olympiakultaa! :D Onnea niin naisille kuin miehillekin hienosta hiihdosta! Jääkiekkomatsia ennätin kotiin katsomaan juuri ja juuri viimeisen erän loppuun ja ehdin näkemään jo Suomen toisen maalin. Mikä jännitysnäytelmä! Hieno peli kerta kaikkiaan! Ja sitten vaan odotellaan kasvavan jännityksen kera seuraavaa matsia.

#sochi #olympics #icehockey

Eilen olin hieman toisenlaisissa tunnelmissa. Piipahdin nimittäin pankissa sijoitusneuvojan juttusilla. Aihe ei ihan ole omalla vahvuusalueellani, mutta sen takiahan sinne neuvojalle varmaan meninkin. Alkanee olla korkea aika ajatella (nyt viimeistään) tulevaisuutta ja aikaa kun tilille ei joka kuukausi tupsahdakkaan palkkaa. Se aika tuntuu olevan vielä kaukana, kaukana, hamassa tulevassa, mutta tällä vauhdilla se aika on aivan pian. Ja ainahan olisi hyvä olla jotain sukan varressa pahan päivän varalle. Olen vaan äärettömän huono säästäjä. Enkä tosiaan ymmärrä sijoittamisesta sitäkään vähää. Pelkillä säästöillä ei juuri rikastu, mutta sijoittamalla voi rahoilleen saada jopa pientä tuottoa. Jos hyvin käy...

Mutta ne tunnelmat tuon tapaamisen aikana. Kun menen hammasläkäriin ilmoitan heti alkuun pelkääväni lähes kuollakseni. Niinpä läksin samalla taktiikalla myös tähän tapaamiseen eli julistin kaiken tietämättömyyteni aiheesta heti alkuun. Olen sitä mieltä, että he ovat ne asiantuntijat, jotka sitten neuvovat ja tekevät asiat helpoksi tai vähemmän pelottavaksi tai tässä tapauksessa yksinkertaisiksi asiakkaalle. Mutta tunsin kyllä pientä häpeää siitä, miten tietämätön olen raha-asioissa. Ja varsinkin siitä, miten avoimesti asian esitin. Onko aina pakko myöntää, ettei ymmärrä tai tiedä jotain? Toisaalta, kyllähän se vähän kiinnostaa, mihin ne rahansa on laittamassa. Kaikki kunnia kyllä tälle pankkihenkilölle, hän varmasti parhaansa mukaan yritti neuvoa ja opastaa minua. Kieltämättä hieman huvittuneelta hän vaikutti kun vastasin kysymykseen, millainen säästäjä olen. "Pienellä pääomalla ja pienellä riskillä mahdollisimman suuri tuotto ja kääritään setelit taskuun" oli varmaan hieman alkeellinen kommentti, jopa minulta. :D Mutta kukapa niin ei haluaisi? Vai olenko ehkä maailman ainoa ihminen, joka niin voi sanoa...?

Ymmärrän toki, että kommentti ei ehkä ole aivan realistinen, mutta saa kai sitä toivoa. Lähdin kuitenkin pankista tyytyväisenä ja luottavaisin mielen. Uskon, että roposeni sijoitetaan niin, että ne eivät mene kankkulan kaivoon. Todennäköisesti rahani ovat paremmassa tallessa kuin omissa hyppysissäni, jolloin olisi suuri kiusaus sijoittaa ne esimerkiksi laukkuun, kenkiin tai... no, kyllähän niitä "sijoituskohteita" tulee aina lisää. :D


Tunteiden vuoristorataa on nyt siis pariin päivään mahtunut. Älytöntä jännitystä tänään, pirskuvaa iloa, nolostumisia ja ilahtumisia siitä, että todennäköisesti raha-asiani ovat ainakin osittain ihan hyvässä jamassa. Ja kaikki ne arkiset tunteet, joita ei toki voi väheksyä, niin mukavaa meillä on myös työpaikalla. Ja omat murut kotona! Näihin tunnelmiin... kiitos, kun jaksatte jaarituksiani! :)

Käykäähän kurkkaamassa blogin Facebookia ja Instagramia, jos "extrakuplat" kiinnostaa (linkit alla)! ;)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 17. helmikuuta 2014

MATKA HÄÄMÖTTÄÄ!

Helouhelou! Nyt alkaa matkavarvasta kutkuttaa siinä määrin, että en malta enää olla täällä siitä hiiskumatta. Jonkun mielestä lienen höyrynnyt tästäkin aiheesta jo kyllästymiseen saakka, vaikka hetken olenkin ollut asiasta aivan hissukseen. Aiemmin, vuoden vaihteen jälkeen puhelin kuitenkin melko tiuhaan matkakaipuustani ja suunnittelin meneväni sinne ja tänne. Tai lähinnä kai haaveilusta oli suurimmassa osassa kyse.

