tiistai 1. heinäkuuta 2014

HAPPY BIRTHDAY NERI

Moi! Tänään piti ihmetellä menneen kuun asioita, mutta enhän voi olla julkaisematta tänään postausta, joka on omistettu parhaalle kaverilleni. Kuukausikatsaus siirtyy siis toiseen kertaan heittämällä...

Tänään tulee kuluneeksi 9-vuotta siitä, kun pikkuruiset ja ruttuiset, vaaleanpunanenäiset vizslapennut saapuivat maailmaan. Pesueessa oli 5 poikaa ja 4 tyttöä. Tässä vaiheessa olin vielä autuaan tietämätön koko asiasta, mutta yksi näistä oli tuleva omaksi kullakseni ja parhaaksi kaverikseni.

Olin jo aikani haikaillut tuollaisen punaruskean koiran perään ja tiesin, ettei sen saaminen olisi aivan helppoa. Vizslojen kanta Suomessa oli tulloin vieläkin pienempi kuin tänä päivänä, joten olin varautunut odottamaan pitkäänkin tuollaisen kaunokaisen saamista. Olin jopa ajatellut, etten välttämättä olisi niin onnekas ollenkaan, että saisin kantaa kainalossani punaruskean ja kultaisen pikkukäärön kotiini ja pitää vielä omanani. Olin kirjoitellut kasvattajille meilejä eikä tilanne siihen aikaan ollut ollenkaan lupaava kannaltani. Sitten se kuitenkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ilmoitus Prisman ilmoitustaululla. Kuvassa kameraa pällisteli vieläsinisilmäiset, vähän ruttuiset, kauniin ruskeat pentuset. Tosiasiassa kuva taisi olla jostain aiemmasta pentueesta, mutta sillä hetkellä maailmani keskittyi täysin tuohon ilmoitukseen ja sellaiset pikkujutut olivat merkityksettömiä. Puhelu kasvattajalle teki minusta maailman onnellisimman ihmisen juurikin sillä hetkellä, kun kuulin, että saisin pentueesta itselleni tyttöpennun, ihan niinkuin olin toivonutkin.



Paljon ollaan Nerin kanssa koettu ja yhdessä eletty. Aina ei kaikki ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kaikesta on onneksi selvitty. Elämässä on tapahtunut täydellinen muutos yhteisen taipaleen aikana, mutta kaikki on ollut vain parempaan päin. Lähes 9-vuoden yhteisen taipaleen jälkeen minulla on hyväntuulinen, hassutteleva ja terve vizsla. Ikä ei vielä Nerissä juurikaan näy, joskin vauhti on riehakkaimmista nuoruusvuosista hieman rauhoittunut ja kaikenlainen yleinen sähellys vähentynyt. Leukaan ja kasvoihin on tämän kevään/kesän aikana ilmaantunut hieman valkeita karvoja. Neri innostuu kuitenkin ihan samoista asioista kuin nuorempanakin, leikkii ja seurustelee. Vuosien myötä neidille on kehittynyt melko tarkka omanarvontunto, joten nuoremmat laitetaan yleensä ojennukseen, mutta mikään varsinainen riitapukari ei kuitenkaan ole kyseessä.

Nerin lempijuttuja on syöpöttely (mikä toisinaan aiheuttaa harmaita hiuksia emännälle, joka koittaa pitää huolen aarteensa linjoista) ja kaikki menee  aina vihanneksista hedelmiin ja marjoihin. Ilmeisesti vain oliivit ja Mynthonit ei kelpaa. :D Kulinaaristen nautintojen lisäksi, tämä ruskea nauttii lämpimästä, olipa se sitten auringonpaiste pihamaalla tai sängyssä peiton alla. Vesisateessa hän kuvittelee ilmeisesti kutistuvansa, sillä sadesäällä ei pihalle tunnu olevan asiaa. Eikä pakkasella. Lenkille toki voi noissakin sääolosuhteissa lähteä. Listaan pitäisi varmaan lisätä minut, sillä ollaan kuultu olevamme erottamaton pari. :D




Vizslat ovat yleensä pitkäikäisiä. Pikkuhiljaa on kuitenkin ollut myönnettävä, ettei Neri ole enää 5-vuotias, nuori koira. Toivon kuitenkin, että saan pitää kaverini vielä vuosia ja vuosia. Tänään ei kuitenkaan mietitä tulevaa, sillä tänään eletään tätä päivää.

Rakkaimmat Onnittelut ja pitkää ikää omalle aarteelleni, Nerille!





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)