tiistai 8. huhtikuuta 2014

EILAT PT. 3 - DOLPHINS

Aapuva. Tuli tässä mieleeni, että huomenna tuskin on blogin päivittäjäksi, joten olis kiva saada jotain vielä tänä iltana aikaan. Huomenna on se hirvittävä päivä, jolloin saan sanoa hyvästit yhdelle hampaistani. Kirjoittelin jokin aika sitten harmia aiheuttavasta viisauden hampaastani ja tosiaan huomenna on se hetki, kun hammas poistetaan. Koska hammas ei ole mahtunut puhkeamaan kokonaan, tarvitaan hampi leikata. Pelottaa. Ihmismieli on niin jännä. Tiedän puudutuksen olevan sitä luokkaa, etten varmana tunne, mitä suussani tapahtuu. Silti pulssi kiihtyy ja rintaan tulee ahdistava ja puristava tunne jo pelkästä ajatuksesta hammaslääkärin tuolissa tuossa operaatiossa! Nyt tässä alkaakin olla viimeiset hetket päättää, haluanko kenties jotain muutakin kuin puudutuksen...? Tahtoisin kuitenkin, että operaatio saadaan kerralla hoidettua, mikä tietenkään ei onnistu, jos saan paniikkikohtauksen kesken kaiken.... Toisaalta, en haluaisi viettää koko huomista iltaa lääkepöhnästä selviämiseen. Pirullinen hammaslääkäripelko.


Saadakseni hetkeksi muuta ajateltavaa, päätin julkaista Eilatin matkan parhaat kuvat tänä iltana. Hyppään tässä jonkun päivän ajassa eteenpäin, mutta palataan niihin väliin jääviin tapahtumiin myöhemmin. Toivoin jo ennen matkalle lähtemistä, että pääsisin tutustumaan delfiineihin hieman lähemmin. Tällä matkalla se onnistui ja olen ehkä vähäsen rakastunut ja ainakin kovasti, paljon ihastunut noihin vekkuleihin otuksiin. Dolphin Reef oli oman matkani kohokohta.

Ranta on maksullinen, mutta jos delfiinit kiinnostaa vähääkään, voin suositella. Pääsymaksu määräytyy sen mukaan, haluaako delfiinien kanssa uida/snorklata/sukeltaa tai riittääkö rannalla pääseminen. Tuolla ns. sisäänpääsymaksulla pääsee katselemaan delfiinejä ja jos oikein hyvä säkä käy, myös koskettelemaan niitä. Uimaan noiden vekkuleiden kanssa pääsee sitten maksamalla hieman korkeamman maksun (taisi olla vajaa 60 euroa). Haave, joka jäi toteuttamatta, sillä tyydyin seurailemaan laiturilta. Delfiinien lisäksi rannalla oli muutakin nähtvää, sillä rantaa ympäröi vehreä puistoalue, jossa käyskenteli riikinkukkoja, muutama kana sekä kissoja. Alueella on pari ravintolaa (tai baaria), jonkinlainen matkamuistokauppa sekä viihdykettä lapsille. Vehreyden keskeltä löytyy myös Relaxation pools, jossa rentoutuminen on avainsana.

Mutta ne delfiinit! <3 Vietin laiturilla tunteja niitä seuraten... 




Rakkaus eläimiä kohtaan on jotain, jolle en koskaan ole keksinyt varsinaista selitystä. Tälläkin matkalla odotin eniten näiden delfiinien näkemistä. Koen eläimet kiinnostavammaksi kuin nähtävyydet keskimäärin. Toki on paikkoja, joissa olen kieltäytynyt menemästä esimerkiksi eläintarhaan siinä pelossa, että näkisin eläimien olevan huonoissa oloissa ja huonosti kohdeltuja. Toivon, että turistit yleensä kiinnittäisivät eläinten hyvinvointiin huomiota, eivätkä omalla toiminnallaan tukisi mahdollista eläinten huonoa käsittelyä.

Ettei kuitenkaan menisi eläinten oikeuksista paasaamiseksi, takaisin delfiineihin. Tuona muutamana tuntina, joina näitä ihastuttavia otuksia seurailin, vahvistui käsitykseni näiden eläinten viisaudesta. Lisäksi, että ne ovat viisaita, on niillä selvästikin jonkinasteinen huumorintaju, vekkulimaisuutta ja leikkisyyttä. Delfiineitä sai kutsua laiturilta läpsyttämällä käsillä tai jaloilla vettä. Arvelen, että näillä oli jonkinlainen salaliitto, sillä olisin nii-in kovasti halunnut koskea ja tunnustella, miltä harmaa, kiiltävä iho tuntuu (sivukysymys: onko delfiinillä iho?). Velmut uivat ihan liki, katselivat pinnan alta, uivat selällään, kyljellään ja varmaan nauroivat itsekseen. Ei kosketusetäisyyttä. Onpahan tavoite seuraavaan kertaan - delfiinin kosketus. :D






 Joko meillä on kohta ruoka?




Istun laiturilla, heiluttelen jalkoja vedessä, polvet suorina. Tämä kuvan delfiini syöksyy syvyyksistä aivan edessäni. Sekunnin murto-osan mietin, kastuuko kamera, mutta jotenkin automaattisesti sormi vaan painaa laukaisunappia ja onnistun saamaan tuon hypyn sarjakuvauksella muistikortilleni. Mikä tuuri, että kamera oli valmiustilassa. Matkaa tässä ei ollut paria metriä enempi, eikä tähtäämisestä tai sommittelusta ollut tietoakaan. Ei ollut aikaa. Delfiini näki jalkani ja varmaan halusi yllättää tai säikäyttää? Tiedä häntä, mutta taitava kaveri, sillä sain päälleni vain pari pisaraa, mutta sitäkin hienomman kuvasarjan! Yksi matkakuvien lemppareitani.


Harmikseni sain matkallani myös todeta, miten etääntyneitä ihmiset eläimistä ovat. Tietenkään tätä ei voi yleistää, mutta pätee silti aika moneen. Harvalla on enää eläinten lukutaitoa tai ymmärrystä, miten eläimiä olisi viisas lähestyä. Asutuksen siirtyminen kaupunkeihin vieraannuttaa ihmiset niin luonnosta kuin eläimistäkin. :( Omalla kohdallani olen kiitollinen, että olen saanut olla eläinten kanssa tekemisissä enempi ja vähempi koko pienen ikäni. Olen myös kasvanut (vai kasvatettu) kunnioittamaan eläimiä ja kohtelemaan niitä hyvin ja oikeudenmukaisesti. Rakastan seurata eläinten käyttäytymistä, sillä siten niistä on mahdollista oppia uskomattoman paljon. Se vie aikaa, mutta toisaalta on myös palkitsevaa, rentouttavaa ja mielenkiitoista. Suosittelen  lämpimästi kaikille. :)


Näihin tunnelmiin päätän tämän kertaisen postaukseni. Vaikken päässyt koskemaan delfiineihin ja vaikka jätin niiden kanssa uimisen toisille, sain valtavan hienon kokemuksen vain seuraamalla näitä sulavalinjaisia, viisaita, hauskoja ja leikkisiä kavereita. Tämä päivä turkoosin veden äärellä, delfiinejä seuraten jää muistoihin. (Olen ehkä vähän kateellinen niille, jotka saavat työskennellä delfiinien parissa, myönnetään. ;)

Mitäs tykkäsitte postauksesta? Olisi myös enempi kuin mukava kuulla delfiinikokemuksista, jos jollain sellaisia on?

Huomisen vietän tosiaan sitten koomassa "hammaspuolena", joten tsemppiä itselleni toivotan. Moi moi!






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

2 kommenttia :

  1. http://youtu.be/7nEpsW2kEFA

    Alykkaita todellaKIN <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana video! Just tuo eläinten spontaani uteliaisuus kaikkeen uuteen ihastuttaa ja kiehtoo. Toki tyhmän rohkeat voi päästä hengestään, mutta tässähän ei siitä oo kyse. Ihmiset on vaan....vähän tylsempiä - monesti. ;)

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)