Nyt ihan pian aion kuitenkin pakata laukkuni ja mieheni matkaan ja lennähdämme kohteeseen! Maaliskuun 20. päivä astumme koneeseen, joka lennättää meidät Eilatiin, Israeliin! Sehän on jo ihan pian! Vietämme viikon auringon lämmössä Punaisenmeren rantsussa ja kuten jo jossain taisin mainita, on kyseessä samalla häämatkamme. Ei liene epäselvää, että eräs bloggaaja on kuin kissa kuumilla hiilillä. <3

Kuva Dubaista, Jumeirah Beach 2011

Meille kaikille lomalla on varmaan hieman eri merkitys ja kukin haluaa viettää lomansa omalla tavallaan. Olenkin taas miettinyt, mitä loma itselleni merkitsee, mitä haluan juuri tältä lomalta jne. Ja nyt on siis nimenomaan kyseessä lomamatkat, jotka omassa pääkopassani lokeroituvat eri kohtaan kuin kotimaan rajojen sisäpuolella vietettävä loma. Olipa lomalla tarkoitus olla kotinurkissa tai matkustaa maailman ääriin, yhdistää niitä yksi yhteinen tekijä: oma aika ja lupa tehdä omassa tahdissa omia juttuja. En oikein jaksa ymmärtää lomailijoita, joiden päivät ovat aikataulutettu minuuttien tarkkuudella, jossa "lomanjohtaja" marssittaa pesuettaan paikasta toiseen lähes armeijamaisen kurin alla. Näitäkin olen nähnyt ja kauhulla katsellut. Onhan tämäkin toki tapa viettää lomaa, mutta ehdoton nounou minulle.

Matkat ovat itselleni liian harvinaista herkkua ja matkustaisin niin mieluusti enempi. Kun sitten matkaan pääsee, on se eräänlaista luksusta. Vaikka kohteemme valikoituu yleensä lämmön perusteella, on kiva, jos kohteessa on myös mahdolisuus jonkinlaisiin aktiviteetteihin. Useampi kokonainen päivä päälaellaan aurinkotuolissa olisi miehelleni ehkä liikaa. Niinpä kohteen monipuolisuus on aina arvoasteikolla korkealla ja tälläinen kohde tulee helpommin valituksi. Ja vaikka kohteessa tulee olla näkemistä, kokemista ja tekemistä, ei se silti tarkoita, että niihin kaikkiin on ehdittävä. Mahdollisuuksia on kuitenkin hyvä olla. Tehdään, mitä tehdään, mitä mieli sattuu haluamaan. Tai ollaan siellä aurinkotuolissa. Ei sen niin väliä, kunhan on hyvä ja mukava olla.

Tämän kertainen kohdevalinta tuli hieman puskista ja viime hetkillä. Olin jo joskus aiemmin maininnut Eilatin, mutta nyt se ei ollut tullut mieleenkään ennen kuin oltiin jo oikeastaan päätetty lähteä Kap Verdeen. Tässä kohtaa ääni päässäni kuitenkin huusi Eilatia ja ehkä asiaan hieman vaikutti myös kohteessa käynyt työkaveri. Ja niinpä, siltä istumalta mieli vaihtui ja matka Eilatiin buukattiin. Selvinä etuina Eilatissa olivat esim. puolta lyhyempi lentomatka (vrt. Kap Verde) sekä lukemattomat mahdollisuudet uusille kokemuksille, niin historian kuin eläimistönkin puolesta. Eilat on myös ihan ehdoton valinta, mikäli mielitään snorklata (päästiin edellisellä reissullamme snorklauksen makuun ;). 

Kuva Sharm el Sheikhistä 2012.
Haluan matkoillani nähdä ja kokea uutta. Olen vain kiinnostunut muistakin tavoista elää ja olla kuin vain omastani. Olen utelias. "Maassa maan tavalla" on mottoni vieraalla maalla ja haluan oppia ja ymmärtää myös muita tapoja elää. En toki joka kohdassa allekirjoita tuota, mutta uusista kulttuureista ja tavoista voi oppia, niitä itse harjoittamatta. Haluan maistella uusia makuja, tavata uusia ihmisiä ja uusia eläimiä. Eläimet ovat olleet monen loman kohokohta. Eilatissa toivon pääseväni lähemmäs delfiinejä, joita vilaukselta näimme Egyptin reissullamme. Aion tehdä myös tuttavuutta muiden pinnan alla elävien kanssa snorklaamalla. :) Vedenalaiseen käyttöön sopiva kamera olisi nyt hakusessa ja toiveissa... Lämpöä tältä lomalta ei varmaankaan tule puuttumaan, sen verran kivoja kelejä siellä on jo nyt pidellyt. Olen avoimin mielin ja kovin innokas pääsemän matkaan ja tutustumaan johonkin ihan uuteen. Vaikken itse olekaan uskonnollinen, odotan tätä matkaa myös kohdemaan pääuskonnon vuoksi, millaisia ihmisiä he ovat, millaisia tapoja heillä on?

