tiistai 22. heinäkuuta 2014

OOPPERAAN KUKKAMEKOSSA

Päivät ne vierii. Loma on jo yli puolenvälin ja sen tajutessa pikkusen ahdistaa ajatus töihin paluusta. Koitan olla ajattelematta sitä. Viikonloppuna olikin sutinaa siihen malliin, ettei paljon ehtinyt miettiä mitään vaan touhotettiin eessun taassun sinne tänne. Lauantai-ilta päättyi oopperaan Savonlinnan oopperajuhlilla, jonne saatiin liput vuosi sitten häälahjaksi. Ajattelin näyttää teille pari kuvaa juhlilta sekä asuni, josta itse tykkään tosi paljon. :)




Olin ekaa kertaa oopperassa. Melko vaikuttava kokemus, vaikka hieman ristiriitiaset fiilikset jäikin. Taikahuilun sanotaan olevan  koko perheen suosikki, mikä pitänee paikkansa ja siksi se onkin hyvä valinta myös ensimmäiseksi oopperaksi. Taikahuilussa on selkeä tarina, joka etenee hetkittäin kuitenkin hieman hitaasti, mutta varmasti. Lauluosuuksia ja aarioita on jonkin verran ja suurimmasta osasta niistä sai selvän ilman tekstitystä. Jäin kuitenkin kaipaamaan yllätyksellisyyttä ja pientä räiskyntää, nyt juoni eteni tasapainollaan alusta loppuun. Tarinaa oli onneksi päivitetty tähän päivään ja repliikeissä vilahteli maajussin morsiamet ja Putouksesta tutut lausahdukset.

Oopperajuhlien tapahtumapaikka, Olavinlinna, ei juuri esitttelyjä kaivanne. Keskiaikainen linna antaa erinomaiset puitteet tapahtumalle ja korottaa kokemuksen arvoa varsinkin niille, jotka vierailevat linnassa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa linnassa ei paljon vilunväristyksistä tarvinnut kärsiä. Hiki vuosi virtanaan eli hellejakson aikana varaudu, että linnassa on kuuma! Ja päinvastoin. Kaikkein korkeimmat piikkikorot kannattaa myös jättää kotiin, sillä lattiat ovat kaikkea  muuta kuin tasaiset ja portaat ovat kapeita ja korkeita. ;)





Ohjelmaa tuntuu nyt olevan jonkin verran eli postailutahti ei ehkä ihan päätä huimaa. Veljeni sekä lapsuudenystäväni ovat molemmat tulleet Lontoosta kotinurkilleen, joten ainakin heidän kanssaan on tarkoitus lähipäivinä aikaa viettää. Mutta täällä nähdään taas!

Mitäs mieltä mekosta/asusta? 





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

OI, KATSO MITÄ NAAPURI TOI!

Olipa hankala päättää otsikoinko suomeksi vai englanniksi. Useinmiten englanninkielinen otsikko on lyhyempi, mutta myös sointuu suussa ja silmissä mukavammin. En oikeastaan tykkää hirveästi otsikoida englanniksi, Suomessa ja suomalaisia kun ollaan. Asia ei kuitenkaan ole vielä asennevamman asteella, eikä minulla ole mitään minkäänkielistä otsikointia vastaan, käytänhän toisinaan itsekin englantia. :) Mietitäänpä nyt vaikka tätäkin "oi, katso mitä naapuri toi"  tai "oh, look what the neighbor brought in". Tällä kertaa pointsit lyhyydestä menee kyllä suomenkieliselle versiolle, mutta jälkimmäinen kuulostaa jollaintapaa mukavammalta... vai mitä? No, otsikko on nyt suomeksi ja asia on sillä pihvi.

Nämä kaksi tapasivat patiollamme sateen jälkeen, vasemmanpuoleinen lisko saatu naapurilta. :)


Päivä hujahti ihan harakoille, enkä saanut juuri mitään aikaan. Ehkä lomalla voi niinkin päivänsä viettää? Aamurutiineihin on muotoutunut koiran ja kanojen ruokkiminen, munien kerääminen, kukkien ja tomaattien kastelu, pation järjestäminen päiväkuntoon sekä muita ihan tavallisia kotihommia. Aamupalaa nautin yleensä vasta myöhemmin, tänäänkin vasta reilusti yhdentoista jälkeen. Jonka jälkeen jumitin luvattomankin kauan patiolla istuskellen ja parinkin ystävän kanssa puhelimessa rupatellen.

Aika menee salakavalasti ja aivan huimalla vauhdilla ihan vaan möllötellessä. Ihan kuin se menisi vielä nopsempaan kuin silloin kun oikeasti teet jotakin, voiko se olla niin? Lomalla ollessa on iskenyt myös some-ripuli. Termi avattuna kuulostaa lyhykäisyydessään tältä: Some-ripulista kärsivä viettää sosiaalisen median (Facebook, Instagram jne) parissa ihan liian monta "ihan pikaisesti tsekkaan..."- hetkeä. Jopa edellistä oiretta primäärimpänä voidaan havaita, että potilas päivittää lomansa aikana some-tilejään enemmän kuin koko vuoden aikana yhteensä. Hoitomuotoa ei ripuliin ole varsinaisesti kehitetty, mutta monilla oireet vähenevät potilaan palattua työelämään.

Niin, muistittehan, että voitte seurata minua myös Instagramissa, josta löydyn käyttäjänimellä marbemilia. Blogin Facebook- sivulle (joka löytyy täältä) en valitettavasti Instagram kuviani jaa, mutta uudet postaukset löytyy tuolta fb:n kautta helposti sivusta tykkäämällä. :)

Oman maan mansikka...eh, naapurin mansikkamaalta. Naapuri #2 toi mukanaan mansikoita. :)

Arvaattekin nyt jo varmaan, mistä tämän postauksen otsikko? Aika mukavia naapureita meillä. :)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 15. heinäkuuta 2014

KAPPALE KAUNEINTA

Huomenta! Suomen luonto on jotain, mitä on syytä vaalia ja pitää hyvänä. Eilen illalla sitä taas pääsin todistamaan, tällä kertaa veneestä käsin. Ja vain reilun tunnin aikana ihastuin monta monituista kertaa. Kuvat ovat harmi vaan, taas kännykkälaatua... Miten sen kameran mukana kantaminen onkin olevinaan niin työlästä ja haastavaa?

Kappale kauneinta Suomea, yöhön hämärtyvältä vesireitiltä Saimaalta.









Uistelemassa. Ai mää vai? No, ainakin kurkkimassa kauniita maisemia, nuuskuttelemassa vesistön mukanaan tuomia tuoksuja ja pieni salainen toive, jos vaikka norppa olisi utelias ja tulisi meitä morjenstamaan?







Ei näkynyt norppaa, mutta lähes tyyni järven pinta hiveli silmiä, lämmin ilmavirta hyväili kasvoja ja maisemat tuoksuineen rauhoitti järjenjuoksun nauttimaan vain hetkestä. Ohilentävä juotsen tallentui ylläolevaan kuvaan, eikä kotiin tarvinnut aivan tyhjin käsin palata, meillä syödään tänään kalaa. ;)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

MIKÄ KOLAHTAA?

Heissan! Tässäpä sunnuntaiehtoon kunniaksi pari juttua, jotka kolahtavat meikäläiseen tällä hetkellä aika kovaa.



Pellava. Voitaneen luokitella ikivanhaksi keksinnöksi, mutta minulla kesti hieman kauemmin löytää tämä laatutuote. Raahasin toissapäivänä vanhat tuolit uudelle kuistille ja tuskailin niiden kulahtaneita päällisiä. Olin jo kantamassa tuoleja takaisin peräkammariin piiloon, kun sain ainakin omasta mielestä pienen kuningasidean. Tuumasta toimeen ja testaamaan, miltä häälahjaksi saadut pellavapyyhkeet näyttäisi tuoleilla. Ja nehän näytti, ihanilta! Nyt haluan pellavaverhotkin. Sellaiset pitkät, lähes lattiaan ulottuvat. :) Sisustushommelit ovat tuon eteisen osalta vähän jämähtäneet paikoilleen, mutta piakkoin ajattelin laittaa kuvia ennen-jälkeen-nyt meiningillä. Mieli on hieman muuttunut sen suhteen, mitä tilaan hankitaan, joten en ole suinpäin hankintoja mennyt tekemään. Hiljaa hyvä tulee ja ne kuvatkin sitten aikanaan. ;)



Heinäseipäät. Jos pellava on vanha keksintö, niin eipä taida heinäseipäätkään ihan kuuminta uutta olla. Meillä on tuolla vanhassa navetessa ollut vuosikausia heinäseipäitä, ihan toimettomina, reppanat. Olen niitä siellä salaa ihaillut ja nyt sitten viimein sain ensimmäiset seipäät "käyttöön". Meillä kasvaa pihamaat pullollaan elämänlankaa, joka on ihan nätti, mutta koska se kasvaa aina omia aikojaan ja väärässä paikassa, on se aika ärsyttävä. Sitä kasvaa muun muassa pionipenkissä. Tänä kesänä olen antanut sen kasvaa pioneiden takana ja vanhojen keppien jäätyä liian lyhkäisiksi köynnöstävälle elämänlangalle, oli aika etsiä pidemmät kepakot. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Nyt olen kuljeskellut rautakangen kanssa ympäri pihamaata etsiskellen uusia käyttökohteita heinäseipäille. Husu, mikä hupsu! Miksen vaan voisi tyytyä näihin kahteen seipääseen, jotka koristavat pienipenkkiä? Harmillista vain, että pionien paras kukinta alkaa olla jo takanapäin, mutta vielä siellä kukkia on. Ja josko se elämänlanka alkaisi pian kukkia heinäseipäissä?



Patio. Tai ihan vaan ulkoilma. Kirjoittelen tätäkin postausta juuri tuolla sohvalla istuskellen ja nautin ihanan leppoisasta kesäillasta. Miksei aina ole tälläistä? Sisällä ei tule paljoakaan aikaa vietettyä kun kelit ovat näin mahtavat. Patiolle ostettiin loman alkajaisiksi uudet kalusteet, tosin pöytä meiltä vielä uupuu. Pöydän virkaa on nyt toimittanut vanha puinen penkki, joka tavallaan on jollain hassulla tavalla ihan hauskakin. Entisen kaluston pöydästä ei ole apua, sillä ruokailuryhmän pöytä on aivan liian korkea, eikä kyllä taitaisi tuohon mahtuakaan. Kotimme on kokenut aikamoisia muutoksia tässä kevään ja kesän aikana ja haluaisin tehdä näistä uudistuksen alla olleista kohteista erillisiä postauksiaan. Niinkuin tästäkin patiosta. Kun tämä on nyt kuitenkin yksi lempipaikoistani tällä hetkellä, oli se saatava mukaan tähän postaukseenkin. Jospa en kuitenkaan näytä tai kerro aiheesta enempää, niin jää sitten jotain vielä siihen omaan postaukseenkin.



KESÄ! Kolahtaa ja kovasti, sitä nyt on varmaan ihan jonninjoutavaa edes mainita. Minä niin nautin näistä keleistä. Onneksi on vielä kolme viikkoa lomaa jäljellä. Kelit tälläisinä jatkukoon! :)

Mikäs teihin lukijoihin kolahtaa juuri nyt?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 12. heinäkuuta 2014

RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ


#oopsididitagain #newin #bag #baglove #rakkauttaensisilmäyksellä #lisäämyöhemmin 

SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 11. heinäkuuta 2014

RANKKAA RENTOUTUMISTA

"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin"  - JVG feat. Raappana


Moikkamoi evripadi! :) Aika rankkaa tämä lomailu. Kohta on jo ensimmäinen viikko takana ja missä hujauksessa se onkaan mennyt. Hetkittäin tuntuu, ettei varsinainen loma vielä ole alkanutkaan. Toisaalta, enpä ole ennättänyt tylsistyä. Mutten ole ennättänyt bloginkaan pariin, harrastukseni pariin. En, ennen kuin nyt. Ajattelin kertoa pikaisesti, mitä ensimmäiset lomapäivät ovat pitäneet sisällään.

Luvassa ei ole auringossa lötköttämistä, vaikka toki ennätin sunnuntaina hetken nauttia auringostakin. Aktiviteettia on ollut kyllä aivan laidasta laitaan ja ainakin  vielä viikonlopun yli näyttäisi jatkuvan. Ehkä ensi viikolla otan yhden päivän, jolloin nautiskelen vain ja ainoastaan olemisen ihanuudesta, auringosta, lekottelusta, kiireettömyydestä, lomasta. Mutta nyt yksi viikon kohokohtia - käyskentelyä kesäisen Savonlinnan rantamaisemissa Taikan, meidän nuorimman koiran kanssa, jonka jälkeen tutustuttiin johonkin ihan uniikkiin juttuun koko Suomen mittakaavassa. Taika sai sille tärkeää kokemusta kaupunkimiljööstä (bloggaaja myös! :D) seuraavan päivän koiranäyttelyä varten. Ja näkyypä kuvissa vähän rennon kaupunkireissun asuakin, vaikkei tämä mikään asupostaus olekaan. :)






Aihe on tämän blogin sisältöön ehkä hieman ronski ja mietinkin hetken, jättäisinkö sen kokonaan blogin ulkopuolelle? Sitten ajattelin, what the hell, blogihan koskee loppupeleissä pitkälti omaa elämääni ja sitähän tämäkin on. Päättäkää te, hyvät lukijat, onko aihe blogiini sopiva/ sopimaton?

The other side of Lordi - toinen totuus. Näyttely Savonlinnan keskustassa, jonka aiheena on maamme ainokainen Euroviisuvoittaja Lordi. Esillä on yhtyeen esiintymisasuja, lavasteita sekä Tomi Putaansuun taidetta. Osa tauluista on myös kaupan, samoin bändin fanituotteita. Itselle  näyttelyssä vierailu oli täysin uteliaisuuteen perustuva, olihan se nähtävä omin silmin nuo taidokkaasti tehdyt asut. En siis ole mikään Lodri-fani, mutta voisin kyllä suositella visiteeraamaan ko. näyttelyssä, mikäli sillä suunnalla liikutte. Ehdottomana bonuksena täytyy mainita henkilökunta, joka kertoi auliisti puvustoon liittyviä tarinoita, faktaa bändistä ja sen henkilöistä itsestään. Näyttely an avoinna päivittäin 29. heinäkuuta asti.




Näyttely kannattaa tosiaan käydä itse katsomassa. Lipun saa vitosella, joten eipä ole hinnalla pilattu. Henkilökohtaisesti olen aina ihmetellyt taidokkaasti tehtyjä pukuja ja kyllä Putaansuu, joka puvut valmistaa, omaakin huikean talentin! Pukujen näkeminen lähietäisyydeltä varmisti asian. Oli myös samalla mielenkiintoista tosiaan kuulla tekniikoista ja tarvikkeista, joita pukujen valmistukseen on käytetty. Sellainen minä olen, utelias. Uteliaisuus ajoi katsomaan näyttely, eikä kyllä kaduta. Ei tarvitse olla fani, ei tarvite tykätä edes musiikista, uteliaisuus riittää. Vähän erilaista kulttuuria.




No, sitten asiasta kukkaruukkuun. Käytiin tosiaan Taikan ja Martan kanssa jälleen koiranäyttelyssä, mutta siitä taidan kertoilla lyhyesti omassa postauksessaan, samoin "kesälomamatkastamme".  Tänään meillä lämpiää savusauna ensimmäisen kerran tänä kesänä ja vieraitakin on tulossa pienen lauman verran. Valmistelut aloitinkin jo eilen illalla, mutta vielä tekemistä riittää, jotta kaikki on ilta varten valmista.

Ajattelin, että olisi mukava antaa teille vapaus kysyä itsestäni, mutta taidan pelätä, ettei kukaan kysy mitään. Tiedättehän ne postaukset, joissa lukijat saavat esittää kysymyksiä bloggaajalle, joihin hän sitten vastaa yhdessä vastauspostauksessa? En åelännyt Lordin hirviöitä, vaikka hetkittäin niiden silmät näyttikin liikkuvan! Mutta pelkään, ettei kukaan kuitenkaan kysy mitään. Miten hassua?!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 5. heinäkuuta 2014

SE ON LOMA NYT



Heipsankeikkaa! Mitäpä minä kirjoitan itse postaukseen, kun tärkein tuli sanottua jo otsikossa? Minulla alkoi eilen tosiaan loma ja nyt ei tarvitse avata työpaikan ovea kokonaiseen neljään viikkoon, ei ainakaan työnmerkeissä. Tätä on odotettu. Aina edellisestä lomasta lähtien. Nero on se, joka Aurinkomatkojen sloganin on keksinyt! "Ainahan se on mielessä. Loma." :)

Jännä, että kesäkuun surkeudesta huolimatta, sitä on salaa mielessään toivonut ja uskonutkin siihen, että kyllä viimeistään kesäloman koittaessa se kesäkin ihan oikeasti tulee. Ja jos nyt yhtään on ennusteisiin ja iltapäivälehtien hehkutukseen uskominen, niin kesä todellakin saapuu! Ja minullahan ei tosiaankaan ole mitään sitä vastaan, vaikka aurinko porottaisi täydeltä terältä koko neljä viikkoa putkeen. Mieluusti ottaisin ihan rennosti ja viettäisin aikaani vähän auringosta nauttien. Ihmiset aina valittaa, kun on kylmä. Sitten kun on viikon tai kaksi hellettä, taas valitetaan. Minä en, rakastan lämpimiä kelejä! Myönnän, että makuuhuoneen lämpötilan ollessa 30+ hikoilen kuin pieni sika ja nukkuminen hikilammikossa ei aina ole kovin kivaa tai helppoakaan, mutta rakastan lämmintä. En valita.



Ai, mitä lomasuunnitelmia? Olen varmasti koko intternetin tai ainakin blogosfäärin tylsin tyyppi, sillä lomasuunnitelmat ovat aikalailla olemattomat. Talon maalaus vaatii viimeisen silauksen ja eilen mainitsemani "rentoon kesänviettoon tehdyt hankinnat" pitäisi asentaa toimintavalmiuteen, niin sanotusti. Niistä tulette saamaan ihan oman postauksen sitten vähän myöhemmin. Saatamme tehdä yllätysmatkan maamme pääkaupunkiseudulle - Suomenlinna ja Korkeasaari kiinnostaisi, sillä tähän pienehköön ikääni en ole kummassakaan käynyt. Aivan oikein, en ole käynyt edes Korkeasaaressa. Siitä syystä sivistyksessäni lienee mustana ammottava aukko, joka olisi hyvä korjata. Sanotaan vaikka, että ennen eläkeikää nyt ainakin. Ja kun taas aloitin nämä paljastukset, niin samaan hengenvetoon voinen kertoa, että Lontoon kulmatkin taitavat olla tutumpia kuin Helsinki. Ja ei siellä Lontoossakaan montaa paikkaa ole, joihin aivan yksistäni löytäisin. ;) Meillä on kuulemma ihan kaunis pääkaupunki, miksei siihenkin joskus tutustuisi hieman lähemmin? Nämä toteutetaan ensimmäisen lomaviikon aikana, jolloin tuo armaskin lomailee. Sitten voinkin nauttia kolme viikkoa omasta ja auringon seurasta, mitä rennoimmissa tunnelmissa. :D






Mielestäni lomaa on kuitenkin se, ettei ole aikatauluja, ei kiirettä tai pilkuntarkkoja suunnitelmia. Että voi halutessaan vain nauttia elosta ja olosta, vaikka sitten omassa kodissaan tai omalla laiturilla lojuen nauttien auringon paisteesta, kotimaisista mansikosta ja kylmästä juomasta. Tai lähteä ihan extempore sinne minne mieleen juolahtaa. Lomalla ollaan niinkuin halutaan. Se on lomaa, vaikka se voi olla jollekin toiselle aivan muuta kuin minulle. Mutta tälläinen on minun lomani.

Kaikille lomalaisille ihanan lämmintä ja kaikinpuolin kivaa lomaa ja työnraskaanraatajille erinomaista ja rentouttavaa viikonloppua!

Kertokaahan toki, millainen teidän loma on?

(Kuvituksena pionit omasta penkistä poimittuna. :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 3. heinäkuuta 2014

KESÄKUU MENI JO!

No huhhuh! Koko kesäkuun ankeus kulminoituI ehkä juurI sen viimeiseen päivään. Ainakin täällä satoi koko päivän ja sää oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Sää ei saisi olla kaikki kaikessa, mutta jotenkin se nyt vaan latistaa tunnelmaa entisestään.

Tästä piti tuleman katsaus menneeseen kuukauteen, mutta sitten päätinkin toisin. Mitä järkeä on enää märehtiä kaikinpuolin penkin alle mennyttä kuukautta. Toukokuun kesäinen fillis laski lämpötilan mukana kuin lehmän häntä ja kesäfiilis oli nopeasti tipotiessään. Samantien tuntui kuin kesä olisi jo ohi, syksy käsillä ja mieli matala ja maassa. Laiskuus ja saamattomuus iski kuin nyrkki silmään. Ei edes kesän paras juhla eli juhannus, saanut mieltä paremmaksi kuin hetkellisesti. Kymmenestä kesäkuun postauksestakaan ei juuri ole tongittavaa kuukausikatsaukseen. Jotenkin kuukausikatsaukset ovat aina olleet jotenkin laimeita ja suorastaan tilan ja ajan hhaskausta, joten päätänkin tässä kaikessa omassa vallassani, olla enää tekemättä niitä. Mikäli kuitenkin toivotte niitä näkevänne, niin olkaa niin ystävälliset ja kertokaa toki minulle. Ja lohdutuksena, varmasti silloin tällöin näitä katsauksia esimerkiksi suosituimpiin postauksiin tulen edelleen julkaisemaan jatkossakin, silloin tällöin. Mitään aikataulua en enää halua niiden suhteen noudattaa, koska se tuntuu itsestäni turhalle. Tämän postauksen myötä 'kuukausi pähkinänkuoressa' jää historiaan - ainakin toistaiseksi.



Nyt aion keskittyä täysillä tulevaan. Viime päivinä aurinkokin on hieman näyttäytynyt ja haluan vakaasti uskoa, että vielä on kesää jäljellä lämpimien säiden kera. Kummasti se tuo pienikin auringon pilkahdus tuo iloa ja energiaa olemukseen. Huomenna on viimeinen työpäivä kokonaiseen neljään viikkoon, joten pikkuhiljaa alkaa tuo kesälomakin painaa päälle. Tänään tehtiin hieman kesäisiä hankintoja, joten niillekin pitäisi saada loman aikana leppoisaa käyttöä. Eteisremppa on valmis, joskin sisustaminen on hieman vaiheessa, talonmaalaus viimeisiä silauksia vaille valmis. Oikeastaan juuri nyt asiat on aika kivasti. :)

Erittäin ihanaa ja lämmintä heinäkuuta meille kaikille, eikös niin?!









SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 1. heinäkuuta 2014

HAPPY BIRTHDAY NERI

Moi! Tänään piti ihmetellä menneen kuun asioita, mutta enhän voi olla julkaisematta tänään postausta, joka on omistettu parhaalle kaverilleni. Kuukausikatsaus siirtyy siis toiseen kertaan heittämällä...

Tänään tulee kuluneeksi 9-vuotta siitä, kun pikkuruiset ja ruttuiset, vaaleanpunanenäiset vizslapennut saapuivat maailmaan. Pesueessa oli 5 poikaa ja 4 tyttöä. Tässä vaiheessa olin vielä autuaan tietämätön koko asiasta, mutta yksi näistä oli tuleva omaksi kullakseni ja parhaaksi kaverikseni.

Olin jo aikani haikaillut tuollaisen punaruskean koiran perään ja tiesin, ettei sen saaminen olisi aivan helppoa. Vizslojen kanta Suomessa oli tulloin vieläkin pienempi kuin tänä päivänä, joten olin varautunut odottamaan pitkäänkin tuollaisen kaunokaisen saamista. Olin jopa ajatellut, etten välttämättä olisi niin onnekas ollenkaan, että saisin kantaa kainalossani punaruskean ja kultaisen pikkukäärön kotiini ja pitää vielä omanani. Olin kirjoitellut kasvattajille meilejä eikä tilanne siihen aikaan ollut ollenkaan lupaava kannaltani. Sitten se kuitenkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ilmoitus Prisman ilmoitustaululla. Kuvassa kameraa pällisteli vieläsinisilmäiset, vähän ruttuiset, kauniin ruskeat pentuset. Tosiasiassa kuva taisi olla jostain aiemmasta pentueesta, mutta sillä hetkellä maailmani keskittyi täysin tuohon ilmoitukseen ja sellaiset pikkujutut olivat merkityksettömiä. Puhelu kasvattajalle teki minusta maailman onnellisimman ihmisen juurikin sillä hetkellä, kun kuulin, että saisin pentueesta itselleni tyttöpennun, ihan niinkuin olin toivonutkin.



Paljon ollaan Nerin kanssa koettu ja yhdessä eletty. Aina ei kaikki ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta on onneksi selvitty. Elämässä on tapahtunut täydellinen muutos yhteisen taipaleen aikana, mutta kaikki on ollut vain parempaan päin. Lähes 9-vuoden yhteisen taipaleen jälkeen minulla on hyväntuulinen, hassutteleva ja terve vizsla. Ikä ei vielä Nerissä juurikaan näy, joskin vauhti on riehakkaimmista nuoruusvuosista hieman rauhoittunut ja kaikenlainen yleinen sähellys vähentynyt. Leukaan ja kasvoihin on tämän kevään/kesän aikana ilmaantunut hieman valkeita karvoja. Neri innostuu kuitenkin ihan samoista asioista kuin nuorempanakin, leikkii ja seurustelee. Vuosien myötä neidille on kehittynyt melko tarkka omanarvontunto, joten nuoremmat laitetaan yleensä ojennukseen, mutta mikään varsinainen riitapukari ei kuitenkaan ole kyseessä.

Nerin lempijuttuja on syöpöttely (mikä toisinaan aiheuttaa harmaita hiuksia emännälle, joka koittaa pitää huolen aarteensa linjoista) ja kaikki menee  aina vihanneksista hedelmiin ja marjoihin. Ilmeisesti vain oliivit ja Mynthonit ei kelpaa. :D Kulinaaristen nautintojen lisäksi, tämä ruskea nauttii lämpimästä, olipa se sitten auringonpaiste pihamaalla tai sängyssä peiton alla. Vesisateessa hän kuvittelee ilmeisesti kutistuvansa, sillä sadesäällä ei pihalle tunnu olevan asiaa. Eikä pakkasella. Lenkille toki voi noissakin sääolosuhteissa lähteä. Listaan pitäisi varmaan lisätä minut, sillä ollaan kuultu olevamme erottamaton pari. :D




Vizslat ovat yleensä pitkäikäisiä. Pikkuhiljaa on kuitenkin ollut myönnettävä, ettei Neri ole enää 5-vuotias, nuori koira. Toivon kuitenkin, että saan pitää kaverini vielä vuosia ja vuosia. Tänään ei kuitenkaan mietitä tulevaa, sillä tänään eletään tätä päivää.

Rakkaimmat Onnittelut ja pitkää ikää omalle aarteelleni, Nerille!





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM