sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

IHANA KESÄ




Hellurei! Hehkutin jo edellisessä postauksessani kesän ihanuutta ja ihmettelin, kuinka kesä oli suorastaan räjähtänyt käyntiin Lontoon matkani aikana. Eilen aamulla en voinut olla hymyilemättä, kun kuuntelin pyykkejä kuivumaan viritellessäni rastaan taidokasta laulantaa lähipuista. Kuinka monimutkaisia lurituksia se lauloikaan, välillä matkien toisia lintoja, välillä viheltäen kuin koiraa kutsuen. Luonnon äänisinfoniaa, ehkä parasta ihmiskorville ikinä. Samalla myös parhaita tapoja aloittaa päivä, lämmin auringon paiste, vielä viipyilevä yökasteen tuoksu, linnunlaulu, luonnonrauha.  :)







Kesästä edelleenkin hullaantuneena kuvailin hieman ympäristöä eilisellä mökkireissulla vanhempieni mökille. Samalla toki sain taas hyvää harjoitusta kameran säätöjen kanssa, sillä luonto on pullollaan kaikenlaista mielenkiintoista ja kaunista, niin silmiä hivelevää. Haastetta riittääkin siinä, saako sen vangittua kameran linssin läpi. Joitain otoksia ajattelin julkaista teillekin. Pahoitteluni, jos ei luontokuvien katselu ole teistä kaikista niin mielenkiintoista. Kesä vaan on itsellni sitä kulta-aikaa monessakin suhteessa - on lämmintä, aurinkoa, luonto on vehreää, on kaikenmaailman perhosta ja pörriäistä liikenteessä, jotka kaikki tarjoavat hienot mahdollisuudet kuvata muutakin kuin koiria. Vaikka yleensä sitä ainakin yksi koira "eksyy" linssin eteen joka kerta kun kamera on käsillä, hih. Kesäajan suunnitelmissa on kyllä tehdä kuvausmatka hevosten pariin, kunhan saan sellaisen järjesteltyä kalenteriini. Talvella vastaava oli suunntitelmissa, mutta silloin se jäi lähinnä epäsuotuisten sääolosuhteiden takia. Josko nyt paremmalla onnella?






Eilen kuvia ottaessani tuskailin taas ongelmaa, jota en ole osannut ratkaista. Syväterävyyden kanssa pelaaminen on nimittäin jotakin, jota en oikein ota oppiakseni. Jotenkuten sujuu läheltä otettujen kuvien taustan blurraaminen, mutta kuvattavan kohteen ollessa vähänkin kauempana, en enää osaakaan säätää asetuksia oikein. Hetken yrittämisen jälkeen kameran takana on tuskastunut hermoraunio, lähes valmiina nakkaamaan kameralla vesilintua. En ole se kaikkein lehmänhermoisin ihmistyyppi maan kamaralla, vaan ärsyynnyn kovin äkkiä, jos en osaa. Oma osaamattomuus inhottaa. Toisaalta olen myös laiska lukemaan oppaita, joten ketä lienee syyttäminen, jos ei kuvat onnistu? Toki on vielä paljon muutakin oppimista kuvaamisen suhteen, mutta tuo on nyt se, joka itselle on se isoin ongelma... Haasteellista on myös varjoissa kuvaaminen, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. ;)





Asiasta kukkaruukkuun, ollaan parhaillaan matkalla kohti Espoota ja pysähdymme juuri kahvittelemaan. Palaillaan taas. Ihanaa sunnuntaita muruset!


Mitäs tykkäätte kuvista? Kuvat on julkaistu täysin alkuperäisinä eli niitä ei ole muokattu tai rajattu mitenkään. Lukisin mieluusti kommentteja sekä  vinkkejä, joten sana on vapaa. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)