tiistai 27. toukokuuta 2014

MAALAISTUNUT KAUPUNKILAINEN

Tiedättekö mitä tällä kertaa olen keksinyt? Vaikka blogini kuvauksessa kerron olevani maalaistunut kaupunkilainen, en ole tainnut koskaan aiheesta sen kummemmin kertoa. Ajattelinkin kertoa nyt siitä, miten tänne jouduin ja millaista elämä kaupunkilaiselle on maalla. Kaikki ei todellakaan ole ollut aivan yksinkertaista ihmiselle, joka on tottunut lenkkeilemään katulamppujen loisteessa, käymään suihkussa ja vessassa sähkökatkon aikana - hetkinen, eihän kaupungissa ole sähkökatkoja kuin aniharvoin. Ja sitten on vielä pari muuta juttua, jotka ovat saaneet aivan uuden merkityksen uuden asuinpaikan suhteen.


Tässä vaiheessa moni asia alkaa olla jo tuttua, niin tuore asia maalle muutto ei ole, mutten tosiaan ole koskaan pohtinut asiaa tarkemmin. Maalle muutin miehen perästä, mutta sentään lypsämään ei ole tarvinnut opetella. Meillä ei siis ole maatilaa lehmineen ja peltoineen, ainoastaan talo maaseudulla ja koiralauma. :)

Bönde. Naapurini sanoo tätä "mörön peffaksi". Naapuri, jonne on matkaa reilu neljä kilsaa. Okei, lähin naapuri on puolentoista päässä, jos linnuntietä mennään. Ollaan siis keskellä ei mitään, joten ehkä tuo "mörön peffa" on aika osuva ja ainakin jollain tapaa hauska kuvaus seudusta. Matkat onkin yksi niistä suurista ihmeistä, joka on vaatinut jonkinlaista totuttelua. Täältä ei niin vaan lähdetä kaverin kanssa kahville tai yksille terassille. Tai sitten ne yhdet on siellä naapurin terassilla. Pelkkää maitopurkkia ei lähdetä hakemaan lähikaupasta. Ja täältä on kerta kaikkiaan turhan tyyristä ajaa taksilla kaupunkiin baariin. Suurin muutos elämässä lieneekin juuri sosiaalisen elämän eräänlainen tyrehtyminen. Ei sillä, että haluaisin juosta harvase viikonloppu baareissa, mutta kaikki "vanhat" kaverini jäivät kauas ja joskus mieli sinne ihmistenilmoillekin tekee. Vielä harvemmin sinne tulee lähdettyä, kun matka on niin pitkä. Mikäli mielii baariin, tarkoittaa se yleensä aina myös sitä, että yöpyminen on järjestettävä jonkun luo, vieraisiin nurkkiin ja seuraavana aamuna on herättävä muualta kuin omasta sängystä.







Kyllä, ikävöin toisinaan ystäviäni, kaupunkimiljöötä ja kaikkea siellä, niitä baari-iltojakin. Joskus jopa niin paljon, että olen nyyhkinyt ikävääni ja miettinyt, etteikö todellakaan voisi olla lähempänä sivistystä? Varsinkin kesällä on ihana viettää lämpimiä iltoja veden äärellä ulkoilmaravintoloissa. Ja joka kevät lupaan itselleni, että tänä kesänä TÄYTYY lähteä ainakin pari kertaa - vain todetakseni syksyllä, että kävin kerran tai en ollenkaan. Tänä keväänä en ole luvannut... ehkä tänä kesänä on toteutuksen vuoro?

Vastapainona kaupungille, olen aina viihtynyt luonnonrauhassa, ollut kiinnostunut eläimistä ja nauttinut esimerkiksi kesämökillä oleskelusta. Täällä mörön peffassa on noita kaikkia. Vaikka täällä on koti, on tunnelma kuin kesämökillä konsanaan. On luontoa, ei liikenteen meteliä, eläimiä, naapuri ei mekkaloi puskan takana eikä varsinkaan seinän takana. Voin halutessani juoksennella pihalla kalsareissa tai ilman rihmankiertämää, eikä noita mielenhäiriöitä olisi todistamassa ketään. On totta, että maalla ja luonnossa mieli lepää.





Huomenna koittaa kauan odotettu Lontoon reissu, joka toimii hyvänä vastapainona tälle maalaiselämälle. Joka kerta matkaan on yhtä mukava lähteä, mutta mukava on myös palata kotiin omien armaiden luo. Mun koti on täällä. <3




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

2 kommenttia :

  1. Ihana päivitys :') Hauskaa matkaa ja kerrohan terveisiä! :)

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)