sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

TUNTEITA JA TUOKSUJA KEITTIÖSSÄ

Moikkamoi! Myöhästynyttä naistenpäivää kaikille leidelle! Nyt tuntuu vähän siltä, etten taida palautua viime viikosta  ollenkaan. Eilinen päivä meni ihan punaiselle ristille, eikä nytkään olo ole mitenkään äärettömän energinen. Päinvastoin, ajatus ei kulje, väsyttää niin ruumiillisesti kuin henkisestikin, kurkkukin on vähän kipeä.... Toisaalta, olen kyllä imuroinut ja pessyt lattiat, tehnyt huonekasveille pienen kevättsekkauksen sekä lenkkeillyt Nerin kanssa. Eilen lähinnä haahuilin huoneesta toiseen ilman päämäärää. Illalla vanhempani kyläilivät.


Tuon kyläilyn innoittamana erehdyin taas kerran leipomusten pariin. Olen todennut kerta toisensa jälkeen, ettei leipominen ole oikeastaan oma juttuni. Jos ja kun saan päähäni leipoa, olisi ainakin järkevää pysyä tutuissa ja turvallisissa jutuissa, eikä lähteä testailemaan mitään uusia aluevaltauksia. No, näin ei nyt täysin tälläkään kertaa käynyt. Seuraa pari reseptiä sekä selvitys tunneskaalasta, jota leipominen voi parhaimmillaan tai pahimmillaan herättää.

Mutakakkua olen tehnyt joskus aiemminkin, joten tässä kohdin onnistuin oman ohjeeni noudattamisessa ihan kohtuudella. Tällä kertaa resepti tosin oli gluteeniton ja laktoositon. Kun nyt mutakakku ei ole ulkonäöltään mikään kauneuden tyyssija, ajattelin keksiä kakun lisäksi jotain pientä ekstraa ja löysinkin kolakastikkeen ohjeen internetin syövereistä ja sitähän se oli sitten tehtävä kakun kaveriksi - suurin odotuksin. Näin jälkiviisaana voin kertoa, etten toista kertaa mokomaan hommaan erehdy. Ensiksikään kastike ei maistunut kolalle, mikä oli itselleni suuri pettymys, vaikken ole esimerkiksi kolajuomien ystävä sen kummemmin. Mutta jos nimi on kola-jotain, niin mielestäni olisi ollut vähintäänkin kohtuullista, että kastike maistuisi kolalle! Ehkä jotain meni pieleen muutenkin, sillä kastike oli jäähdyttyään niin jäykkää, ettei se tullut kupista ulos, vaikka kupin käänsi alassuin.... Eikä tässä vielä suinkaan kaikki! Ehei.


Se, että sain yhden annoksen valmista (epä)kolakastiketta, vaati kaksi yritystä. En tiedä, kertooko fiksu ihminen avoimesti koko maailmalle, miten täydellisesti voi epäonnistua sokerin sulattamisessa? Ehken kuulu siihen kategoriaan, sillä olen niin tyrmistynyt kaikesta tämän kastikkeen valmistukseen ja lopputuloksiin liittyvistä tekijöistä, että tunnen pakonomaista tarvetta kertoa... Eli mittasin tarvittavan määrän sokeria kattilaan ja menin olohuoneeseen ihmettelemään miehelleni, kuinka sokeri tosiaan alkoi sulaa kattilassa. En ollut koskaan tehnyt moista ja tuntui oudolta laittaa paljasta sokeria kattilaan sulamaan. Telkkarissa näytettiin kun kettu ja koira leikkivät keskenään, tosi söpöä. Palatessani muutamaa hetkeä myöhemmin keittiöön, oli keittiössä tanakka savu ja sokeri oli palanut mustaksi, kivikovaksi möykyksi kattilan pohjaan. Älä siis koskaan jätä sokeria yksin sulamaan kattilaan. Tämä on ohje, jonka antaisin niille, jotka sitä sokeria innostuvat sulattelemaan. :D Olin auttamattomasti tappiolla 6-0.




Vanhempani ennättivät tässä välissä saapua ja toista satsia kolakastiketta tehtiinkin äidin kanssa yhteistuumin. Kyllä nauratti, kun molemmat seisottiin hellan äärellä ja vuoronperään kurkittiin kattilaan, ettei vaan sokeri pääse toista kertaa palamaan kattilaan kiinni! Voin muuten kertoa, että oli aika tiukassa se ensimmäinen satsi siellä kattilan pohjassa. Eikä palaneen haju jäänyt paljoa huonommaksi... Mutta mikä jännittävä tapa viettää lauantai iltaa - seurata sokerin sulamista kattilassa! Olin ehkä hieman liioitellun varovainen toisen satsin kanssa ja välillä tuntui, että kestää ikuisuuden ennen kuin sokeri on sula. Monet naurut tosiaan kerettiin nauramaan kattilan äärellä ennenkuin oli valmista. Ja kun kaiken tämän jälkeen viimein pääsi kastiketta maistamaan, olin sanaton ja hölmistynyt. Ei sitten hitustakaan kolanmakua! What??!!


Onneksi sentään kakku onnistui suhteellisen hyvin, mitä nyt olisi voinut olla himppasen kauempaan uunissa. Kakussa kokeilin myös honey roasted nutseja, mutta se kokeilu osoittautui sekin hieman epäonnistuneeksi. Pähkinöistä tuntui sulaneen kaikki suola pois, eivätkä ne ajaneet asiaansa, niinkuin olin toivonut. Ehkäpä pilkoin pähkinät liian pieniksi, en tiedä? Tässä kuitenkin molempien reseptit, jos joku haluaa testata. Ja jos joku onnistuu tuossa kolakastikkeessa paremmin, kuulisin siitä mieluusti. 


Mutakakku

Sulata rasva ja suklaapalat. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sotke maissitärkkelys sekä leinvinjauhe ja lisää seos munavaahtoon. Lisää lopuksi myös suklaaseos (itse lisäsin vielä honey roasted nutseja pilkottuina).

Kaada taikina jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista uunin alatasolla 200- asteessa noin 25-30 minuuttia. Tämä ohje on gluteeniton sekä maidoton. (alkuperäinen resepti ebetys.blogspot.fi) 



Kolakastike

Sulata sokeri keskilämmöllä kattilassa. Ota kattila liedeltä kun sokeri on meripihkan väristä.

Kaada vesi varovasti sokerin joukkoon ja varo syntyvää vesihöyryä. Lisää sitten kerma ja nosta kattila takaisin liedelle. Keitä kastike kokoon ja hieman paksummaksi. Lisää lopuksi voi (itse käytin tässäkin Keijua).

Tarjoa huoneenlämpöisenä.
(alkuperäinen resepti: makuja.fi)

Että tällästä. Huomenna uusi viikko, uudet kujeet. Ja enää puolitoista viikkoa matkaan, jei! \o/
Toivottavasti teidän viikonloppu on mennyt mukavissa merkeissä?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

3 kommenttia :

  1. Miun käsityksen mukaan kolakastike ei kuulu maistua kolajuomalta, eihän siihen ohjeenkaan mukaan tule kyseistä juomaa. Se on kai enemmänkin kinuskin tai jonkun vastaavan tyyppinen kastike (?). Eli varmaankin onnistuit kuitenkin ;). -Mimmu-

    VastaaPoista
  2. Vielä piti tarkistaa, kun muistelin, että sana kola liittyen syötävään tulisi ruotsin kielestä. Se on suomeksi karamelli eli tässä voisi olla kyse karamellikastikkeesta. Olipas syvällistä pohdintaa aiheesta :D. Eli kyllä sie onnistuit :)! -Mimmu-

    VastaaPoista
  3. Petkuhuiputusta! Ruotsin kileli taipuu niin huonosti, ettei kolalla ole miulle kuin kaksi merkitystä. Toinen viittaa kolajuomaan ja toinen lumikolaan. Hehheh! Ehkä sitten maussa onnistuin, mutta niin jäykkää kastike oli, että samassa yhteydessä ei oikein kastikkeesta voinut puhua. Kiitos kuitenkin sivistävästä kommentoinnista! :)

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)