maanantai 31. maaliskuuta 2014

MAALISKUU TIIVISTETTYNÄ

Morjens! Löysin itseni tänäänkin haravan varresta työpäivän päätteeksi. Samalla huomasin miettiväni, voisiko toissa vuonna istutettuja kärhöjä siirtää nyt keväällä vai pitikö se tehdä jo syksyllä? Mitähän kesäkukkia hankkisin? Entä uusia perennoja? Jatkoin myös suunnitelmaani (haaveiluani) puutarhaan sijoitettavasta "lököttelykeitaasta". Se on kevät nyt, oireet ovat selvät! :D Tulikin mieleeni, että voisin kirjoittaa puutarhainnostuksestani joskus. Siis ihan kokonaisen postauksen vain ja ainoastaan viherpeukaloinnistani. Mitäs mieltä olette, onko aihe aivan tuhoon tuomittu?

Tänään ajattelin tehdä kuukauden päätöksen, tavoistani poiketen jo päivän ennakkoon. Koko kuukauden minulla oli tunne, että olin hirmu laiska blogin suhteen ja toki tuo lomamatka verotti myös omansa. Katselin hieman numeroita ja niiden mukaan olen kuitenkin ollut lähes yhtä aktiivinen kuin edellisinäkin kuukausina. No joo, aktiivisempikin olen ollut, mutta sain kuitenkin kursittua neljätoista postausta kokoon, tämä postaus mukaanlukien. Vaikka koen kirjoittamisen jotenkin antoisaksi, on tämä kuitenkin se harrastus, joka kaikkein herkimmin kärsii ajan puuttumisesta. Tottahan on merkitystä silläkin, että töissä päivän tietokoneen näyttöä töllöteltyä, ei aina kerta kaikkiaan halua/viitsi/jaksa tuijottaa sitä enää kotona. Aina ei  myöskään ole niitä postausaiheita ja ehkäpä sitäkin on nyt ollut liikkeellä? Niin tai näin, tässä tilanteessa ollaan nyt.

Totuttuun tapaan tsekkasin myös top 5 listan ja se ei kyllä yllätä ketään. Itse suhtaudun siihen hieman sekavin tuntein, sillä kärkikaksikko sen kun porskuttaa ja mietin pakostakin, että siinäkö olivat "bloggaajan urani" tähtihetket? :D

Maaliskuun top viitonen:
(Nimeä klikkaamalla postaukseen)







Lyhyt kertaus uudempien postausten suhteen voi olla paikallaan, mutta kärkikaksikko lienee jo useimmille tuttu? Ja tokihan niihin pääsee edelleen tutustumaan. Hajuvesi kokoelmani muuten kasvoi yhdellä uudella tuoksulla Ovdan lentokentältä. ;) Mutta nämä ajankohtaisemmat postaukset järjestyksessä 3.-5.

3. Instapärstä. Katsaus Instagram kuviini. Kuvia enimmäkseen muusta kuin omasta naamasta.
4. Heräteostoksena hankittu kultainen rannekoru, joka oli lomamatkani käytetyin asuste. Siis jos koru lasketaan asusteeksi. Koru oli ranteessani oikeastaan aina muulloin paitsi suihkussa ja nukkuessa. Erittäin hyvä sijoitus, siispä. Tykkään kovasti.
5. Huominen on huomenna. Helmikuun kuukausi pähkinänkuoressa- postaus! Toivottavasti luette blogiani muutenkin kuin tiivistelmien muodossa? :D Samalla huomasin muuten sellaisen seikan, ettei tämän kuukauden ykkönen ole mahtunut viime kuun kärkiviisikkoon ensinkään...Mutta vakiokamaa tuo postaus kyllä kärkipaikoilla on. Tavallaan jännä, kun tuolla tatuoinnilla on itselleni erityinen merkitys ja vaikken sitä ole paljastanutkaan, tuntuu tatuointi kiinnostavan ilmeisen monia. Hienoahan se on!

Huomenna elämme jo huhtikuuta ja muistakaahan jekuttaa jotakuta aprillipäivän kunniaksi. Kiitos kaunis, että olette jaksaneet jaarituksiani ja toivottavasti jatkatte edelleen. Jos oikein tykkäät blogistani, en pane pahakseni, vaikka suosittelisit sitä muillekin. Postausaiheita on muutama varastossa, mutta ilolla ja suurella mielenkiinnolla otan toiveita ja kysymyksiä vastaan joko suoraan kommenttiboksiin tai blogini sähköpostiin kupliajakimallusta@gmail.com. Toivottavasti teidän viikko alkoi mukavasti! :)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

EILAT PIKANA

Heippatirallaa! Sain taas kerran todeta, että olen todella tehokas ajankäyttäjä ja vielä uskomattomampi suunnittelemaan asioita. Näihin kahteen liittyy kuitenkin jonkinlainen ongelma, sillä käytän aikani kaikkeen muuhun kuin siihen, mitä olen suunnitellut tekeväni. Eli en pysy suunnitelmissani vaan keksin jos jonkinlaisia sijaistoimintoja alunperin suunnittelemani tehtävälistan tilalle. Ja ne sijaistoiminnot, jos mitkä, vievät tehokkaasti aikaa! Aina ei kuitenkaan ole kyse mistään joutavasta löllöttelystä tai nettiputiikeissa surffailusta, mutta alkuperäiset, itselleni asettamat hommat jäävät tekemättä tai ainakin siirtyvät johonkin tulevaisuuteen.

Näin kävi taas. Kahtena päivänä peräkkäin vieläpä. Olin jo reissusta palatessa suunnitellut, että käytän viikonlopun matkakuvien läpikäymiseen, bloggaamiseen ja siinä sivussa sitten siivoiluun ja pyykkäykseen sekä lempparisarjani väliin jääneiden jaksojen katsomiseen. Lomamatkan aikana pihamaa oli paljastunut ja kuivahtanut, joten heti eilen haettuani Nerin hoidosta kotiin, minuun iski hillitön kevättauti. Ei siis mikään tavallinen flunssa vaan käsittämätön, pakonomainen tarve heilua haravan kanssa ympäripihaa. Asiaa ei aittanut, että sääkin oli mitä loistavin...

Ehkä siellä joku jo on kerta kaikkiaan turhautunut odottelemaan lomapostauksia? Ajattelinkin nyt tähän väliin käydä läpi nuo Instagramin puolella nähdyt kuvat ja antaa pientä osviittaa mitä tuleman pitää. Mitäs sanoisitte sellaisesta järjestelystä? Toki otan mieluusti kysymyksiä vastaan ja kuulisin, mitä haluaisitte minun kertovan.

Eli eräänlaisena pikakelauksena lomamme Israelin Eilatissa ja samalla katsaus siihen, mitä tulevat postaukset tulevat olemaan.



Näkymä terassiltamme hotellin uima-allasalueelle. Sanoisin, ettei hassummat näkymät! Hotellimme oli Isrotel Agamim ja valinta sattui kyllä ihan nappiin. Omalla terassilla leppoisassa illassa, not bad...





1. Mojitot lämpimässä illassa aivan meren rannalla, tähtien alla. Menitpä mihin tahansa, aina täytyy syödä ja juodakin. Siitäpä syystä en aio jättää kertomasta ruuasta. ;)
2. On aina yhtä vaikuttavaa ja ihastuttavaa, kuinka kukat ja kasvit kukoistavat loputtomassa hiekassa.


Botanic garden oli yksi vierailemistamme paikoista. Tulossa siis vinkkejä siitä, mihin Eilatissa voi mennä. Tai ainakin, missä me käytiin. :)





1. Öinen näkymä terassimme suuntaan. 2. Yön jälkeen tulee aamu - ja aamupala. Päivän tärkein ateria. :P



Ihan vaan varmuudeksi, minäkin olin siellä. ;) Tulevan kesän leppoisin asu on ehkä juurikin tämä. Kaftaani, joka ei nyt ehkä juuri tässä pääse aivan oikeuksiinsa, mutta uskokaa pois, on mukava ja vilpoinen  kesäasu. Itsellenihän tämä oli ihan uutta...  Kerroinko joskus, että olen perässälaahaaja, mitä tulee näihin muotijuttuihin?


Auringonlasku. Eilatissa aurinko nousee vuorten takaa ja laskee vuorten taa. Aina ja kaikkialla nämä ovat luonnon omia näytöksiä, joita on hieno seurata. Niissä on vain jotain kaunista ja maagistakin.



Visiitti Jerusalemiin. Vaikka kaupungilla on hyvinkin uskonnollinen kaiku, niin se itsessään ja kaikessa kokonaisuudessaan on yksi suuri nähtävyys. Ihmetystä herättävä kaupunki!


Nämä vekkulit olivat itselleni loman kohokohta! Pääsin ensimmäistä kertaa näin lähelle delfiinejä ja jo muutaman tunnin seurailun aikana sain todeta, että ne ovat juuri niin viisaita, leikkisiä ja seurallisia kuin televisiosta olen saanut ymmärtää. Näistä kavereista ja heidän lajitovereistaan tulette näkemään kuvia varmaan  kyllästymiseen asti. Sorry, ei voi mitään, saatoin ehkä vähän ihastua.



Lomat loppuvat aina aikanaan. Yleensä liian nopsaan, niinkuin nytkin. Meillä on kuitenkin kaunis kotimaa ja meillä on moni asia paremmin kuin muualla. Lisäksi kotona odottavat perhe, ystävät ja lemmikit. Kotiin on hyvä palata.


Aikataulua tulevalla lomapostaukselle en uskalla antaa, mutta se tulee kyllä. Voi olla, että jaan näitä vähän osiinkin, ettei jutut veny liian pitkiksi. Ensi viikon mission tästä aion kuitenkin tehdä! Nyt sanon heipat ja toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 28. maaliskuuta 2014

JOTAIN KESÄISTÄ

Moikkamoi! Enpäs ole vielä saanut lomapostia aikaan, joten tänään mennään vielä ihan muissa maailmoissa. Tutkiskelin tänään jo matkatarjouksia ja ihmttelin eilen illalla, kuinka osaisin aamulla pukeutua töihin lähtöä varten kun ei tarkenekaan pelkässä topissa ja shortseissa? Muistelin kaiholla lämpöä ja mennyttä viikkoa. Vaikka matkustelu herättääkin itsessäni hieman ristirritaisia tunteita, niin suunnittelin jo uutta matkaa ennen kuin olin kotiutunut edelliseltä. :D Mutta reissusta piakkoin sitten lisää.

Nettikauppojen kiertelystä on tullut tässä ajan mittaan eräänlainen harrastus ja läppärini suosikeissa onkin mitä kirjavampi lista nettikauppoja aina halpiskaupoista luksuspuoteihin. Joskus ostan jotain, toisinaan vain katselen. Sellaistahan se shoppailu on.  Nettikaupoissa et vaan pääse samantien vaatteita hypistelemään, on luotettava visuaaliseen puoleen ja tuoteselosteeseen, joiden perusteella itse teen tilaamispäätökset. Aina niiden perusteella tehty päätös ei ole onnistunut ja toisinaan palautusoikeutta on joutunut käyttämään välttyäkseen turhilta ostoksilta. Onneksi joku on keksinyt palautusoikeuden! Rakastan nettishoppailun helppoutta ja sitä, ettei tarvitse marhata kaupoissa hiki päässä ja vatuloida vaatteiden kanssa edes takaisin päältä ja pois. Toki siinäkin on oma viehätyksensä.

Katselin pitkästä aikaa Halensin valikoimaa kotiin saapuneen kuvaston innoittamana. Olin jotenkin jautunut ulos Halensin valikoimasta ja pitänyt sieltä taukoa jo pitemmän aikaa, vaikka monet vaatteistani ovat juurikin Halensin valikoimista. Nyt löysin taas monia ihania juttuja ja keräsin pari esimerkkiä suosikeistani. Kollaasista olisi kyllä tullut melkoinen kokoelma, jos olisin lisännyt siihen kaikki, jotka vähänkin silmää miellyttivät. Näistä osa kuitenkin miellytti niinkin paljon, että taitaa mennä tilaukseen.


Yläosat:

Mekot:


Nyt kun katson valitsemiani tuotteita uudestaan, haluaisin ne oikeastaan kaikki! Näistä muutamat ovat kuitenkin ehdottomia suosikkejani, osaatko arvata mitkä? Jokos siellä ruudun toisella puolen on tehty kesäisiä vaatehankintoja?

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Postaus sisältää mainoslinkkejä Halensiin*, ne on merkitty tähdellä (*).




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 27. maaliskuuta 2014

TEHOKAS LOMA

Heissan Ovdan lentokentältä! Loma alkaa harmillisesti olla lopussa ja kotimatka on jo alkanut. Suunnittelin jo aamulla tilin tyhjentämistä ja "katoamista" johonkin, sen verran mieluusti olisin tänne jäänyt vielä. Loma oli kyllä melko tehokas, minkä varmasti te blogin seuraajat olette huomanneet. Palailen ruotuun pikkuhiljaa ja alan purkaa matkakuvia jne kotiin päästyä. Tässäpä aamuinen instagramkuva ja myöhemmin lisää. Kerta kaikkiaan ihastuttavia kavereita nuo delfiinit. Kuvia on varmaan joku viisisataa (ehkä alakanttiin arvioitu) purettavana ja läpikäytävänä, joten hetki voi siinäkin mennä. Huomenaamulla myös "oikeat" työt kutsuvat... Palaillaanpa arkeen ja muistakaahan tulla tsekkaaamaan matkajuttuja, jos Eilat kiinnostaa. Tai muuten vaan. ;) Nähdään! 

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

MEIKKIPUSSILLA

Hellurei! Tilasin pitkästä aikaa hieman uutta kosmetiikka Oriflamelta ja ajattelin vilauttaa niitä teillekin. Sitten ajttelin, että siitäpä sitä ei pitkää postausta tulekaan. Kahdesta tuotteesta ei saa romaania aikaiseksi, ei ainakaan minun sisäinen Runebergini. Sitten tulikin mieleeni, että voisin ehkä avata teille meikkipussini. Onhan näitä nähty muissakin blogeissa ja taitaapa eräässä lehdessäkin olla osio, jossa jokin kuuluisuus jakaa omat kauneusvinkkinsä ja luottotuotteensa.


Näistä kahdesta se idea siis lähti. Koska olen nyt koittanut hoidella, huoltaa ja pitää hyvänä ihkaomia, luomukynsiäni, tilasin uutta kunsilakkaa. Kuva hieman vääristää väriä, mutta kyseessä on Oriflame Pure Colour Nail Polish sävy Taupe. Taupe on ruskeanharmaa väri, mutta mielestäni siinä on myös hienoinen vivahde violettiin. Ajattelin sävyn käyvän mukavasti esimerkiksi ruskean nahkatakkini kanssa. Taupen värisiä kynsiä on myös vilahdellut blogeissa sekä julkimoiden kynsissä, joten aivan yksin en sävyyn ole mieltynyt. Toinen uusi hankintani on tuo huulipuna, jossa huomioni kiinnitti tyylikäs hylsy. Siis pitikö se ostaa pelkän hylsyn takia? No, ehkä. Ainakin osittain. Olen huonohko käyttämään huulipunia, mutta toisinaan intoonnun ostamaan. Kevään kunniaksi päätin vielä räväyttää ja valitsin sävyksi vieläpä hieman räväkämmän kuin yleensä. Huulissa väri ei onneksi ole aivan noin kirkas kuin mitä huulipuna näyttää olevan. Kyseessä on Giordani Gold Voluptuous Lipstick, sävy Chiffon Rose. Sen verran olen jo ennättänyt tuotetta testaamaan, että kyseessä on hyvin kosteuttava ja pehmeästi levittyvä sekä hieman läpikulltava puna. Ehkäpä hankin itselleni myös jonkin hillitymmän sävyn?




Josko olen hieman huono huulipunan käyttäjä, en ole myöskään kovin kummoinen meikkaaja. Tässäpä siis meikkipussini perusta. Meikkivoide, puuteri, kulmakynä ja -harja, musta kajalkynä (jota sitäkään en käytä päivittäin), ripsiväri, peitepuikko sekä hoitoneste satunnaisille näpyille. Oikeasti tässä on jo liikaakin, sillä kaikkia näitä en tosiaan käytä päivittäin. Tällä hetkellä en tarvitse ripsaria ollenkaan, sillä minulla on ripsien tuuhennukset. Joskus on päiviä, että kuljeksin töissäkin pikkumaahisena ilman minkäänlaista meikkiä. Pyrin kuitenkin siihen, että sudin naamaani meikkivoiteen ja hitusen puuteria, tarvittaessa silmien alle peitepuikkoa. Ja kulmakarvat on kiva olla. Ne pitää muistaa harjata, jolloin niistä tulee luonnollisen näköiset ja kynän jälki pehmenee. :)

Aika ajoin näihin beisikkeihin voi lisätä aurinkopuuterin, jolla lisään hehkua naamatauluuni. Niin ja huulirasva! Aivan ehdoton ja välttämätön. Mutta kuten kuvista voi päätellä, se on yleensä aina kateissa tai ainakin muualla kuin meikkipussissa!


Etsiskelin jonkin aikaa mieleistä meikkivoidetta tuossa viime keväänä ja sitten löysin tämän GG Adaptive Foundationin. Ihanan kevyt, kevyesti peittävä ja ihoa ja ihonväriä tasoittava ja erikoisplussat minulta lähtee tuosta pumppupullosta! Se on kerta kaikkiaan vaan niin kätevä verrattuna mihinkään tuubeihin. Jos joskus ostan muun merkkistä meikkivoidetta, on sen oltava pumppupullossa. Lisäksi pullo on lasia, joten sen voi kierrättää meikkivoiteen loputtua. Ihan hevillä en tätä kyllä toiseen vaihda.

Puuterina käytän Oriflame Beauty Studio Artist kivipuuteria. Ehkä ainoa kriteeri, jota puuteriltani vaadin, on peili. Muuten ei tule mittään. Oriflamen lisäksi olen käyttänyt Lumenen Natural Code- sarjan puutereita, mutta nyt taas totuttua Oriflamea menossa.



Jostain syystä meikkikynäni ovat aina (siis ihan aina) tylsiä. Vaikka kuinka usein teroitan niitä, kummallista. Kulmat töherrän Lumenen Natural Code- sarjan ruskealla, silmät piirustan Giordani Gold- sarjan kajalilla, jonka toisessa päässä on tuo  häivytyskumi. Se onkin melko näppärä, vaikka alkuun vierastinkin sitä ja kaivoin aina pumpulipuikkoja. Sillä voi kuitenkin korjailla pikkuvirheitä ja nimensä mukaan häivyttää rajausta utuisemmaksi, jos joku päivä haluaa hieman pehmeämpää jälkeä.

Tässäpä näitä nyt sitten oli, minun perusmeikkini työvälineet (miinus pari juttu, plus joku ylimääräinen :D). Alla muuten vielä tuo hoitoneste, joka ainakin itselläni on ollut kaverini jo pitemmän aikaa. Teepuuöljyä ja rosmariinia sisältävä hoitoneste tappaa näpyt kiitettävän nopsaan, mikä itselleni on tärkeää, sillä puristelemaan näppylöitäni en ryhdy. Siitä nimittäin seuraa poikkeuksetta verinen katastrofi ja näppy ja sen lähiympäristö ovat kahta kamalamman näköiset. Olen siis päätynyt tähän näppyjen kuivatteluun, puristelun sijaan. Suosittelen kaiille muillekkin. Tuossa vaiheessa myös Neri alkoi olla malttamaton ja kummissaan, miksi kuvailen  meikkejäni. Hassu Neri!  :D





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 21. maaliskuuta 2014

TERVEHDYS EILATISTA!

Hellurei ja hellä tunteet! Täälä sitä kuulkaa köllötellään noin kolmenkymmenen asteen lämmössä omalla terassilla aurinkotuolissa. Tai paremmin aurinkosängyssä. :) Ollaan siis Israelin Eilatissa, joka sijaitsee aivan maan eteläkärjessä Punaisen meren rannalla. Saavuttiin kohteeseen eilen ja ainakin tähän asti paikka tuntuu pieneltä paratiisilta. Hotelli on hyvä, huone on ihana omine terasseineen ja terassilta on käynti myös suoraan uima-altaaseen. Kaiken kaikkiaan myös Eilat kohteena vaikuttaa erinomaiselta. Saavuttiin tietysti vasta eilen, joten paljoa ei ole vielä nähty. Uskallan kuitenkin väittää, että jos lähes puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen ensivaikutelma on näin positiivinen, niin todellisuudessa paikka on varmasti vieläpä parempi nyt kun kohta päästään oikeasti tutkimaan paikkoja. Eilen käytiin jo heti kymmenen jälkeen nukkumaan ja helposti kello pyörähti lähes aamukymmeneen ennen kuin kammettiin sängystä ylös. Kyllä nukutti hyvin! Muuta hei, me ollaan lomalla, joten myös lepo lienee sallitua. :)

Saavuttuamme hotelihuoneeseen, meitä odotti pieni yllätys hotellilta tuoreiden hedelmien ja viinin muodossa. Myös heti aulassa tarjoiltiin hedelmämehuja, shampanjaa sekä paikallisia, hyytelöntapaisia, pikku suupaloja. Hedelmiä meille on kuskattu saapumisen jälkeen jo useampaan otteeseen ja aamulla terassilla odotti päivänlehti. Voitasko huomen aamulla saada myös shampanjaa hedelmien lisäksi? :D 

Nyt en malta datailla tämän kauempaa, seikkailut kutsuvat. Lisäksi tulisi selvittää vielä tuo wifi-yhteys, sillä matkanjärjestäjä (that would be me...) oli epähuomiossa unohtanut, että sellainen olisi huoneessa ihan kiva olla. Onnistuisi tämä yhteydenpito maailmaa hiukka iisimmin. Ei tuolla hotellin aulassa datailu oikein innosta, kun oma terde on tällä hetkellä ehkä maailman paras paikka. Toivottelen ihanaa päivän jatkoa kaikille sinne omille tahoillenne! Käykäähän välillä kurkkimassa täällä, sillä joitan pientä koita täältä reissunpäältäkin teille raapustella. Stressiä en aio näistä ottaa, mutta kivahan tälläisestä mukavuudesta on päästä kertomaan! Niin, ja Instagramin puolella (@marbemilia) varmasti ainakin tullee olemaan kuvia vähän tiuhempaan. Osoitehan oli instagram.com/marbemilia, jossa pääset kuviani katselemaan. En myöskään pane pahakseni, jos haluat suorastaan seurata tiliäni. ;)

Hei, ihanaa päivää teillekin, itselläni sellainen ainakin on tiedossa. Moimoi!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

VIIKKIS PÄHKINÄNKUORESSA

Heissan! Se on viikko polkaistu käyntiin ja itselleni se tarkoittaa tällä kertaa tynkäviikkoa. Kauan ja hartaasti odoteltu loma alkaa olla jo käden ulottuvilla, jippiaijee! Vielä kaksi päivää ja sitten tämä heittää pitkät kalsarit nurkkaan ja suuntaa kohti lämpimiä tuulahduksia, aurinkoa, merta, aurinkotuoleja ja rentoa lomameininkiä. Ja perinteiseen tapaan laukku on vielä pakkaamatta ja tulipa tuossa mieleeni, että onkos minulla oikeesti edes parillisia bikineitä reissuun?! Voi apua, jotain eripari ylä- ja alaosia löytyy kyllä, mutta onko pareja?? Viime reissulla taisi viimeisetkin (ja tietty ne lempparit) paukahtaa päreiksi, kun suljinhakanen rikkoutui. Mistä tähän hätään bikinit? Pitääkö aina kaikki jättää viime tippaan?

Jännä ilmiö aina näiden reissujen alla. Sitä aina odottaa kärsimättömänä ja jos ei ole mitä odottaa, niin ainakin siitä unelmoi. Kun lähtö alkaa olla lähellä, mielen täyttää aika usein hieman ristiriitaiset fiilikset. Sitä alkaa ikävöidä tuon karvalapsen perään jo ennen lähtöä, vaikka hyvin tietää, ettei rakkaalla haukulla ole mitään hätää loman aikana. Se on vaan siellä omien korvien välissä se ajatus siitä, miten lemmikki pärjää, vaikka enemmän kai on kyse omasta pärjäämisestä. :D

Perjantain asu
Viikonloppuna meillä vietettiin majavapartyja ja sunnuntaina retkeiltiin ja paisteltiin nuotiolla makkaroita. Aikas luonnonhelmassa tai ainakin luonnonläheisissä merkeissä vaihtui viikko. Olen kyllä aina tykännyt ulkoilusta, retkeilystä sekä mökkielämästä. Ehkäpä juuri siitä syystä nykyinen asuinpaikka sijaitsee syrjässä ja aina on vähän kuin olisi mökillä. Tosin mielestäni oikea mökkielämä on sitä, ettei ole kaikkia kaupunkimukavuuksia kuten televisiota, mikroa jne. Eikä sähköä. Ainakaan oikeaa sähköä, sillä silloin mökin nurkassa nököttää se telkkari, keittiössä kilahtaa mikro ja pesukone jauhaa pyykkiä. Ehkä sellaisen "minisähköt", jonka avulla saa poltettua vaikka valoja kaikkein pimeimpinä hetkinä. Ja silti olen sitä mieltä, että kynttilän valo on se, joka luo mökkitunnelman :)

No joo. Karkasi vähän raiteiltaan tämäkin asia. Majavapartyt olivat siis lauantaina. Naapuripariskunta oli kutsuttu päivälliselle majavaa maistelemaan ja taisipa naapurinmies olla osallisena touhussa jo aiemminkin. Samassa veneessä oltiin koko konkkaronkka, ekakertalaisia majavansyöjiä. Uteliaan toiveikkaina kävimme päivälliselle ja mietittiin, että entä sitten, jos liha maistuukin kamalalta? Tuoksu oli kyllä sen verran hyvä, että odotukset olivat aika korkealla. Mieheni valmisti lihasta käristystä ja hyväähän se olikin! Perunamuussia, majavakäristystä ja puolukkasurvosta. Nam! Kuvia ei ole, mutta eipä sitä makua kuviin saisikaan. No, miltä se majava sitten maistuu?



Väittäisin, ettei majavanliha maistunut millekään erityiselle. Tarkoitan, ettei siinä ollut esimerkiksi pistävää makua, joka joskus on riistassa. Liha maistui kuin mikä tahansa käristysliha. Hyvällä ruokahalulla pistelin oman annokseni, eivätkä vieraatkaan tainneet ruokaansa syljeskellä. A saisi kokata useammin. :) Kaiken kaikkiaan oli mukava ilta. Syönnin päälle oli vielä saunaa ja höpöttelyä, maailma varmaan parantui ainakin omalla kohdallani.



Sunnuntaina oli taas niin kaunis sää, että tuulta uhmaten miesporukka lähti pilkille ja äitini kanssa käveltiin rantaan makkaranpaistoon. Samalla napsin hieman kuvia, joista tässä muutamia. Tästä pilkkireissusta on jo muodostumassa jonkilainen perinne, sillä tämä oli kolmas vuosi peräkkäin kun tälläistä päivää vietettiin vanhempieni kanssa. Joka kerta on myös paisteltu notskilla makkarat. Joka kerta ne maistuu yhtä hyvälle, raittiissa ilmassa, mukavissa maisemissa. Todettiin, ettei missään grillissä tule yhtä hyviä makkaroita kuin nuotiolla. Ja kaikki se säätäminen, mikä nuotion aikaansaamiseen liittyy, on tietysti osa makukelämystä. 




Tämmöset jaaritukset tällä kertaa. Koitan vielä postailla jotain ennen reissuun lähtöä. Näillä näkymin vietetään vielä keskiviikko iltakin kotosalla (aiemmin oli vähän puhetta, että ajettaisiin jo illaksi Helsinkiin), joten ehkäpä ennätänkin tänne blogin puoleen vielä. En ole vielä päättänyt raahaanko mukaani läppärin, iPadin vai molemmat, mutta koitan kuitenkin postailla jotain myös reissun päältä ja jotain saattaa olla myös valmiina odottelemassa. ;) Toivottavasti viikko käynnistyi hyvin, moikkamoi!


SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 15. maaliskuuta 2014

TOUHOTUSTA JA HAMMASVAIVOJA

Huhhuijaa ja morjensta vaan! Toivottavasti viikonloppu on teilläkin alkanut mukavissa merkeissä? Itselläni viikonloppu alkoi touhuntäyteisellä aamu- ja iltapäivällä ja olenkin saanut kaikkea pientä aikaan. Koti on siivottu, pyykkikone on rallatellut tasaiseen tahtiin ja macaronsit odottelevat uuniin pääsyä. Vietimme myös mukavia ulkoiluhetkiä Nerin kanssa. Pyykkirumban ja kaiken muun lomassa olen myös fustsaillut pian koittavaa lomaa ja lomanaikaista vaatetusta. :) Mitä sitä oikein laukkuun pakkaisikaan? 




Pikainen katsaus tässä kohtaa myös viime viikkoon. Viime viikonloppuna suussani maistui pahalle ja ikeneen sattui. Ilmeisesti tämä samainen syypää aiheutti koko viikon kestäneen lämpöilyn, joten byebye treenailut. Vasemmalla puolella alhaalla viisaudenhammas ilmoitteli taas itsestään. Arkena soittoa hammaslääkäriin ja sainkin ajan tarkastusta varten. Tuo hammas on vaivannut aina toisinaan ja se on jo aiemmin kuvattu ja todettiin, ettei se ehkä mahdu kunnolla rivistöön. Kaiken kukkuraksi hammas on hieman virheellisessä asennossa jo lähtökohdiltaankin, jotenkin hieman sivuttain (tai poikittain, muttei sentään aivan ylösalaisin). Koska kärsin hammaslääkäripelosta, on hampaan annettu olla ja ongelmat on aina saatu hoidettua vähän kuin kiertoteitse. Nyt tuo hampiliini kuitenkin sai tuomion lähteä. Onneksi sentään loman jälkeen ja sain nyt vain kotihoito-ohjeita sekä penisiliinikuurin tulehtuneelle ikenelle. Ei haluttu ottaa riskiä, etten toipuisikaan kunnolla toimenpiteestä lomalleni. Poisto tapahtuu ainakin osoittain leikkaamalla, joten toipumiseenkin on varauttava hieman enempi aikaa kuin normipoistossa. Vaikka hammaslääkärini on mitä mukavin ja osaa ottaa huomioon pelkoni, hiipii tuo tuleva toimenpide aina välillä mieleeni. Toivottavasti saan kunnon lääkityksen ennen toimenpidettä, sillä jo nyt tuntuu, etten ehkä uskalla koko toimenpiteeseen... Voi apua!


Illaksi odotellaan vieraita saapuvaksi. Tai oikeastaan he saapuvat jo noin tunnin päästä, joten minun pitäisi tehdä tälläkin hetkellä jotain aivan muuta kuin datailla. Mutta pakkohan se oli tulla teitä lukijoita moikkaamaan, kun muutama päivä on jo edellisestäkin kerrasta vierähtänyt. Ai, niin. Kun viikolla vein kelloni kellosepälle, en saanut sieltä ollenkaan kivoja uutisia. Kellon koneistossa on jotain vikaa ja  nyt se odottaakin postitusta maahantuojalle. :( Sen kellon kanssa onkin ollut "kaikkea pientä häslinkiä".

Nyt olisi kuitenkin ihan pakko alkaa valmistella illallista vieraita varten. Meillä onkin taas aika eksoottinen ilta tiedossa, sillä lautasella tulee olemaan muun muassa majavaa. Joo, olen itsekin hieman ennakkoluuloinen, mitä mahtaa sapuskasta tulla, mutta hyviä kommentteja olen kyllä saanut heiltä, jotka majavaa ovat syöneet. Vähän kyllä silti "jännittää". On myös ensimmäinen kerta kun nämä ihmiset kyläilevät meillä, vaikka tässä samalla kylällä on asuttu jo vuosia. "Naapurit", niinkuin täällä maalla on tapana sanoa. :D Varmasti mukava ilta tulossa. Mukavaa iltaa toivottelen myös teille, nyt on lennettävä keittiöön! Mukavaa lauantai iltaa, ihanat!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM



tiistai 11. maaliskuuta 2014

HERÄTEOSTOS

Hellurei! Tänään olikin ihanan keväinen ja lämmin, joskin tuulinen päivä. Pukeuduin ensimmäisen kerran uuteen nahkarotsiini ja tepastelin tyytyväisenä säädättämään aurinkolasejani sekä viemään kellon tutkimuksiin. Kellosta kun menee pattereita vähän turhan tiuhaan. Aurinkolasit sain säädätettyä ilmaiseksi ja kulta-/ kellosepän liikkeessä minua odotti jokin, jota en mennyt liikkeestä alunperin hakemaan. Kello jäi tarkempia tutkimuksia varten liikkeeseen, mutta enpä tarvinnut poistua  liikkeestä tyhjin käsin. Käsissäni oli pieni paperikassi, jonka sisältönä kimmelsi kultainen rannerengas. Koru pisti silmääni tiskin lasivitriinistä ja koska alkuperäisestä hinnasta oli raapaistu puolet pois, en voinut vastustaa kiusausta. Koru sovitukseen ja sehän sopi ranteeseeni kuin valettu. Yleensä tuppaa olemaan, että tälläiset kiinteät korut varsinkin, ovat ohueen ranteeseeni ihan liian suuria ja olenkin vähän vierastanut niitä tästä syystä. Tässäpä kyseinen kaunokainen, olkaas hyvät. :)




Mitäpäs sanotte tästä, onko mieleinen vai ei niin kiva ollenkaan?


maanantai 10. maaliskuuta 2014

@marbemilia

Moroo! Kun en juuri koskaan julkaise postauksissani kännykällä otettuja kuvia (hahhah), niin ajattelin tänään muistaa teitä kokonaisella postaksella kännykkäkuvia! Eikös olekin omaperäistä ja ennen kaikkea mielikuvituksellista? Olen viime aikoina kuitenkin päivitellyt Instagram tiliäni melko ahkeraan ja napsinut kuvia, joita täällä bloginkin puolella mieluusti jakaisin teidän kanssa. Onhan tässä toki omakin lehmä ojassa, sillä toivon teidän innostuvan tuosta mukavasta aplikaatiosta, jolla on niin mukava jakaa kuvia ja selailla toisten upeita otoksia. Eikä olisi haittaa, jos saisin uusia seuraajiakin. ;)


Neri ja sen kamu. <3 Halusin aloittaa kuvakavalkaadin yhdellä suosikeistani pitkään aikaan. Tämä on taustakuvana  kaikissa vempaimissani. :) Ajallisesti noin viikon takaa ja sitä seuraavat kuvat, aina tähän aamuun. 


1. Aamu alkaa aurimkoisesti appelsiinillä, raejuustolla ja kaurapuurolla. Ehtisipä joka päivän aloittaa näillä eväillä. Olen surkea syömään aamupalaa viikolla. 2. Uudet arskat eli reiskat ja keväinen päivä, ihana ulkoilu sää! 3. I <3 Spring! Eikö olekin jäähän sulanut reikä aivan sydämenmuotoinen? 4. Tomaattikeittoa fetajuustolla, nam.


 1. Shoes of the day, erään päivän kenkävalinta (ja sukat). :P 2. Luomut kynteni (kyllä välillä on nii-in ikävä geelikynsiä). 3. Eräänpäivän asu -  harmaata, beigeä ja valkoista sekä  leoprinttiä. 4. Naistenpäivän ruusuja työmaalla :) 


1. Taika sohvaperunana, Neri elvistelee luullaan sille. 2. Lauantai aamun keväinen lumisade loppui onneksi lyhyeen.


Nerppa ja pajunkissoja. Niin, pajunkissoja heti maaliskuun alkumetreillä. Näinköhän niitä enää pääsiäisenä onkaan? Ja loppuun kuva tältä aamulta omasta pärstästä, silmät sikkurassa, ehkä vähän vielä unessa. Laitoin tänään ekaa kertaa suoritusraudalla kiharat ja jotenkin tykkäsin tukasta niin kovasti, että siksi kuva. Olin ihan yllättynyt lopputuloksesta tai ainakin omasta suorituksestani. Katsokaa siis hiuksia ja kertokaa tuomionne. ;)


Toivottavasti viikko käynnistyi mukavasti. Itselläni ainakin on luvassa edellisviikkoa iisimpi tahti, kiva juttu. Vielä puolitoista viikkoa lomaan, mutta lomafiilis alkaa pikkuhiljaa nostella päätään. Eilen illalla tein lomabiisilistaa ja taisinpa tänään fiilistellä töissäkin lähestyvää lomaa.... Nyt sanon heipat, palataanhan taas!



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

TUNTEITA JA TUOKSUJA KEITTIÖSSÄ

Moikkamoi! Myöhästynyttä naistenpäivää kaikille leidelle! Nyt tuntuu vähän siltä, etten taida palautua viime viikosta  ollenkaan. Eilinen päivä meni ihan punaiselle ristille, eikä nytkään olo ole mitenkään äärettömän energinen. Päinvastoin, ajatus ei kulje, väsyttää niin ruumiillisesti kuin henkisestikin, kurkkukin on vähän kipeä.... Toisaalta, olen kyllä imuroinut ja pessyt lattiat, tehnyt huonekasveille pienen kevättsekkauksen sekä lenkkeillyt Nerin kanssa. Eilen lähinnä haahuilin huoneesta toiseen ilman päämäärää. Illalla vanhempani kyläilivät.


Tuon kyläilyn innoittamana erehdyin taas kerran leipomusten pariin. Olen todennut kerta toisensa jälkeen, ettei leipominen ole oikeastaan oma juttuni. Jos ja kun saan päähäni leipoa, olisi ainakin järkevää pysyä tutuissa ja turvallisissa jutuissa, eikä lähteä testailemaan mitään uusia aluevaltauksia. No, näin ei nyt täysin tälläkään kertaa käynyt. Seuraa pari reseptiä sekä selvitys tunneskaalasta, jota leipominen voi parhaimmillaan tai pahimmillaan herättää.

Mutakakkua olen tehnyt joskus aiemminkin, joten tässä kohdin onnistuin oman ohjeeni noudattamisessa ihan kohtuudella. Tällä kertaa resepti tosin oli gluteeniton ja laktoositon. Kun nyt mutakakku ei ole ulkonäöltään mikään kauneuden tyyssija, ajattelin keksiä kakun lisäksi jotain pientä ekstraa ja löysinkin kolakastikkeen ohjeen internetin syövereistä ja sitähän se oli sitten tehtävä kakun kaveriksi - suurin odotuksin. Näin jälkiviisaana voin kertoa, etten toista kertaa mokomaan hommaan erehdy. Ensiksikään kastike ei maistunut kolalle, mikä oli itselleni suuri pettymys, vaikken ole esimerkiksi kolajuomien ystävä sen kummemmin. Mutta jos nimi on kola-jotain, niin mielestäni olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että kastike maistuisi kolalle! Ehkä jotain meni pieleen muutenkin, sillä kastike oli jäähdyttyään niin jäykkää, ettei se tullut kupista ulos, vaikka kupin käänsi alassuin.... Eikä tässä vielä suinkaan kaikki! Ehei.


Se, että sain yhden annoksen valmista (epä)kolakastiketta, vaati kaksi yritystä. En tiedä, kertooko fiksu ihminen avoimesti koko maailmalle, miten täydellisesti voi epäonnistua sokerin sulattamisessa? Ehken kuulu siihen kategoriaan, sillä olen niin tyrmistynyt kaikesta tämän kastikkeen valmistukseen ja lopputuloksiin liittyvistä tekijöistä, että tunnen pakonomaista tarvetta kertoa... Eli mittasin tarvittavan määrän sokeria kattilaan ja menin olohuoneeseen ihmettelemään miehelleni, kuinka sokeri tosiaan alkoi sulaa kattilassa. En ollut koskaan tehnyt moista ja tuntui oudolta laittaa paljasta sokeria kattilaan sulamaan. Telkkarissa näytettiin kun kettu ja koira leikkivät keskenään, tosi söpöä. Palatessani muutamaa hetkeä myöhemmin keittiöön, oli keittiössä tanakka savu ja sokeri oli palanut mustaksi, kivikovaksi möykyksi kattilan pohjaan. Älä siis koskaan jätä sokeria yksin sulamaan kattilaan. Tämä on ohje, jonka antaisin niille, jotka sitä sokeria innostuvat sulattelemaan. :D Olin auttamattomasti tappiolla 6-0.




Vanhempani ennättivät tässä välissä saapua ja toista satsia kolakastiketta tehtiinkin äidin kanssa yhteistuumin. Kyllä nauratti, kun molemmat seisottiin hellan äärellä ja vuoronperään kurkittiin kattilaan, ettei vaan sokeri pääse toista kertaa palamaan kattilaan kiinni! Voin muuten kertoa, että oli aika tiukassa se ensimmäinen satsi siellä kattilan pohjassa. Eikä palaneen haju jäänyt paljoa huonommaksi... Mutta mikä jännittävä tapa viettää lauantai iltaa - seurata sokerin sulamista kattilassa! Olin ehkä hieman liioitellun varovainen toisen satsin kanssa ja välillä tuntui, että kestää ikuisuuden ennen kuin sokeri on sula. Monet naurut tosiaan kerettiin nauramaan kattilan äärellä ennenkuin oli valmista. Ja kun kaiken tämän jälkeen viimein pääsi kastiketta maistamaan, olin sanaton ja hölmistynyt. Ei sitten hitustakaan kolanmakua! What??!!


Onneksi sentään kakku onnistui suhteellisen hyvin, mitä nyt olisi voinut olla himppasen kauempaan uunissa. Kakussa kokeilin myös honey roasted nutseja, mutta se kokeilu osoittautui sekin hieman epäonnistuneeksi. Pähkinöistä tuntui sulaneen kaikki suola pois, eivätkä ne ajaneet asiaansa, niinkuin olin toivonut. Ehkäpä pilkoin pähkinät liian pieniksi, en tiedä? Tässä kuitenkin molempien reseptit, jos joku haluaa testata. Ja jos joku onnistuu tuossa kolakastikkeessa paremmin, kuulisin siitä mieluusti. 


Mutakakku

Sulata rasva ja suklaapalat. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sotke maissitärkkelys sekä leinvinjauhe ja lisää seos munavaahtoon. Lisää lopuksi myös suklaaseos (itse lisäsin vielä honey roasted nutseja pilkottuina).

Kaada taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista uunin alatasolla 200- asteessa noin 25-30 minuuttia. Tämä ohje on gluteeniton sekä maidoton. (alkuperäinen resepti ebetys.blogspot.fi) 



Kolakastike

Sulata sokeri keskilämmöllä kattilassa. Ota kattila liedeltä kun sokeri on meripihkan väristä.

Kaada vesi varovasti sokerin joukkoon ja varo syntyvää vesihöyryä. Lisää sitten kerma ja nosta kattila takaisin liedelle. Keitä kastike kokoon ja hieman paksummaksi. Lisää lopuksi voi (itse käytin tässäkin Keijua).

Tarjoa huoneenlämpöisenä.
(alkuperäinen resepti: makuja.fi)

Että tällästä. Huomenna uusi viikko, uudet kujeet. Ja enää puolitoista viikkoa matkaan, jei! \o/
Toivottavasti teidän viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 7. maaliskuuta 2014

NOPSAMOI!

Huhhuijaa, mikä viikko! Enpä muista, milloin viimeksi olisi ollut samanlaista ja yhtä työntäysteistä viikkoa? Nyt pää lyö kertakaikkiaan tyhjää, mutta halusin ilmoittaa, että olen silti elossa. Blogin suhteen panokseni on ollut aivan säälittävä, mutta valitettava todellisuus on se, että jostain on karsittava silloin kun leipätyö vaatii suurimman huomion. Jos olen laiminlyönyt blogia, olen tehnyt sitä kaikilla muillakin elämänalueilla, paitsi painanut duunia pienen apinan lailla. Iltaisin olen ollut aivan nolla ja kerännyt vain voimia seuraavaan työpäivään. Eikä tämä ilta ole yhtään parempi energian suhteen - päinvastoin. Koko viikko tuntuu kulminoituvan tähän iltaan ja olo on edellisiäkin iltoja tyhjempi. Onneksi nyt alkaa kuitenkin viikonloppu ja pari päivää vapautta koittaa! Totaalisen tarviin sen! Aion kaataa itselleni lasin viiniä ja istua sohvannurkkaan seuraamaan Emmoja. Viihtyisää iltaa y'all!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM