tiistai 27. toukokuuta 2014

MAALAISTUNUT KAUPUNKILAINEN

Tiedättekö mitä tällä kertaa olen keksinyt? Vaikka blogini kuvauksessa kerron olevani maalaistunut kaupunkilainen, en ole tainnut koskaan aiheesta sen kummemmin kertoa. Ajattelinkin kertoa nyt siitä, miten tänne jouduin ja millaista elämä kaupunkilaiselle on maalla. Kaikki ei todellakaan ole ollut aivan yksinkertaista ihmiselle, joka on tottunut lenkkeilemään katulamppujen loisteessa, käymään suihkussa ja vessassa sähkökatkon aikana - hetkinen, eihän kaupungissa ole sähkökatkoja kuin aniharvoin. Ja sitten on vielä pari muuta juttua, jotka ovat saaneet aivan uuden merkityksen uuden asuinpaikan suhteen.


Tässä vaiheessa moni asia alkaa olla jo tuttua, niin tuore asia maalle muutto ei ole, mutten tosiaan ole koskaan pohtinut asiaa tarkemmin. Maalle muutin miehen perästä, mutta sentään lypsämään ei ole tarvinnut opetella. Meillä ei siis ole maatilaa lehmineen ja peltoineen, ainoastaan talo maaseudulla ja koiralauma. :)

Bönde. Naapurini sanoo tätä "mörön peffaksi". Naapuri, jonne on matkaa reilu neljä kilsaa. Okei, lähin naapuri on puolentoista päässä, jos linnuntietä mennään. Ollaan siis keskellä ei mitään, joten ehkä tuo "mörön peffa" on aika osuva ja ainakin jollain tapaa hauska kuvaus seudusta. Matkat onkin yksi niistä suurista ihmeistä, joka on vaatinut jonkinlaista totuttelua. Täältä ei niin vaan lähdetä kaverin kanssa kahville tai yksille terassille. Tai sitten ne yhdet on siellä naapurin terassilla. Pelkkää maitopurkkia ei lähdetä hakemaan lähikaupasta. Ja täältä on kerta kaikkiaan turhan tyyristä ajaa taksilla kaupunkiin baariin. Suurin muutos elämässä lieneekin juuri sosiaalisen elämän eräänlainen tyrehtyminen. Ei sillä, että haluaisin juosta harvase viikonloppu baareissa, mutta kaikki "vanhat" kaverini jäivät kauas ja joskus mieli sinne ihmistenilmoillekin tekee. Vielä harvemmin sinne tulee lähdettyä, kun matka on niin pitkä. Mikäli mielii baariin, tarkoittaa se yleensä aina myös sitä, että yöpyminen on järjestettävä jonkun luo, vieraisiin nurkkiin ja seuraavana aamuna on herättävä muualta kuin omasta sängystä.







Kyllä, ikävöin toisinaan ystäviäni, kaupunkimiljöötä ja kaikkea siellä, niitä baari-iltojakin. Joskus jopa niin paljon, että olen nyyhkinyt ikävääni ja miettinyt, etteikö todellakaan voisi olla lähempänä sivistystä? Varsinkin kesällä on ihana viettää lämpimiä iltoja veden äärellä ulkoilmaravintoloissa. Ja joka kevät lupaan itselleni, että tänä kesänä TÄYTYY lähteä ainakin pari kertaa - vain todetakseni syksyllä, että kävin kerran tai en ollenkaan. Tänä keväänä en ole luvannut... ehkä tänä kesänä on toteutuksen vuoro?

Vastapainona kaupungille, olen aina viihtynyt luonnonrauhassa, ollut kiinnostunut eläimistä ja nauttinut esimerkiksi kesämökillä oleskelusta. Täällä mörön peffassa on noita kaikkia. Vaikka täällä on koti, on tunnelma kuin kesämökillä konsanaan. On luontoa, ei liikenteen meteliä, eläimiä, naapuri ei mekkaloi puskan takana eikä varsinkaan seinän takana. Voin halutessani juoksennella pihalla kalsareissa tai ilman rihmankiertämää, eikä noita mielenhäiriöitä olisi todistamassa ketään. On totta, että maalla ja luonnossa mieli lepää.





Huomenna koittaa kauan odotettu Lontoon reissu, joka toimii hyvänä vastapainona tälle maalaiselämälle. Joka kerta matkaan on yhtä mukava lähteä, mutta mukava on myös palata kotiin omien armaiden luo. Mun koti on täällä. <3




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 26. toukokuuta 2014

HYMYÄ, HIKEÄ JA YLPEYDEN HETKIÄ

Moi, koitan nyt pikaseen käydä läpi viikonlopun kuulumiset. Ärsyttää, kun en pysy minkäänlaisessa suunnitelmassa näiden postausten suhteen. Kun sitten saan nämä "välipostaukset" tehtyä, ei aiemmin niin hyvältä kuulostanut postausidea enää tunnukaan niin mukavalta. Tai sitten aika on ajanut sen ohi tai muuta vastaavaa. Ärsyttää, kun lupaan tehdä jotain piakkoin ja saankin homman tehtyä vasta ensi kesän keskiviikkona.

Niin, en taaskaan saanut viikonloppuna tehtyä lähellekään kaikkia niitä asioita, joita tehtävälistalla oli. Oli  kyllä tohinantäyteinen viikonloppu. Lauantai alkoi heti kuuden jälkeen aamulla, suuntana koiranäyttelyn talkoohommat. Sieltä aamupäivällä omaa koiraa hakemaan näyttelypaikalle jne. Näyttelyn jälkeen olin melko naatti, mutta itse itselleni luoma pakko, ajoi minut vaatteiden vaihdon jälkeen takaisin helteeseen ja  ruohonleikkuuhommiin. Totaalinen sammuminen tulikin jo ennen yhtätoista. Suomen pelin seuraaminen oli yhtä tuskaa, ei vain jännityksen vuoksi, vaan väkisin tulevan unen vuoksi. Taistelin kuitenkin Leijonien ohessa ja jaksoin jotenkuten matsin loppuun.

Lupasin, ettei blogistani tule koirablogia, mutta niin ylpeä olen Martasta, että pakko on hehkuttaa sen hienouttaa täälläkin. Ja kuuluvathan nuo otukset olennaisena osana elämääni, joten joudutte/pääsette niistäkin toisinaan kuulemaan. Näyttelyt eivät kuulu jokaviikonloppuisiin harrastuksiimme (tämä oli meidän eka näyttely), joten jännitti lähteä ihmisten ilmoille. Martta yllätti kuitenkin minut ällikälle ja käyttätyi esimerkillisen rauhallisesti, esiintyi hienosti eikä pelännyt tuomariakaan. Laatuarvostelussa saatiin erinomainen. Sää oli armottoman helteinen, joten hikipisaroita vuodatettiin paitsi jännityksen, myös kuumuuden takia. Mutta hymyillen ja ylpeänä poistuttiin näyttelykehästä. :) Mikäli haluat lukea enemmän näyttelyreissusta suuntaa tänne.

kuva: Sanna P.


Eilinen kuluikin sitten normaaleissa siivoiluissa, pyykkäyksessä, pihan siistimisessä ja jälleen koirien parissa kävelyn ja kahlailun/uimisen merkeissä. Kummasti päivät saa kulumaan ihan normaaleissa askareissa ja aivan salamannopeasti vieläpä. Lähtö Lontooseen alkaa olla ihan pian käsillä, ylihuomenna nimittäin ja vielä pitäisi senkin suhteen tehdä kaikenmoista. Enkä tiedä ollenkaan, mitä laukkuuni pakkaan! Varmaan kertaakaan en ole ollut nin hukassa matkakamppeideni suhteen...


No, entäs se jääkiekko sitten? On sanottava, että enpä uskonut alkupelien jälkeen, että Leijona- joukkue nähdään loppuottelussa, tai edes mitalipeleissä. Enkä varmasti ollut yksin epäilyjeni  kanssa. Mutta niinpä vaan raivattiin tie loppuotteluun, joka sitten meni, miten meni. Ihan huippusuoritus tältä joukkueelta kyllä. Ehkä ottelun päätuomarit olisivat voineet jeesata vastustajaa vähän vähemmän, mutta se oli sellainen matsi. 

Vaikka Leijonien hopeamitalit maailmanmestaruus kisoista on jonkinlainen ylpeyden aihe, niin kyllä meidän Martta oli tämän viikonlopun tähti itselleni. Niin paljon ne nuo lemmikit antaa. Ei vaan tälläisinä erikoisempina hetkinä vaan ihan tavallisena arkenakin. :)

Toivottavasti viikonloppu sujui mukavasti? Itselläni se ainakin oli erityisen mukava. Ihanaa, kun näinkin pienistä asioista jää näin mukava fiilis. :)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 23. toukokuuta 2014

HELTEESSÄ VIIKONLOPPUUN

Huh huh, kyllä tänäänkin tarkeni. Meillä valmistauduttiin tänään huomista koiranäyttelyä varten. Huominen päivä menee siis koiramaisissa kuvioissa, ensin talkoohommissa ja sen jälkeen pitäisi esittää meidän oma Martta näyttelytuomarille. Meillä ei juurikaan ole näyttelytouhua harrasteltu, mitä nyt muutamia kertoja on kehissä pyörähdelty. Jänskättääkin vähän, miten tuo teini käyttäytyy ihmis- ja koirapaljoudessa, kehästä puhumattakaan? Rankka päivä kyllä tiedossa tässä helteessä, niin ihmisille kuin koirillekin. Pitäkäähän peukkuja meille. :)

Martta


Illan suussa meille saapui myös vieraita, joiden seurassa nautittiin ihanasta, lämpimästä illasta pienten tarjoilujen kera. Koitan huomenna saada ihan oikean postauksen aikaiseksi, jos vain suinkin olen tolkuissani näyttelytohinoista kotiuduttuani. Koiratouhujen lisäksi huomenna on sitten taas jännitystä kerrakseen, kun Leijonat pelaavat turnauksen kärkisijoista. Totta puhuakseen, enpä olisi alkupelien perusteella uskaltanut toivoa näinkin hyvää menestystä. Pidemmittä löpinöittä, ihanaa viikonloppua teille kaikille, nauttikee! :)

Mitä mieltä olette koira-aiheesta? Näkisittekö mieluusti enempi koirakuvia ja koirajuttuja, vai mieluummin ei-koirajuttuja? Kertokaahan, niin tiedän, missä mennään. Koirablogia en tästä ole tekemässä, mutta jos vihreää valoa tulee, niin hieman enempi voisin koira-aiheita kehitellä. :)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

UUTTA KENKÄKAAPISSA



Hellurei! Herranjestas sentään, miten tämä viikko on taas hujahtanut vauhdilla. Olen juossut useampana päivänä ompelijalla, jolle kiikutin uusimman, ja ehkä maailman ihanimman, mekkoni lyhennettäväksi. Helmassa oli ylimääräistä noin kaksikymmentä senttiä, joten kengillä tuo asia ei ihan ollut korjattavissa. Huh, onko niin pitkäsäärisiä ihmisiä ihan todellakin olemassa?

Olettehan muistaneet juoda pajon vettä, nyt kun helle meitä hellii? Omalle kropalle helle taisi tehdä kepposen, sillä juurikin eilen tuolla ompelijalla ollessani, oli lähellä, ettei taju lähtenyt kesken mittailun. Onneksi tajusin kyykistyä, kun silmissä pimeni. Niin lähellä pyörtyminen kuitenkin oli, että jouduin istuskelemaan noin vartin verran vettä hörppien, rauhassa hengitellen ja tietty tuskanhiestä märkänä. Tavallaan nolo tilanne, mutta ihana Allamandan  ompelija tarjosi tosiaan ystävällisesti vettä, pastilleja sokerin saamiseksi ja nessuja kasvojen pyyhkimiseen. Enkä kuulemma ollut suinkaan ainoa, jolle näin oli sovituksessa käynyt. Voin muuten suositella Allamandaa ihan ompelimona, sillä työnjälki on todella siistiä ja laadukasta. Pienennytin ja tasoitutin epätasaisen morsiuspukuni helman tässä ompelimossa viime kesänä morsiuslikkeen jäljiltä ja nyt on tosiaan tuo ihana, Zaran nettikaupasta tilaamani mekko lyhennettävänä. Eli jos tarvitset ompelijan palveluksia Savonlinnassa, suosittelen Allamandaa. :)


Mutta mennäänpä kuvissa näkyviin tennareihin. Ostin nämä hetken mielijohteesta Zalando Loungesta. Olihan näiden ostamiseen kaksi hyvää syytä: ensinnäkin tuo Karen Millenin nahkatakki kaipaili itselleen kaveria samanvärisistä kengistä ja toiseksi, en oikeastaan omistanut yksiäkään tennareita. En ole koskaan ollut mikään Converse-typy, joten en niiden päälle mitään ymmärrä. Nämä ruskeat kaunokaiset ovat Kurt Geigerilta ja ovat nahkaa, plussana niitit ja soljet. Ja väittäisin, että natsaavat aika kivasti tuon rotsinkin kanssa. Vai mitäkä olette mieltä? 

Ja mikä parasta, maksoin näistä vain noin 35 euroa, suositushinnan ollessa kuitenkin toistasataa euroa. Minullahan on mustat ylipolven saappaat KG:lta, joten tiesin, että nämä tennarit kandee tilata, jos tennareita mielii. Laadukkaat ja miellyttävät jalassa.


Myös kuvausassistentti sopii sävyyn, vai mitä? ;)


Koska olen sitä tyyppiä, joka ei ymmärrä vallitsevaa trendiä hameen ja tennareiden käytöstä yhdessä, olen joutunut jättämään tennarit kotiin. Ehkäpä tennarit voisi yhdistää farkkujen lisäksi onnistuneesti myös sortseihin tai capreihin? Olen kuitenkin viipottanut pari päivää ihan släbäreissä ja täytyy sanoa, että on tarennut. :)

Tennarit lähtevät melko suurella varmuudella kanssani Lontooseen ensi viikolla, sen verta mukavuudenhaluinen olen. Monetko kerrat olen sielläkin kivunnut metron rappuja ylösalas matkalaukun kanssa ja ilman ja korkkareissa? Josko tällä kertaa olisi toisin - matkustaminenkin olisi mukavampaa rennoissa kengissä. Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, mukavat kengät ovat monen päivän pelastus. Mukavissa vaatteissa ja mukavissa kengissä on tosi, no mukava olla. :) Vaikka olenkin hyväksynyt valikoimiini tennarit, läpökkäät, sandaalit ja parit muut tasapohjaiset, olen vahvasti sitä mieltä, että korkokengät tekevät olon naiselliseksi ja olemuksen ryhdikkäämmäksi. Korkokengät ovat tietyissä tilanteissa aivan ehdottomat. Korkokenkiäkin on mukavampia ja vähemmän mukavia. Pitempiaikaiset lukijani varmaan muistavat ongelmani avonaisten korkokenkien suhteen ja se on tänäkin keväänä aiheuttanut itsessäni närkästystä - niin ihania kenkiä kauppojen valikoimissa, mutta olen kai heittänyt jo toivoni avokkaiden suhteen, jotka todella kestäisivät jaloissani... Mutta kyllä nainen aina parin korkokenkiä tarvitsee. :)



Muistakaahan juoda riittävästi sitä vettä, helteet taitavat jatkua ainakin viikonloppuun asti. Mitäs tykkäätte näistä kengistä ja tennari/lenkkaritrendistä ylipäänsä?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

KESÄLLÄ KESÄMEKOSSA

Heipähei! Aivan käsittämättömän upea sää tänä viikonloppuna, ei kyllä paljon nappaisi huomenna töihin lähteä, sillä ihana aurinko ja lämpö on luvattu meille myös huomiseksi. Vaan eipä kai se auta... ei vaikka perjantai iltana vierähtikin aika myöhään töiden merkeissä. No, ensi viikon jälkeen onkin vain pari päivää töitä ja sitten suuntaankin Norwegianin siivin kohti Lontoota! Alkaa kutitella aika pahasti jo. Viikonlopun touhuihin on kuulunut normaaleja kotiaskareita, erään huonekalun tuunausta, biojäteastian tyhjennystä (niin minun lempijuttujani, että) ja ennen kaikkea ihanasta säästä nauttimista.


Puutarhasta bongattua :)

Kauniin kesäsään kunniaksi ajattelin vilauttaa tämän päiväistä asuani. Ja kyllä, nyt voi puhua tosiaan jo kesästä, sillä pääskypariskunta saapui eilen pihallemme. :) Ja eräänlainen kesänmerkki on sekin, että uskaultaudun bikineissä  pihamaalle. En nyt kuitenkaan aio poseerata bikinikuvissa, vaan muuten kesäisissä pukimissa, joissa lähdin naapurustossa järjestetyille Perfect Home- kutsuille. Mekko oli itse asiassa käytössä ensimmäistä kertaa, mutta taisin hieman ihastua tähän kaapissa pölyttyneeseen ja muutenkin hieman epäsopivaan mekkoon. Ja kyllä, taas meni valotus vähän pipariksi ja näytän entistäkin valkoisemmalta, laukku on suorastaan palanut puhki ja sitä rataa. Kuviin on sittemmin lisätty efekti, jotta ne näyttäisivät edes vähän siedettävämmiltä. 



Näistä epäonnistuneista kuvista saadankin hyvä aasinsilta erääseen blogeissa viime aikoina paljonkin puhuttuun asiaan - täydellisyyteen. Miten blogien sisällöt kuvineen kaikkineen, ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän naistenlehtien sisältöjä. Oletkos huomannut? Minullakin on sanani sanottavana tästä aiheesta ja postausta onkin tulossa piakkoin, kuvien kera, tottakai. Kaikkea muuta kuin täydellistä...

Taidan pikkuhiljaa lämmetä näille maksimekoille, vaikka koko aikuisikäni olen ollut sitä mieltä, etteivät ne ole lyhyen ihmisen vaatekappaleita. Että ne saavat näyttämään kantajansa entistä lyhyemmiltä, varsinkin jos jaloissa on matalapohjaiset kengät. Joko alan olla niin vanha (ja viisas), että hyväksyn pituuteni eli lyhyyteni tai sitten mieleni on muuten vain muuttunut ja entiset mielipiteeni haihtuneet muistin perukoille. Onhan mieleni muuttunut monen muunkin asian kohdalla, mainitaan vaikka punaviini ja homejuusto, vaikkeivat ne liitykään pukeutumiseen. Mahdollista on tietysti myös se, että iän karttuessa olen tullut entistä enemmän mukavuudenhaluisemmaksi. Masimekkohan on mukava vaate ja entistä mukavampi siinä on patsastella mukavissa kengissä. Mukavat kengät ovat useinmiten tasapohjaiset tai ainakin matalakantaiset. Toisaalta myös vallitseva trendi taitaa olla sellainen, että se sallii tälläisen "tavistelun", rentoilun ja luonnollisuuden (jos olen aivan hakoteillä, sallittakoon se minulle, sillä en pysy muodin tai trendien perässä nimim. perästälaahaaja).






Viikonloppu meni tosiaan kaikenlaisissa pikkuaskareissa. Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi käsitellä makuhuoneen mäntypuisen senkin valkealla vahalla ja tein kevätsiivouksen myös kompostoriimme, joka oli ääriään myöten täynnä. Jostain syystä tuo kompostorin hoitaminen on jäänyt harteilleni, mistä voisin päätellä, että mieheni ei välitä touhusta yhtään itseäni enempi? Maalla asumisen iloja! Ei näitä hommia kaupungissa kerrostalossa asuessa tarvinnut... :) Loppu peleissä hommasta jäi hyvä mieli, sillä biojätteet voi taas laittaa sinne, minne ne kuuluukin. Koitan kuitenkin parhaani mukaan lajittella ja toimittaa kierrätettävät jätteet niille kuuluviin paikkoihin. Mielestäni on aivan kummallista, että esimerkiksi Englannissa vaikkapa paristot mätetään suurimmaksi osaksi roskikseen! Suomessahan ne ovat ongelmajätettä... Vaikka pyrin elämään maassa maan tavalla, niin kannan usein matkoilta roskia kotiin ja täällä oikein käsiteltäviksi. Voi olla älytöntä, mutta se nyt vaan on niin.

Astiaa tyhjentäessä suorastaan hymyilytti aika ajoin, kun muistelin biojäteastian meille tuloa. Lueskelin, kunnon kansalaisen tavoin, pöntön käyttöohjetta ja eräs lause sai kyllä aikamoisen naurunremakan aikaan: "Biojäteastiassa elävillä pieneliöillä ei ole hampaita". Joo, olisihan se aika järkkyä, jos kannen avatessa pöntössä näkyisi satoja pikkusuita ammollaan kohti taivasta, pienet, terävät naskalihampaat loistaen, vaatien jätettä silputtavaksi. :D

Pientä välipalaa lauantailta
Arvatkaas, mikä on tämän hetkinen herkkuni? Ruohosipuli. Se käy lähes kaikkeen, kuten nyt vaikka salaattiin ja munakkaaseen, kuten lauantaina tein. Ruohosipuli sopii myös mukavasti voileivälle, kannattaa kokeilla, jos hekku ei ole tuttu ja haluaa hieman vaihtelua. Silppuamalla sipulin levitteen päälle suoraan, niin että se jää muiden päällisten (kinkun, juuston jne) alle, siä ei tarvitse keräillä lautaselta. ;) Tänä vuonna aion myös kuivata tätä herkkua, niin sitä on käytettävissä ympäri vuoden. Nam!


Tuunausta :)
Mitäs tykkäätte asusta ja maksimekoista yleensä? Kuuluuko kesävarustukseen vai ei?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

PERÄSTÄLAAHAAJA pt. 61341

Kirjoittelin tuossa taannoin omista lempparituotteistani naamataulun hoidossa (postaukseen tästä). Heitin jo silloin ilmoille hiuksenhienon epäilyksen erään tuotteen olemassa olosta ja nyt harmikseni joudunkin toteamaan, että tuo ärsyttävä pikku pelko osoittautui konkreettiseksi. Lumenen Vitamin C+  kirkastava tehohoito ei enää kuulu merkin tuotevalikoimaan. Miten nyt käy tuoteeseen kehkeytyneen addiktion? Millaisia vieroitusoireita tulee? Mistä korvaava tuote tilalle? Jos joku muukin etsii näihin kysymyksiin vastauksia, kannattaa lukea eteenpäin.

Mutta, miten tässä taas kävi näin? Missä umpiossa oikein elän, että kiinnostun asioista vasta kun ne ovat jo totally last season tai kuten nyt tuotesarjan todennäköisesti viimeinen olemassa oleva yksilö? No, joka tapauksessa asia tuli iskuna vyön alle, sillä enhän tietenkään käyskentele aktiivisesti internetin syövereissä, josta tämänkin tiedon olisin voinut saada jo ...ööö...viime kesänä. Tai ainakin olen onnistunut harhailemaan aivan jossain muualla, jotta tämä tuikitärkeä informaatio olisi minut tavoittanut.




Koska lukijanikin viestitteli huolestuneena, ettei onnistunut kauppareissulla tuota ihmetököttiä löytämään, päätin todellakin ottaa asiasta selvän. Niinpä kirjoitin suoraan Lumenelle sähköpostia ja kyselin tuotteen saatavuutta. Sainkin heiltä vastauksen heti seuraavana päivänä ja pelkoni kävi toteen, tehohoito tosiaan on jäänyt uudistuksen myötä kokonaan pois tuotevalikoimasta, mutta. Lumeneihminen suositteli kokeilemaan uuden Bright Now- tuotesarjan BB seerumia, joka on jopa edeltäjäänsä parempi tuote. Seerumi heleyttää ihoa, supistaa ihohuokosia sekä kosteuttaa. Jos joku haluaa tätä testata, kannattaa siis etsiä käsiinsä Bright Now Vitamin C Heleyttävä BB Tehohoito. :) Itsellä ainakin tämä menee testiin, sitten kun tuo alkuperäinen rakkauteni alkaa vedellä viimeisiään. Olen toiveikas sen suhteen.





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 13. toukokuuta 2014

HALUAISIN...

Tässä sitä taas ollaan, terve vaan. Niin kuin eilen kirjoittelin, ajettelin tänään olevan oivallinen päivä blogin parissa. Jotenkin päivä kuitenkin alkoi kovin takkuisesti ja töihin ajellessa mietin, että harvoin väsyttää, korjaan, nukuttaa niin kovasti, että piti keskittyä silmien auki pysymiseen. Olin todella väsynyt. Hyvän tapani mukaan, vetkutin myös sängystä nousemista ihan viimeiseen asti. Tuli hillitön kiire. Ja työpäivä takelteli jotenkin loppuunsa mörrymöykkynä.

Suunnitelmat töiden jälkeen olvat kuitenkin selvät. Kotiin, katsaus suosikkiblogeihini, ehkäpä jakson verran "rästiin" jääneitä Good Wifeja ja oman blogin pariin. Ehtisin hyvin tehdä kaikki nämä ennen lätkämatsia. Niinpä niin. Kello on tätä kirjoittaessa 16.39... En ole katsonut jaksoakaan mitään sarjaa ja tämäkään ei taida olla ihan tällä valmis? Sytitin kyllä leivinuuniin tulet, jotta mökissä olisi mukavampi ja lämpimämpi olla. Tällä kertaa leivinuunikin oli suosiollinen ja yhteistyökykyinen eikä täyttänyt kämppää työntämällä savuja sisälle ja samalla saaden käyrän nousemaan vaarallisen korkealle. Ja puhun nyt siitä v-käyrästä. Ja ei varmaan tarvitse edes mainita, mikä tuulettaminen siitä seuraa ja silti savunhaju on ja pysyy päiviä. No, joskus sekin sujuu ongelmitta. Sen jälkeen tyhjensin ja täytin uudelleen tiskikoneen. Mutta entäs ne selvät suunnitelmat? Haluaisin niin kovasti olla suunnitelmallisempi. Tai parempi pysymään niissä.

Vastaavasti, jos voisin olla jotenkin nopsempi touhuissani, ennättäisin paljon enemmän. Sekään ei olisi hullumpi ominaisuus toivelistalla. Ehkäpä jopa parempi toive. Olisin ennättänyt tehdä nämä kaikki! Heti ostoskoriin lisätehoa ja nopeutta. Kiitos! Nyt on aloituskiekko jo lyöty...

Koska näitä ominaisuuksia aloin tilailla, teen muutaman lisätilauskenkin. Eli haluaisin...

...olla parempi valokuvaaja. Tämähän tuli jo eilen, mutta tänään haluan sitä vielä vähän enempi. Lienee riittävän painava syy lisätä se siis tähänkin. Tiedän, että kuvaajana ja kamerankäyttäjänä kehittyy vaan kuvaamalla, mutta minkäs teet, kaikki heti mulle NYT.

...päästä eroon kaikkihetimullenyt- ajattelutavasta. Toisaalta tässä taivun monesti ja monen asian suhteen.




...olla parempi kirjoittaja. Jo kouluaikoina tykkäsin kirjoittaa ja sainkin ihan hyviä arvosanoja. Jotenkin sitä on köyhtynyt sanavarastossaan ja mielikuvituksessaan. Näitä kahta syytän sumailematta. Toisaalta kukaan ei enää arvostele raapustuksiani, ei anna valmiita aiheita tai kritisoi ja opasta, on selvittävä ihan itse Omine ajatuksineen ja olemattomine kykyineen. Ja olla itse itsensä pahin kriitikko. Eikä aina (koskaan) edes objektiivinen kriitikko. Voisko joku alkaa kriitikokseni, palautteenantajaksi ja opastajakseni? Ja niitä aiheitakin saa jakaa. :) Mietintää on muuten aiheuttanut muun muassa se, onko blogosfääri oikea alusta kehittää itseään kirjoittajana? 

(MAALI! Suomi tekee ensimmäisen maalinsa ottelussa Saksaa vastaan. YES! Loistava veto!)

Listaan paremman kirjoittamisen puolesta kuuluu tietysti tuon mainitsemani köyhtyneen sanavaraston rikastuttaminen, mutta myös kielen hallinta. Mitä iloa itselleni tai kenelle muullekaan on sanahelinästä, josta asia ei käy ilmi? Hah. Muistankin kouluaikoina, kuinka aineisiin lisättiin hienoin sanankääntein veiläkin hienompia täytesanoja, jotta päästiin vaadittuun sanamäärään. No, myöhemmässä opiskeluvaiheessa oltiinkin ihmeissään, kun asiat piti kirjoittaa selkeästi ja ytimekkäästi ja vieläpä rajata aiheensa rönsyilemättä epäolennaisuuksiin aiheen kannalta. Tieteellinen teksti vaati toki hieman  toisenlaisen otteen. Tästä viimeisin muistutus tuli tehdessä opinnäytetyötä. Olin ahkerasti vääntänyt raporttia yötä myöten ja seuraavana päivänä ohjaajani tyrmäsi ja poistatti lähes kymmenen (!) sivua aikaansaannostani. "Ei tässä mitään väitöskirjaa olla tekemässä" oli ohjaajan kommentti. Olen ehkä vieläkin vähän katkera tuosta tapauksesta, vaikka oikeassahan ohjaaja oli - tietysti. :-/ No, laitetaan listalle siis se aiheessa pysyminenkin. Sehän on kyllä jo nähty ja todettu, että sillisalaattia tästä blogista ei puutu!





...viimeisenä vaan ei todellakaan vähäpätöisimpänä haluaisin nukkua yöni paremmin. Viime aikoina on taas mennyt monia öitä katkonaisilla unilla, välillä olen saattanut valvoa usemmankin tovin. Ei auta epäaamuihmisen aamuja sellainen ollenkaan. Olen koko aikuisikäni koittanut tunnistaa syitä huonounisuudelle, mutta mitään yksiselitteistä syytä en ole keksinyt. Tekisi mieleni syytä geenejä. Muullahan ei ole väliä, kunhan syy löytyy. Hahhah. Fakta kyllä on, että äiti on myöskin huonouninen ja aikamoinen yökyöpeli, joten ehkä syy tosiaan löytyy sieltä ja olen perinyt kevytunisuuteni häneltä? Kevyt uni altistaa tietysti huonolle unelle, kun jokaiseen risaukseen havahtuu...

Näin. Tässäpä tämän päivän toiveeni. Jään odottelemaan pikaista toimitusta. Ja jännäämään jääkiekkomatsia. Moroo! :)



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 12. toukokuuta 2014

KATTAUS NELJÄLLE



Heissan! Kuvia eilisestä Äitienpäivän kattauksesta. Äitienpäivää juhlistettiin poikkeuksellisesti meillä. Ruokalistalla oli seuraavanlaista:

Fetasalaatti, leipää

Pehmeä aurajuustokeitto

Uunilohta kolmen juuston ruokakermalla höystettynä
Keitettyjä perunoita

Jälkiruoaksi Malabi

Kahvia ja teetä
Porkkanakakkua ja keksejä






Sain kyllä taas kerran todeta, että mitään uusia virityksiä on aivan turha alkaa kokeilla silloinkun pitää onnistua. No, ainakin meillä koirat sai oman kakun... :D Olen todella lyhyt pinnainen leipomusten suhteen, jos homma ei luista tai tulos ei miellytä. Tällä kertaa koitin tehdä rahkaista juustokakkua(!) porkkanakakun kaveriksi, mutta metsään meni. Enkä kyllä vieläkään ymmärrä, mikä juustokakku se on, mihin ei tule ollenkaan juustoa? Onneksi porkkanakakku ei pettänyt tälläkään kertaa vaan siitä on muodostumassa itselleni suurta herkkua. Ei liian makea makuuni, mutta riittävän makea erottumaan suolaisista tarjottavista. Muutkin kehuivat kakkua, jos ei muuten niin mielikseni, hahaa.

Toisena uutuutena ruokalistalla oli jälkiruokana syöty Malabi. Ihastuin herkkuun Eilatin matkalla, mutta kokeileminen on vaan jäänyt ja jäänyt. Hieman vajailla ainesosilla mentiin, sillä kyläkaupastamme ei löytynyt mansikkasiirappia, ruusuvettä olin onneksi hankinut jo aiemmin varastoon. Helppo ja herkullinen jälkiruoka. Ja mikä siinäkin parasta, ei liian makea. Mies jopa totesi, että olisi voinut olla makeampi. Se tosin voi nassuttaa levyllisen suklaata muutamassa hetkessä, joten taitaa olla nuo makunystyrät hieman toista sorttia kuin itselläni? Itse tykkäsin aikaansaannoksestani juuri sellaisena. Ja se ruusuvesi, se tuo niin ihanan hienostuneen aromin!







Jos oli haasteita ruokalistassa, niin kamerakaan ei käyttäytynyt aivan toiveiden mukaan. Olenkin kertoillut, että harjoittelen kuvaamista käsisäätöjä käyttäen ja näistä kuvista sen kyllä huomaa! Olkoonkin, että kuvat täytyi ottaa pääasiassa vasten ikkunasta tulvivaa valoa, mutta tällä kertaa säädöt olivat kyllä kaiken kaikkiaan aivan päin mäntyä! :( Eikä riittänyt, että eiliset kuvat ovat suttua, sain niitä aikaiseksi vielä tänäänkin. Otin pitkästä aikaa kuvia päivän asusta, mutta katsotaan nyt, saanko säädettyä niistä käyttökelpoisia? Lisäksi napsin kuvia eräästä ostoksestani, josta siitäkin lisää lähipäivinä. Miten tuo valokuvaus välillä onkin niin hankalaa? Voisiko joku ystävällisesti tulla kädestä pitäen neuvomaan? Olisin oikein onnellinen. Aina ei lukemaansa muista ja no, tässä on tulos. :D

Huomiseksi onkin näille nurkille lupailtu rankkaa sadetta, joten lienee aikaa blogihetkellekin? Toivottavasti vikonloppu meni mukavissa merkeissä ja viikko alkoi mukavasti? Moikka tältä erää! Nähdään taas!





PS. Olettehan huomanneet uuden bannerin? Mitäs pidätte vai ettekö pidä siitä?



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

ONNEA ÄIDIT!


Kaikille äideille oikein lämpimät Äitienpäivän toivotukset! Eritoten tietysti omalle Äidille, joka luonnollisesti on maailman parhain ja ihanin! Niin paljosta voi olla kiitollinen Äidille.

Äitienpäivää on vietetty tänä vuonna pokkeuksellisesti meillä, jonne vanhempani oli kutsuttu. Päivä on kulunut ruokailun, yhdessäolon ja ulkoilun merkeissä, mikä on aina se tärkein juttu - yhteiset hetket. Miehet ovat lisäksi olleet hieman remonttihommissa. Kohta aletaan vielä jännäämään ja kannustamaan Leijonia voittoon illan jääkiekkomatsissa. Palaillaan huomenna hieman paremmalla ajalla! Pus!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 8. toukokuuta 2014

ARVAAS, MINNE MATKA?


Hellurei kaikki höpönassut! Vihjasin tuolla hieman aiemmin, että helatorstain tienoilla on jotain huippukivaa tiedossa. No, enhän toki malta olla sitä täällä paljastamatta. Hölösuu, mikä hölösuu! :D Yes, olen jälleen kerran pakkaamassa kimpsut ja kampsut matkalaukkuun ja suuntaan pian kohti Lontoota! Joskus talvella haihattelin useammankin matkan perään, mutta jollain kummalla tasolla yksi Lontoon reissu vastaa useampaa muuta reissua ja olen ikionnellinen, että lentoliput on taskussa!

Olen lennellyt Lontoon reissujani vaihtelevasti eri lentoyhtiöillä ja tällä kertaa liput ovat Norwegianilta. Norwegianin lisäksi olen lennellyt väliä SASin, Blue1:n, British Airwaysin ja Finnairin siivin. Toki haluaisin suosia kotimaista lentoyhtiötä, mutta nyt norski veti kyllä kaikki pointsit. Lennot on kuitenkin valittava omaan aikatauluun sopiviksi, joten hintakaan ei aina ole se kaikkein painavin valintaperuste. Tietysti lennän mieluummin kotiin maanantaina sunnuntain sijaan, jolloin lennot ovat järjestään edullisempia. Lisäksi lentojen hinnoissa on eroja vuorokauden aikojen mukaan. Aikataulut ja hintakin huomioiden itselleni sopivimmat lennot sain tällä kertaa Norwegianilta. Yleensä ottaen Norwegianin lennot ovat sieltä edullisimmasta päästä, riippuen hieman varausajankohdastakin. Joskus olen saanut Finnairilta halvimmat lennot. Pientä vertailua tekemällä voi säästää jopa satasia! Jos voi matkustaa keskellä viikkoa, voi edestakaiset lennot saada alle satasella. Tuntuu hieman hassulta, että minulla menee dieseliin noin 60 euroa viikossa. Samalla rahalla voin lentää Suomesta Englantiin, jonne kuitenkin on enempi matkaa kuin mitä ajan omalla autolla tuolla kuudella kympillä....




Kuun lopulla on siis tuo reissuun lähtö ja olo on joka kerta yhtä innostuneen jännittynyt ja odotan matkaa kuin lapsi joulua. Vähintään samalla innolla, sillä erolla, että minulle on turha tulla millään tontuilla uhkailemaan. :D Vaan onpa näitä matkoja uhanneet tulivuoren purkaukset, lakot jne. Tämänkin matkan ostamiseen liittyy pelottavan hauska tarina. Haluatteko kuulla? Kerron joka tapauksessa. Ostaessani lennot, päätin viimein liittyä Norwegianin lentopistejärjestelmään. Klik, klik, klik ja siinä se. Hetki tämän jälkeen sain vahvistuksen sähköpostiini ja onnittelut CrashPoint- etuohjelmaan liittymisestä! Siis mitääääh!!?? Uudella luvulla totesin kyseessä olevan CashPoint, ilman r-kirjainta. Hehheh! Muutaman sekunnin murto-osan ehdin kuitenkin jo ihmetellä, miten lentoyhtiöllä voi olla crashpoint- niminen etuohjelma?? Onneksi kyseessä oli kuitenkin lukuvirhe, mutta aika paha. Ykskaks etuohjelma sai ainakin omalla kohdallani hyvinkin epäilyttävän valon... :D

Kokemukseni Norwegianista ovat kyllä olleet ainoastaan positiivisia. Jos jotain negatiivista haluaa etsiä, niin eräällä lennolla wlan- yhteys oli aivan tolkuttoman hidas ja punaviini ei ollut aivan omaan makuuni sopivaa. Eli ihan naurettavia epäkohtia, meikäläinen kun ei ole ollenkaan niin tärkeä, että tarvitsisi aivan välttämättä lennollaan nettiyhteyttä. Ja norskilla on kyllä yhdet siisteimpiä koneita, joilla olen lentänyt.

Luvassa on taas matkakertomusta, mutta ei paniikkia, niitä tullee vasta sitten kuun vaihteessa. Kovasti odotan jo lähtöä ja luulen, että taas tulee yksi ikimuistettava reissu. Toivotaan, että sää suosisi matkaani, sillä olisi mukava viettää joku päivä vaikkapa jossain Lontoon monista puistoista. Rentoillen, auringosta nautiskellen, maailman parhaassa seurassa. Ehkä hieman evästä matkaan ja ehkä jopa jotain kuplivaa. Piknik vähän toisella meiningillä kuin täällä metsän keskellä. ;)

No, nyt alkaa mielikuvitus laukata jo siihen malliin, että parempi lopetella ja katsoa, mitä matkalla ihan oikeasti tapahtuu. Hetki pitäisi vielä malttaa...




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 6. toukokuuta 2014

KATSE KASVOIHIN

Heipähei ja moikkamoi!

Tarkoitus oli jutella tällä kertaa vähän kauneusasioista ja omasta suhteestani kauneudenhoitoon. Jokin aika sitten postailin päivittäisistä meikkituotteistani (postaukseen tästä) ja nyt ovat vuorossa nassun hoitotuotteet. Olen aina ollut ihonhoidon, niinkuin monen muunkin asian suhteen laiskahko. Tässä kohtaa laiskuudesta sitten kyllä yleensä rankaistaan heti kättelyssä, eikä auta paljon muita syytellä. Siitä onnellisessa asemassa olen kyllä, että olen perinyt ihonlaatuni enempi isältä eli ihoni on enempi kuivuuteen taipuva, äidin ollessa enempi rasvoittuva ihoinen. Tästä syystä olen varmasti saanut anteeksi monta ihonhoidon laiminlyöntiä, ihoni on lähtökohtaisesti ollut aina melko puhdas, lukuunottamatta satunnaisia epäpuhtauksia. Iän myötä kasvot tuntuvat kuitenkin vaativan enempi ja enempi huomiota ja kun ikäni alkaa numerolla kolme, alan viimein ymmärtämään (vastahakoisesti), että viimeistään nyt tarttis tehdä jotain eikä vaan luottaa hyviin geeneihin.



Omalle iholleni tuntuu olevan ensisijaisen tärkeää, että se on hyvin kosteutettu. Mikäli iho pääsee kuivumaan, se näkyy pian pieninä, punaisina, joskin yleensä kuivina, näppyinä sekä yleisenä ihon elottomuutena ja harmautena. Ikävän noista näpyistä tekee se, että ne kestävät kauan enkä  vielä ole keksinyt parasta lääkettä niihin. Siis sen ennaltaehkäisevän toiminnan lisäksi. Kyseessä kun ei ole tavalliset talipäiset finnit, joihin uskaltaisin laittaa ihan ronskisti jo tuolla aiemmassa postauksessa esittelemääni Oriflamen teepuuöljyä sisältävää täsmähoitoa.




Puhdistus. Tällä hetkellä käytän kasvojeni puhdistukseen kahta tuotetta. Oriflamen Pure Nature- sarjan Acai & Pomegranate sisältää iholle välttämäättömiä antioxidantteja ja  tuntuu iholla hyvälle. Kasvopesut eivät saa kuivattaa entisestään kuivaa ihoani. Lisäksi tuote tuoksuu herkulliselta. Luottotuote jo vuosien ajan. Plussaa edullisuudesta ja tuotteessa käytettyjen acain ja granaattiomenauutteiden luomuviljellystä alkuperästä. Toinen käytössä oleva tuote onkin vahingon kautta minulle tullut, aivan uusi tuttavuus. Syksyllä reissatessani Lontooseen unohdin kasvojen pesuaineen kotiin, joten pitipä suoriutua iltamyöhällä lähimpään kauppaan pesuainetta ostamaan. Mukaani tarttui edullinen, joskin positiivisesti yllättänyt Simple- tuotesarjan kasvopesu, jonka uskaliaasti valitsin kahdesta vaihtoehdosta 'kind to skin ja moisturising' tekstien perusteella. Kyseessä on todella riittoisa, saippuaton ja miedosti tuoksuva pesu, joka sopi jopa omalle, ei niin helpolle iholleni. Usein kasvopesut tuppaavat olemaan liian rajuja iholleni, jolloin se kuivuu, alkaa punoittaa ja jopa kirvelee. Huomasin muuten tässä hetki sitten, että Simple- tuotesarja on rantautunut myös Suomeen ja on saatavilla ainakin Citymarketeista. Kolmas puhdistustuotteisiin laskettava tuote on meikinpuhdistusaine, jota käytän lähinnä silmämeikin puhdistukseen, silloin kun olen meikannut silmiäni normaalia enempi. Oriflame Beautyn all-over make-up remover on hellävarainen eikä ärsytä silmiä. Se on koostumukseltaan öljytön ja sisältää ihoa rauhoittavaa kamomillaa sekä kosteuttavia ja pehmentäviä ainesosia.



Kuorinta. Vaikka sopivien tuotteiden löytymiseen on joutunut käyttämään hieman aikaa, voin olla tyytyväinen, että sellaiset olen löytänyt. Kosteutuksen lisäksi ihon kuorinta kuuluu rutiineihin vähintään pari kertaa viikossa. Luottotuotteenani on ollut jo jonkin aikaa Oriflamen Swedish Spa Smoothing Face Scrub. Tuote on siitä jännä, että tätä käyttää lähipiirissäni ihmiset, joilla on hyvin erilainen ihotyyppi kuin itselläni ja me kaikki ollaan vakuuttuneita tuotteen loistavuudesta. Sopii siis rasvaiselle, mutta myös kuivemmalle naamataululle. Toki ihoni huutaa kosteutusta käsittelyn jälkeen, mutta niinhn se tekee joka tapauksessa muutenkin. Ihoni ei punoita tai ole ärtynyt käsittelyn jäljiltä vaan kosteutuksen jälkeen voi hyvin, on kirkastunut ja pehmeä. :) Uudempi tuttavuus tässä kategoriassa on Dr. Baumannin Peeling Mild. Sain tuotteen taannoin kampaaja/ripsi-/kynsihuoltajaltani lahjaksi (ei kuitenkaan blogiyhteistyönä) ja olenkin käyttänyt sitä viime aikoina enempi kuin vanhaa luottotuotettani. Tässä on hieman pienemmät rakeet kuin Oriflamen tuotteessa, joka tehnee siitä hieman hellävaraisemman. Lisäksi tuote on koostumukseltaan hitusen paksumpi ja "rasvaisempi".



Kosteutus. Se tärkein, johon itselläni on alkanut kehittyä jonkinasteinen pakkomielle. Kokeilin välillä muita voiteita, mutta palasin takaisin  vanhaan tuttuun ja hyväksi todettuun. Kosteutukseen käytän (yllärii!) Oriflamen Pure Nature Acai & Pomegranate- rasvaa. Tätä ei ehkä kukaan osannut arvata?! Vaihtelen hieman vuodenaikojen mukaan sarjan yö- ja päivävoidetta, jota sitten käytän vuorokaudenaikaa katsomatta. Yövoide on luonnollisesti hieman rasvaisempi, joten se on paikallaan varsinkin talviaikaan, mutta käytössä myös tällä hetkellä. Miksi vaihtaa hyvää pois? Kosteusvoiteen lisäksi olen täysin hullaantunut Lumenen kirkastavaan tehohoitoon. Tuote tuoksuu hyvälle, näyttää hyvälle (purkkien ja purnukoiden sekä tuotteen itsensä ulkonäöllä on ehkä liiankin suuri merkitys itselleni?) ja on todella helppo käyttää pumppupullon ansiosta. Lisäksi se kulkee helposti mukana, joten sitä voi tarvittaessa lisätä vaikka kesken päivän. Muita plussia? Kir-kas-taa ihon. Tähän tuotteeseen on kehkeytymässä paha addiktio ja se onkin käytössä aamuin illoin. Kauhukseni en enää löytänyt Lumenen sivuilta kyseistä tököttiä, onko tuote uudistunut, lopetettu? Onko kenelläkään tietoa? Niin ja tämähän on vielä suomalainen tuote, joka kyllä itselleni on aina plussaa. Osittain tästä syystä tuote on kaappiini päätynytkin. Suosin monissa asioissa kotimaisuutta, miksi en siis tekisi sitä myös kosmetiikan saralla?



Silmänympärykset. Silmänympärykset ovat ne, joissa yleensä on tummat renkaat tai ainakin renkaan puolikkaat alapuolella. Toisinaan ja varsinkin aamuisin ne myös pullottavat. Silmienympärykset jäävät liian usein vaille huomiota ja niihin alkaakin kiinnittää huomiota vasta kun on jo auttamattomasti myöhässä. Itsekin olen omistanut silmänympärysvoiteita useita purkkeja, mutta vasta nyt olen todella kunnostautunut niiden käytössä. Kunnostautunut jopa siinä määrin, että investoin viime viikolla Lumenen Bright Now Vitamin C silmänympärysseerumiin. Tarkoitukseni oli hankkia silmänympäryksille helppokäyttöinen tuote ja olin katsellut jo Cliniquen roll-on mallista putkiloa. Ruokaostoksilla mukaani tarttui kuitenkin Lumenen söpö pikkutuubi, jossa on kolme pientä roll-on kuulaa, jotka viilentävät ja levittävät seerumin helposti paikoilleen. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen ostokseeni. Pitempi aikainen tuttavuus silmänympäryksille on Oriflamen Seein is Believing silmänympärysvoide, josta olen kyllä tykännytkin. Laiska kun olen, kaipasin kuitenkin jotain helpompaa ratkaisua tämän tuotteen rinnalle. Niinpä tuo roll-on purtilo tuli ostettua. Molempien tuotteiden luvataan vaalentavan tummia silmänalusia sekä vähentävän turvotusta silmänympärysiholla. Oriflamen tuote on muuten tuoksuton, jos sellaista kaipaa. Lumenen roll-on seerumi on kevyesti lakalle tuoksuva.

Jep, näillä tököteillä koitan pitää naamatauluni kunnossa tällä hetkellä. Nämä tuotteet ovat edullisia ja niissä on mielestäni hyvä hinta-laatusuhde.

Olikos joukossa tuttuja tuotteita? Tai heräsikö mielenkiinto jotakin tuotetta kohtaan?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 5. toukokuuta 2014

PALUU TOPPATAKKIIN

Heipparallaa! Aamulla ulkona odotti karu näky - satoi lunta! Melko lyhkäiseksi jäi tämä kesä... toivottavasti tämä tästä kuitenkin kesäksi vielä muuttuu? Piti kuitenkin kaivaa toppatakki esiin, sillä ei kiinnostanut pätkääkään lähteä ulos missään ohuemmassa vaatekappaleessa. Vaikka autoon on matkaa rappusilta vain noin kolmekymmentä metriä. Mieluiten olisin jäänyt kotiin odottelemaan lämpimämpiä kelejä.

Viikonloppu hurahti vieraiden ja remontin merkeissä. Blogia ennätin kirjoittamaan pienissä pätkissä, enkä siis saanut aikaiseksi mitään julkaisukelpoista viikonlopun aikana. Huomenissa on kuitenkin luvassa hieman kauneudenhoitoon liittyvää asiaa, joten asiasta kiinnostuneet wink, wink. Tämänpäiväinen postaus tosin jää melkoiseksi tyngäksi teknisten ongelmien vuoksi. Jo töissä netti takkuili enempi kuin tarpeeksi ja sama meininki tuntuu jatkuvan myös täällä kotona. En millään jaksa nyt enää näitä temppuilevia laitteita.

Halusin kuitenkin liittää tähän loppuun hassun haasteen vuosien takaa Facebookin puolelta. Huvitti ainakin itseäni. Haasteessa on vastattu itseä koskeviin kysymyksiin jonkin artistin biisien nimillä. Kappaleita on saanut valita vain yhdeltä artistilta. Tässä tulee:

Elämäni Nylon Beatin mukaan

Nimeä muistiinpanosi "Elämäni *bändin nimi* mukaan"

Valitse artistisi: Nylon Beat (takavuosien suosikki)

Oletko mies vai nainen? Tytöt haluaa
Kuvaile itseäsi: Kreisi oon, Psykedeliaa
Miltä nyt tuntuu: Ding dong
Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Pieni taivas
Jos voisit mennä minne vaan, mihin menisit: Valmis oon vaikka armeijaan, mutta mieluummin Kuumalle hiekalle
Mieleisin kuljetusmuotosi: Nopee 

Paras ystäväsi on: 12 Apinaa ja Takapulpetin poika
Lempivärisi: Musta joulu
Millainen sää on: Syntinen

Lempivuorokaudenaika: Senegalin yöt
Jos elämäsi olisi TV-sarja, mikä sen nimi olisi: Täytyy säätää
Mitä elämä on sinulle: Extreme
Nykyinen parisuhteesi: Oot kuin karkkia mulle / Huume

Mikä mättää: Sairaanfuckingkipeenraastavaa  / Valehtelija
Odotan tulevalta: Jonain päivänä
En pahastuisi: Satasen laina
Pelkään: Paikka palaa

Paras neuvoni: Soita mulle
Jos muuttaisin nimeni se olisi: Nylon Moon

Päivän miete: Seksi vie ja taksi tuo / Adios
Miten tahtoisin kuolla: Vaikka kuolisin
Mottoni: Elämä on lyhyt


Olikos haaste jollekin tuttu? Muistuuko moinen mieleen?

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille - kalseasta säästä huolimatta! :)

perjantai 2. toukokuuta 2014

VAPPENDAALI JNE.

Hei, hei ja hei! Taas meni yömyöhälle ennen kuin ennätin blogin pariin.... Vappu oli ja meni rauhallisesti kotioloissa ja tällä kertaa ihan kahden kesken. Vappuaattona syödä pukerrettiin pikkunaposteltavia, mutta jo eilen poposittiin kunnon pihvejä. Pihvi tulikin ihan tarpeeseen eilisen mennessä remontti- ja pihatöissä. Sen verran vietin keittiössä aikaani, että pyöräytin (muka käden käänteessä) vappumunkit. :)





Kummasti tämä kuvitus keskittyy vaan meidän syömisiin, mutta muuta kuvamateriaalia vapusta ei ole, eikä sitä sen vuoksi myöskään tule. Kaiken kukkuraksi jouduin napsimaan kuvia kännykällä, kun kaiken muun tohinan keskellä molemmat kameran akut olivat jääneet tyhjilleen. Yleensä minulla on aina vara-akku ladattuna, mutta tällä kertaa sekin oli tyhjä. Vai liekö purkanut itse itsensä? Ja kännykän kameran linssissä ilmeisesti tahmatassun kuva, kun laatu on entistäkin huonompi. Pöh.

Olin suunnitellut pukeutuvani vappuaatoksi, vaikka kuinka oltiin ihan kahdestaan. Siis pukeutuvani vappuhengessä naamiaisasuun - niinkin yllätykselliseen kuin pupuasuun. Vaan enpä saanut korvia ja siihen sitten tyssäsi koko ajatus. Toisaalta ehkei se olisi ollutkaan niin viisas ajatus, asuuhan meillä lauma jäniskoiria ja metsästävä ukko. :D Niinpä törötin illan verkkareissa meikittömänä, että siinä sitä naamiaisasua sitten olikin. Hah. Toisaalta olisi ollut mukava laittautua ja olla jossain muissa vetimissä kuin verkkareissa...




Nämä ylimääräiset vapaat on kyllä mielestäni aikamoista parhautta. Kaikille vapunpäiväkään ei ollut vapaapäivä, mutta itselleni arkippyht ovat poikkeuksetta vapaapäiviä ja siitä olen kyllä oikein iloinen. Nyt vaan odotellaan helatorstaita, jolloin onkin luvassa jotain tosi mukavaa. ;)

Syy, minkä vuoksi tämän päiväinen blogihetki jäi tänne lähemmäs vuorokauden vaihdetta, löytyy kyläkauppamme lihatiskiltä. Nyt ei varmaan olisi ollenkaan pakko kertoa, miten surkea olen kalojen kanssa, mutta jotenkin tunnen tarpeelliseksi jakaa tämän teillekin. Ostettiin 600 grammaa muikkuja töistä tullessa enkä tieteknään ajtellut asiaa silloin sen kummemmin. Kotiin päästyä lähdin lenkille, mies jatkoi terassiremppaa. Arvatkaa, kuka perkasi muikut, paistoi ne ja kenen kädet lemuaa muikuille edelleen, ehkä noin kymmenen pesukerran jälkeen? Nolointa tässä tunnustuksessa on mielestäni se, että perkaaminen kesti reilun tunnin, paistaminen toisen ja vajaan kymmenen muikun syömiseen joku tovi. Syömisen kohdalla sekosin ajanlaskusssa. En kuitenkaan syönyt ehkä riittävästi siitä syystä, että kaikki ylimääräiset, kuten evän kappaleet, ruodot ynnä muut (omasta mielestä) syötäväksi kelpaamattomat osat piti vielä (kaiken sen sipistelyn jälkeenkin) poistaa. Niin, että seuraavan kerran joku muu saa hoitaa muikkuasiat meidän mökissä. Ei ole minua varten ne!







Tälläisiä päiviä elämässäni viime aikoina. Niin, ja tänään kävi ilmi, että auton vaihtamistakin olisi ehkä viisasta ruveta suunnittelemaan. Keksisin ehkä muitakin sijoituskohteita roposilleni, mutta toisaalta menopelin täytyy olla kunnossa kun kilometrejä kertyy sievoinen määrä vuodessa. Silti ajatus hieman huolestuttaa... Jospa se tästä vielä iloksi muuttuu silläkin rintamalla?

Toivottavasti teidän vaput sujui mukavissa merkeissä? Ja nyt voikin toivottaa mukavaa viikonloppua, aika kivaa, vai mitä?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM