keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

VILPPILÄHTÖ

Moi! Huhtikuun ollessa äärimmäisen surkea ja hiljainen blogikuukausi osaltani, päätin ottaa vilppilähdön toukokuuhun. Tai ehkä paremmin kuukauden päätökseen. Hassua kyllä, että nyt tuntuu olevan intoa paneutua kuukauden läpikäymiseen paljon normaalia enempi. Ja vaikka siis asiaa on ollut normaalia vähemmän. Huhtikuu on ollut osaltani eräänlaista itsetutkiskelua blogin osalta (johon kuului olenneisena osana viikonmittainen hiljaisuus blogissa ja kaikenkaikkiaan vähäpostauksisin kuukausi tämän blogin historiassa), mutta myös muilta osin olen oppinut pari uutta, joskin turhanpäiväistä seikkaa itsestäni. 

Tässä vilppilähdössä kuukauden päätökseen nähdäänkin kuvia Instagram- tilini (käyttäjänimeni: @marbemilia) puolelta, johon uudet seuraajat ovat myöskin erittäin tervetulleita. Ja toki tuttuun tapaan kertaillaan kuukauden aikaisia asioita omasta blogistani. 


1. Huhtikuun aikana on matkustettu kerta toisensa jälkeen Eilatiin, jossa vietimme lomaa/häämatkaa mieheni kanssa maaliskuun lopulla. Erittäin mukava paikka, täydellinen sää, lyhyt lentomatka, monien aktiviteettien kohde. Lähtisin uudelleen milloin vain, jäi paljon nähtävää. :) 2. Huhtikuun aikana olen möyrinyt pihamaalla, eikä aina ole säästynyt ihan puhtain kamppein... 3. Viikonloppuaamiainen (selkeesti viikonloppu, en ikinä ennätä syömään viikolla...aamupalaa siis). 4. Toisiko hammaskeiju minulle säkillisen rahaa, jos piilotan tämän hampaankappaleen tyynynn alle? Huhtikuun aikana kiikutin rahojani hammaslääkäriin harmittavan suuren summan. Ensin poistettiin viisuri, seuraavana paukahti tuo kuvan hammas. Toisaalta, nyt tuntuu suussa hyvälle...seuraavaa "huoltokohdetta" odotellessa.


Huomasin eilen itsestäni melko käsittämättömän ja älyttömän seikan. Meille oli töihin hankittu pussillinen ilmapalloja sekä serpentiiniä vappuhengessä. Huomasin vähän pelkääväni ilmapalloja. Siis mitä ihmettä? Eihän siinä ole mitään järkeä! Pelkäsin kuitenkin koko ajan, että pallo pamahtaa puhallettaessa tai ainakin heti kohta sen jälkeen... Koiraihmisenä tuo pitäisi varmaan tulkita jonkinlaiseksi paukkuarkuudesksi? Tyhmä pelko kuitenkin. Enpä moista reaktiota ennen muista huomanneeni, joskaan en ihan äsken ole ollut tekemisissä koko ilmapallojen kanssa. :D




1. Erään päivän rytkyt: plaster pink Alexa, violetit nilkkurit Italiasta, rannekorut Eilatista. 2. Kookoskanaa, ananasta, riisiä - helppoa ja hyvää. Njam!  3. Pitkästä aikaa raveissa. :) 4. Huomentaaa! Nerppa on tässä kai vähän väsynyt?


Vappua me vietetään kahdelleen kotosalla. Pukerrettiin juuri itsemme ähkyyn ja iltaa jatketaankin sohvannurkasta käsin rauhallisissa merkeissä. Touhusin keittiössä useamman tunnin ja tuloksena oli bruschettoja, kinkkuhyrriä, katkarapusalaattia ja pikkelöityä punasipulia ja sellaisia maksapateella ja kurkkusalaatilla täytettyjä suupaoja (joiden nimeä en juuri muista). Lisäksi oli vielä graavi- ja kylmäsavulohta. Ja sitruunaiset jälkiruoat. Vappujuomana simaa, tottakai. :)




1. Hups, arvatkaa mikä nököttää tulppaanien takana? Uusi laukku muutti luokseni. :) 2. Meillä touhutaan remonttihommeleita. Ensin uudet ulkorappuset ja nyt vuorossa on terassi. 3. Remonttipuuhien välissä käytiin shoppailemassa remppajuttuja ja vietettiin kahvitaukoa automatkalla. :D 4. Uusi suosikkiherkku: porkkanakakku! 5. Remppaa, remppaa - sorkkarauta ja leka, joka tytön tarpeelliset työvälineet. 6. Ihana kevät, ihana aurinko!


Pääsiäisenä meillä oli hoidossa edelliskesän pentu Kerttu (Tiuku) ja hänen kuvansa olikin yksi huhtikuun suosikkikuviani Instagramin puolella. On aina ilo nähdä, että omasta kasvatista on kasvanut iloinen, nuori aikuinen. Kuvasta päätellen kaveri on myös vitsikäs. :P




Ehdoton suosikkini on kuvan kaunis hevonen. Kuva on julkaistu #turnbackthursday hengessä ja on jo useamman vuoden takaa, oma pärstä on tästä rajattu veks pilaamasta hevosen kauneutta. Hevoset ovat pikkutytöstä lähtien kuuluneet eläimiin, jotka kiehtovat minua eniten ja ovat yksiä kauneimmista luomuksista maanpäällä. Kuvan hevonen kuului perheeseemme, mutta on sittemmin siirtynyt vihreille laitumille. Yksi kauneimmsita hevosista, joita olen tuntenut. Aina muistoissa.



Yläpuolella kuva kotikylän raitilta. Alla meikäläinen viime lauantaina syntymäpäiväkekkereillä. Päätin, että se on kesä nyt ja läksin kesämekossa juhliin. Hyvin tarkenin ja olin ihan tyytyväinen asuunkin, vaikka mekon helma on himpun verran liian pitkä lyhyelle kropalleni. :)



Sitten niitä faktoja. Huhtikuun suosituimmat postaukset olivat seuraavat:

1. Tatuointi ranteeseen (hei, kuka olisi voinut arvata tämän?)
2. Eilat pikana (matkakertomus lyhyessä muodossa vaikuttaa olleen kiinnostavampi kuin yksityiskohtaiset kertomukset, olenkos siis jaaritellut turhan pitkästi aiheesta?)
3. Hajuvesi lempparit (kohta saattaa olla myynnissä pari suihkausta käytetty Daisy- tuoksu, jos kiinnostaa?)
4. Hammaspuolen päivä
5. Eilat pt. 3 - Dolphins (oma suosikkini)

Sitten se noloin - 9 postausta koko kuukauden aikana! ... Tai 10 tämä mukaan luettuna. Ei paljon naurata, mutta ehkä välillä vaan on annettava itselleen lupa tehdä juttuja, joita haluaa  - tai jättää tekemättä. Oman aikansa vie tämä blogikin, jote on kai joskus sallittua jättää tämä väliinkin? Jep. Nyt on kuitenkin jo parempi mieli, vaikka toki kaipaan edelleen lukijoiden kommentteja ja palautetta. Pidetään lippu ensi kuussa korkeammalla. Viettäkäähän mukava vappu ja jatketaan toukokuun puolella tarinointia!

Kiitos, kun jaksatte jorinoitani. 

maanantai 28. huhtikuuta 2014

MUUTAMA AATOS

Moikkelis! Tämä homma alkaa tosiaan karata aivan lapasesta. Toisaalta nyt on jotenkin hyvä ja vapautuneempi olo, kun olen viettänyt kokonaisen viikon pois täältä blogin parista. Haastelin tuossa pääsiäisen aikaan, miten kirjoittaminen on tuntunut hieman hankalalta ja jopa miettineeni koko homman järjellisyyttä. Viime viikolla kirjoitin kaksi postausta, jotka molemmat jäivät luonnoksiin. Aloitin posiitivisella asenteella, mutta pian aloitettuani alkoi ahdistaa ja totesin, ettei tule mittään. :(



Olen kirjoittanut kerta toisensa jälkeen, että kirjoitan ja teen tätä blogia itselleni. Pääasiassa näin onkin. Kuplia ja kimallusta- blogi on ollut osa elämääni nyt noin puolitoista vuotta ja koen eläväni pahinta blogikriisiä oman blogini historiassa. Kirjoitin jotain puuttuvan. Ehkä aloitin väärin perustein, tarkemmin miettimättä? Ehkä foorui on väärä? Väärät, mitäänsanomattomat aiheet? Väärä ajoitus? Tippa meressä. Ehkäpä olen vain liian malttamaton. Kaikkiin en saa vastausta itseltäni, on vain Bloggerin ja Google Analyticsin luvut ja käppyrät. Kaipaisin hieman muutakin kuin käppyröitä. En nimittäin ole mikään tilastohirmu (vaikka laitoin kalenteriin ylös kun viimeksi vaihdoin imuriin uuden pölypussin ja wc-pönttöön uuden raikastimen...mitenköhän kauan ne kestävät?). Parasta palautetta on kuitenkin teidän lukijoiden suora palaute, olipa se minkälaista hyvänsä. Ilokseni joku silloin tällöin on raapustanut jotakin myös kommenttiboksiin. Se se vasta on pienen blogin kirjoittajalle mukava yllätys! Ehkä nyt on aika jo myöntää, että kirjoitan blogiani myös teille, hyvät lukijat. :)




Jospa tämä synkistely blogirintamalla olisi selätetty ja pääsisin vihdoin edes lähemmäs normaalia postaustahtia? Ainakin ajatustasolla blogiasiat ovat nyt hyvällä mallilla ja pääni sisällä muhiikin jo useampi postausaihe. Näkisin mieluusti niitä teidän kommentteja ja vaikkapa postaustoiveitakin tuolla kommenttilaatikossa. Ja sen vuoksi haluankin muistuttaa, että kommentoimaan pääsee ihan anonyymisti, niin halutessaan. Olen halunnut tehdä kommentoinnin mahdollisimman helpoksi teille lukijoille.

Paitsi, että blogirintamalla tuntuu nyt mukavalta, suunnittelin tuossa iltapäivällä myös vappua. Vapunaattoa vastaanotetaan tänä vuonna ihan kahdestaan rauhallisissa merkeissä, mutta ruokalistaa suunnittelin siitäkin huolimatta. Pari salaattia, naposteltavia pikkusuolaisia, raikkaita juomia... ihan selviä säveliä ei vielä taida olla, mutta jonkinalinen haju kylläkin. Mitähän ohjelmaa sitä keksisi, kun jääkiekkoakaan ei töllöstä tule? Ainahan vappuna on katsottu lätkää.




Postauksen kuvitus on nyt hieman laidasta laitaan, eikä millään lailla liity mihinkään. Ei ainakaan tähän postaukseen...

Minkäslaisia vappuohjelmaa teillä on tiedossa?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 21. huhtikuuta 2014

EILAT PT.4 - activities

Moikkamoi! Meillä on meneillään terassiremppa ja minunkin pitäisi olla tuolla remontoimassa eikä istumassa koneella... Meikäläisen remonttitaidot eivät tosin ole hääppöiset ja tuntuukin, että olen kuitenkin enempi tiellä kuin avuksi. On mennyt tuo ammatinvalinta tässä kohtaa metsikköön. :D


Toivottavasti teillä on pääsiäinen mennyt mukavasti? Sää ainakin on ollut kyllä ihan mieletön! Ajattelinkin pikaisesti palailla lomatunnelmiin, sillä vieläkin olisi paljon kerrottavaa maaliskuiselta Eilatin matkaltamme. Nyt aionkin kertoilla hieman touhuistamme ja muista aktiviteettimahdollisuuksista, joita Eilat tarjoaa kyllä runsain mitoin vierailleen.

Jo viime kertainen delfiinipostaus olisi sopinut hienosti myös tämän otsikon alle, mutta halusin erottaa sen omaksi postauksekseen, sillä sydämeni on aivan myyty ihanille  delfiineille. :)




Koska Eilat sijaitsee Punaisenmeren rannalla, on se snorklaajien ja laitesukeltajien suosiossa. Myös purjelautailu, surffauksen ohella, näytti olevan suosittua. Itse snorklailin pari kertaa ilmaisella Princess beachillä. Vesi oli kuitenkin talven jälkeen vielä melko viileää ja olen harmillisen arka lähtemään mihinkään etemmäs. Liekö alottelijan arastelua vai muistoja muinaiselta Intian reissulta, jossa meri näytti minulle voimaansa? Meri on kuitenkin elementti, jota kunnioitan sen voiman ja kauneuden vuoksi.

Eilat on ihan huippupaikka myös rentoon löllöttelyyn, joko hotellilla tai rannoilla. Maaliskuinen sää oli lämmin, jotain +30 celsiusasteen tuntumassa ja tuulen vire vilvoitti tukalan kuumalta paisteelta. Tuo kannattaa muistaa aurinkoa ottaessa, iho kannattaa ja tulee suojata aurinkosuojalla. 




Muun muassa tälläisiä juttuja voi nähdä myös kastumatta. Underwater Observatory tarjoaa näkymät merenalaiseen elämään. Puistosta löytyy esimerkiksi petokala-allas, jossa uiskentelee haita ja rauskuja, voit seurata suurien maakilpikonnien kiireetöntä elämää ja tosiaan tutustua näkymiin vedenalla vedenalaisessa observatoriossa. Paikalle pääsee mukavasti joko taksilla tai linja-autolla, jotka molemmat ovat edullisia ja mutkattomia käyttää. 

Patikoinnin ystäville löytyy patikointireittejä pitkin erämaata, itse tyydyimme tepastelemaan kaupungin lähimaastossa. Bird watching sanctuary kuului yhden päivän agendaamme ja matka sinne sujuikin leppoisasti kaupungin näkymää ja taatelipuuviljelmiä ihaillen. Viljemien takana siinsi Jordania. Eilat sijajitsee Afrikasta Eurooppaan ja Aasiaan muuttavien lintujen reitille, joten paikka on myös bongareiden suosiossa. Harmiksemme myöhästyimme hieman ja bongasimme vain muutamia kahlaajia sekä västäräkkejä. Mutta saatiinpa raikasta ilmaa, ehkä vähän aurinkoa ja liikuntaa. 




Luonnonystävälle ja puutarhureille näkemisen arvoinen on myös Botanic Garden, joka on rakennettu puutarha/puisto satoine eri kasveineen ympäri maailmaa. Tuolta löytyy tosiaan myös sademetsä! :) Olin ihan innoissaan siitä - pieni seikkailija taisi herätä? Hahaa! Olin kaiken kaikkiaan ihastunut putarhan tyyliin. Kukkuloiden väliin on rakentamalla rakennettu kiveyksiä, eri tasoja, puisia kaiteita, vesiaiheita ja levähdyspaikkoja. Ihana paikka vaikkapa nauttia pienimuotoista piknikiä. Tai testata tietonsa kasvien tunnistuksessa. Huomasin, että itsellä ainakin on parantamisen varaa niissä. Puutarhassa on myös mahdollisuus ostaa ainakin virvokkeita ja pientä purtavaa sekä kasvien taimia. Lippu puistoon on voimassa kaksi päivää ostosta.





Omasta "ohjelmastamme" olisi vielä mainitsemisen arvoista Kuollut meri sekä Jerusalem. Remonttireiska huhuilee ovenraosta siihen malliin, että taitaa nuo jäädä vielä omaan postaukseensa... Eli pysykäähän mukana, koitan hieman parantaa tahtia postausvälin suhteen. Nyt on päässyt karkaamaan ihan käsistä tämä homma!

Hei ihanaa pyhäpäivää, nauttikaa säästä ja vapaapäivästä (kellä sellainen on)! Nähdään! :)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 18. huhtikuuta 2014

PÄÄSIÄISTÄ!

Tsau! Erinomaista pääsiäistä kaikille! Olenkin loistanut hienosti hiljaisuudella koko viikon ja lyhyeksi tulee tämäkin postaus jäämään. Ehkä olen noudattanut omaa ohjettani edellisestä postauksesta? Olen elänyt hetkessä, tavannut ystäviä ja tehnyt arkisia asioita normaaliin tapaan, mutta lakannut hetkeksi miettimästä hyviä kuvakulmia tai postausaiheita. Lisäksi meillä on ollut rappusremontti meneillään tämän viikkoa, joka sekin on tietylla tapaa vienyt aikaani. Myös hammasongelmat jatkuvat. :( Vaikka minulla on ollut kertoa teille hienosta lomamatkastani (josta vielä ainakin yksi postaus olisi tuloillaan), niin silti kirjoittaminen on hieman onnahdellut ja tekstin tuottaminen on tuntunut vähän vaikealta. Tuntuu, että jotain puuttuu, vaikka kirjoittaisin mitä. Myönnän jopa miettineeni kaiken tämän (blogin) järjellisyyttä ja sen jatkamista. Silti koen ajatusten  purkamisen, vaikkakin monesti niiden pinnallisten, terapeuttiseksi.

Mutta enivei, mukavia pyhiä kaikille! Toivotaan, että kelit on kohdillaan ja päästään nauttimaan kunnolla keväästä! :)








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 14. huhtikuuta 2014

NIIN SÄRKYVÄÄ

Hellurei! Viimeinen Eilatin postaus  antaa nyt odottaa itseään. Alunperin tänään piti olla sen aika, mutta illansuussa saamani uutinen sai minut heivaamaan aiheen jorpakkoon. No, ei nyt jorpakkoon, mutta toiseen ajankohtaan kuitenkin. Surullinen uutinen sai taas kerran ymmärtämään, miten särkyvää kaikki on. Miten täällä ollaan vaan hetki. Miten äkkiä elämä on eletty. Miten äkkiä ei enää ole.

Suru-uutinen koskettaa itseäni koirani Nerin kautta. Nerin äiti oli siirtynyt tänään koirien taivaaseen. :( Vain kolme vuotta vanhempi koira kuin Neri itse... Jonkun mielestä koiran sureminen voi olla turhaa, jopa naurettavaa, mutta en valehtele, jos sanon koirani olevan paras kaverini. Vietän aikaani eniten sen seurassa. Se ei valita, ei väitä vastaan. Se on aina yhtä iloinen ja pyyteetön. Kaikki koiranomistajat varmasti allekirjoittavat tämän ja listaa voisi jatkaa lähes äärettömiin. Miksei siis koiran (tai lemmikin) kuolemaa voi surra? Neri täyttää kesällä 9-vuotta eli se ei enää ole nuori koira. Jos moneen rotuun verrattuna ei vielä vanhakaan. Muistutuksena tuli kuitenkin taas - Neri ole ikuinen. Mitä todennäköisimmin sen aika koittaa ennen omaani. Ja sitä päivää pelkään. Pelkään niin vietävästi. Se on päivä, jolloin maailmani tulee romahtamaan. Ja koskaan ei tiedä, milloin se päivä on. Se voi olla vuosien päästä. Ehkä viikon päästä. Toivon hartaasti, että päivien sijaan siihen kuluisi vielä vuosia. Pieni pyyntö vaan.



Tästä eteenpäin Stellan muisto elää sen tyttärissä, joihin ulkonäkö varsinkin on vahvasti pertiynyt. Toivottavasti koirien taivaassa on hyvä? Neri on kuin ilmetty emänsä. Naurettiin, että ne ovat kuin kaksi marjaa vierekkäin ollessaan. Ulkonäkö ja pieni koko periytyivät suoraan tyttäreen. Kasvattajakaan ei aina tunnistanut, kumpi oli kumpi. Stella oli pieni ja pippurinen, jollaiseksi myös Neri on pikkuhiljaa kuoriutunut. Ei mitään rähisemistä ja riidanhaastamista, mutta oman arvonsa  tunteva leidi, ripauksella prinsessaa. Ihmisen paras kaveri, äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Kulinaristi, gourmet luokan herkuttelija. :) 



Tämän tiimoilta haluaisinkin muituttaa nauttimaan elämästänne. Kaikista sen hetkistä. Elämää on turha tuhlata asioihin tai ihmisiin, jotka eivät miellytä. Vaalikaa niitä hetkiä, jotka ovat juuri itsellenne tärkeitä, itselle tärkeiden ihmisten tai eläinten seurassa. Iloitkaa pienistä asioista, nauttikaa kesällä lämpimistä päivistä ruohikolla maaten, tehkää ainakin joskus jotain spontaania, älkääkä ottako elämää liian vakavasti. Eläkää hetkessä. Rakastakaa toisianne ja muistakaa myös kertoa se toisillenne - teoin tai sanoin. Miten perin vain. Muistakaa rakastaa myös itseänne - oman itsensä rakastaminen mahdollistaa myös toisten rakastamisen. Koittakaa olla huolehtimatta huomisesta, sitä ehtii surra sitten. Samoin menneiden märehtiminen on turhaa. Eläkää hetkessä. Eilinen oli eilen, huominen on huomenna. Elämä on tässä ja nyt.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni! Ja kiitos, että olette siellä. <3








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 12. huhtikuuta 2014

RAVIURHEILUA

Hellurei! Tänään karautettiin Lappeenrantaan raveihin. Vuoden ravikausi on siis virallisesti avattu. :)

Ulkona oli kylmä ja tuulista. Myös makkara oli kylmä. Seura oli kuitenkin ensiluokkaista ja olipa vähän tuuriakin matkassa. Hevoset - ne nyt on aina yhtä upeita. ❤️








torstai 10. huhtikuuta 2014

HAMMASPUOLEN PÄIVÄ

Moikka hyvät lukijat! Ajattelin tänään pitää välipäivää Eilatista ja keskittyä ajankohtaisempaan asiaan. :) Näen aika-ajoin lähes samankaltaista unta, missä hampaani alkavat ensin heilua ja sitten irtoavat yksitellen. Lopulta ihmettelen irronneet hampaat kädessäni kauhun sekaisin tuntein, mistä on kysymys. Mitä nyt teen? En ole osannut yhdistää tätä unta mihinkään tiettyyn tulevaan (tai meneeseen) tapahtumaan tai elämänvaiheeseen, vaan nämä unet tulevat satunnaisesti, mutta usein niin, että se toistuu sitten useampana yönä peräkkäin. Uni ei myöskään tapahtumiltaan ole samanlainen, ainoastaan tuo hampaiden lähteminen yhdistää niitä.

Onneksi tosielämän tilanne ei ole ihan niin paha. Eilen minulta tosin poistettiin se yksi viisaudenhammas, joka aina silloin tällöin oli aiheuttanut ikävyyksiä. Viimeksi juuri ennen lomamatkalle lähtemistä, jouduin turvautumaan lääkekuuriin, kun ien hampaan ympäriltä oli tulehtunut. Poisto-operaatio jätettiin suosiolla lomaltapaluun jälkeen. Hammas ei olisi koskaan mahtunut puhkeamaan kokonaan ja sen vuoksi se aiheutti lähinnä noita ienongelmia. Pelkäsin leikkauksellista poistoa melkein kuin ruttoa, mutta hyvinhän siitä sitten selvisinkin. Nyt vaan toivotaan, että leikkaushaava paranee odotetusti. :)

Tämän päivän leppoisa ohjelma: katsomatta jääneiden sarjojen katselua ja nukkumista :)

Olen kärsinyt hammaslääkäripelosta lähes tulkoon aina, ja jo joskus ala-asteikäisenä aiheuttanut äidilleni syvää häpeää ilmoittamalla silloiselle hammaslääkäritädille, etten hänen hoidettavakseen suostu. Kauniiden sanankäänteiden siivittämänä, tottakai. "Sinä söhrösormi et käsiäsi suuhuni laita" oli kommenttini ollut. Äitikään ei enää muistanut, suostuinko lopulta hoidettavaksi vai en. Pahoitteluni kyseiselle hammaslääkäritädille näin jälkikäteen.

Eipä sinänsä, nyt aikuisella iällä, on tasan kaksi hammaslääkäriä, joiden hoidettavaksi suostun. Mutta olen niin onnellinen, että olen heidät löytänyt. Molemmat osaavat ottaa huomioon pelkoni ja selittävät kuin pienelle lapselle konsanaan, mitä milloinkin tapahtuu. Ja muistavat vakuuttaa, että jos sattuu, niin kerrot vaan ja lisätään puudutusta jne. Syytä tälle pelolle en oikein osaa sanoa. Silti pienemmätkin operaatiot aiheuttavat hyvin tukalan olotilan. Jännitän koko toimenpiteen ajan kaikki lihakset pinkeinä, on kylmä ja kuuma, tuskanhiki, happi tuntuu loppuvan ja joskus jopa itkettää. Vaikkei edes satu puudutuksen ansioista... Itseni tuntevana, pohdinkin aina eilisaamuun asti, otanko esilääkityksen tuota viisurin poistoa varten. Lopulta päädyin esilääkitykseen ja olen tyytyväinen ratkaisuuni. Toimenpide oli puolessa tunnissa ohi ja minä rauhallinen koko homman ajan. Enkä silti todellakaan ollut sen pahemmasti lääkepöhnässä, vain se kamala jännitys poistui. Jos joku siis pohtii hammaslääkäriin mennessään jotain rauhoittavia, niin sitä voi ja saa pyytää, mutta kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä (huom. vaikutusaika). Jo hyvä, asiansa osaava lääkäri helpottaa asiaa paljon, mutta tämä oli itselleni se kohta, jossa halusin lisähelpotusta.

Jälkiseurauksena operaatiosta olen nukkunut aika paljon. Poski on turvonnut ja jonkin verran kipuiluakin on, mutta kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Paitsi että, nyt lohkesi hammas toiselta laidalta suuta! Siis en voi uskoa, miten voi olla tällainen tuuri? Eilen sain yhden asian suussa kuntoon ja tänään tuli sitten uusi ongelma. Okei, tiesin siinä hampaassa olevan reiän ja se oli seuraava remonttikohde, mutta pitikö sen nyt just mennä särkymään kappaleiksi?! Uusi aika hammaslääkäriin parin viikon päähän ja nyt sitten toivotaan, ettei ala kipuilemaan. Tähän asti se hammas on ollut täysin oireeton eikä siihen sattunut edes palan irrotessa (koputan puuta), mutta tuon poisto-operaation vuoksi uutta toimenpidettä ei suositeltu heti tehtäväksi. Siis jos vaan rikkoutunut hammas suostuu olemaan kipuilematta... eli peukut pystyyn. Tuli nuo hammasunet kyllä niin elävästi mieleen kun pelastin hampaankappaletta suustani. Toivotaan, että saan pitää loput hampaani ja mielellään myös kokonaisina, kiitos.


Onkos siellä muita hammaslääkäriplekoisia? Miten se esiintyy ja miten helpotatte pelkoa?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 8. huhtikuuta 2014

EILAT PT. 3 - DOLPHINS

Aapuva. Tuli tässä mieleeni, että huomenna tuskin on blogin päivittäjäksi, joten olis kiva saada jotain vielä tänä iltana aikaan. Huomenna on se hirvittävä päivä, jolloin saan sanoa hyvästit yhdelle hampaistani. Kirjoittelin jokin aika sitten harmia aiheuttavasta viisauden hampaastani ja tosiaan huomenna on se hetki, kun hammas poistetaan. Koska hammas ei ole mahtunut puhkeamaan kokonaan, tarvitaan hampi leikata. Pelottaa. Ihmismieli on niin jännä. Tiedän puudutuksen olevan sitä luokkaa, etten varmana tunne, mitä suussani tapahtuu. Silti pulssi kiihtyy ja rintaan tulee ahdistava ja puristava tunne jo pelkästä ajatuksesta hammaslääkärin tuolissa tuossa operaatiossa! Nyt tässä alkaakin olla viimeiset hetket päättää, haluanko kenties jotain muutakin kuin puudutuksen...? Tahtoisin kuitenkin, että operaatio saadaan kerralla hoidettua, mikä tietenkään ei onnistu, jos saan paniikkikohtauksen kesken kaiken.... Toisaalta, en haluaisi viettää koko huomista iltaa lääkepöhnästä selviämiseen. Pirullinen hammaslääkäripelko.


Saadakseni hetkeksi muuta ajateltavaa, päätin julkaista Eilatin matkan parhaat kuvat tänä iltana. Hyppään tässä jonkun päivän ajassa eteenpäin, mutta palataan niihin väliin jääviin tapahtumiin myöhemmin. Toivoin jo ennen matkalle lähtemistä, että pääsisin tutustumaan delfiineihin hieman lähemmin. Tällä matkalla se onnistui ja olen ehkä vähäsen rakastunut ja ainakin kovasti, paljon ihastunut noihin vekkuleihin otuksiin. Dolphin Reef oli oman matkani kohokohta.

Ranta on maksullinen, mutta jos delfiinit kiinnostaa vähääkään, voin suositella. Pääsymaksu määräytyy sen mukaan, haluaako delfiinien kanssa uida/snorklata/sukeltaa tai riittääkö rannalla pääseminen. Tuolla ns. sisäänpääsymaksulla pääsee katselemaan delfiinejä ja jos oikein hyvä säkä käy, myös koskettelemaan niitä. Uimaan noiden vekkuleiden kanssa pääsee sitten maksamalla hieman korkeamman maksun (taisi olla vajaa 60 euroa). Haave, joka jäi toteuttamatta, sillä tyydyin seurailemaan laiturilta. Delfiinien lisäksi rannalla oli muutakin nähtvää, sillä rantaa ympäröi vehreä puistoalue, jossa käyskenteli riikinkukkoja, muutama kana sekä kissoja. Alueella on pari ravintolaa (tai baaria), jonkinlainen matkamuistokauppa sekä viihdykettä lapsille. Vehreyden keskeltä löytyy myös Relaxation pools, jossa rentoutuminen on avainsana.

Mutta ne delfiinit! <3 Vietin laiturilla tunteja niitä seuraten... 




Rakkaus eläimiä kohtaan on jotain, jolle en koskaan ole keksinyt varsinaista selitystä. Tälläkin matkalla odotin eniten näiden delfiinien näkemistä. Koen eläimet kiinnostavammaksi kuin nähtävyydet keskimäärin. Toki on paikkoja, joissa olen kieltäytynyt menemästä esimerkiksi eläintarhaan siinä pelossa, että näkisin eläimien olevan huonoissa oloissa ja huonosti kohdeltuja. Toivon, että turistit yleensä kiinnittäisivät eläinten hyvinvointiin huomiota, eivätkä omalla toiminnallaan tukisi mahdollista eläinten huonoa käsittelyä.

Ettei kuitenkaan menisi eläinten oikeuksista paasaamiseksi, takaisin delfiineihin. Tuona muutamana tuntina, joina näitä ihastuttavia otuksia seurailin, vahvistui käsitykseni näiden eläinten viisaudesta. Lisäksi, että ne ovat viisaita, on niillä selvästikin jonkinasteinen huumorintaju, vekkulimaisuutta ja leikkisyyttä. Delfiineitä sai kutsua laiturilta läpsyttämällä käsillä tai jaloilla vettä. Arvelen, että näillä oli jonkinlainen salaliitto, sillä olisin nii-in kovasti halunnut koskea ja tunnustella, miltä harmaa, kiiltävä iho tuntuu (sivukysymys: onko delfiinillä iho?). Velmut uivat ihan liki, katselivat pinnan alta, uivat selällään, kyljellään ja varmaan nauroivat itsekseen. Ei kosketusetäisyyttä. Onpahan tavoite seuraavaan kertaan - delfiinin kosketus. :D






 Joko meillä on kohta ruoka?




Istun laiturilla, heiluttelen jalkoja vedessä, polvet suorina. Tämä kuvan delfiini syöksyy syvyyksistä aivan edessäni. Sekunnin murto-osan mietin, kastuuko kamera, mutta jotenkin automaattisesti sormi vaan painaa laukaisunappia ja onnistun saamaan tuon hypyn sarjakuvauksella muistikortilleni. Mikä tuuri, että kamera oli valmiustilassa. Matkaa tässä ei ollut paria metriä enempi, eikä tähtäämisestä tai sommittelusta ollut tietoakaan. Ei ollut aikaa. Delfiini näki jalkani ja varmaan halusi yllättää tai säikäyttää? Tiedä häntä, mutta taitava kaveri, sillä sain päälleni vain pari pisaraa, mutta sitäkin hienomman kuvasarjan! Yksi matkakuvien lemppareitani.


Harmikseni sain matkallani myös todeta, miten etääntyneitä ihmiset eläimistä ovat. Tietenkään tätä ei voi yleistää, mutta pätee silti aika moneen. Harvalla on enää eläinten lukutaitoa tai ymmärrystä, miten eläimiä olisi viisas lähestyä. Asutuksen siirtyminen kaupunkeihin vieraannuttaa ihmiset niin luonnosta kuin eläimistäkin. :( Omalla kohdallani olen kiitollinen, että olen saanut olla eläinten kanssa tekemisissä enempi ja vähempi koko pienen ikäni. Olen myös kasvanut (vai kasvatettu) kunnioittamaan eläimiä ja kohtelemaan niitä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Rakastan seurata eläinten käyttäytymistä, sillä siten niistä on mahdollista oppia uskomattoman paljon. Se vie aikaa, mutta toisaalta on myös palkitsevaa, rentouttavaa ja mielenkiitoista. Suosittelen  lämpimästi kaikille. :)


Näihin tunnelmiin päätän tämän kertaisen postaukseni. Vaikken päässyt koskemaan delfiineihin ja vaikka jätin niiden kanssa uimisen toisille, sain valtavan hienon kokemuksen vain seuraamalla näitä sulavalinjaisia, viisaita, hauskoja ja leikkisiä kavereita. Tämä päivä turkoosin veden äärellä, delfiinejä seuraten jää muistoihin. (Olen ehkä vähän kateellinen niille, jotka saavat työskennellä delfiinien parissa, myönnetään. ;)

Mitäs tykkäsitte postauksesta? Olisi myös enempi kuin mukava kuulla delfiinikokemuksista, jos jollain sellaisia on?

Huomisen vietän tosiaan sitten koomassa "hammaspuolena", joten tsemppiä itselleni toivotan. Moi moi!






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 7. huhtikuuta 2014

EILAT PT. 2


Shalom! Jatketaanpa Eilatin matkakertomusta. Vietimme viikon tuossa valtavan ihanassa ja lämpimässä Punaisenmeren rantakohteessa viime kuun puolella. Tänään ajattelin kertoilla hieman hotellistamme ja ruoasta ja katsotaan sitten, mihin päädytään?

Lennon lähtöaika oli himppasen tylsä, sillä omalla kohdallani aamulennolle lähtö tarkoitti sitä, etten ennättänyt/ osannut nukkua silmällistäkään. Kun sitten olimme perillä hotellilla siinä kolmen hujakoilla iltapäivällä, olin kuin puulla päähän lyöty. Jotenkin lentomatkakin hujahti niin, ettei nukkumisesta voi puhua. Reilun vuorokauden valvomisen jälkeen huumorintaju ja ymmärrys eivät ehkä olleet aivan parhaimmillaan. Huoneessa meitä kuitenkin piristivät tuoreet hedelmät kera viinin sekä hotellin lahjoittama ihanan tuoksuinen, käsintehty saippua. Kaiken kaikkiaan huone täytti odotukset täydellisesti. Huoneessamme oli oma terassi ja käynti uima-altaaseen. Näkymät tekivät kyllä kutaa väsyneelle matkaajalle ja terasilla nukutut nokoset tekivät ihmeitä. Niillä jaksoi lähes ilta yhteentoista...





Jostain syystä olimme ainoat suomalaiset koko hotellissa, mikä ei itseäni sinänsä haitannut. Olen siitä erikoinen seurapiiriluonne, ettei häiritse ollenkaan, jos ympäriltä ei  kuulu suomenkieltä. Olen matkalla rakkaitteni kanssa ja se riittää minulle. Ehkä se on osittain sitä pakoa arjesta ja tutuista ympyröistä? Ei sillä, että he toisaalta häiritsisivätkään. En oikein osaa selittää tätä. Eipä kyllä ollut hajua paljon muistakaan hotellista olijoista, sillä hotellin yleisellä altaalla ei aikaa tullut vietettyä ollenkaan. Hengailtiin omalla terassilla se aika, joka hotellilla vietettiin. Päivät oltiin aina jossain reissussa, joten terasilla nautiskeltiin lähinnä aamuisin ja iltaisin ennen iltamenoja. Meillä oli tosiaan oma käynti suoraan terassilta uima-altaaseen, mutta altaan  vesi oli sen verran vilpoista, että taisipa jonain päivänä jäädä uiminen välistä. Mutta jo se veden läheisyys, ihana, lämmin ilma ja kaikki ne tuoksut, lintujen ja ympäristön äänet... nautin niin suunnattomasti, kun voi vaan loikoa vähissä vaatteissa ilman kiirettä ulkosalla. Meillä olikin ihan tapana viettää terassilla iltaisin aikaa ennen syömään lähtemistä. Arvatkaa, montako kertaa mietin, että olen synytynyt väärälle leveyspiirille? Tai miksei Suomessa ole samanlainen sää? Harvinaista herkkua on meille yhtä lämpimät illat.





Yksi asia, jossa en matkoillani tingi, on hotellin aamiainen. On ollut puolihoitoa, all-inclusivea ja huoneistohotellia ilman valmiita aterioita. Olen myös oppinut, mikä ero on aamupalalla ja aamiaisella. Kunnon aamiaisella pärjää pitkälle iltapäivään, eikä silloinkaan kaipaa kuin pientä välipalaa. Niinpä meillä kuului nytkin aamiainen, joka oli tarjolla jopa puoleen päivään asti. 

Eilatissa monet hotellit noudattavat kosher ruokavaliota, joka yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, ettei liha- ja maitotuotteita tarjoilla samalla aterialla. Eli aamupalaleivälle ei sitten sitä kinkkua saanutkaan, mikä ajatuksena tuntui hieman hassulta. Voin kuitenkin vakuuttaa, että nälässä ei tarvinnut olla, enkä ehtinyt noita kinkku-juustoleipiä kaivatakaan. Tarjolla oli niin paljon kaikkea hyvää ja mikä hotelliaamiaisilla on parasta, tuoreita hedelmiä valmiina suuhun pantavaksi! Viimeisinä päivinä nautin aamulla vain hedelmiä, vihanneksia sekä munakasta kera jugurtin, mehujen ja capuccinon. Ja pärjäsin aivan loistavasti pitkälle iltapäivään, vaikka liikuttiin paljon ihan jalkapelissä paikasta toiseen. 

Iltaisin suuntasimme ulos syömään. Ravintoloissa on yleisesti ruokalistoilla pihvejä, mutta sianlihaa listoilta ei löydy. Etkä todennäköisesti tule saamaan pihvillesi kermakastiketta. Nämä ovat asioita, jotka kuuluvat kosheriin. Viikon aikana ei tietenkään saa kovin laajaa käsitystä kaupungin ruokapaikoista, joten voihan tämä jossain kenties onnistuakin? Keittiöistä on, mistä valita. Silmiini osui ainakin sushibaari (tai parikin), kiinalainen, italialainen, pihvipaikkoja... Varmasti jokaiselle löytyy sopiva ruokailupaikka. Hygieniataso on Israelissa korkea, joten ruokailla voi kyllä melko huolettomasti. Toki käsiä kannattaa pestä ja maalaisjärkeäkin käyttää, mutta lähtökohtiasesti maassa on hyvä hygienia. Vesijohtovesikin on juomakelpoista ja itsekin sitä juotiin lintupuistoreissulla, kun pullovesi pääsi loppumaan. Puistoon tuli vesijohto, josta puistossa vierailevat voivat ottaa vaikkapa juomavettä itselleen. Ja se puisto sijaitsi melko syrjässä kaikesta muusta. Eipä tuosta vedestä ongelmia aiheutunut - ilman sitä oltaisiin oltukin ongelmissa.




Hotellimme oli hyvin viihtyisä kaikin puolin, vaikkei sen yleisissä tiloissa tai uima-altaalla tosiaan aikaa tullutkaan vietettyä. Sen verran aulassa palloiltiin päivittäin, että laitoin päivitin instagram-tiliäni ja katsottiin tärkeimmät uutiset kotimaasta. En sitten loppupeleissä hommannut wifi-yhteyttä huoneeseemme ollenkaan kun heti alkuajasta alkoi tuntua, että haluan viettää aikani jotenkin aivan muuten kuin datamaailmassa. Hotellin aulassa oli ilmainen wifiverkko ja siihen tyydyin, vaikka huoneeseenkin yhteyden olisi toki saanut. Viikko on niin harmittavan lyhyt aika uuden paikan kokemiseen ja näkemiseen. Auringossa löhöily jäi aikalailla yhden päivän varaan, tosin aurinkoa saatiin myös kävellessä paikasta toiseen. Eilat on melko pieni paikka, joka ympäröi kaupungin lentokenttää. Jos siis tykkää kävellä ja katsella paikkoja käpöstellen, kannattaa pakata laukkuun muutakin kuin korkkarit. Itselläni oli tasan yksi pari korkkareita mukana, joita käytin tasan yhtenä iltana. Sinä iltana totesin, että släbärit on kyllä parhaat lomakengät ikinä. Saman kohtalon kokivat lenkkarit, joita niitäkin pidin tasan kerran koko reissun aikana. Okei, ehkä lenkkarit olisivat olleet parammat kengät kävellä silloin kun retkeiltiin lintupuistoon ja kasvitieteelliseen puutarhaan, kun kilometrejä kertyi toistakymmentä, mutta pitihän varpaillekin saada vähän aurinkoa. Tästä retkestä lisää myöhemmin.







Postauksesta taisi nyt tulla vähän jotain muuta kuin tuolla alussa kirjoittelin. Enempi sellaista yleisen tason höpöttelyä, ehkä. Pitäisi opetella laittamaan ajatuksia paremmin paperille, kun ne tuppaa unohtumaan yhtä nopsaan kuin tulevat. Kysykää toki rohkeasti, jos jokin kiinnostaa - parhaani mukaan koitan kyllä vastailla. Myös sähköpostia voi laittaa, jos tuo kommenttiboksi ei innosta. Siihen kuitenkin voi kommentoida ilman tunnuksiakin anonyymisti eli rohkeasti vain.

Ihania muistoja vuosiksi eteenpäin noista hotellin maisemista. Voisin niin lähteä uudestaan!







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM