torstai 5. kesäkuuta 2014

ERÄÄNLAINEN MATKAKERTOMUS

Moikka! Kotiuduin Lontoon reissulta tiistaiaamuna klo 3.25 enkä saanut unta. Kahden tunnin torkuilla läksin töihin ja päivä mateli hitaammin kuin aikoihin ja olo oli kuin tylsällä kynällä. Tai ainakin jokunen inkkari oli pudonnut kanootista, kaikki muumit eivät olleet laaksossa eivätkä hobitit koloissa... Tiedättehän? Vuosisadan tai ainakin tämän vuoden pahin matkaväsymys iski oikein todenteolla, enkä ole oikein jaksanut keskittyä mihinkään.




Istun lentokoneessa kiltisti omalla paikallani. Olen kaivanut pursuilevasta laukustani korvatulpat, joita pitelen käsissäni. Minulla on vakaa aikomus tunkea tulpat korviini ja vedellä sikeitä koko matka Lontoon Gatwickistä Helsinkiin. Jään kuitenkin kuulostelemaan lentohenkilökunnan tervetulotoivotuksia, vaikkakin silmät suljettuina ja edelleenkin aikomuksenani viettää lentomatka höyhensaarilla. Pian tervetulotoivotusten jälkeen katsomme koneen ikkunoista ihmeissämme kun lentokoneet jonottavat kiitoradalle kuin liikennevaloissa matelevat autot ruuhka-aikaan. Raotan silmiäni itsekin, vaikken käytävänpuoleiselta jakkaraltani mitään näekään. Suljen jälleen silmäni.

Pian ollaan ilmassa, matkalla kotiin. Loppuajasta ikävä alkoikin jo hieman nostella päätään. Vaikka nautin koko matkani ajasta, koti on kuitenkin koti. Jännä, miten menomatka tuntuu menevän aina nopsemmin kuin paluu? Kotimatkan häämöttäessä alkaa toivoa jo lähtöaulassa, että olisi jo kotona. Mistähän se johtuu? Miksei kukaan viisas ole keksinyt teleporttia? Minkähänlaisen vastaanoton saan kotona? Okei, olen kotona puolineljän aikaan eli ehkei kovin kummoisia vastaanottoseremonioita ole tiedossa. Ei väliä, kotona kuitenkin. Oma sänky ja rakkaimmat siinä lähellä. Lennon jälkeen on vaan se pikkupikataival - kolmesataakilometriä. Niin, piti siis NUKKUA lentomatka. Istun edelleen ne korvatulpat käsissä ja päässäni pyörii kaikenlaista. Ei tietoa unesta. Koitan tsempata unen suhteen.






Kylläpä oli mukava reissu. Lontoon keskustaa, mukavia ravintoloita ja kahviloita, ihmisiä. Paljon ihmisiä, jopa ahdistavan paljon ihmisiä. Inspiraatioita. Vähän ostoksiakin kotiintuomisina. Erityisen mukavaa oli tavata veljeni naisystävä ensimmäistä kertaa ja huomata hänen olevan herttainen ja lämminsydäminen ihminen - ei sillä, että veljeni oma harkintakyky olisi pettänyt niin pahasti, että olisin jotain muuta päässyt toteamaan. Mitähän veikka aikoo touhuta, kun en ole enää vastuksina ja nurkissa pyörimässä? Joka kerta on hieman haikea mieli kun toivotellaan toisillemme hyvät jatkot, käsketään pitää huolta ja halataan hetkeä ennen kuin kävelen lentokentän turvatarkastukseen. Sellaista se vaan on.

En siis nuku vieläkään... Huokaus. Korvatulpat ovat käsissäni. Tarjoiluvaunut lähestyvät houkuttelevasti, mutta jotenkin päätän lähes nanosekunnissa olla ottamatta mitään. Yhtä äkkiä ihmettelen mokomaa päätöstä, mutta jotenkin kangertelen ja pysyn siinä. Onnistuikohan valokuvat, joita reissussa otin? Käytin vähän uhkarohkeasti käsisäätöjä ja se saattoi olla vikatikki. Entäpä, jos kuvat ovatkin epäonnistuneita? Sitten kyllä ketuttaa, jos niillä ei tee mitään.


Reilun tunnin mittaisen nukun-koko-lentomatkan- yritykseni jälkeen luovutan. En selvästikään nuku, eikä sisäinen minäni aio rauhoittua nukkumiseen. Korvatulpat ovat olleet koko tämän ajan kädessäni pienessä pinkissä, joskin läpinäkyvässä kotelossaan. Koska päätin luovuttaa, laitan korvatulpatkin takaisin laukkuun, ihan yhtä hyvin auttavat siellä kuin nyrkissäni. Otan kirjan esiin ja luen sitä Helsinkiin asti. Lento laskeutui ajallaan ja ajomatkakin oli suoritettu aamuauringon ensisateiden kurkistellessa taivaalle. Kesä oli ryöpsähtänyt matkani aikana oikein todenteolla. Lintujen laulukonsertti, kesän ja metsän tuoksu, teki melkein mieli jäädä ulos istumaan ja ihastelemaan aamua ja kotimaan kauneutta.

Olen saman vuorokauden aikana ihastellut kahta täysin erilaista ympäristöä ja niissä molemmissa on jotain kiehtovaa ja kaunista.




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)