torstai 26. kesäkuuta 2014

KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ

Moi! Täällä kirjoittaa nyt hyvin ailahtelevainen bloggaaja. Suurten kysymysten ääreltä. No, ainakin kysymysten. En tiedä, kärsinkö sitten jonkinlaisesta juhannuksen jälkeisestä masennuksesta, mutta pari päivää nyt fiilikset on olleet jotenkin miinusmerkkiset. Asiaan voi toki vaikuttaa kamala univaje, josta tunnun kärsivän. Aamut ovat olleet kamalampia kuin tämä kylmä kesä, vaikkei siinäkään nyt toukokuun helteiden jälkeen ole tosiaan mitään hurraamista ollut. Mikä mättää (edellisten lisäksi siis)?

Kun suksi ei luista. Sitä teet ja teet asioita, niin kuin ne parhaiten osaat, mutta tuntuu, ettei se riitä. Itserakkaasti olen hetkittäin ajatellut olevani jopa ainoa joka ylipäänsä tekee mitään. Ja sekös hatuttaa entisestään! Hetken päästä tuntuukin siltä, että miksi kaikki muut sitä ja tätä ja minä en saa aikaan MITÄÄN? Olen ehkä hyvä suunnittelemaan, mutta miksi niiden saattaminen konkretian tasolle on niin vaikeaa tai jopa ylivoimaista? Missä on kaikki taito ja energia toteuttaa ne suunnitelmat?

Hyvänä esimerkkinä uuden eteisen sisustaminen. Meillä on uusi, avonaisesta terassista katettu eteinen. Tiedän kyllä, mitä sinne haluan, mutta olen tasan käynyt Askossa katsomassa ja koeistumassa sen Igloo-tuolin. Se oli ihan kiva. Sellaisen minä haluan. Haloo, miksei minulla siis ole sitä tuolia? Tällä kertaa rahan puute ei ole vastaus, eikä ehkä sekään, etten tavannut ainuttakaan minusta kiinnostunutta myyjää. Mitä oikein odotan? Että se hiivatin tuoli tuodaan kotiovelle ihan itsestään ilman, että laitan tikkua ristiin?! Pari muuta juttua odottaa nettikaupassa (olen käynyt vakoilemassa myös niitä) eli on muutaman klikkauksen päässä siitä, että joku kiva ihminen hakee ne hyllystä ja lähettää kohti uutta kotiaan eli meille. Onko sormessani kenties joku kramppi tai enter- näppäimessä joku jumi, koska näin ei ole kuitenkaan tapahtunut? Olen huomannut, että tuolla eteisessä kaikuu. Ehkä se tosiaan kaipaa vähän sisustusta...? Ja tämä oli vain yksi esimerkki monista.

Alan myös olla ihan täynnä tätä niin sanottua kesää. Ihan totta, vaikka kesäihminen olenkin. Mutta mikä kesä tämä on? Heinäkuussa haikailet pitkiä kalsareita iltalenkillä! Ja mikä eniten korpeaa, on se, ettei linnunpoikaset selviä näissä lämpötiloissa. Nyt tuli varmaan monelle ihan käsittämätön lause, mutta niin se vaan on. Olen omin silmin todistanut usean pienen elämän päättyneen heti alkumetreillensä. Ei sulattomat ja höyhenettömät poikaset tarkene, jos ne putoavat pesästä. Eläinrakkaalle ihmiselle se on kammottava näky, puhumattakaan ajatuksesta, että olen nähnyt niistä vain muutaman. Ja mitään et tilanteelle mahda, mitenkään et yleensä voi auttaa. Vaikka säät toivottavasti tästä vielä lämpenevät, ei se tuo niitä menetettyjä elämiä ja eläimiä takaisin. Toki tämä on luonnon oma laki eli vain vahvimmat selviää ja sitä rataa, mutta tälläisen ex-kaupunkilaisen silmin tilanne on käsittämättömän harmittava ja tavallaan järkeen sopimaton. Ja tästä päästäänkin taas omaan voimattomuuteen. 

Liikenne. En halua kannustaa ketään ajamaan kovempaa kuin mihin omat taidot riittävät tai mihin keliolosuhteet ja tie antavat myöten, mutta oikeesti. Minkä takia hyvällä, kuivalla tiellä, vieläpä hyvässä säässä ja näkyvyydessä täytyy ajaa alinopeutta? Mutta juuri sen verran kovaa, että on hankala lähteä ohittamaankaan, jos ei satu olemaan reilusti suoraa tietä edessä tai vähintäänkin uhkarohkea. Kun niitä kilometrejä kertyy päivässä toistasataa ja tie on itselle tuttu, sitä alkaa malttamattomuus iskeä kun huomaat körötteleväsi vähän alle seitsämääkymppiä keskellä parinkymmenen auton jonoa. Voisiko letkanvetäjä mitenkään siinä vaiheesa painaa sitä kaasua tai vaikkapa ystävällismielisesti päästää jonon ohitseen pysäyttämällä vaikka bussipysäkille? No, ei se vaan voi! Meillä päin on siis vaan yksi kaista molempiin suuntiin ja tie on vieläpä melkoisen mutkikas, joten se ohittaminen tosiaan on monesti mahdotonta. Mutta jos sinut ohittaa täydessä lastissa oleva puurekka, niin onkohan vauhti tosiaan vähän liian alhainen? Ja vaaratilanteitahan noista ohituksistakin monesti syntyy.

Että tämmöistä. Ettei menisi ihan vaan valitukseksi tämä blogi, niin taidan lopetella. Saatan olla väsynyt, kärsiä stressistä ja olla loman tarpeessa? Viikonloppukuvioihin kuuluu paikalliset ravit huomenillalla (taidan lähteä toppatakissa ja laittaa ne pitkät kalsarit!!) ja lauantaina vanhojen autojen opastusta (minkähälaista säätä se on luvannut? saatan lähteä sinnekin samassa varustuksessa kuin huomisiin raveihin, extrana ylisuuri ja ylihieno [..just..] neonkeltainen huomioliivi). Eräässä tänään lukemassani blogissa todettiin bloggaajia vaivaavan jonkinlaisen flunssapöpön, joka vieläpä on ilmeisen ärhäkkä tarttumaan. Toivottavasti tämä minua vaivaava pöpö ei tartu?

PS. Olisin halunnut laittaa tähän kuvitukseksi aivan ihanan ja valloittavan, pikkuisen rastaan poikasen kuvan, jonka ikuistin viime viikolla kameraani. Kamera ei ole käden ulottuvilla enkä ole vielä siirtänyt kuvia kovalevylle. En jaksa hakea kameraa ja etsiä piuhoja... Ehkä olen vaan yksinkertaisesti laiska





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

2 kommenttia :

  1. Luulenpa, että kaikki on tämän ankean kesän syytä! Ite oon koko ajan todella väsyny ja moni muukin valittaa tätä samaa ongelmaa ja silloinhan sitä ei saa mitään aikaseks, eikä mikään huvita :(. Mutta ehkä tämä tästä paranee loppua kohden...?
    -Mimmu-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan tosiaan vähän parempaa loppukesää. Kamalaa jos lomakin menee ihan vaan kärvistellessä ja "kesämasennuksen" kourissa. :D tsemppiä kaikille samasta kärsiville!

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)