perjantai 2. toukokuuta 2014

VAPPENDAALI JNE.

Hei, hei ja hei! Taas meni yömyöhälle ennen kuin ennätin blogin pariin.... Vappu oli ja meni rauhallisesti kotioloissa ja tällä kertaa ihan kahden kesken. Vappuaattona syödä pukerrettiin pikkunaposteltavia, mutta jo eilen poposittiin kunnon pihvejä. Pihvi tulikin ihan tarpeeseen eilisen mennessä remontti- ja pihatöissä. Sen verran vietin keittiössä aikaani, että pyöräytin (muka käden käänteessä) vappumunkit. :)





Kummasti tämä kuvitus keskittyy vaan meidän syömisiin, mutta muuta kuvamateriaalia vapusta ei ole, eikä sitä sen vuoksi myöskään tule. Kaiken kukkuraksi jouduin napsimaan kuvia kännykällä, kun kaiken muun tohinan keskellä molemmat kameran akut olivat jääneet tyhjilleen. Yleensä minulla on aina vara-akku ladattuna, mutta tällä kertaa sekin oli tyhjä. Vai liekö purkanut itse itsensä? Ja kännykän kameran linssissä ilmeisesti tahmatassun kuva, kun laatu on entistäkin huonompi. Pöh.

Olin suunnitellut pukeutuvani vappuaatoksi, vaikka kuinka oltiin ihan kahdestaan. Siis pukeutuvani vappuhengessä naamiaisasuun - niinkin yllätykselliseen kuin pupuasuun. Vaan enpä saanut korvia ja siihen sitten tyssäsi koko ajatus. Toisaalta ehkei se olisi ollutkaan niin viisas ajatus, asuuhan meillä lauma jäniskoiria ja metsästävä ukko. :D Niinpä törötin illan verkkareissa meikittömänä, että siinä sitä naamiaisasua sitten olikin. Hah. Toisaalta olisi ollut mukava laittautua ja olla jossain muissa vetimissä kuin verkkareissa...




Nämä ylimääräiset vapaat on kyllä mielestäni aikamoista parhautta. Kaikille vapunpäiväkään ei ollut vapaapäivä, mutta itselleni arkippyht ovat poikkeuksetta vapaapäiviä ja siitä olen kyllä oikein iloinen. Nyt vaan odotellaan helatorstaita, jolloin onkin luvassa jotain tosi mukavaa. ;)

Syy, minkä vuoksi tämän päiväinen blogihetki jäi tänne lähemmäs vuorokauden vaihdetta, löytyy kyläkauppamme lihatiskiltä. Nyt ei varmaan olisi ollenkaan pakko kertoa, miten surkea olen kalojen kanssa, mutta jotenkin tunnen tarpeelliseksi jakaa tämän teillekin. Ostettiin 600 grammaa muikkuja töistä tullessa enkä tieteknään ajtellut asiaa silloin sen kummemmin. Kotiin päästyä lähdin lenkille, mies jatkoi terassiremppaa. Arvatkaa, kuka perkasi muikut, paistoi ne ja kenen kädet lemuaa muikuille edelleen, ehkä noin kymmenen pesukerran jälkeen? Nolointa tässä tunnustuksessa on mielestäni se, että perkaaminen kesti reilun tunnin, paistaminen toisen ja vajaan kymmenen muikun syömiseen joku tovi. Syömisen kohdalla sekosin ajanlaskusssa. En kuitenkaan syönyt ehkä riittävästi siitä syystä, että kaikki ylimääräiset, kuten evän kappaleet, ruodot ynnä muut (omasta mielestä) syötäväksi kelpaamattomat osat piti vielä (kaiken sen sipistelyn jälkeenkin) poistaa. Niin, että seuraavan kerran joku muu saa hoitaa muikkuasiat meidän mökissä. Ei ole minua varten ne!







Tälläisiä päiviä elämässäni viime aikoina. Niin, ja tänään kävi ilmi, että auton vaihtamistakin olisi ehkä viisasta ruveta suunnittelemaan. Keksisin ehkä muitakin sijoituskohteita roposilleni, mutta toisaalta menopelin täytyy olla kunnossa kun kilometrejä kertyy sievoinen määrä vuodessa. Silti ajatus hieman huolestuttaa... Jospa se tästä vielä iloksi muuttuu silläkin rintamalla?

Toivottavasti teidän vaput sujui mukavissa merkeissä? Ja nyt voikin toivottaa mukavaa viikonloppua, aika kivaa, vai mitä?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)