sunnuntai 31. elokuuta 2014

AINA ON SYYTÄ JUHLAAN

Eilinen päivä oli ja meni. Meille se oli lauantain lisäksi vuosipäivä, jonka vuoksi halusin järjestää hieman jotain erityistä. Ei mitään suuren suurta, mutta jotain hieman normaaleista lauantai illoista poikkeavaa. Niinpä meillä syötiin kunnollinen illallinen alku- ja jälkiruokineen. Eväät huuhdeltiin alas shampanjalla. Oma suosikkini shampanjan ohella ;) oli ehdottomasti alkuruokana olleet katkarapucocktailit, jonka seuraksi tein vielä tomaattileipää. Olisin helposti voinut siirtyä alkupaloista suoraan jälkiruokaan, varsinkin kun pääruoka ei sitten ollutkaan ihan niin onnistunut....








Menu

Katkarapucocktail ja tomaattileipää
Piripirikanaa ja vihannesröstit
Vanhan ajan vaniljakiisseliä sekä mustikkakiisseliä


Piripirikana ja vihannesröstit eivät vaan olleet mieleeni. Kanasta en voi syyttää itseäni, sillä se oli valmiiksi maustettu, mutta rösteissä yksinkertaisesti epäonnistuin. Yksinkertaisessakin voi epäonnistua... Mukisematta mieskin söi annoksensa, vaikkei tainnut olla ihan hänenkään makuhermoa kutitteleva annos. Onneksi jälkiruoka edes pelasti jotain ja sai hyvän maun taas ruokalijoiden suihin. Ja shampanja - tuskin tarvitsee ääneen sanoa  - harmittavan hyvää. :)

Olen järkeillyt itsekseni, että näistä pienistäkin asioista, kuten yhdessäolon vuosipäivästä, voi ja saa tehdä juhlanaiheen. Eikö se teekin elämästä paljon mukavampaa? Miksi odottaa jotain suurta tapahtuvaksi ennen kuin voi juhlia tai poiketa normaaleista kuvioista? Entä jos tarpeeksi suurta syytä ei tulekaan? Halusin myös samalla viestiä, että välitän ja arvostan yhteistä elämäämme ja yhdessäoloamme. Aivan kuten saatan ostaa ystävälle/vanhemmille/miehelle lahjan ilman "mitään syytä", jos ajattelen saajan ilahtuvan siitä. Ilman pieniä piristysruiskeita, pieniä pyrähdyksiä normaaleista kuvioista, elämä olisi tasapaksua, harmaata ja yksitoikkoista. Aina on syitä ainakin pieneen juhlaan. Eikö vaan?

Mitäs mieltä, onko "kissanristiäisten" juhliminen huippua vai turhuutta?

PS. Kirppiksele lisätty muutamia uusia juttuja ja muutamia hintoja alennettu. Kannattaa tsekata! 













SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 30. elokuuta 2014

SPESIAALI LAUANTAI

Heissan! Elämä on pitänyt kiireisenä. Aika kulkee kuin siivillä ja saatavilla olleet lepohetket on pitänyt käyttää röyhkeästi hyväkseen ihan vaan olemalla. :) Onneksi tänä aamuna sai nukkua lähes kahdeksaan, jonka jälkeen ei enää tietenkään nukuttanut, vaikkei mihinkään tarvinnut lähteä. Onneksi on viikonloppu ja tähän väliin melko ohjelmaton viikonloppu! Tämä päivä on kuitenkin merkitykseltään erityinen ja pitäisikin ruveta valmistelemaan iltaa ihan vain meille kahdelle. Vähän jotain normista poikkeavaa illallista alku- ja jälkiruokineen unohtamatta kuohujuomaa. Pikkuisen sellaista hienostelua. Ja kynttilöitä, tottakai kun illat ovat jo pimenneet. Huokaus, maltan tuskin oottaa... :)


