lauantai 14. kesäkuuta 2014

EI NIIN HUONON ONNEN PÄIVÄ

Heiiissan! Eilen oli perjantai ja kolmastoista päivä. Vaikka päivään liittyy negatiivissävytteinen uskomus huonon onnen päivänä, ei se ainakaan itselläni sitä ollut. Toki vietin töissä normaalia pitemmän päivän, yli kymmenen tuntia, mutta jotain niin positiivista mahtui tähän päivään, että jaksoin kunnialla läpi koko rupeaman. Ja mikä parasta, nyt voi taas huilia viikonlopun omissa askareissa.

Mikä tuon onnellisuuspuuskan sitten aiheutti? Jotkut teistä varmaan muistaa valitteluni siitä, ettei maapallolta ole löytynyt avokkaita, jotka itselleni sopisivat. Liikkeelle lähdettyäni alkaa kengät lonksua ja samaa tahtia hermo kiristyä. Kaikki keksityt kikat lonksumisen estämiseksi on kokeiltu, jokainen aivan yhtä tuloksettomana. Pahimpina epätoivonhetkinä olen miettinyt ilmastointiteppiä jalkaterän ympäri, mikä varmaan olisi ollutkin ihan toimiva ratkaisu, mutta ehkei niin esteettinen kuitenkaan? Kaapistani löytyy useammat kauniit avokkaat, joille ei ole käyttöä siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät ne tosiaan kestä menossa mukana kun lähden liikkeelle. Ihan ei huvita seisoskella koko päivää paikallaankaan vain sen vuoksi, että saisi pitää kaunottaria (huom. paino voimakkaasti lauseen ensimmäisellä sanalla 'ihan'). :D Mutta nyt, nyt olen vihdoin ja viimein tainnut löytää ne?




Mustat (lähes)perusavokkaat Kurt Geigerilta. Melkein hävettää sanoa, että olen aika onnellinen. En vaan voi sille mitään, että kerta toisensa jälkeen olen pettynyt epäsopiviin avokkaisiin. Kerta toisensa jälkeen olen katsellut nettikauppojen sivuja ja lehtiä harmitellen, kun kauniit kengät menevät itseltäni sivusuun. Kerta toisensa jälkeen olen saanut hylätä ajatuksen siisteistä perusavokkaista, jotka ovat kuitenkin yksi peruspilareista naisten pukeutumisessa. Ja pari vuotta sitten en tiennyt mitään koko Kurt Geigerista! Minultahan löytyy KG:n nahkaiset ylipolvensaappaat, jotka ovat kertakaikkisen mieleiset. Muistelen myös kuulleeni/lukeneeni jostain, että joku muukin on löytänyt itselleen sopivat kengät Geigerin valikoimista, vaikka muilta merkeiltä ei sopivia ole löytynyt.

Tässä vaiheessa onnenpuuskassani, en edes välitä siitä, ettei minulle silti välttämättä sovellu muut merkin avokkaat, vaikka pienen toivon kipinänhän tämä saavutus toki antaa. Nyt iloitsen täysin siemauksin näistä kengistä ja toivon hartaasti, että ne kestävät maailman tappiin ehjinä. Voiko kengistä oikeasti tulla näin iloiseksi?


Tavallisen kansalaisen tavoin olen onnellinen myös ei-materialistisista asioista. Olen erittäin onnellinen, että olen löytänyt rinnalleni maailman parhaan aviomiehen, jonka myötä elämääni on tullut paljon uusia asioita. Meillä on koti rauhassa muulta maailmalta ja asiat hyvin. Meillä on molemmilla vakituiset työt ja lemmikkejä, joiden parissa harrastaa. Läheistenkin asiat ovat melkolailla reilassa. Mutta nämä ovat ehkä niitä hieman syvällisempiä asioita itselleni ja koen helpommaksi hehkuttaa blogissani näitä keveämpiä onnenaiheita. Se voi antaa jollekkin hieman virheellisen kuvan minusta, ja siksi haluankin muistuttaa, että elämässäni on toki muutakin ilon aihetta ja tärkeämpiäkin asioita kuin kengät. Tai mikään muu materia. Saa kai silti kengistäkin olla onnellinen? Eivätkö nämä kuitenkin ole myös niitä arjen pieniä asioita, joita voimme itse pienellä ponnistelulla itsellemme suoda?

Kertokaas hyvät lukijat, saako kengistä/vaatteesta/laukusta olla onnellinen vai ovatko turhanpäiväistä hömpötystä?

Nyt ihanaa launataita kaikille! Alan pyykätä, siivota ja taitas olla noita remppahommiakin - arkisia askareita, vaikka viikonlopussa mennäänkin. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)