sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

VILLIT VIIKONLOPPUKUVIOT

Hellurei! Kesä on pullollaan kaikenmaailman tapahtumia ja kissanristiäisiä. Monet tapahtumat, joihin haluaisi osallistua ovat kaiken kukkuraksi samaan aikaan ja tunnetusti kahteen paikkaan repeäminen on ainakin toistaiseksi mahdoton tehtävä. Perjantai-illalle oli tiedossa kaksi tapahtumaa ja lauantaina oli talkoohommien vuoro. Viikonlopun aikana oli tapahtumia lähiseutu pullollaan, mutta omaan viikonloppuuni valikoitui oman kylän tapahtumat.

Perjantaina meillä oli kutsu Lordi- näyttelyn VIP-iltaan Savonlinnassa, mutta työt esti siihen osallistumisen. Illan ohjelmaksi vaihtui siis paikalliset ravit, jotka järjestetään kerran kesässä. Hirviöpukuja haluaisin päästä katselemaan ihan uteliaisuuttani, mutta hevoset sen sijaan ovat sydämessäni. <3

Neri-muru ja hepukka

Viikonlopun aikana ajettiin myös Suur-Saimaan ympäriajo, johon on tullut osallistuttua joitakin kertoja talkootehtävissä. Aamulla suunnittelin mahatautia ja nuohoojan, putki-, sähkö- tai ihan minkätahansamiehen meille saapumista, jonka vuoksi olisin voinut jäädä kotiin, sen verran vähän huvitti lähteä. Nopsaan päivä kuitenkin vilahti ja kivaakin oli, vaikka vettäkin heitti taivaalta tulemaan. Kuvat jäi tällä kertaa tuon alla olevan kuvan varaan, vaikka kivoja vanhoja autoja paikalla nähtiinkin. Samoin ihania asuja, jotka kyllä piristivät omaa mieltäni ainakin. Varsinkin kahden daamin kellohelmaiset mekot yhdistettynä pieniin mustiin nahkatakkeihin sai kyllä pointsit minulta. Loistava kokonaisuus aina pikkuruista avoautoa myöten, ihanat! Harmittaa ihan, ettei ole kuvaa heistä. :-/ Omassa asussa sen sijaan ei ollut paljon kuvattavaa, sillä farkut, villatakki ja kirpparilta ostettu takki eivät olleet kovin hääppöinen yhdistelmä. :D



Tälläistä kuului siis tähän viikonloppuun. Ihmettelin eilen kovasti myös sitä, mikä vika meidän telkkarissa mahtaa olla, kun sieltä tulee vain ja ainoastaan jalkapalloa. En vaan ole jalkapallotyyppi, vaikka sitä on tullut potkittua joskus muinoin itsekin. Naureskelin myös tuolle kääntäjälle, joka löytyy vasemmalta sivupalkista. Jopa meikäläisen tankeroenglannilla ymmärsin, että taitaa käännökset antaa melko pöpin kuvan tästä blogista ja siinä sivussa minusta. :D Latkin siinä sivussa myös viiniä ja päivittelin tylsyyttä. Että sellainen villi viikonloppu, hah.

Huomenissa on taas raahattava pyrstönsä töiden pariin ja luvassa onkin työntäyteinen viikko ennen loman (huom. LOMAN) alkamista. Olen ehkä sen loman tarpeessakin. Tämä kesä, mukakesä, on ollut niin ankea, että vähemmästäkin väsyy ja ahdistuu. Onpahan edes loma, vaikka uusi jääkausi tulisi. Aion tsempata itseni paremmalle kesämielelle ja asentaa lomamoden päälle ensi perjantaina aikalailla tasan kello 16. Nih!

Huomisen jälkeen kesäkuukin on förbi, jokohan se kesäkin sieltä vihdoin tulisi? Kuukausikatsausta ainakin on luvassa, tällä kertaa kahden kuukauden verran. En nimittääin koskaan ole saanut aikaiseksi toukokuun paketointia Lontoosta palattuani... Hei mutta, toivottavasti teillä on ollut mukava viikonloppu ja tsemppiä uuteen viikkoon!





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 26. kesäkuuta 2014

KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ

Moi! Täällä kirjoittaa nyt hyvin ailahtelevainen bloggaaja. Suurten kysymysten ääreltä. No, ainakin kysymysten. En tiedä, kärsinkö sitten jonkinlaisesta juhannuksen jälkeisestä masennuksesta, mutta pari päivää nyt fiilikset on olleet jotenkin miinusmerkkiset. Asiaan voi toki vaikuttaa kamala univaje, josta tunnun kärsivän. Aamut ovat olleet kamalampia kuin tämä kylmä kesä, vaikkei siinäkään nyt toukokuun helteiden jälkeen ole tosiaan mitään hurraamista ollut. Mikä mättää (edellisten lisäksi siis)?

Kun suksi ei luista. Sitä teet ja teet asioita, niin kuin ne parhaiten osaat, mutta tuntuu, ettei se riitä. Itserakkaasti olen hetkittäin ajatellut olevani jopa ainoa joka ylipäänsä tekee mitään. Ja sekös hatuttaa entisestään! Hetken päästä tuntuukin siltä, että miksi kaikki muut sitä ja tätä ja minä en saa aikaan MITÄÄN? Olen ehkä hyvä suunnittelemaan, mutta miksi niiden saattaminen konkretian tasolle on niin vaikeaa tai jopa ylivoimaista? Missä on kaikki taito ja energia toteuttaa ne suunnitelmat?