Halusin tulla pikaseen toivottelemaan huippukivaa lauantai iltaa teille ihanille! Lupaan palailla huomenna blogin ääreen paremman(?) postauksen kera ja tarkoituksena olisi myös saada uusia juttuja tuonne kirpparin puolelle. Muuten, oletkos jo käynyt tutustumassa kirppikseen?  Käykäähän ihmeessä ja ostakee pois! Nyt on "mentävää".... Pus ja hal! :)






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 26. elokuuta 2014

BLOGIKIRPPIS

Heissan! Vaikka tällä luukulla onkin ollut hiljaista viikon päivät, en suinkaan ole hylännyt teitä. Päinvastoin, olette olleet mielessä joka päivä! Mutta nyt olen taas tässä ja sain viimein aikaiseksi avata blogikirppiksen! Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä jo huomanneetkin aikoja sitten linkkeihin ilmestyneen "Kirppis" linkin ja nyt sieltä oikeasti löytyy jotakin. Käykäähän ihmeessä kurkkaamassa ja ostakee pois. :) Kirppikselle pääset myös klikkaamalla tästä.



Tässä on viime päivät menneet taas sellaisella vauhdilla, että hirvittää. Siitä blogihiljaisuus. Koitan taas palailla asiaan ja myöskin lisäillä myytäviä kohteita tuonne kirppiksen puolelle. Toivottavasti teillä on lähtenyt viikko mukavasti käyntiin!



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 18. elokuuta 2014

TAIKAA ILMASSA

Oikein mukavaa ja onnistunutta alkanutta viikkoa! Tänään muistellaan vielä viime perjantaita ja Taikalinna-showta, jota oltiin miehen kanssa seuraamassa Savonlinnan Olavinlinnassa. Taikashow oli osa kaksipäiväistä Taikaa & taistelua- tapahtumaa, jossa toisena päivänä oli vuorossa Boxing Night- nyrkkeilyilta. Tapahtuma järjestettiin toista kertaa ja huipentui lauantai-illan matsiin, jossa Eva Wahlström puolusti EM-titteliään voitokkaasti.

"...he shot me down, bang bang..."

Pete Poskiparta on paitsi taitava, mutta myös hauska mentalisti


Meillä siis oli liput kuitenkin perjantaille Taikalinnaan. Jo viime vuonna halusin päästä ällistelemään taikuutta omin silmin paikan päälle, mutten päässyt. Tänä vuonna asia korjattiin ja pikkutytön tavoin olin oikein innoissani. Olipa paikalle eksynyt myös muutama muukin utelias ja jopa pari julkkistakin. Kolme tuntisen shown aikana lavalla nähtiin Noora Karman lisäksi Pete Poskiparta, kahlekuningas Jari Tapanainen sekä laulusta vastannut Saara Aalto. Avustajia unohtamatta, joita noukittiin myös yleisön joukosta.

Show oli kaikinpuolin viihdyttävä. Linnan muurit kätkivät sisäänsä taikuutta, hauskuutta ja jännitystäkin. Nooran yleisöstä poimimat avustajat kokivat varmasti muita jännittävämpiä hetkiä osallistuessaan temppuhin. Enpä itse saattaisi suostua jalkajousen eteen tuosta noin vaan "kylmiltään" katsomosta... Eniten mieltäni jäi askarruttamaan temput, joissa luettiin ajatuksia. Miten, miten ja miten joku voi "tietää" ketä joku ajattelee, minne haluaisi matkustaa tai minä vuonna jonkun ventovieraan äiti on syntynyt? Ei mahdu meikäläisen ymmärrykseen. Toisaalta, jos osaisin vastata noihin, olisin varmaan muissa hommissa kuin mitä nyt leipätyökseni teen. ;)


Noora Karma ampuu jalkajousella

Jari Tapanainen kuumissa tunnelmissa

Saara Aalto
Shown aikana sain myös huomata, ettei miekannieleminen ole mun juttu. Tai sen paremmin sen katsominen. Pystyn niin elävästi kuvittelemaan terän kitusiini, etten pystynyt katsomaan kuin lopputuloksen. Ajatelkaa nyt, miltä puolimetriä terästä ruokatorvessa tuntuisi? Juu ei! Samoin kahleissa, pakkopaidassa, viiden kilon punnus kaulassa, pää alaspäin roikkuminen ei onnistuisi itseltäni. Noin viiden (?) metrin korkeus olisi jo yksinään ihan tarpeeksi haastava! Tätä sentään pystyin seuraamaan vaivatta.

Jari Tapanainen nousemassa kahleissa korkeuksiin.

Myös Saara Aalto yllätti positiivisesti, vaikka olin jo aiemmin kuullut hänen lauluaan. Asut ihastuttivat tottakai, mutta myös monipuolinen ääniala ja keijumainen olemus sattuivat omaan makuuni. Ja kaikenkaikkiaan Olavinlinna antoi kyllä mahtavat puitteet tämänkaltaiselle tapahtumalle. Pieniä teknisiä ongelmia lukuunottamatta show oli mielestäni hyvin onnnistunut ja sopiva kaikenikäisille. Myötähäpeää aiheutti kuitenkin hyvin mukana olleen yleisön joukosta hätäisimpien poistuminen ennen kuin esitys oli kokonaan ohi. Jotain tapoja, hei. Esiintyjäkaarti kutsui vielä halukkaat kanssaan linnan laiturista lähtevälle kuutamoristeilylle, jonka jouduimme jättämään väliin, mikä harmi! Nyt innolla odottelemaan, josko ensi vuonna olisi uudet kujeet? Ja josko ensi vuonna olisi liput myös sinne Boxing Nightiin?





Onko siellä ketään paikalla olleita tai jossain muualla vastaavanlaisessa tapahtumassa käyneitä? Mitäs sanotte asiaan?



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 17. elokuuta 2014

HAAVEILLEN

Niin tämä päivä on menny - haaveillen. Haaveilin jopa, että blogipostaus syntyisi ajatuksen voimalla... Ei tuntunut tapahtuvan, kumma juttu! No  mutta, olen hirvittävän iloinen ja innoissani siitä, että viime päivinä blogini on saanut uusia lukijoita ja kommenttiboksissakin on päästy jutun juureen kiinni. Jotain on ilmeisesti jollain ihmeellä onnistunut tässäkin blogissa. Olen nöyrän kiitollinen blogini saamasta huomiosta keskuudessanne. Kiitos, kiitos, kiitos! Uskokaa tai älkää, mutta teillä ja kommenteillanne on enempi merkitystä minulle kuin uskottekaan. :)

Perjantai iltana oltiin miehen kanssa seuraamassa Noora Karman taikashowta Savonlinnassa ja siitä on tulossa lähipäivinä oma postauksensa. Ei ollut ollenkaan hullumpi tapa viettää perjantai - tai mitä tahansa - iltaa. Mutta palataan siihen piakkoin. 

Kuten tuossa jo totesin, on päivä mennyt haaveillessa. Heti aamupalan päätteeksi eksyin kuolaamaan laukkuja. Mitenkä yllättävää sekin nyt sitten on? Olen koittanut uusia laukkukokoelmaani kohti kestävämpiä ja laadukkaampia ratkaisuja ja olenkin onnistunut haalimaan itselleni muutaman. Pikkuhiljaa olen kuitenkin herännyt siihen, että iltalaukku minulta uupuu käytännössä kokonaan. Mutta ei huolta ihanat lukijat, onhan minulla jo sellainen kiikarissa (tai oikeammin kaksi)! Ajatus on muhinut jo alkukesästä takaraivossani, enkä tunnu pääsevän siitä yli.. Jompi kumpi näistä on siis hankintalistalla, kunhan vaan saan itselleni selväksi kumman kaa haluan matkaani jatkaa. Onko se Louis Vuittonin Eva vai Favorite?





Toinen päähäni syöpynyt laukku-unelma on edelleen Givenchyn Antigona. Vuodatin rakkauttani laukkuun jo ainakin täällä. Tunteet eivät ole valitettavasti viilenneet vaan tuo kaunokainen kummittelee mielessäni tuon tuosta. Haaveena onkin, että saisin kotiuttaa unelmani mustana kultaisilla metalliosilla. Musta on aina musta, se ei koskaan vanhene eikä poistu muodista. Ja mustana tämä unelma on saavutettavissa, vaikka se nyt hetken voi viedäkin. Tässäpä vielä se kaunokainen. Olen vaan ihan myyty tälle mallille, ei voi mitään...

kuva: net-a-porter

Laukkujen lisäksi haaveilin myös kukkapenkkien ehostavan itse itsensä. Suunnittelin vähän pihauudistuksia ja tuskailin samalla, miksei suunnitelmat toteudu yhtä helposti kuin ne syntyvät? Pation vieressä oleva kukkapenkki vaatisi uusia kukkia koiranpentujen viime kesänä kitkemien tilalle. Samalla ajattelin kaivaa kukkapenkin eteen vesiaiheen, joka on tämän kesän viettänyt kuivillaan varaston perukoilla... Ainakin näitä haluaisin ensi kesänä katsella omassa pihassani.

kuva: viherpeukalot
Liljoja, tulppaaneita, kurjenmiekkoja... Voisin sanoa rakastavani niitä. Ja kattokaa nyt, miten kauniita nuo ovat! Oma viherpeukaloni on vaan sen verran taidoton, että ei ole mitään takeita, että suunnitelmani toteutuisi. Mutta jospa ainakin yritän? Eli ensi kesää ootellessa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 14. elokuuta 2014

USKOTKO TAIKUUTEEN?

Muistatteko kun ennen oli myynnissä lapsille taikurin tarvikkeita? Muistan, että luokkatoverillani oli sellainen. Sen sisältö oli mielenkiintoinen, mutta vain siihen asti kunnes se oli läpikoluttu ja temppujen salaisuus paljastunut. Mutta sitä ennen taikuus oli taikuutta.

"Oikea taikuus" on hieman monimutkaisempaa kuin nuo lasten taikalaatikoiden sisällöt. Oma suhtautumiseni taikuuteen on varovaisen avoin. En niinkään usko varsinaiseen  taikuuteen tai yliluonnolliseen, vaikka ajatus kiehtookin, mutta uskon ihmismielen tuntevan voivan saada aikaan illuusion taikuudesta. Joku voisi sanoa sitä huijaamiseksi ja toteutustapoja lieneekin monia - toiset taidokaampia kuin toiset. Muistan seuranneeni innolla mm. David Copperfieldin ohjelmaa, Paul McKennaa ja sittemmin myös Chris Angelia sekä Maikkarilla pyörinyttä Noora Karman ohjelmaa. Televisio ja sen mukanaan tuoma tekniikka mahdollistaa paljon, mutta miltä temput livenä näyttäisi?

kuva: www.taikaajataistelua.fi


Nyt aionkin avata silmäni taikuudelle, sillä tulevana perjantaina Savonlinnan Olavinlinna muuttuu Taikalinnaksi. Keskiaikaisen linnan näyttämöllä ihmisiä ihmetyttävät Noora Karman lisäksi mentalisti Pete Poskiparta ja kahlekuningas Jari Tapanainen. Mukana lavalla on myös laulaja Saara Aalto, jonka kaunis ääni sopinee linnan ja taikuideen puitteisiin ainakin kuin nenä päähän. Taikalinna on Olavinlinnassa nyt toista kertaa ja viimein pääsen itsekin sen näkemään! Odotan innolla hienoa ja viihdyttävää showta! Ainahan ihmiset ovat halunneet "leipää ja sirkushuveja".

Vaikka taikuus on ehkä epätodellista, niin jos et osaa selittää näkemääsi, eikö sen voi luokitella taikuudeksi? ;)

Taikalinna on osa kaksipäiväistä Taikaa & Taistelua- tapahtumaa. Perjantaina 15.8. Taikalinna, lauantaina 16.8. Boxing Night, jonka pääotteluna Eva Wahlström puolustaa EM- titteliään.



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


tiistai 12. elokuuta 2014

"JOS METSÄÄN HALUAT MENNÄ NYT"

Olen pariin otteeseen muistanut kirjoittaa aiheesta maalaistunut kaupunkilainen. Näissä postauksissa olen lähinnä intoutunut miettimään maalaiselämän hyviä ja huonoja puolia verrattuna urbaaniin elinympäristöön. Nyt se lienee taas paikallaan.

Tämän postauksen innoittajana on karhu. Se pörröinen, ruskea nelijalkainen, joka kaiken lisäksi on jotenkin hyvinkin hellyttävän näköinen. Mutta joka kuitenkin on peto. Kaupunkiin karhuja ei eksynyt ja sitä miettikin, miten siistiä olisi nähdä karhu luonnossa. No olisihan se. Nyt kun mahdollisuus on kuitenkin ihan erilailla konkreettinen, onkin alkanut mennä pupu pöksyyn. Kieltämättä suhtaudun hieman ristiriitaisin tuntein siihen, että karhu on lampsinut muutaman kymmenen metrin päästä kotiovesta. Jälkiä on pihamme viereisellä pellolla, lenkkireittieni varrella ja onpa nalle jäänyt riistakameraankin.






No, en välttämättä halua törmätä tähän otukseen iltalenkillä.  Vaikka se on kuinka söpö. Vaikkei karhu lähtökohtaisesti ihmisen kimppuun tulekaan, niin onhan siinä ihmisolennolla melko olemattomat mahdollisuudet, mikäli karhu jostain syystä kuitenkin kimpaantuu. En silti jätä iltalenkille lähtemättä. Että tälläistä tänään. :)

(Kuvien karhuja pääsin ihastelemaan turvallisesti Korkeasaaressa viime kuussa.)



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 10. elokuuta 2014

MUSTAA JA VALKOISTA

Moikkaa! Facebookissa blogia seuraavat tietävätkin jo, että lupasin tälle illalle asukuvia. Nyt kun olen kesän aikana liikkunut muuallakin kuin omalla tontilla ja työmatkoja, niin haluan avata teille hieman omaa tyyliäni. Aika-ajoin näihin aina intaannun. Tässä asussa kävin toivottamassa veljelleni turvallista kotimatkaa Savonlinnasta Lontooseen reilu viikko sitten. Viihdyin asussa sekä minulle poikkeuksellisessa punaisessa huulipunassa oikein mukavasti. Mieheni tosin luuli minun saaneen jonkin myrkytyksen, jonka seurauksena huuleni olivat kirkuvan punaiset...



Laukun käsikahvat hieman riitelee muuten mustavalkoisen yhdistelmän kanssa, mutta päätin ottaa asun kaveriksi vaalean laukun keventämään asua, mustan laukun sijaan. Välttelen kesäaikaan liian mustia asuja, varsinkin päiväaikaan. Vaikka kokonaisuus on mielestäni vähän ristiriitainen, niin silti se on itselleni mieluinen. Ehkä se on sopivasti ristiriitainen, kuten kantajansakin? Tekonahkahame, kaulakoru ja punainen huulipuna tuovat särmää, valkoiset kiilakorkokengät ja vaalea laukku pehmentävät kokonaisuutta. Nuttura on vaan  mielestäni ihan eriparia kaiken muun kanssa, mutta jollain kummalla tavalla se mielestäni sopii silti.



Kesä on monella tavalla ihanaa aikaa. Loistavan vuodenajan siitä tekee myös se, että voi pukeutua talviaikaa paljon monipuolisemmin. Asukuvat ei ole blogini varsinainen  juttu, mutta montakohan asukuvaa blogissani on talviaikaan nähty? Niin. Ei montaa. Pakkanen ei anna paljon valinnan vapautta pukeutumisen suhteen - ei ainakaan minun mielikuvituksella ja lämmöntuotannolla! Kesäaikaan pääsee valloilleen aivan toisenlainen pukeutuja - monipuolinen, kokeileva, siisti, rento... Vuodenaikoja yhdistää yksi ominaisuus ja se on mukavuudenhalu. Vaatteiden ja kenkien on oltava mukavia, muuten ei tule mittään.

Nämä kuvat nähtyäni tajusin, etten ole käynyt kampaajalla...eh, ilkeänkö edes myöntää...marraskuun jälkeen. Alla olevassa kuvassa hiukseni näyttävät harmailta! Apua. Ja latvoista ei nyt sitten edes puhuta. Varasinkin eilen illalla ajan sekä kampaajalle että lash visualistille (mikä heidän nimike on suomeksi??). Olen ollut kynnetön ja ripsetön jo kuukausia ja töihin palattua aloin oitis kaivata ripsiä. Omat ripsenikin ovat ihan ok, jos niihin vaan viitsii sutia satakaksi kerrosta ripsiväriä, mutta koska olen  epäaamuihminen, enkä jaksa herätä tarpeeksi ajoissa aamuisin, on tuo ehostautumisen laita aina vähän niin ja näin. Jotenkin on kuitenkin selvittävä luomuripsillä vielä puolitoista viikkoa...




pusero Seppälä // hame Lontoon reissuiltani New Look // kengät Brandos // laukku LV second hand

Mitäs tykkäätte asusta?

PS. onko olemassa jotain automaattia, joka arpoisi postaukselle nimiä? tämäkin postaus olisi sellaista kaivannut, koska bloggajan mielikuvitus ei tuota kovin hääppöisiä otsikoita...



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 7. elokuuta 2014

LOMA MENI JO (ja sitä on vaikee ymmärtää)

Sain hassun idean kirjoittaa postauksen omalla murteellani ja aion nyt toteuttaa sen. Ihan vaan koemielessä, miltä se kuulostaisi, jos postaukset olisivat savoksi? Omalla omituisella kielelläni. Pahoitteluni niille lukijoille, jotka käyttävät google- kääntäjää, sillä käännöksestä ei varmasti tule saamaan minkäänlaista tolkkua. Pahoitteluni myös kaikille niille lukijoille, joiden mielestä idea on muuten vaan aivan totaalisen älytön. :)

Moikka! Ihana heinäkuu on kääntyny elokuuks jo aikoja sitte ja arki on astunut takas kuvioihin. Loma on lusittu. Oon ollu viime päivät jotenkin väsynyt, lomaltapaluu on kai rankkaa? Piti ihan alkajaisiks kahtoa, mitä ja millon oon viimeks kirjotellu täälä blogissa, kun olin senkii ihan autuaasti unohtanu. Samalla aattelin, että tekis mieli vielä roikkuu vähän loman reunassa kiini ja kertoilla vielä viime viikonlopusta.

Lauantaina ajeltiin Nerin kaa Klaukkalaan, missä kokoonnuttiin tapaamaan kasvattajan luona Nerin sukulaisia. Treffeistä on jo tullu jokavuotinen traditio ja joka kerta sielä on yhtä kivaa tavata muita saman rotusia (eli Unkarin vizsloja) ihmisineen, vaihtaa kuulumisia ja katella koiria. Harmi kyllä, kuvissa ei ollu paljoo kehumista eikä jakamista tänä vuonna. Kaiken kukkuraks muistikortista loppu tilat ihan ennen aikojaan.

Neri vasemmalla EDIT: oikealla kieli poskessa :D


Sunnuntaina Saimaalla.

Sunnuntai oli sitte se vihoviimenen päivä ennen töihin paluuta. Mite se neljä viikkoo voi mennä niin mahottoman sukkelaan? Sain onneks nauttia ihan huikeista keleistä, kesä suorastaan helli, vaikka välilä joutu ihan hikkee pyyhkiä. :D Kaiken kaikkiaan oli niin mahtava kesäloma, et helposti voisin väittää sen olleen yks parhaista (vaikka penskana ollessa kesät tuntu kyllä paljon pitemmiltä ja ne oli AINA lämpimiä). Nautin kyllä ihan  täysilä kahesta edellisestäkin kesästä, jotka vietin käytännössä koiranpentuja hoijellen, mut tän kesän sain pyhittää ihan itelleni, mennä ja tulla paljon vapaammin, ilman pentushowta. Eka viikko armaan kaa yhtäaikaa lomalla ja sit vielä kolome viikkoo ihan itekseen miehen palattua jo töihi. Saatoin ehkä pikkusen jopa laiskotella sinä aikana. :)

Sunnuntaina suunnattiin kuitenkin vesille, muka hellettä pakoon. Rantauduttiin ihanalle luonnonmuokkaamalle hiekkarannalle. Uitiin, kärtsättiin evääksi makkaraa ja nautiskeltiin. Yks parhaita tapoja viettää lämmintä kesäpäivää! Paluumatkalla saatiin vielä jälkiruokakahvitkin tuttujen kesämökillä.

Eväitä käristeltiin perinteisellä hiiligrillillä kuumalla hiekalla, luonnonmuovaamalla rannalla.
...


Nyt tuntuu, et ois hirveesti asiaa kerrottavana, kun ei oo ollu kovin reaaliaikasta tää miun postailutahti. Ootettavissa siis on paluu menneisyyteen, mut siitähä on paljon helpompi kirjottaakkin kun tulevaisuudesta, hehheh. Vaikka omaa blogiani laiminlöinkin, lueskelin aika aktiivisesti omia suosikkiblogejani ja ne sai kyllä taas miettimään. Ensinnäkin, miten harmittavaa oli, jos uutta postausta ei ollukkaan. Eli vilpittömimmät pahoittelut niille uskollisille lukijoille, jotka ootte jaksaneet blogissani vierailla, vaikka ootte välillä varmasti pettyneet kun se yks ja sama postaus vaan on ja pysyy, ei uutta luettavaa. Tiijän, se saattaa jopa vähän ärsyttää. Toiseks, oon taas joutunu pohtimaan niitä upeita blogeja luettuani, et kuka oikeesti jaksaa tätä miun blogia lueskella? Useimmat omista suosikeistanikin on jo ns. isoja blogeja. Niissä on ammattimaisesti otetut kuvat ja tekstit on aina niin kekseliäitä ja - noh, ammattimaisia nekkii. Ja niillä bloggaajilla riittää aina asiaa, ne ei koskaan kuulosta tylsältä. Ajatukset ja teksti soljuu. Ja ne kuvat on toinen toistaan kauniimpia. Ja postaustahti on vähän jottain toista kuin omani. Sitä tuntee ittensä jotenkin pieneks niiden rinnalla ja tottahan se on, että painitaan ihan eri sarjoissa. Sitä pitäis jotenkin erottua tässä viidakossa. Se, että miulta puuttuu kokonaan tästä touhusta se punanen lanka, ei varmaan auta asiaa? Lukijoitten on ehkä hankala löytää tietään tänne, kun en jaksa keskittyy selkeesti yhteen tiettyyn asiaan vaan poukkoilen levottomana asiasta toiseen ja kukkaruukusta kanan kasvatukseen? Mut sellanen mie vähän olen. Pitäskö kangistuu kaavoihin ja koittaa tehä asiaa sellasesta, josta just miulla ei ole mittään kerrottavaa? Siihen vois loppua iteltäni koko tämä touhu. Kapinahengessä, kaikkia hyvän blogin tunnusmerkkejä vastaan, kirjottelen vastakin itelleni tärkeistä jutuista. Omasta elämästä. Moni asia voi sen takia jäähä haaveeks, mut ainakin tein niinku parhaaks näin! Ja ainakin tein blogistani "oman kuvani".




Kotona täytettyjä patonkeja (itsetehdyillä kastikkeilla) ja lomanlopettajaisskumpat :P


Vaikka tässä nyt oon paasannu jo ummet ja lammet, että haluan blogini olevan omannäköseni, niin se ei sulje pois sitä faktaa, että kaikki kommentit, palautteet, toiveet ja mitä ikinä keksittekin, on enempi kuin tervetulleita! Lupaan vastata jokaikiseen ja olisin hyvin kiitollinen. Keskustelu teijän lukijoiden kanssa tekisi tästä vielä mielekkäämpää kuin mitä se nyt on.

Tykkäättekö lukea kirjakielellä kirjoitettua vai persoonallisesti omalla puhekielllä kirjoitettuja blogeja? Kertokaahan, kiitos nam! :)

perjantai 1. elokuuta 2014

KAIKKI HYVIN LOMALAISELLA




Kaikki hyvin lomalaisella. Mitä ihania päiviä olenkaan saanut viettää! Säärintamalla on ollut jotain ihan huippua menossa, enkä parempia kelejä olisi voinut lomalleni toivoa. Viime päivinä olen saanut viettää aikaa koko perheen kanssa ja myös Lontoon-veikka on ollut Suomessa lomailemessa. Olen hengaillut (ja vähän shoppaillutkin) kaupungilla, ollut vesillä ja eväsretkillä, mökkeillyt, uinut, nauttinut kesäisestä kotimaasta. Olen syönyt ja pakastanut mansikoita, pinonnut polttopuita, maalannut taloja ja pyykinkuivaustelineen (sain viimein "oikean" pyykinkuivaustelineen pihamaan laitaan), seurannut lintujen puuhastelua pihapiirissä ja torin laidalla. Olen myös ihmetellyt karhun jälkiä lenkkireittini varrella sekä siilin ja oravien elämää vanhempieni pihassa. Olen koittanut seurustella ja ystävystyä omien, lähimunantuottajien eli kanojemme kanssa. Havainto: Vaikuttavat viihtyvän paremmin toistensa kuin meikäläisen seurassa...






Olen istunut terasseilla, kuljeskellut puistoissa ja rannoilla, seuraillut ihmisiä, heidän tyylejään ja touhujaan. Olen nauttinut kylmistä juomista. Olen avartanut maailmankatsomustani kulttuurin parissa - sanoisinko, että melko laajalla kirjolla aina Lordi- näyttelystä kesäteatterin kautta oopperaan. Olen syönyt lörtsyn torilla, joka on joka kesän ns. pakollinen, mutta herkullinen traditio (ja tämän sanottuani mieleni halajaa toista...). Olen nauttinut säästä, hyvistä juomista ja herkullisista syömisistä, olen nauttinut olosta ja elosta. Olen tehnyt paljon kaikenlaista ja toisaalta, ollut tekemättä mitään.

Puumala, näkymiä ravintola Sataman terassilta.

Pyhän Olavin juhla, Savonlinna 375 vuotta.






Tulipa tässä samalla tälläinen pikkuinen blogilomakin, ihan suunnittelematon sellainen. Voisin pyydellä hilajaisuutta anteeksi, mutta miksi pahoitella sitä, että olen viettänyt aikaani parhaalla mahdollisella tavalla? Kesä on valitettavasti vain kerran vuodessa ja talven pimeinä iltoina malttaa taas istua bloginkin parissa paljon paremmin (mikäli kaamosmasennukselta kykenee...? ;). Parannusta asiaan tullee kuitenkin jo talveakin ennempään, sillä niin ihanaa kuin lomailu onkin, alkaa loma olla taputeltu. Puhun nyt siis siitä lomasta joka on sieltä leipätyöstä. Jonneka en ole rehellisesti kaivannut neljän viikon aikana kertaakaan, enkä olisi ollenkaan pahoillani, jos lomaa olisi vielä pari viikkoa ainakin jäljellä. Töihin paluu merkitsee kuitenkin arkeen ja tietynlaiseen rytmiin palaamista, joten ehkäpä ne menotkin hieman vähenevät ja blogihetkille löytyy taas aikaa ja sitä innostusta.





Muun muassa näin olen aikaani viettänyt. Toivottavasti olette saaneet nauttia yhtä mukavista hetkistä ? Huomenna veljeni palaa Lontooseen, mutta olisi vielä tarkoitus viettää päivää yhdessä, joten huomenna taas nokka kohti Savonlinnaa. Lauantaina määränpäänäni on Klaukkala, joten tienpäällä saan istua viimeisen lomaviikonlopun.  Toivottelen varmuudeksi jo hyvät viikonloput! :)



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM