maanantai 14. huhtikuuta 2014

NIIN SÄRKYVÄÄ

Hellurei! Viimeinen Eilatin postaus  antaa nyt odottaa itseään. Alunperin tänään piti olla sen aika, mutta illansuussa saamani uutinen sai minut heivaamaan aiheen jorpakkoon. No, ei nyt jorpakkoon, mutta toiseen ajankohtaan kuitenkin. Surullinen uutinen sai taas kerran ymmärtämään, miten särkyvää kaikki on. Miten täällä ollaan vaan hetki. Miten äkkiä elämä on eletty. Miten äkkiä ei enää ole.

Suru-uutinen koskettaa itseäni koirani Nerin kautta. Nerin äiti oli siirtynyt tänään koirien taivaaseen. :( Vain kolme vuotta vanhempi koira kuin Neri itse... Jonkun mielestä koiran sureminen voi olla turhaa, jopa naurettavaa, mutta en valehtele, jos sanon koirani olevan paras kaverini. Vietän aikaani eniten sen seurassa. Se ei valita, ei väitä vastaan. Se on aina yhtä iloinen ja pyyteetön. Kaikki koiranomistajat varmasti allekirjoittavat tämän ja listaa voisi jatkaa lähes äärettömiin. Miksei siis koiran (tai lemmikin) kuolemaa voi surra? Neri täyttää kesällä 9-vuotta eli se ei enää ole nuori koira. Jos moneen rotuun verrattuna ei vielä vanhakaan. Muistutuksena tuli kuitenkin taas - Neri ole ikuinen. Mitä todennäköisimmin sen aika koittaa ennen omaani. Ja sitä päivää pelkään. Pelkään niin vietävästi. Se on päivä, jolloin maailmani tulee romahtamaan. Ja koskaan ei tiedä, milloin se päivä on. Se voi olla vuosien päästä. Ehkä viikon päästä. Toivon hartaasti, että päivien sijaan siihen kuluisi vielä vuosia. Pieni pyyntö vaan.



Tästä eteenpäin Stellan muisto elää sen tyttärissä, joihin ulkonäkö varsinkin on vahvasti pertiynyt. Toivottavasti koirien taivaassa on hyvä? Neri on kuin ilmetty emänsä. Naurettiin, että ne ovat kuin kaksi marjaa vierekkäin ollessaan. Ulkonäkö ja pieni koko periytyivät suoraan tyttäreen. Kasvattajakaan ei aina tunnistanut, kumpi oli kumpi. Stella oli pieni ja pippurinen, jollaiseksi myös Neri on pikkuhiljaa kuoriutunut. Ei mitään rähisemistä ja riidanhaastamista, mutta oman arvonsa  tunteva leidi, ripauksella prinsessaa. Ihmisen paras kaveri, äärimmäisen mukavuudenhaluinen. Kulinaristi, gourmet luokan herkuttelija. :) 



Tämän tiimoilta haluaisinkin muituttaa nauttimaan elämästänne. Kaikista sen hetkistä. Elämää on turha tuhlata asioihin tai ihmisiin, jotka eivät miellytä. Vaalikaa niitä hetkiä, jotka ovat juuri itsellenne tärkeitä, itselle tärkeiden ihmisten tai eläinten seurassa. Iloitkaa pienistä asioista, nauttikaa kesällä lämpimistä päivistä ruohikolla maaten, tehkää ainakin joskus jotain spontaania, älkääkä ottako elämää liian vakavasti. Eläkää hetkessä. Rakastakaa toisianne ja muistakaa myös kertoa se toisillenne - teoin tai sanoin. Miten perin vain. Muistakaa rakastaa myös itseänne - oman itsensä rakastaminen mahdollistaa myös toisten rakastamisen. Koittakaa olla huolehtimatta huomisesta, sitä ehtii surra sitten. Samoin menneiden märehtiminen on turhaa. Eläkää hetkessä. Eilinen oli eilen, huominen on huomenna. Elämä on tässä ja nyt.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoilleni! Ja kiitos, että olette siellä. <3








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)