Hyvänä esimerkkinä uuden eteisen sisustaminen. Meillä on uusi, avonaisesta terassista katettu eteinen. Tiedän kyllä, mitä sinne haluan, mutta olen tasan käynyt Askossa katsomassa ja koeistumassa sen Igloo-tuolin. Se oli ihan kiva. Sellaisen minä haluan. Haloo, miksei minulla siis ole sitä tuolia? Tällä kertaa rahan puute ei ole vastaus, eikä ehkä sekään, etten tavannut ainuttakaan minusta kiinnostunutta myyjää. Mitä oikein odotan? Että se hiivatin tuoli tuodaan kotiovelle ihan itsestään ilman, että laitan tikkua ristiin?! Pari muuta juttua odottaa nettikaupassa (olen käynyt vakoilemassa myös niitä) eli on muutaman klikkauksen päässä siitä, että joku kiva ihminen hakee ne hyllystä ja lähettää kohti uutta kotiaan eli meille. Onko sormessani kenties joku kramppi tai enter- näppäimessä joku jumi, koska näin ei ole kuitenkaan tapahtunut? Olen huomannut, että tuolla eteisessä kaikuu. Ehkä se tosiaan kaipaa vähän sisustusta...? Ja tämä oli vain yksi esimerkki monista.

Alan myös olla ihan täynnä tätä niin sanottua kesää. Ihan totta, vaikka kesäihminen olenkin. Mutta mikä kesä tämä on? Heinäkuussa haikailet pitkiä kalsareita iltalenkillä! Ja mikä eniten korpeaa, on se, ettei linnunpoikaset selviä näissä lämpötiloissa. Nyt tuli varmaan monelle ihan käsittämätön lause, mutta niin se vaan on. Olen omin silmin todistanut usean pienen elämän päättyneen heti alkumetreillensä. Ei sulattomat ja höyhenettömät poikaset tarkene, jos ne putoavat pesästä. Eläinrakkaalle ihmiselle se on kammottava näky, puhumattakaan ajatuksesta, että olen nähnyt niistä vain muutaman. Ja mitään et tilanteelle mahda, mitenkään et yleensä voi auttaa. Vaikka säät toivottavasti tästä vielä lämpenevät, ei se tuo niitä menetettyjä elämiä ja eläimiä takaisin. Toki tämä on luonnon oma laki eli vain vahvimmat selviää ja sitä rataa, mutta tälläisen ex-kaupunkilaisen silmin tilanne on käsittämättömän harmittava ja tavallaan järkeen sopimaton. Ja tästä päästäänkin taas omaan voimattomuuteen. 

Liikenne. En halua kannustaa ketään ajamaan kovempaa kuin mihin omat taidot riittävät tai mihin keliolosuhteet ja tie antavat myöten, mutta oikeesti. Minkä takia hyvällä, kuivalla tiellä, vieläpä hyvässä säässä ja näkyvyydessä täytyy ajaa alinopeutta? Mutta juuri sen verran kovaa, että on hankala lähteä ohittamaankaan, jos ei satu olemaan reilusti suoraa tietä edessä tai vähintäänkin uhkarohkea. Kun niitä kilometrejä kertyy päivässä toistasataa ja tie on itselle tuttu, sitä alkaa malttamattomuus iskeä kun huomaat körötteleväsi vähän alle seitsämääkymppiä keskellä parinkymmenen auton jonoa. Voisiko letkanvetäjä mitenkään siinä vaiheesa painaa sitä kaasua tai vaikkapa ystävällismielisesti päästää jonon ohitseen pysäyttämällä vaikka bussipysäkille? No, ei se vaan voi! Meillä päin on siis vaan yksi kaista molempiin suuntiin ja tie on vieläpä melkoisen mutkikas, joten se ohittaminen tosiaan on monesti mahdotonta. Mutta jos sinut ohittaa täydessä lastissa oleva puurekka, niin onkohan vauhti tosiaan vähän liian alhainen? Ja vaaratilanteitahan noista ohituksistakin monesti syntyy.

Että tämmöistä. Ettei menisi ihan vaan valitukseksi tämä blogi, niin taidan lopetella. Saatan olla väsynyt, kärsiä stressistä ja olla loman tarpeessa? Viikonloppukuvioihin kuuluu paikalliset ravit huomenillalla (taidan lähteä toppatakissa ja laittaa ne pitkät kalsarit!!) ja lauantaina vanhojen autojen opastusta (minkähälaista säätä se on luvannut? saatan lähteä sinnekin samassa varustuksessa kuin huomisiin raveihin, extrana ylisuuri ja ylihieno [..just..] neonkeltainen huomioliivi). Eräässä tänään lukemassani blogissa todettiin bloggaajia vaivaavan jonkinlaisen flunssapöpön, joka vieläpä on ilmeisen ärhäkkä tarttumaan. Toivottavasti tämä minua vaivaava pöpö ei tartu?

PS. Olisin halunnut laittaa tähän kuvitukseksi aivan ihanan ja valloittavan, pikkuisen rastaan poikasen kuvan, jonka ikuistin viime viikolla kameraani. Kamera ei ole käden ulottuvilla enkä ole vielä siirtänyt kuvia kovalevylle. En jaksa hakea kameraa ja etsiä piuhoja... Ehkä olen vaan yksinkertaisesti laiska





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

JUHANNUSTUNNELMIA

Huhhuh. Niin sitä vaan selvittiin tästäkin juhannuksesta, vaikka olikin aika pirun kylmä. Harvoinpa sitä juhannuksena kaipaa pitkiä kalsareita ja toppatakkia. Tänä juhannuksena käytin toppatakkia ja kaipasin todella myös niitä pitkiä kalsareita! 

Juhannusaatto vastaanotettiin vanhempieni mökillä syöden, saunoen ja kokkoa poltellen. Siinä sivussa koitin ottaa vähän kuvia ja joku epävirallinen juhannustaikakin tuli tehtyä. :D Kovasti kuvissa näkyy olevan eläimiä, lemmikkejä sekä lintuja. Ihmisiä sisältävät kuvat rajasin blogin ulkopuolelle yksityisyyssyistä.




Juhannuksen ainokainen ruokakuva on julkaistava etunenässä. Ihan parasta raperperi-marenkipiirasta (etsi kuvasta piiras, hehheh)! Äidin tarjoilut olivat kyllä herkkua nekin, mutta tätä on tehtävä uudestaankin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. :)





Ansa-kissa nautiskeli vapaudesta ja suostui kuvaankin muikea ilme naamallaan. Vanhempi Tuittu sen sijaan ei ollut oikein juhannusfiiliksissä ja pysytteli enempi omissa oloissaan.




Neri -muru ja kokko, mutta ennen kokon polttamista oli kuitenkin saunottava. Itse en niin välitä saunavastalla kylpemisestä, joten koitin keksiä sille uusia käyttötapoja. Testissä oli muun muassa ihon kuoriminen , tuoksuttelu ja eräänlainen hiusnaamio... Kait nämä jo jonkinlaisiksi juhannustaioiksi lasketaan?



Testitulokset eivät ehkä olleet kovin hääppöisiä, mutta hauskaa meillä kyllä aiheen ympärillä oli. Juhannushörhöt. Kaikenkaikkiaan ihana juhannusaatto ja oli ihan mielettömän mukava viettää sitä vanhempieni mökillä, en muista milloin viimeksi näin olisi päässyt käymään. Vaikka se sääkään ei ollut paras mahdollinen, niin hetkittäin se oli kuitenkin ihan siedettävä. Seura, hyvä ruoka, sauna ja tunnelma paikkasivat ne puutteet ihna kuus-nolla.

Juhannuspäivänilta ja sunnuntai vietettiinkin maalisudit kourassa. Meidn talo vaihtaa väriä. Hommaa on riittänyt ja siitäkin syystä täällä blogin puolella on näitä ikäviä taukoja. Nytkin alan olla ihan ulalla ja kello pärähtää taas soimaan heti kuuden jälkeen aamulla. Jos viikonlopun aikaan sai nukuttua hiukan varastoon, tuntuu ne varastot kyllä jo huvenneet loppuun. Lyhyiden yöunien ja pitkien päivien lisäksi uni ei kaiken kaikkiaan ole oikein maistunut vaan olen heräillyt ja valvonut pitkin yötä. Jotenkin sitä päivistä selviää vaikka silmät ristissäkin, mutta älyllinen puoli ei paljon loista...

Koitan palailla taas. Nyt on koitettava, josko uni tulisi silmään. Hyvät yöt ja kauniita unia, mussukat!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

KESKIKESÄN JUHLAA

Moikkamoi! Vaikka keleistä sitä ei oikein uskoisi, on keskikesän juhla eli juhannus käsillä. Nyt toki paistaa ihan aurinko, mutta iltapäivän sääennuste ei paljon ilonaiheita antanutkaan. Toivotaan, että sääennuste olisi mennyt pieleen tai että meitä on jekutettu ja saadaankin ihan huikea juhannussää!

Meillä juhannus aloitettiin jo eilen laittamalla työpaikan ovet normaalia aiemmin kiinni ja suuntaamalla porukalla terassille. Sivistyneesti yksille, tietenkin. Ilta vietettiin kahdestaan kotosalla, syötiin kanapitaleipiä paholaisenkastikkeella ja käytiin saunassa. Normimeininkiä siis. Kohta suunnataan vanhempieni mökille ja toivoisin todella, että sää oli hieman luvattua parempi. Sääjumalat, hoi!

Ilokseni olen saanut huomata, että blogini on saanut uusia lukijoita ja tässä välissä haluan toivottaa teidät tervetulleiksi blogini pariin. Toivon, että viihdytte. Otan myös mieluusti postia vastaan kommenttien, palautteen ja kehitysehdotusten tai toiveiden muodossa. Saa pa minulle kirjoittaa, vaikkei niin olisi asiaakaan. ;)

Nyt kuitenkin ajattelin tekaista vielä raparperi-marenkipiiraan ennen mökille lähtöä, joten pitemmitää pulinoitta:






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 17. kesäkuuta 2014

TERASSISTA KUISTIKSI

Moikkamoiii! Aivan ällöttävän kammottava sää. Ei paljon kesäfiilistä tuo neljän asteen lämpötila sateen siivittämänä. Mihin menit kesä? Olin kaavaillut julkaisevani listan kesän top-asioista, mutta jotenkin se tuntui tämän päivän sää huomioon ottaen hieman kornilta. Helpompi olisi listata asiat, joita ei kesältä toivo ja tästä päivästä saisi jo pitkän listan...

Homma alkutekijöissään, vaikka uudet portaat on jo.

No, koskapa kesän mukavien asioiden kärkilistaa ei tämän päivän julkaisuna nähdä, tullaan se näkemään joskus tuonnempana. Ja siitäpä syystä kurkistetaankin kevään mittaan remontoidulle terassillemme, joka tätä nykyä on lämmin kuisti terassin sijaan. Samalla uusittiin myös ulkoportaat. Mies oli väläytellyt ajatusta jo joskus ennenkin, mutta varsinainen projektin aloitus tuli kyllä itselleni hieman puskista. Onneksi on aika kätevä tekemään tuo isäntä. :)

Vanha lattia ja kaiteet purettiin uuden lattian ja seinien tieltä.

Tavoitteena oli saada hieman lisätilaa kotiimme ja varsinkin eteiseen. Ja nythän meillä on kerrassaan uusi eteinen! Entinen lattia purettiin kokonaan ja tilalle tehtiin uusi eristeineen ja lattialämmityksineen. Laataksi valittiin puuta jäljittelevä laatta, joka sopii keittiön ja entisen eteisen lattiaan. Terassin "seinät" laitettiin umpeen ja eristettiin sekä asennettiin ikkunat. Sisäseiniin laitettiin lasikuitutapetti ja maalattiin samalla sävyllä kuin keittiön seinät. Halusimme tilasta vaalean ja valoisan.




Remonttia tehtiin omin voimin ja perheenjäsenten avustamana eli ulkopuolista apua ei käytetty, muuten kuin sähkötöiden osalta. Näinpä remonttia riitti huhtikuulta näihin päiviin asti, kun päivätöiden ohessa nikkaroitiin. Nyt kuisti on sisustamista vaille valmis ja siitähän on tietysti jo selvä visio, vain paria pientä yksityiskohtaa tarvinnee hio vielä. Vaikka monissa asioissa ollaan helposti yhtä mieltä, taitaa A vielä tarvita toteuttelua ajatukseen Askon Igloo-tuoleista. Tai vastaavasti itseni on totuteltava ajatukseen kauniista sekamelskasta, Igloosta ja "rennon tyylikkään ja ilmavan" tuolin yhdistelmästä. Sekamelska on kyllä varmaan se tyylisuunta, joka tässä torpassa vallitsee muutenkin. Kait sen tuolin voin suoda suuren työn tehneelle, ehkä? En nyt kuitenkaan paljasta koko suunnitelmaa vaan palailen aiheeseen kunhan sisustus alkaa olla kunnossa. :)

Aikamoinen revohka, tuollainen "pikkujuttu". Oma panokseni asiassa on ollut melko vähäpätöinen, kun ei nuo remonttihommat oikein suju ja monesti tuntui, että on enempi tiellä kuin hyödyksi. Valmista kuitenkin tuli ja hienokin vielä! Kätevä emäntä oli tällä kertaa kätevä isäntä. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 14. kesäkuuta 2014

EI NIIN HUONON ONNEN PÄIVÄ

Heiiissan! Eilen oli perjantai ja kolmastoista päivä. Vaikka päivään liittyy negatiivissävytteinen uskomus huonon onnen päivänä, ei se ainakaan itselläni sitä ollut. Toki vietin töissä normaalia pitemmän päivän, yli kymmenen tuntia, mutta jotain niin positiivista mahtui tähän päivään, että jaksoin kunnialla läpi koko rupeaman. Ja mikä parasta, nyt voi taas huilia viikonlopun omissa askareissa.

Mikä tuon onnellisuuspuuskan sitten aiheutti? Jotkut teistä varmaan muistaa valitteluni siitä, ettei maapallolta ole löytynyt avokkaita, jotka itselleni sopisivat. Liikkeelle lähdettyäni alkaa kengät lonksua ja samaa tahtia hermo kiristyä. Kaikki keksityt kikat lonksumisen estämiseksi on kokeiltu, jokainen aivan yhtä tuloksettomana. Pahimpina epätoivonhetkinä olen miettinyt ilmastointiteppiä jalkaterän ympäri, mikä varmaan olisi ollutkin ihan toimiva ratkaisu, mutta ehkei niin esteettinen kuitenkaan? Kaapistani löytyy useammat kauniit avokkaat, joille ei ole käyttöä siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät ne tosiaan kestä menossa mukana kun lähden liikkeelle. Ihan ei huvita seisoskella koko päivää paikallaankaan vain sen vuoksi, että saisi pitää kaunottaria (huom. paino voimakkaasti lauseen ensimmäisellä sanalla 'ihan'). :D Mutta nyt, nyt olen vihdoin ja viimein tainnut löytää ne?




Mustat (lähes)perusavokkaat Kurt Geigerilta. Melkein hävettää sanoa, että olen aika onnellinen. En vaan voi sille mitään, että kerta toisensa jälkeen olen pettynyt epäsopiviin avokkaisiin. Kerta toisensa jälkeen olen katsellut nettikauppojen sivuja ja lehtiä harmitellen, kun kauniit kengät menevät itseltäni sivusuun. Kerta toisensa jälkeen olen saanut hylätä ajatuksen siisteistä perusavokkaista, jotka ovat kuitenkin yksi peruspilareista naisten pukeutumisessa. Ja pari vuotta sitten en tiennyt mitään koko Kurt Geigerista! Minultahan löytyy KG:n nahkaiset ylipolvensaappaat, jotka ovat kertakaikkisen mieleiset. Muistelen myös kuulleeni/lukeneeni jostain, että joku muukin on löytänyt itselleen sopivat kengät Geigerin valikoimista, vaikka muilta merkeiltä ei sopivia ole löytynyt.

Tässä vaiheessa onnenpuuskassani, en edes välitä siitä, ettei minulle silti välttämättä sovellu muut merkin avokkaat, vaikka pienen toivon kipinänhän tämä saavutus toki antaa. Nyt iloitsen täysin siemauksin näistä kengistä ja toivon hartaasti, että ne kestävät maailman tappiin ehjinä. Voiko kengistä oikeasti tulla näin iloiseksi?


Tavallisen kansalaisen tavoin olen onnellinen myös ei-materialistisista asioista. Olen erittäin onnellinen, että olen löytänyt rinnalleni maailman parhaan aviomiehen, jonka myötä elämääni on tullut paljon uusia asioita. Meillä on koti rauhassa muulta maailmalta ja asiat hyvin. Meillä on molemmilla vakituiset työt ja lemmikkejä, joiden parissa harrastaa. Läheistenkin asiat ovat melkolailla reilassa. Mutta nämä ovat ehkä niitä hieman syvällisempiä asioita itselleni ja koen helpommaksi hehkuttaa blogissani näitä keveämpiä onnenaiheita. Se voi antaa jollekkin hieman virheellisen kuvan minusta, ja siksi haluankin muistuttaa, että elämässäni on toki muutakin ilon aihetta ja tärkeämpiäkin asioita kuin kengät. Tai mikään muu materia. Saa kai silti kengistäkin olla onnellinen? Eivätkö nämä kuitenkin ole myös niitä arjen pieniä asioita, joita voimme itse pienellä ponnistelulla itsellemme suoda?

Kertokaas hyvät lukijat, saako kengistä/vaatteesta/laukusta olla onnellinen vai ovatko turhanpäiväistä hömpötystä?

Nyt ihanaa launataita kaikille! Alan pyykätä, siivota ja taitas olla noita remppahommiakin - arkisia askareita, vaikka viikonlopussa mennäänkin. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 10. kesäkuuta 2014

SHOPPAILUJA

Hellou! Viimeiset postaukset ovat olleet kovin viheriöiviä ja luonto painotteisia, joten ajattelin tähän väliin kertoa teille, mitä Lontoon matkalta tarttui kotiin tuomisiksi. Kovin pitkää postausta ei näistä ehkä saa aikaan, enkä myöskään ole kuvannut ostamiani puseroita asuina, mutta jospa teille kuitenkin välittyisi hieman siitä, mistä tällä hetkellä tykkäilen?

Kesän myötä pukeutuminenkin aina kevenee ja jotenkin piristyy. Talviaikaan tulee taaperrettua ehkä enempi tummissa väreissä, kun taas kesällä uskaltautuu kirkkaampiin ja iloisempiin kuoseihin. Rakastan tuoreita kukkia niin maljakossa kuin luonnossakin. Tämä shoppailukierros toi kukat myös vaatteisiin. Mukaani tarttui viisi uutta paitaa, joissa vallitsee kukkahulluus. Lukuunottamatta mustaa perusneuletta (alimmaisena oik. yläkulma), jota vaatevalikoimastani ei ennen tätä ole löytynytkään. Älkää kysykö, miten se edes on mahdollista, sillä luulen joka naisen omistavan tämän vaatekappaleen. Nyt minultakin siis viimein sellainen löytyy. :) Muut valinnat osuivat kesäisiin peruspuseroihin, joissa oli jotain pientä, mikä viehätti silmääni. Kukkia, värejä, kirjaimia, eläinaiheita, vähän blingiä, niskaan jäävä rusetti ja niin edelleen. Tässäpä puseroista vilaus.




Kaikki puserot ovat edullisia ja näihin upposi yhteensä noin neljäkymmentä puntaa. Tosin tuo valkoinen oranssein kukin maksoi saman verran kuin loput neljä yhteensä. Saa nähdä, missä näissä on hintalaatusuhde parhaillaan. Valkoinen pusero Nextistä, muut Primarkista. Olen monesti sitä mieltä, ettei halvin ole aina paras vaihtoehto miltään kannalta katsottuna, mutta juuri Primarkista on tarttunut vuosien varrella muutamia muitakin tuotteita ja hämmästyksekseni voin todeta niiden olleen hintaansa nähden todella laadukkaita. Yksilläkin neljän punnan sandaaleilla olen läpytellyt ristiin rastiin ympäri mualimoo ja varsinkin Suomea nyt jo kolmatta (neljättä?) kesää! Ei paha, vai mitä? 



Loput ostokset näkyvätkin sitten tuossa yläpuolella eli kosmeettiselle puolelle mennään. Maaliskuiselta Eilatin matkalta hommasin Marc Jacobsin Daisy tuoksun. Kotona ja parin käyttökerran jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, ettei tuoksu sittenkään ollut omani. Niinpä nuuskin uusia vaihtoehtoja jo Helsingissä, Lontoossa Bootsissa (apteekki- sekä kempparituotteita myyvä ketju) ja vielä vähän Gatwickissä. Nyt on sitten kokeilussa Victor & Rolfin Flowerbomb, josta ainakin toistaiseksi olen tykännyt. :) Daisy on vailla käyttöä, winkwink, jos jota kuta kiinnostaa? ;)

Nyt kun olen koittanut hoidella omia kynsiäni, on kynsilakkavalikoimani alkanut kasvamaan eksponentiaalisella nopeudella. Mukaani ei tietenkään tullut ainuttakaan kynsilakkaa, joten Bootsista löytyi onneksi apu siihenkin. :) Valitsemani väri on kynsissä vielä pliisumpi kuin mitä se pullossa näyttää, mutta maksoin tästä kolme puntaa ja lakka kuivuu alle minuutissa. Todella hyvä kiireisenä hetkenä tai malttamattomalle lakkailijalle. Sattuuko joku tietämään, saako näitä Suomesta? Kyseessä siis Seventeenin Quicker Slicker Nail Polish. Sama lakka kynsissä alla olevassa kuvassa.




Hankintaan meni myös Max Factorin Mastertouch concealer. Peittää kivasti tummat silmänaluset ja olen ollut kovin ihastunut tuohon levityspäähän. Peiteaineen koostumus on kevyt, valoaheijastava ja se mukautuu ihon omaan sävyyn saumattomasti. Pitää ihan täälläkin jälkikäteen kiitellä, miten hyvää palvelua Bootsissa sain. Etsin alunperin Cc-kynää (CC Colour Corrector), joka täällä Suomessa on hetki sitten tullut myyntiin. Myyjä esitteli tuotteita kädestä pitäen, näytti kuinka ne tomivat ja totesi concealerin olevan helpompi ratkaisu, sillä se ei vaadi välttämättä mitään muuta. CC-kynä vaatisi hänen mukaansa monimutkaisemman valmistelun (meikkivoiteen, puuterin jne), jotta lopputulos on yhtä hyvä kuin tällä tuotteella. Tiedä häntä? Hölmöä on helppo höynäyttää, mutta kovin paha lopputulos ei ole ollut. Tämä oli halvempi ja mikä minulle hyvin sopii, "laiskan meikkaajan tuote". Itselläni se ainakin on lunastanut paikkansa myös jatkossa.



oliko näissä oma suosikkisi? Tai muuten tuttuja tuotteita? Jos Daisy tuoksu kiinnostaa, niin rohkeasti yhteys minuun (edit: Kyseessä ei ole tämän postauksen kuvissa esiintyvä tuoksu)! Tuoksu on ostettu maaliskuussa ja käytetty vain pari suihkausta, pullo on siis käytännössä täysi. :)

Nyt hyvät yöt ja kauniita unia!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

IHANA KESÄ




Hellurei! Hehkutin jo edellisessä postauksessani kesän ihanuutta ja ihmettelin, kuinka kesä oli suorastaan räjähtänyt käyntiin Lontoon matkani aikana. Eilen aamulla en voinut olla hymyilemättä, kun kuuntelin pyykkejä kuivumaan viritellessäni rastaan taidokasta laulantaa lähipuista. Kuinka monimutkaisia lurituksia se lauloikaan, välillä matkien toisia lintoja, välillä viheltäen kuin koiraa kutsuen. Luonnon äänisinfoniaa, ehkä parasta ihmiskorville ikinä. Samalla myös parhaita tapoja aloittaa päivä, lämmin auringon paiste, vielä viipyilevä yökasteen tuoksu, linnunlaulu, luonnonrauha.  :)







Kesästä edelleenkin hullaantuneena kuvailin hieman ympäristöä eilisellä mökkireissulla vanhempieni mökille. Samalla toki sain taas hyvää harjoitusta kameran säätöjen kanssa, sillä luonto on pullollaan kaikenlaista mielenkiintoista ja kaunista, niin silmiä hivelevää. Haastetta riittääkin siinä, saako sen vangittua kameran linssin läpi. Joitain otoksia ajattelin julkaista teillekin. Pahoitteluni, jos ei luontokuvien katselu ole teistä kaikista niin mielenkiintoista. Kesä vaan on itsellni sitä kulta-aikaa monessakin suhteessa - on lämmintä, aurinkoa, luonto on vehreää, on kaikenmaailman perhosta ja pörriäistä liikenteessä, jotka kaikki tarjoavat hienot mahdollisuudet kuvata muutakin kuin koiria. Vaikka yleensä sitä ainakin yksi koira "eksyy" linssin eteen joka kerta kun kamera on käsillä, hih. Kesäajan suunnitelmissa on kyllä tehdä kuvausmatka hevosten pariin, kunhan saan sellaisen järjesteltyä kalenteriini. Talvella vastaava oli suunntitelmissa, mutta silloin se jäi lähinnä epäsuotuisten sääolosuhteiden takia. Josko nyt paremmalla onnella?






Eilen kuvia ottaessani tuskailin taas ongelmaa, jota en ole osannut ratkaista. Syväterävyyden kanssa pelaaminen on nimittäin jotakin, jota en oikein ota oppiakseni. Jotenkuten sujuu läheltä otettujen kuvien taustan blurraaminen, mutta kuvattavan kohteen ollessa vähänkin kauempana, en enää osaakaan säätää asetuksia oikein. Hetken yrittämisen jälkeen kameran takana on tuskastunut hermoraunio, lähes valmiina nakkaamaan kameralla vesilintua. En ole se kaikkein lehmänhermoisin ihmistyyppi maan kamaralla, vaan ärsyynnyn kovin äkkiä, jos en osaa. Oma osaamattomuus inhottaa. Toisaalta olen myös laiska lukemaan oppaita, joten ketä lienee syyttäminen, jos ei kuvat onnistu? Toki on vielä paljon muutakin oppimista kuvaamisen suhteen, mutta tuo on nyt se, joka itselle on se isoin ongelma... Haasteellista on myös varjoissa kuvaaminen, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. ;)





Asiasta kukkaruukkuun, ollaan parhaillaan matkalla kohti Espoota ja pysähdymme juuri kahvittelemaan. Palaillaan taas. Ihanaa sunnuntaita muruset!


Mitäs tykkäätte kuvista? Kuvat on julkaistu täysin alkuperäisinä eli niitä ei ole muokattu tai rajattu mitenkään. Lukisin mieluusti kommentteja sekä  vinkkejä, joten sana on vapaa. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 6. kesäkuuta 2014

VIIKONLOPPUUN MENNÄÄN

Heipparallaa! Nyt koittaa viikonloppu parin päivän vapaineen. Kotiutuminen töistä tapahtui tänään ihanaan kielon tuoksuun. Pieni kimppu olohuoneen pöydällä riittää tuoksumaan lähes koko alakertaan. :)

Pari kuvaa viime päiviltä. Niiden myötä erinomaista viikonloppua jokaikiselle teille siellä ruudun toisella puolella. Pus! x






Kuvat eivät taas ehkä hurmaa laadullaan vaan on nappailtu kännykällä, mutta katsokaa nyt, mikä ihana, ihana KESÄ! <3







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

LONDON ADVENTURES

Heippa vaan kaikille! Kirjoittelen täältä Lontoosta ja uskallan heti alkuun luvata, etten jää kummemmin jaarittelemaan joutavia. Mieli on hieman muualla kuin täällä blogimaailmassa. :) Tässä pitäisi kirjoitella kuukausikatsaustakin (uskomatonta, että huomenna on jo kesäkuu), mutta tällä kertaa se siirtynee sinne ensi kuun alkupäiviin, parempaan ajankohtaan. Olen nyt siis ollut keskiviikko illasta lähtien Lontoossa ja aika tuntuu lentelevän siivillä, tietysti. Ylihuomenna on jo kotiinpaluu. Ja olisi niin paljon asiaa.

Yksi missio tälle reissulle oli ja se on saatu jo hoidettua. Tehtävänä oli hankkia hetki sitten kunnostamaani senkkiin uudet vetonupit Zara Homesta. Pari päivää on vietetty aikalailla turistimeiningillä, mikä on hieman jopa poikkeuksellista. Ilman sen tarkenpia suunnitelmia on käyty kiertelemässä juuri niissä paikoissa, joihin täällä änkeää kaikki turistit. Monesti niitä paikkoja ollaan ihan tietoisesti vältelty, mutta tällä kertaa on hengailtu Trafalgar Squarella, Leicester Squarella, Covent Gardenissa sekä Southbankissa Thamesin varrella. Puhumattakaan Oxford Circusista, jossa kyllä helposti pukkaa ahdistus ihmisten paljoudesta. Zara Home sijaitsee Regent Streetillä, joten tällä kertaa ei tuosta ostoshelvetistä vältytty. Samalla piipahdettiin läheiseen Hilfigerin shoppiin haaveena saada beiget Emeryt, mutta haluamaani mallia ei löytynyt kuin tummansinisenä, mitä en kelpuuttanut. Kun kerran oltiin hoodeilla käveltiin myös sen Oxford Streetin päästä päähän, vaikka tuumailtiin vähän, että se oli melko järjetöntä, ottaen huomioon sen, ettei meillä oikeasti ollut sinne edes mitään asiaa. Tulipahan käytyä viimein sekin "turistinähtävyys". Ihan heti en sinne uudelleen lähtisi. :D

Yes, nyt kuitenkin muut asiat kutsuu, joten palaillaan myöhemmin uudelleen. Bye for now!






torstai 5. kesäkuuta 2014

ERÄÄNLAINEN MATKAKERTOMUS

Moikka! Kotiuduin Lontoon reissulta tiistaiaamuna klo 3.25 enkä saanut unta. Kahden tunnin torkuilla läksin töihin ja päivä mateli hitaammin kuin aikoihin ja olo oli kuin tylsällä kynällä. Tai ainakin jokunen inkkari oli pudonnut kanootista, kaikki muumit eivät olleet laaksossa eivätkä hobitit koloissa... Tiedättehän? Vuosisadan tai ainakin tämän vuoden pahin matkaväsymys iski oikein todenteolla, enkä ole oikein jaksanut keskittyä mihinkään.




Istun lentokoneessa kiltisti omalla paikallani. Olen kaivanut pursuilevasta laukustani korvatulpat, joita pitelen käsissäni. Minulla on vakaa aikomus tunkea tulpat korviini ja vedellä sikeitä koko matka Lontoon Gatwickistä Helsinkiin. Jään kuitenkin kuulostelemaan lentohenkilökunnan tervetulotoivotuksia, vaikkakin silmät suljettuina ja edelleenkin aikomuksenani viettää lentomatka höyhensaarilla. Pian tervetulotoivotusten jälkeen katsomme koneen ikkunoista ihmeissämme kun lentokoneet jonottavat kiitoradalle kuin liikennevaloissa matelevat autot ruuhka-aikaan. Raotan silmiäni itsekin, vaikken käytävänpuoleiselta jakkaraltani mitään näekään. Suljen jälleen silmäni.

Pian ollaan ilmassa, matkalla kotiin. Loppuajasta ikävä alkoikin jo hieman nostella päätään. Vaikka nautin koko matkani ajasta, koti on kuitenkin koti. Jännä, miten menomatka tuntuu menevän aina nopsemmin kuin paluu? Kotimatkan häämöttäessä alkaa toivoa jo lähtöaulassa, että olisi jo kotona. Mistähän se johtuu? Miksei kukaan viisas ole keksinyt teleporttia? Minkähänlaisen vastaanoton saan kotona? Okei, olen kotona puolineljän aikaan eli ehkei kovin kummoisia vastaanottoseremonioita ole tiedossa. Ei väliä, kotona kuitenkin. Oma sänky ja rakkaimmat siinä lähellä. Lennon jälkeen on vaan se pikkupikataival - kolmesataakilometriä. Niin, piti siis NUKKUA lentomatka. Istun edelleen ne korvatulpat käsissä ja päässäni pyörii kaikenlaista. Ei tietoa unesta. Koitan tsempata unen suhteen.






Kylläpä oli mukava reissu. Lontoon keskustaa, mukavia ravintoloita ja kahviloita, ihmisiä. Paljon ihmisiä, jopa ahdistavan paljon ihmisiä. Inspiraatioita. Vähän ostoksiakin kotiintuomisina. Erityisen mukavaa oli tavata veljeni naisystävä ensimmäistä kertaa ja huomata hänen olevan herttainen ja lämminsydäminen ihminen - ei sillä, että veljeni oma harkintakyky olisi pettänyt niin pahasti, että olisin jotain muuta päässyt toteamaan. Mitähän veikka aikoo touhuta, kun en ole enää vastuksina ja nurkissa pyörimässä? Joka kerta on hieman haikea mieli kun toivotellaan toisillemme hyvät jatkot, käsketään pitää huolta ja halataan hetkeä ennen kuin kävelen lentokentän turvatarkastukseen. Sellaista se vaan on.

En siis nuku vieläkään... Huokaus. Korvatulpat ovat käsissäni. Tarjoiluvaunut lähestyvät houkuttelevasti, mutta jotenkin päätän lähes nanosekunnissa olla ottamatta mitään. Yhtä äkkiä ihmettelen mokomaa päätöstä, mutta jotenkin kangertelen ja pysyn siinä. Onnistuikohan valokuvat, joita reissussa otin? Käytin vähän uhkarohkeasti käsisäätöjä ja se saattoi olla vikatikki. Entäpä, jos kuvat ovatkin epäonnistuneita? Sitten kyllä ketuttaa, jos niillä ei tee mitään.


Reilun tunnin mittaisen nukun-koko-lentomatkan- yritykseni jälkeen luovutan. En selvästikään nuku, eikä sisäinen minäni aio rauhoittua nukkumiseen. Korvatulpat ovat olleet koko tämän ajan kädessäni pienessä pinkissä, joskin läpinäkyvässä kotelossaan. Koska päätin luovuttaa, laitan korvatulpatkin takaisin laukkuun, ihan yhtä hyvin auttavat siellä kuin nyrkissäni. Otan kirjan esiin ja luen sitä Helsinkiin asti. Lento laskeutui ajallaan ja ajomatkakin oli suoritettu aamuauringon ensisateiden kurkistellessa taivaalle. Kesä oli ryöpsähtänyt matkani aikana oikein todenteolla. Lintujen laulukonsertti, kesän ja metsän tuoksu, teki melkein mieli jäädä ulos istumaan ja ihastelemaan aamua ja kotimaan kauneutta.

Olen saman vuorokauden aikana ihastellut kahta täysin erilaista ympäristöä ja niissä molemmissa on jotain kiehtovaa ja kaunista.




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM