tiistai 4. maaliskuuta 2014

NE PIENET HETKET

Moikkamoi! Tiedättekö ne pienet hetket ja niiden hetkien tunteen, jotka saa uhrata vain ja ainoastaan itselle ja haluamalleen asialle? Se on kerrassaan hieno tunne ja monella tapaa eheyttävä, rauhoittava ja voimannuttavakin. Monesti se tunne jää kuitenkin huomiotta syystä tai toisesta. Yleisin syy lienee, että kyseessä on jokin tuiki tavallinen usein toistuva toiminto, josta ei tule ajatelleeksi mitenkään erityisesti. Asian vain tekee kerta toisensa jälkeen, pois alta ja pois päivä järjestyksestä, kun se on tehtävä kuitenkin.

Minulla näitä hetkiä on mahtunut eiliseen sekä tähän päivään, yksi molempiin. Eilen tälläinen arjen pikkuluksus oli Good Wifen seuraaminen ja tänään kynsien huoltaminen ja uudelleen lakkaaminen. Luomukynsieni huoltaminen ja lakkaaminen, vaikken koskaan ole ollut hääppöinen kynsitaiteilija. Olen suosiolla jättänyt sen ammattilaisille viimeisen nejän vuoden ajan ennen tätä vaihetta kynsieni elämässä. Good Wifea taas olen seurannut sarjan alusta ja on yksi harvoja seuraamiani sarjoja.  Sarjassa vilisee kauniita ja komeita näyttelijöitä, mutta harmikseni tällä hetkellä näyttää, ettei suhde Alician ja Willin välillä tule tapahtumaan. En välitä ollenkaan Alician kuvernöörimiehestä (en siis muista edes hahmon nimeä..), eikä asiaa ainakaan auta ollenkaan se, että hahmoa näyttelee Sinkkuelämää- sarjasta tuttuakin tutumpi Kiho. No, suhde tai ei, niin odottelen kyllä mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja ja henkilöhahmojen suhteet kehittyvät, nyt kun lakifirmoja on kaksi.



Nyt joku varmaan ihmettelee, mitä ihmeen luksusta näissä kahdessa nyt on? Edes sitä pikkuluksusta? Miten saa aikaan kokonaisen postauksen kynsien lakkaamisesta ja jenkkisarjan katsomisesta? Normijuttuja! Hassua kyllä, tarvitsin itsekin äärimmäisen kireän ja raskaan aikataulun, ennen kuin näiden hetkien arvokkuuden hoksasin. Nuo hetket (tämän postauksen kirjoittamisen lisäksi) ovat näiden päivien aikana olleet ainoat ikiomat, rauhalliset hetket. Kymmentuntisiksi venyneet työpäivät kahden tunnin työmatkoineen, salilla ja kaupassa käynteineen, eivät ole juuri jättäneet aikaa varsinaiselle rentoutumiselle. Vaikka nyt puhkunkin intoa tuon saliharjoittelun suhteen, ei se suinkaan ole "niitä pieniä hetkiä". Ei ainakaan minulle. Ehkä joskus? Iltoihin ei ole juuri mahtunut muuta kuin peseytyminen, syöminen ja sänkyyn kömpiminen, aamulla herätyksen ollessa ennen kuutta.

Arjen pienet, tutut asiat ja niiden mielekkyysin korostuu kun on kiire ja hoppu oman ajan ollessa vähissä. Nämä asiat voi vaihdella, seuraavalla kerralla se voi olla hiusten peseminen, kasvonaamio, mitä tahansa. Muutama päivä sitten tämä hetki oli silittäminen, vaikken juuri koskaan silitä. Huomasin kuitenkin nauttivani rauhallisesta silittelystä, silitysraudan sihinästä ja lämpimästä kankaasta, joka paljastui raudan alta. Kulutin tovin jos toisenkin homman parissa. Samalla tiedostin myös silittäväni liian vähän ja liian harvoin. Saa nähdä, milloin meillä on silitysraudan kanssa seuraava tapaaminen?


Kehottaisin miettimään ja tarkkailemaan näitä juttuja. Huomaan nyt, että itselläni tämä on ollut vähän kuin bongailua. Olen muutaman päivän aikana huomannut, miten mukavia arkisia asioita elämässäni on. Tavallisia asioita, kaikkien ulottuvilla olevia asioita. Asioita, joita ei mitata millään muulla asteikolla kuin sillä, jolla on itselleni merkitystä. Minkälaisia ovat sinun pienet hetkesi?

Ihania, pieniä hetkiä!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)