No, joo. Kaikkein eniten odotan tietysti rakkauden täyteistä lomaa, oman mussukkani kanssa uusien elämysten parissa. Noin niinkuin tiivistettynä. :)

Onko Eilatin kävijöitä? Kokemuksia paikasta? Kokemuksia myös veden alla kuvaamisesta (laitteet jne) kuulisin mieluusti! :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

YLLÄTYS MURULLE

Heipparallaa! Ihmettelen tässä taas kerran, mihin aika oikein huristaa? Tunnit ei millään tunnu riittävän kaikkeen mukavaan. Mukava päivä oli kyllä eilenkin, ihan kokonaisuudessaan, mutta silti kaikkeen en vaan ehtinyt. Välillä kun on nukuttuvakin. Ja pystyn ihan ongelmitta nukkumaan esimerkiksi puolilta öin aamukymmeneen. Kai viikolla sitten kertyy vähän huomaamattomasti sitä univelkaa ja sitten viikonloppuisin sitä otetaan takaisin? Eilen vanhempani olivat meillä kylässä ja ulkoiltiinkin äidin kanssa pitkän kaavan mukaan, kaikessa rauhassa ilman kiirettä ja saatiin samalla höpöteltyä kuulumisia ja jaariteltua muita höpötyksiä. Illansuussa päätettiin vielä kokeilla, miten onnistuu macaronsit, mutta niistä toisella kertaa.

Armas aviomieheni vietti syntymäpäiväänsä torstaina ja ajattelin kertoilla lyhyesti, miten synttäreitä vietettiin.  :)

(c) kupliajakimallusta


Toisinaan lahjojen keksiminen tuntuu melkein ylivoimaiselta, varsinkin kun olen tyyppiä, joka haluaa hankkia käytännöllisiä lahjoja. Mielestäni on turhaa ostaa lahjoja, joille lahjansaajalla ei ole käyttöä. Aina ei tietysti voi onnistua lahjan valinnassa, mutta koitan kuitenkin aina miettiä asiat mahdollisimman pitkälle. Vaihtaminenkin on kuitenkin aina oma hommansa eikä lahjansaaja välttämättä ilkeä kertoa toiveestaan saada vaihtaa lahja. Kyllähän sen jokainen tietää, miltä tuntuu saada lahja, josta tietää heti, ettei pidä siitä eikä lahjalle ole käyttöä.





Koska varsinaista lahjaideaa ei minulla tällä kertaa ollut, päätinkin järjestää pienen yllätyksen. Aikuisten kesken ne lahjat eivät ole se tärkein juttu, vaikka tykkäänkin lahjojen antamisesta. Nyt vaan tuntui, että viime aikoina olen ostellut hänelle "lahjoja" ilman juhliakin, joten voisi olla ihan virkistävää antaa "elämyslahja" ja yhteistä aikaa. Ei mitään suurta tai prameaa, mutta hieman normaalista arjesta poikkeavaa ohjelmaa. Ja kun kyseessä oli tosiaan yllätys, olin järjestänyt hänelle työpaikalle vaihtovaatteet sekä pientä välipalaa ennen kuin pääsimme siirtymään määränpäähän eli "synttäripaikalle". Joitain kuviakin napsin reissulta, kännykällä tosin, mutta joitain otoksia pääsette nyt tässä näkemään. 

Ohjelmassa oli ruokailua Spa Hotel Casinolla sekä ruoan päälle vielä polskimista ja rentoutumista kylpylän puolella. Kylpylähotellin ravintola Amandassa nautittiin illallinen tarjoilijan suosittelemalla annoksella, eikä annoksen maittavuutta suotta meille kehuttu. Tarjoilija kertoi ruokalistan vasta uusiutuneen ja kyseisen annoksen olleen kehuttu asiakkaiden keskuudessa. Päätettiin skipata alkuruuat ja mennä suoraan pääruokaan, koska talon puolesta pöytääme tuotiin tuoretta leipää ja välipalaa oli vastikään syöty työmaalta lähdettäessä.







Valitsimme tosiaan molemmat saman annoksen eli salviavoissa paistettua naudanmaksaa sekä pekonkastiketta sitruunaperunapyreellä. Ja voi taivas, kuinka hyvää oli tuo sitruunalla ryyditetty perunamuusi! Omasta mielestäni ihan ehdoton kohokohta tässä annoksessa. Maksa on mielestäni aina hyvää, tosin yksi hieman turhan voimakkaan makuinen maksapala annokseeni oli eksynyt, mutta kokonaisuutena annos oli onnistunut. Kooltaan annos olisi voinut olla hieman reilumpi, mutta toki jos syödään alkuruoka ja päälle vielä jälkiruoka, olisi annos kokoiselleni naiselle aivan sopiva.

Ihastelin ravintolan sisustusta, vaikka seinätapetti mielestäni vähän liikaa olikin. Toisaalta se sopi muuhun sisustukseen en vain itse henkilökohtaisesti välitä mistään noin monimutkaisesta. Sen sijaan pöytämme tuolit ihastuttivat erityisesti. :) Vanhat huonekalut viehättävät, vaikken omaan kotiin niitä oikein osaakaan kuvitella juuri tällä hetkellä. Nyt kun on menossa valkoinen kausi. :D




Oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, joten saatiin koko ravintola niin sanotusti omaan käyttöömme olemalla ainoat ruokailijat. Palvelu oli hyvää ja sujuvaa ja tosiaan saatiin vinkkiä kehutusta annoksestakin. Harmittelin tietysti vuolaasti sitä, että kamerani nökötti kotosalla ja jouduin napsimaan kuvat kännykällä. Hurmaannuin paikasta kuitenkin siinä määrin, että halusin muutaman kuvan teillekin jakaa. Harvoin kun missään ylipäänsä käyn... Toinen mietityttämään jäänyt juttu on tuo kuvassa oleva kello (yllä). Olisi pitänyt kysäistä sen historiasta tarjoilijalta, mutta eipä hoksottimet siinä kohtaa pelittäneet.

Syönnin päälle sonnustauduimme sitten uimavarustukseen. Lippuluukulla lueskelin hinnastoa ja suustani pääsi spontaanisti "me varmaan saadaan opiskelija-alennus" ja yllätyksekseni näin kävikin. Kommenttini oli tosiaan täysin suunnittelematon ja tarkoitukseton, mutta enhän suinkaan vastaan laita, jos hinta on hieman halvempi. Allasosastolta kuvia ei ole ihan ymmärrettävistä syistä, mutta pienenä kylpylänä tämä on aivan viihtyisä. Myös allasosastolla oli tilaa mukavasti, eikä ruuhkasta torstai iltana ainakaan ollut tietoa.

Ainakin omalla kohdallani ilta oli oikein onnistunut, sillä kaipasin jonkinlaista virkistäytymistä. Tämä tietysti oli taka-ajatuksena kun iltaa suunnittelin, hehheh. Varmaan tälläisen voisi ottaa tavaksi, sillä mukavasti tuo vaihtelua normaaliin arkeen olematta rahallisesti iso kuluerä.  



Tälläiset kekkerit olivat nämä. Ideaa saa käyttää, jos haluaa. Eihän tämä mikään ainutlaatuinen ajatus ole, mutta on hyvä muistaa, että lahjaksi voi tarjota myös yhdessäoloa. Aina lahjan ei tarvitse olla lahjapaperiin kääritty. Uskon, että myös mieheni arvosti elettäni.




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


perjantai 14. helmikuuta 2014

MUISTA YSTÄVÄÄ

(c) kupliajakimallusta

Ei mulla nyt muuta, poikkesin vaan toivottomaan hyvää ystävänpäivää! :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

THESE BOOTS R MADE 4 WALKING...

Moikkamoi! Tänään sain töihin puhelun postinmieheltämme, joka ilmoitti minulle olevan melko suuren paketin. Vakuuttelin hänet, että paketin voi jättää kuistille, koska ketään ei ollut kotona pakettia vastaanottamassa. Maalla asumisen etuja, kaupungissahan kyseinen menettely ei tulisi kuuloonkaan!

Pitempään blogiani seuranneet muistanevat kun viime kuussa harmittelin eBayssa minulta ohi menneet ylipolvensaappaat? Kyseessä oli ruskeanharmaat mokkasaappaat, jotka olisin enempi kuin mieluusti kotiuttanut, mutta minkäs teet, joku toinen korjasi potin, niin sanotusti. Tämän jälkeen eBayhin ei ole ilmaantunut mieleisiä oikeassa koossa. Nettikauppoja turhankin aktiivisesti kahlailevana surffasin eräänä iltana Kurt Geigerin nettiputiikkiin, kun marraskuisella Lontoon reissullani tyydyin marssimaan määrätietoisesti liikkeen ohi ja vain syrjäsilmällä kuikuilemaan näyteikkunoita. Ja kas, sieltäpä löytyi jotakin, joka pisti minut nyökyttelemään innostuvassa tahdissa. Postimiehemme kotiutti tänään nämä mustat kaunokaiset! :)

Nämä ovat tosiaan nahkaiset eivät mokkaa, mutta toisaalta tykkäänkin hitusen enempi nahkanahasta kuin mokkanahasta. Musta on värinä ehkä kaikkein monipuolisin, vaikka ne ruskeanharmaatkin olisivat kyllä ihan hyvin mätsänneet useinpiin omistamiini vaatteisiin. Uudet ovat aina uudet, mikä on toisaalta kenkien kohdalla aika tärkeekin, sillä näin ollen kengät pääsevät muotoutumaan juuri omille räpylöilleni sopiviksi. Tilaamani koko osui kyllä ihan nappiin ja kengät tuntuvat jalassa tosi mukavilta. Näillä jaksanee tepastella tuntitolkulla ilman ongelmia, kiitos hyvälle istuvuudelle ja kiilakoroille. :)



Yksi materiaan kohdistuva mielitekoni on täytetty ja olo on aika hyvä. Äkkiseltään en keksi mitään isompia puutteita ainakaan. Sain hiljattain hankittua pitkäaikaisen haaveeni, täydellisen ruskean nahkatakin ja nyt nämä nahkasappaat. Olenkin ihan innoissani näistä molemmista ja odottelen innolla, milloin olisi aikaa testata näitä yhdessä, erikseen ja erilaisten yhdistelmien kanssa. :D

Kuuluukos ylipolvensaappaat vakiovarusteisiin vai ovatko ne kenties punainen vaate?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 11. helmikuuta 2014

PAISTETTUA LOHTA

Iltaa. Jäi taas postailut iltamyöhään.. olkoon tänä iltana ruokavinkin vuoro. Sinänsä nämä antamani ruokavinkit eivät ole mitään erikoisia enkä ole mikään gourmet- kokki vaan ruokajuttuni perustuvat hyvinkin simppeleihin ruokiin. Usein kuitenkin kyseessä on omia lemppareitani ja eipä se haittaa, jos joku inspiroituu postauksestani ja päätyy kokkailemaan "ruokiani". Itsestäni on aika rasittavaa keksiä vaihtelevia ruokia, vaikka toisinaan on valmiina pitkä lista, mistä valita. Useinmiten sitä kuitenkin on aivan huulipyöreänä, kun on aika miettiä työpäivän jälkeistä tai viikonlopun aterioita. Varsinkaan töiden jälkeen ei myöskään ole aikaa eikä intoa mihinkään kovin monimutkaisiin suorituksiin.

Lupailinkin tätä toista lohiaiheista ruokajuttua ja tässäpä se nyt tulee. Hepoista helpoin, mutta ah, niin hyvää!


Yksinkertaisesta annoksesta löytyy pannulla paistettua lohta, salaattia ja hieman perunaa. Tällä kertaa juuston virkaa toimittaa pannulla paahdettu halloumijuusto. Suosikkejani ovat mozzarella, feta ja sinihomejuusto. Vuohenjuustosta en kuitenkaan pidä, olkoonpa miten trendikästä hyvänsä. Ei sovi meikäläisen makuhermoille. Leivälle laitettavissa palajuustoissa on monia herkullisia vaihtoehtoja, ja koska syön vähänlaiseen leipää, syön juustoja monesti paljaaltaan... Mutta aiheeseen eli tähän lohiruoka-annokseen.


Lohi on siis paistettu pannulla ja siihen on lisätty ainoastaan suolaa ja hieman pippuria. Vähempi on parempi eli mielestäni lohi on parhainta vähällä maustamisella. Erehdyin tässä hetki sitten ostamaan alennuksesta hunajamarinoituja lohisuikaleita ja se oli suurensuuri virhe. Hyvä kala on pilattu maustamalla se niin, että maku muistutti mielestäni lähinnä villasukkaa! Viimeinen kerta oli se, kun meille marinoitua lohta ostetaan. Lihankin maustamisessa olen sitä mieltä, ettei lihan oma maku saa peittyä mausteiden alle. Muutenhan on aivan sama, vaikka söisi styrokspalloja, jos maku kuitenkin peitetään mausteiden alle...


Salaattiin kytin tällä kertaa rucolaa, paprikaa sekä avokadoa. Rucola ja avokado tuovat mukavaa vaihtelua ainakin omiin salaatteihini. Villirucola vaan on harmillisen kallista ja ruukku pieni, rasiassa myytävät salaatit taas haisevat mielestäni epäilyttäville... Ei ole helppoa meikäläisellä salaattien ostaminen. Voikohan rucolaa kasvattaa kasvimaalla itse? Avokadojen kohdalla ongelma taas on yleensä kypsyyden kanssa, vaikka syöntikypsiä avokadoja kauppojen hedelmätiskeiltä löytyykin. Sen sijaan en ole onnistunut vielä löytämään pitanhayaa (olen saanut jostain päähäni, että tämän kotoisempi nimi on hohikäärmehedelmä, mutta en kyllä googlettamalla saanut asialle vahvistusta...), jota niin mieluusti lisäisin ruokavaliooni. 


Jepulis. Tälläistä ruokapohdintaa tällä kertaa. Joku saattaa rivien välistä löytää myös kuvituksena käytetyn annoksen teko-ohjeen. Taitavammat kokit tekevät kuvan perusteella. :) Paremman ruokavalion noudattaminen on sujunut mielestäni ihan mukavasti, ainakin niiltä osin, että olen lisännyt syömisiini kasviksia. Myös hedelmiä/marjoja tulee popsittua entistä enempi. Odottelenkin innolla, saadaanko ensi kesänä jo omia vadelmia. :P Vedenjuomisen suhteen tuppaa vaan olemaan ongelmaa, en yksinkertaisesti muista juoda! Vedenjuontihan oli tehtvälistallani jo ennen tätä terveellisemmän ruokavalion kuvioon tuloa. Projekti jatkuu, josko se tästä pikkuhiljaa...




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

LOVE // LOVE // LOVE

Morjensta vaan kaikille ruudun sinne puolelle! Ajattelin hieman jatkaa eilisellä onnellisuusteemalla, vaikkei eilen oikeasti mitään teemaa ollutkaan. Mutta jos ihminen tulee onnelliseksi valokuvatessaan kukkia, mikä mielestäni on melko maanläheistä, niin tänään voi hyvällä omallatunnolla hihkua onnellisuuttaan jotain melko materiaa kohtaan. Kyllä! Tänään sain vihdoin teille tänne ne kuvat takista, jota olen hehkuttanut teille lähestulkoon joka päivä, kun sain takin käsiini! Ja saatoin ehkä mainita takista pariin otteeseen ennen sitä. :D Olkaapa hyvät! Karen Millen Signature Leather Jacket.



Sain takin vihdoin ja viimein mutkien ja kurvien kautta käsiini viime perjantaina armaan isoveljeni suosiollisella avustuksella. Ilman häntä, olisi takki tainnut jäädä saamatta (jos en sitten olisi onnistunut saamaan sitä esimerkiksi seuraavalla Lontoon reissullani, mitä kyllä epäilen, sillä takki on ymmärtääkseni ollut hyvin, hyvin kysyttyä tavaraa ja tälläkin hetkellä monet koot ovat loppuunmyytyjä). Miljoonat kiitokset hänelle siis! Lyhyesti takin hankintaan liittyvät kiemurat ovat tässä: brändin verkkokaupan Suomen osastolta oma kokoni oli loppuunmyyty ja Britti osastolta en saanut tilattua takkia sen paremmin Suomeen  (ei toimitusta) kuin veljeni luo Lontooseen. Tämä siksi, että luottokorttini tiedot olivat ristiriidassa toimitusosoitteen kanssa. Tässä vaiheessa olin jo saanut kaupalta tiedon, että heillä on tasan yksi omaa kokoani oleva ruskea takki yhdessä Lontoon liikkeistään. Ja tässä vaiheessa olin lähes repinyt hiukset päästäni ja lähes tulkoon valuttanut krokotiilin kyyneleitä, koska olin jo varma, etten takkia tulisi saamaan. Silloin apuun riensi veljeni, joka mukisematta ja maksusuunnitelmaa kyselemättä tilasi ja maksoi takin ja vielä jatkolähetti sen minulle tänne Suomeen. Arvatkaa kuka esitti ripaskaa pitkin olohuonetta, kun sain häneltä sähköpostiini vahvistuksen takin toimituksesta?!





Takki on unelman pehmeää nahkaa ja väri on juuri oikea - täydellinen ruskea. Nuo muut vermeet asussa häviää takin värille 100-0. Toisaalta ne tuovat kyllä asuun jonkinlaista syvyyttä ja vaihtelevuutta eri sävyillään, vai mitäpä olette mieltä? Asuhan on simppeleistä ehkä kaikkein simppelein, vanhat farkut ja vanha pusero ovat perusvaatteita ja niissä minut useimmiten nähdäänkin. Söpöyden nimissä vedin jalkaani villasekoitteiset harmaat polvisukat, joita koristaa valkoinen rusetti. Valkoinen toistuu myös laukussa ja huivissa. Mielestäni ihan mukiinmenevä asukokonaisuus, sellainen omannäköiseni. Mielestäni myös asun värit käyvät kivasti kaikki toistensa kanssa yhteen ja kuka sanoo, että kaikki olisi oltava sävysävyyn? 





Olen monessa asiassa sitä mieltä, että vähempi on enempi, mutta tässä takissa kaikki on vaan just niin kohdallaan. Tarkoitan sitä, että vaikka takissa on useita yksityiskohtia, niin juuri ne ovat osaltaan tekemässä tästä takista minulle sen unelmien täyttymyksen takkien saralla. Nahan pehmeys ja tuoksu, kaunis ja hyvin istuva malli ja kauniit yksityiskohdat, unohtamatta laadukasta työtä . Olen varma, että takki on jokaikisen pennin arvoinen, vaikka niitä pennejä kuluikin aika monta. Sain vihdoin mustan nahkatakkini rinnalle erivärisen ja kaikki odotukseni täyttävän takin. Olen niin rakastunut, joko kerroin sen...?


Alkaa olla niin siirappista ylistysvirttä tämä postaus, että herkempiä todennäköisesti jo yököttää. En vaan malttaisi enää millään odottaa, että takki pääsee kunnolla käyttöön. Mikäli tälläisiä päiviä on luvassa ensi viikolla, saattaisin hyvinkin pukeutua tähän takkiin, työpäivän aikana kun tuo ulkonaoleminen on melko olematonta. Pääsenhän toki käyttämään takkia viimeistään lomareissullamme, josta siitäkin lisää tässä ihan pikapuoliin. Ja kevättä kohti tässä mennään. Tänään lenkillä ihastelin ensinnäkin lauhaa säätä sekä kevään tuoksua. Tai ehkä se on vaan tuoksu, joka tulee kun lämpötila nousee pari astetta plussan puolelle? Jokatapauksessa keväällä tätä tuntuisi esiintyvän useammin.  Mukavaa alkavaa viikkoa, nähdään taas!

Kerrothan toki, mitä mieltä takista tai asusta ylipäänsä? 




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 8. helmikuuta 2014

HAPPY SATURDAY!


Heippatirallaa! Eilinen ilta luiskahti katsellessa Olympialaisten avausseremonioita. Ihan hieno avaus, mutta ei nyt ehkä ihan niin pramea tai erikoinen kuin järjestäjämaa itse antoi ymmärtää. Pitihän avajaisten olla yksi kaikkien aikojen hienoimpia. Joka tapauksessa, kisat on avattu ja sitten vaan odotellaan mitalisadetta... tai toivotaan, että edes pari mitalia olisi urheiljoillamme kotiintuomisina. 

Olettekos huomanneet, miten päivät ovat jo pidentyneet? Tuntuu vähän hassulle, että kevät on jo ihan kohta täällä, vaikka kunnon talveakaan ei oikein ole tullut. Kevään tulon huomaa myös siitä, että kaupoissa myytävien leikkokukkien määrä on lisääntynyt ja eilen en enää malttanut hillitä itseäni vaan ostin kotiin pitkästä aikaa tulppaaneja. Kuten ole jo ennenkin todennut, niin kukat piristävät, sulostuttavat ja tuovat jotenkin sellaista pientä luksusta päiviin. Ja aamulla kuvia napsiessani huomasin olevani onnellinen noista kukista. Tunne oli varmaan sitä, mitä Sara La Fountain sanoi tv-ohjelmassaan tässä yksi päivä. Hän kuori persikkaa ja ihasteli sen kauneutta "...mä tuun niin onnelliseks tälläsistä jutuista.". Itselläni oli juuri tuo tunne kun kuvasin tulppaaneja ja piti vähän käskeä itseään lopettamaan. :)




Minulla oli tarkoitus kuvata tänään myös vihdoin ja viimein sitä Karen Millenin takkia teille nähtäväksi. Sää ei ole nyt taas oikein valokuvauksen puolella, sillä lunta (räntää) sataa välillä vaakatasossa, ylhäältä alas ja päinvastoin. Juuri nyt ei sada, mutta annas olla kun olisin virittänyt kamat ja itseni valmiiksi... Katotaan nyt, jos otan kuvat sisätiloissa, vaikka ne onkin niin tylsiä sitten. Pähkäilin tässä, että minulla on nyt monta, monta postausta jotenkin työnalla ja kesken, joita ei kuitenkaan jostain syystä voi oikein toistaiseksi julkaista. Koitan nyt ponnistella ja selvittää sen suman tänne blogin puolelle tämän viikonlopun ja ensi viikonalkupuolella. Muuten ei tule mittään. Tiedän, miten ärsyttävää on odotella jotain postausta, josta pihtaava bloggaaja on vihjaillut jo viimeisen kuukauden. Sorry, koitan parantaa tapani niin tämän asian kuin monen muunkin asian suhteen.

Jep, taas sataa. Lenkille olisi lähdettävä olipa sää mikä hyvänsä. Ei olla nyt viikkoon lenkkeilty, kun Neriä on vaivannut yskä. Mokoma tauti on kiertänyt kaikki koiramme, mutta nyt alkaa Nerppa olla tervehtynyt ja olenkin luvannut hänelle, että tänään mennään kävelylle. Neri on kahdeksan vuotias ja tämä oli sen ensimmäinen yskä. Aika hyvin ollaan säästytty. Kyllä tauti jonkin verran koetteli ja taisi olla juuri Nerissä kaikista pahimpana, mutta nyt neiti on jo tosiaan ihan pirteä ja oma iloinen itsensä. Toivotaan nyt, että vanhuksemme Rillakin tervehtyy taudista ongelmitta. Mitään tietoa ei ole, mistä ppö meille tuli, koska omat koiramme eivät ole seurustelleet aikoihin vieraiden koirien kanssa? Se jäänee mysteeriksi ja pääasia tosiaan, että koko lauma parantuisi pian. 






Tästä postauksesta tulikin aikamoinen sillisalaatti taas, mutta jospa sieltä jokunen pointtikin välistä löytyy. Nyt tarvii kyllä ihan aikuisten oikeesti ruveta sonnustautumaan sinne lenkille, sillä meille on illaksi tulossa pari erityistä vierastakin tänne. Jos olen oikein reipas ennätän vielä imuroidakin ennen heidän saapumistaan ja siistiä kotia vähän muutenkin. Ohjelmassa on tyypillisesti syöpöttelyä ja saunomista. Mitäpä sitä lauantai iltana muuta kaipaisi? Sohvannurkka on mukava paikka. :)

Loppuun vielä yksi kukkaiskuva, joskin syntymäpäivätoivotusten muotoon naamioituna. Veljelläni on tänään syntymäpäivä. Nykyään nämä syntymäpäivät menee vähän näin etänä, koska hän asuu Lontoossa. Vähän ikävä on ja varsinkin merkkipäivinä ja juhlapyhinä, sitä ikävöi ehkä hitusen enemmän ja miettii, minkä vuoksi ihmisten pitää olla niin kaukana toisistaan. Onneksi nykyteknologia kuitenkin mahdollistaa edes helpon yhteydenpidon ja virtuaalihaleja ja onnentoivotuksia voi lähettää muutamalla napin painalluksella. Siksipä haluan täällä bloginkin puolella toivottaa lämpimät onnittelut maailman parhaalle ja tärkeimmälle isoveikalle. 

(c) kupliajakimallusta



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

HELPPO LOHIKEITTO

Heipparallaa! Tänään on sen ruokapostauksen aika, josta tässä olen jo jauhanut muistaakseni useampaan otteeseen. Tällä kertaa tehdään lohikeitto, joka on maailman parasta ja ehkä jopa maailman helpoin valmistaa. Alkuperäisen ohjeen olen tainnut saada äidiltäni ja sitä olen hieman muunnellut milloin mitenkin.

Lohihan on paras ruokakala, jonka tiedän. Olen toki syönyt muistakin kaloista tehtyjä aterioita ja jopa herkullisia sellaisia, mutta lohi vaan pitää pintansa omassa kalarankingissani. Ja onneksi tätä herkkua on aika helposti saatavilla, toisin kuin esimerkiksi tonnikalaa tai vaikkapa kuhaa, joka varsinkin on mielestäni jopa hieman yliarvostettua. Lohi käy missä muodossa tahansa, miten hyvänsä valmistettuna. Kuitenkin kaikkein parasta se on isin reseptillä (ja tekemänä) graavattuna, uunissa paistettuna ja tässä keitossa. ;) 



Pahoittelen (taas kerran) kuvan laatua. Ruoka ei ehkä näytä kovin kummoiselta, eikä se sitä olekaan noin visuaalisessa mielessä. Tämän pöperön juju on sen herkullinen maku - mikä onkin tärkeintä, eihän muuten kukaan söisi mämmiä tai luumuhilloakaan. ;) Tähän keittoon tarvitaan lohen (daa) lisäksi sipulia, kalalientä tai -fondia, perunoita, paprikaa ja tuorejuustoa (itse käytän yleensä poikkeuksetta ruohosipulituorejuustoa). 

Kuullotan aina ihan ekaksi silputun sipulin ja paprikat öljytipassa, jonka jälkeen kattilaan lisätään vesi ja kalafondi sekä perunat. Kun perunat alkaa olla kypsät lisätään vielä lohipalat ja keitellään kypsäksi. Viimeisenä lisätään tuorejuustoa oman maun mukaan riippuen vähän siitä, kuinka täyteläisen lopputuloksen haluaa. Kun juusto on sulanut voi käydä syömään. Toki kannattaa tehdä maistotesti ja lisätä vielä mausteita omien mieltymysten mukaan. Koska tuorejuusto ja kalafondi antavat makua, en yleensä lisää muuta kuin korkeintaan suolaa. Jos haluaa rajoittaa hiilareita voi perunat jättää kokonaan pois ja korvata sen lisäämällä vaikka tuota paprikaa, tomaattia tai mitä kukakin keittoonsa haluaa laittaa.

Turhan harvoin tätä herrrrkullista kalaa tulee nautiskeltua, vaikka se olisi niin terveellistäkin. Lohessahan on monia vitamiineja sekä muun muassa kalsiumia, joka on varsinkin naisimmeisten luustolle niin tärkeää. Lisäksi lohi on hyvä proteiinin lähde ja sisältää runsaasti hyviä rasvoja eli erittäin hyvästä ruoka-aineesta on kyse. Se sopii ruokavalioon olitpa himotreenaaja, laihduttaja tai vain hyvästä ruuasta nautiskelija. No kala-allergikoille lohi ei tietysti luonnolisesti sovi, mutta kaikille muille kyllä.

Postailen pikapuoliin myös toisen lohireseptin, mutta nyt siirryn keittiön puolelle kokkailemaan jotain suuhun pantavaa.

Kertokaahan mielipiteenne, onko kalaruoka naminami vai ei niin suurta herkkua?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM