tiistai 30. syyskuuta 2014

INSPIRAATIO: TA METSÄSTÄMÄSSÄ

Niin, niinkin voi käydä. Että inspiraatiota ei löydykään. Tai jos sentään on inspiraatio, muttei motivaatiota! Kuulostaa aika kamalalta, mutta siitä minä kärsin. Taas. Lähes joka syksy törmään tähän samaan asiaan ja yhtälailla joka syksy, se tuntuu yhtä ylitsepääsemättömältä ja vaikealta. Keksin heti vaikka kuinka monta muuta sijaistoimintoa, joita voin suorittaa ohittaakseni sen, mikä on kuitenkin tehtävä. Kesä olisi laitettava pois...

Vaikka olenkin nauttinut suunnattomasti kauniista ja aurinkoisista syyspäivistä, kellastuvista lehdistä ja kauniista syksyisestä maisemasta, se on jotenkin niin haikeaa. Lämmin loppuu, tulee pakkaset ja pimeys. Kesäkengät röntsöttävät eteisen lattialla toimettomina. Ne pitäisi laittaa pois, samoin kesävaatteet. Voiko vuodenaikoja huijata jättämällä ne esille, kaikesta huolimatta? Jos talvi ei tulisikaan?



Samalla kun koitan potkia itseäni kesävaatteiden ja -kenkien talvisäilöntään, mietin lähes kauhulla sitä pikkuhiljaa kasvanutta vuorta, joka olisi toimitettava johonkin. Johonkin on tässä tapauksessa yhtä kuin pois omista nurkista. Pitämättömiä vaatteita, kenkiä ja käytöstä poisjääneitä laukkuja on salakavalasti jäänyt hyllyille, kirppiskasseihin ja laatikoihin. Johonkin ne pitäisi toimittaa.  Todennäköisesti kukaan muu ei sitä puolestani tee. Missä on inspiraatio? Entä motivaatio?!!

Mistä te saatte motivaatiota arjen pikkuaskareisiin?

Syksyn kauniit päivät ovat toisaalta inspiroineet keräämään karpaloita. Olette ehkä kuulleet karpalovillityksestäni ihan riittävästi jo aiemmissa postauksissa, mutta todetaan nyt vielä, että mopo on karannut niiden suhteen ihan käsistä. Voisi kai aikaansa kyllä huonomminkin käyttää kuin suolla päälaellaan? :D

PS. Blogikirppis sulkeutuu tältä erää tämän viikon torstaina eli viimeiset hetket alkavat ovat käsillä. Ota reippaasti yhteyttä, mikäli voit tarjota uuden kodin sitä tarvitsevalle.







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

KARVAKAMUT KYLÄSSÄ

Huh, viikonloppu alkaa jälleen kerran olla ohitse. Ei tämä kyllä oikeasti ollut ollenkaan rankka viikonloppu, joten 'huh' on ihan väärä sanavalinta. Viikonloppuun mahtui runsaasti ulkoilua ja  mukavia hetkiä. Kaikkein mukavinta viikonloppu oli varmaankin karvakamujen mielestä, sillä ajokoirat pääsivät omiin hommiinsa metsään ja Nerille saapui kavereita kylään. Tällä kertaa mukana oli myös uusi, minikokoinen tuttavuus. :)






Valloittava pikkuherra, joka rakastui Neriin korviaan myöten. Reippaasti hän seurasi meitä myös suolle sekä useamman kilometrin meillekkin aika vaikeakulkuisessa maastossa. Vain vaikeimmissa paikoissa autettiin hieman ottamalla syliin.

Nämä pojatovat vielä nuoria koltiaisia, mutta on aina ihana nähdä, että vanhakin vielä välillä nuortuu ja innostuu ihan leikkimään. Neri kun on jo yhdeksän vuotias. Hyvässä kunnossahan se kaiken kaikkiaan on ja toivonkin uskon, että yhteisiä vuosia olisi vielä useita edessä.




Viikonlopun yksi iloisista asioista oli uusi läppäri ja siitä tulette nyt varmaan kuulemaan hetken kuluttua lisää. Joko nyt tekniset ongelmani olisi selätetty? Jos ei, niin sitten en ala ollenkaan! Olen nyt tässä muutaman tunnin koittanut tutustua uuteen ystävääni. Katsotaan, miten yhteistyö alkaa sujumaan? Ensimmäinen yhteistyö alkaa olla pulkassa tämän postauksen myötä. :)

Ihanaa uuden viikon alkua ruutujen toiselle puolelle!





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 27. syyskuuta 2014

TULIN VAAN

sanomaan, että:


VEGESIPSIT

Hei lauantaita! Ihana sää täällä meidän nurkilla ainakin, joskin hieman tuulinen. Ei haittaa, aurinko kuitenkin paisteloo mukavasti. :)

Tämä ei ole ihan perinteinen ruokapostaus ja jouduinkin miettimään tähän lisättäviä tunnisteita ihan hetken aikaa, mutta päätin silti tägätä tämän myös ruualla. Syötäväksihän vegesipsit noin lähtökohtiasesti ainakin on tarkoitettu. Näin olen ymmärtänyt. Miksi sitten tunnisteena on myös koti? Se selviää pian!



Ostin eilen aamulla töihin mennessä aamupalaksi jugurttijuoman ja koska mieleni teki myös jotain suolaista, nappasin silmiini osuneen vegesipsipussin matkaani. En malttanut odottaa, että pääsen sisällön kimppuun. Kun viimein sain pussin auki ja ensimmäisen sipsin suuhuni, oli pettymys aivan totaalinen! Järkyttävän makuisia, piste. Siihen jäi se kulinaarinen nautinto. Nuuhkaisin pussin sisältöä ja mieleeni tuli vedessä jonkinaikaa lionneet, märät lehdet. Olisin siis yhtä hyvin voinut käydä pihalta keräämässä puista pudonneita lehtiä ja pistellä niitä poskeeni. Yäk. Maistatin näitä herkkuja myös työkavereilla ja jopa tutummilla asiakkailla, eikä kukaan näihin tykästynyt - päinvastoin. Näin irvistelyä, sain "hyihitto"- kommentteja ja joku jopa sylkäisi suustaan vähän maistetun sipsin roskiin. Joko me ollaan koko porukka sivistymättömiä tollikoita tai sitten sipsit tosiaan olivat pahoja. Epäilen viime mainittua.





Heitin pussin jo kerran roskiin työpaikalla, mutta noukinkin sen sieltä pois. Mieleeni juolahti, että jos ei ne kelpaa syötäväksi, niin ehkäpä niistä saisi kivan syksyisen koristeen? Toki ajattelin myös sitä reilua kahta euroa, jonka pussi kustansi, haha. Niinpä vegesipseistä tulikin syyskoriste olohuoneeseen, vaikkakin niitä tarvitsisi tähän astiaan toisen pussillisen... Juu, ei. En enää koskaan osta vegesipsejä. En syötäväksi, en koristeeksi tai miksikään muuksikaan. Valitettavasti en voi suositella näitä kenellekään - ainakaan elintarvikekäyttöön. Jos joku haluaa kopsata sisustusideani, niin se on vapaasti käytettävissä. Voi tosin olla, että jotain tälläisiä saa ostettua nimenomaan sisustuskäyttöön tarkoitettuna ja halvempaan hintaan, siitä en tiedä?


Onko teillä yhtä surkeita kokemuksia? Jos ei juuri näistä niin jostain muusta, jonka olette odottaneet olevan hyvää ja herkullista? Toki saa koristeideaanikin kehua/haukkua. :)









SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

perjantai 26. syyskuuta 2014

PÄIVÄ KORKEASAARESSA

Hellurei! Kuten mukanaolleet ovat saaneet todistaa, jäi viime viikon ihkaensimmäinen virallinen arkistosta- postaus tekemättä! Vaikka nolona tästä olenkin, niin päätin siirtää julkaisun aina seuraavaan torstaihin (joka venyi nyt perjantaihin...) saakka - kun nyt näihin teemapäiviin kerta läksin. Teematiistai ja teematorstai, niinhän se meni. Kesäisissä fiiliksissä mennään tässäkin arkistonaarteessa, mutta mikäs siinä, jotenkin lohduttaa syyspäivänä. Ja koska tämä on nyt se ensimmäinen virallinen arkistopostaus, joka on vaan syystä tai toisesta jäänyt julkaisematta aiemmin, otan oikeudekseni muuttaa tätä ja seuraavia vastaavanlaisia postauksia koskevat tunnisteet (Joo, tiedän. Vatvon, soudan ja huopaan, enkä osaa päättää) vähän jännittävämmiksi kuin arkistosta. Uusi ja hieno (haha) tunniste on muutama lause sitten jo vilahtanut arkiston aarteet! Paljastettakoon, että tämä on osa suurta tunnisteiden päivittämiskauttasiivoamiskauttaselvittämisprojektia, mutta siitä myöhemmin lisää (toivottavasti se ei päädy näihin teematorstaihin?! :D )











Nyt pikkuhiljaa itse asiaan siis.

Heinäkuisenä päivänä vietimme mieheni kanssa päivän Korkeasaaressa. Uskokaa tai älkää, mutta kerta oli itselleni ensimmäinen kyseissä paikassa. Olen ollut hieman arka vierailemaan eläintarhoissa ylipäänsä, sillä eläinten olot niissä arvelluttavat hieman. Ainoat eläintarhat, joissa olen vieraillut sijaitsevat Lontoossa ja Ranualla. Esimerkiksi Aasiassa mieleeni ei ole juolahtanutkaan eläintarhavierailu, eläintenpito kun on hieman erilaista siellä kuin länsimaissa. En toki halua yleistää, mutta valitettavan ikäviä tarinoita esim. Thaimaasta olen kuullut. Mutta nyt ei ole tarkoitus pohtia tuota asiaa sen enempää, sillä uskoakseni länsimaissa eläinten hyvinvoinnista eläintarhoissa huolehditaan hyvin.








Korkeasaaressa odotin eniten saukkojen ja isojen kissojen näkemistä. Minulla on outo viehtymys saukkoihin ja vaikka niitä täällä kotinurkillakin elelee ihan villeinä, en ole koskaan onnistunut niitä näkemään. Niissä on jotain niin ihastuttavaa, että ottaisin sellaisen lemmikiksi, jos se vain olisi mahdollista. :D Koko päivänä saukot eivät kuitenkaan halunneet meille näyttäytyä, vaikka useaan otteeseen käytiin niitä katselemassa. :(

Saukkojen lisäksi huolisin ahman, pari magnustia sekä merileijonan. Myös delfiini olisi kiva. Et jos joltain löytyy tarpeetomana, niin...  :D Nämä huolisin meille. Pikkumagnustien touhuja voi muuten katsella livenä täällä. ;)





Vaikka varsinkin isot kisut tuntuivat pötköttelevän varjoissa ja piilossaan, mutta onnistuin sentään pienen vilauksen näkemään tiikeristä sekä leijonasta ja jopa sen suloisesta pennusta! Harmi, että kuva pennusta emoineen ei ole "ihan" onnistunut ja pentukin jää kaltereiden taa vähän piiloon. Ei voi mittään, eivät olleet ihan väkisin kuvaam änkeämässä nämä....





Yllätyin eläinlajien paljoudesta. Ja vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, että saari on nopsaan kierretty, saa sielläkin vietettyä käytännössä koko päivän. Joten aikaa kannattaa varata paljon eläintarhareissulle! Osa Lontoon eläintarhastakin on vielä kiertämättä, kun aika loppui kesken ja puisto suljettiin... Korkeasaaressa tuulahduksen ulkomailta toivat ravintola Pukin ympäristössä vapaina tepastelevat riikinkukot. Itselle ainakin tuli elävästi Eilatin ja Dubain reissut mieleen. :) No, joo. On siellä pari muutakin ei-alkuperäislajia. :D

Päivä vierähti vauhdilla ja sää meitä kyllä suosi, vaikka se tosiaan varmaan uuvutti eläimiä ja siksi saukotkin pysyivät piilossaan. Tai sitten ne eivät vaan halunneet näyttäytyä minulle? Meillä oli pieni suunnitelma puksutella vielä Suomenlinnaan Korkeasaaren jälkeen, mutta päätettiin kuitenkin lähteä ajelemaan kotia kohti. Josko sitä ensi kesänä sinne Suomenlinnaan?

Laitetaan tähän loppuun vielä "pakolliset" asukuvat, kun pariin kuvaan olin itseni saanut sattumaan.




Pusero KappAhl // shortsit Halens // sandaalit Primark // aurinkolasit + laukku Guess





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 23. syyskuuta 2014

INSPIRAATIO: KARPALOKIISSELI

Tämän viikon teematiistai ja laijissaan toinen inspiraatio postaus tulee reseptin muodossa. Kirjoittelinkin tuossa, oliko viikko sitten, miten odottelen vesikielellä karpaloiden kypsymistä. Nyt niitä on pikkuhiljaa saanut keräiltyä muutamia desilitroja kerrallaan kiisselin keittoa varten. Sivuhuomautuksena todettakoon, että karpalot noudattelevat viime viikon teematiistain väriskaalaa valloittavalla punaisella värillään. Kypsä karpalo on kauniin tummanpunainen, hyvin lähelle kenkien värinen (katso viime teematiistai tästä). Sattumaako, kenties?

Vaikka mielikuva happamasta karpalosta voi hirvittää, suosittelen testaamaan reseptin. Ihanaa vaihtelua perinteisten mansikka- ja mustikkakiisseleiden välissä. Koska itse pidän karpalokiisseliä satunnaisena herkkuna, lisään annokseen aina sumeilematta tilkan vaniljakastiketta tai kermavaahtoa. Ihan kuulkaa taivaallista!




Siihen reseptiin, joka sisältää niinkin monimutkaiset ainesosat kuin:

4 dl karpaloita (itse murkasin karpalot perunasurvimella kattilassa)
8 dl vettä
1 dl sokeria (halutessa voi käyttää myös Hermesetasta/ Steviaa)

Näitä sitten keitellään ja kiehutellaan vähintään parikymmentä minuuttia. Itsellä taisi unohtua porisemaan puoleksikin tunniksi. Tämän jälkeen vapaaehtoinen osuus eli marjojen siivilöinti, itse vaivauduin tällä kerralla siivilöimään, mutta aina en sitä tee.

Sekoita desiin kylmää vettä 3-4 rkl perunajauhoja ja kaada se karpalomehun joukkoon koko ajan sekoittaen. Ja kattilahan ei tällä hetkellä ole siellä kuumalla levyllä. Perunajauhojen lisäämisen jälkeen "pulpauta" kiisseli kuumalla levyllä. Jäähdytä.

Ja sit eiku syömään!

Kiisselin voi toki tehdä vaikkapa kaupasta ostetusta karpalomehusta (ainesosien määrät saattavat hieman muuttua siinä tapauksessa?), mikäli reissu suolle ei tuo toivottua tulosta tai jos suolla rämpiminen ei tule kysymykseenkään. :D

Mielestäni karpalot ja karpalokiisseli ansaitsevat oman postauksensa, niin herkkuna niitä pidän. Mutta hei, en minäkään niitä "raakana" vedä... Syökö kukaan ylipäänsä enää kiisseliä?







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

TEMPPUILEVAT HÄRPÄKKEET

Hujahti taas monta päivää hiljaisuuden vallitessa. En ole ylpeä itsestäni. Tein joku aika sitten itselleni oikein aikatulun, jonka oli tarkoitus saada ainakin tähän bloggaamiseen jonkinlainen tolkku. Päätin, että tiistait ja torstait tulevat olemaan teemapäiviä, joina postaan tietyistä aiheista. Ja mitenkäs kävikään? Sain tehtyä kaksi postausta tuota aikataulua noudattaen... Nyt ihan oikeesti. Mikä minua vaivaa? Ei sovi aikatulut eikä aikatauluttomuus? Puolustuksekseni voin selittää, että torstaina olin vaan kiireinen ja sitten kun olisi ollut aikaa väsätä tulossa oleva postaus arkiston kätköistä julkisuuteen, olin liian väsynyt tehdäkseni sen. Nämä pari päivää sen jälkeen ovat menneet mikä mitenkin. On ollut pientä haaveria ilmassa, siivousta ja yksinkertaisesta laiskottelua. Ainahan selityksiä riittää, mutta kyllä itseäni keljuttaa ainakin ihan tolkuttomasti, etten pysy luvatussa! En ole vielä keksinyt, kuinka korjaan tämän? Kyse kun kuitenkaan ei ole siitä, etteikö itse bloggaaminen kiinnostaisi.

Ainaisesti temppuilevat tekniset härpäkkeet ovat myöskin saaneet minut mietteliääksi. Ehkä tässäkin voi piillä pieni syy sille, miksi joskus on vähän hankalaa tämä bloggaaminen. En muista kerroinko jo joskus, että läppärini on pudonnut lattialle koiranpentujen suosiollisella avustuksella. Siinä rytkässä meni virtajohto poikki. Ei siinä mitä, ostin uuden. Ilmeisesti kuitenkin jotain rikkoutui myös koneen sisältä, sillä lataaminen on todella vaikeaa. Pistoketta on nyvittävä, sen asentoa on korjattava ja on tehtävä jos jonkinlaisia kommervenkkejä, jotta kone latautuu. Jos sittenkään.

Toinen ja ainakin ihan yhtä raivostuttava "ominaisuus" on jatkuva nettiyhteyden pätkiminen (tästä kerroinkin hiljattain). Kerroin myös aikovani palauttaa koneen tehdasasetukset siinä toivossa, että ongelmat korjaantuisivat. Mitä vielä! En päässyt alkua pitemmälle toimenpiteessä, sain vain ilmoituksen asettaa Windowsin asennuslevy asemaan, koska koneesta puuttuu joitain palautukseen tarvittavia tiedostoja! Tässä läppärissä ei ole cd/dvd/saatimuita-levyasemia! Käyttöjärjestelmä tuli koneen mukana ja päivitykset latasin aikanaan netistä (ja voi kuinka sitä kadunkaan...). Nyt siis pitäisi mitä ilmeisemmin ensin koittaa valmistaa sellainen asennuslevy (tai mikä ikinä sen oikeaoppinen nimike onkaan?) ja kokeilla, josko palauttaminen sen jälkeen sujuisi... On vaan sellainen juttu, että sietokykyni näiden temppuilujen kanssa alkaa olla tapissaan. En kerta kaikkiaan jaksa kokoajan olla taistelemassa, että saan yhden postauksen blogiini, ilman että nettiyhteys ehtii katketa sen puolen tusinan verran vähintään. Tai käynnistää koko konetta heti avaamisen jälkeen uudelleen, koska verkkoyhteys ei ole käytettävissä tai se on rajoitettu. En niin jaksa!

Ostin keväänkorvilla miniläppärin, jonka ajattelin olevan ainakin osittainen pelastus näiden tekniikkaongelmien kanssa. En ole nykäissytkään siihen moneen kuukauteen. Syy? Liian vähän muistia kuvankäsittelyä varten. Edes ulkoinen kovalevy ei tässä kohtaa pelasta, kun käyttömuistia on yksinkertaisesti ihan liian vähän. Mitä ajattelin tilatessani mokoman, käyttötarpeisiini ihan kykenemättömän laitteen? Onhan se kyllä söpö... Pelkkään nettiselailuun passeli vehje, jos jollain sattuisi olemaan sille käyttöä? ;)

Tämän päivän olen tehokkaasti käyttänyt mietintään, mitä nyt? Miniläppäri joutaa mennä, siitä ei ole itselleni iloa, helposti ratkaistu. Hankalampi kysymys on tämän ns. käyttökoneen kanssa. Vienkö huoltoon ja pidän vai joko viimein annan itselleni periksi ja ostan sen MacBookin, josta olen haaveillut aina sen jälkeen kun siirryin iPhonen ja iPadin käyttäjäksi? Ne kolme täydentäisivät mukavasti toisiaan. Lisäksi kaikki kommentit MB:n toimintavarmuudesta ja kestävyydestä ovat olleet pelkästään positiivisia. Tarvitsen kuitenkin perinteisen työkalun esimerkiksi blogin pitämiseen eli pelkällä iPadilla en tule toimeen, vaikka se suurelta osin onkin korvannut perinteisen läppärin.

Tälläisiä pohdintoja. Ensiviikolla koitan pysyä aikataulussa teemojen suhteen. Reipasta alkavaa viikkoa! :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

RAPAKUNNOSSA

Heissan! Se on taas vaihteeksi urheiluhulluus iskenyt meikään! Lenkillä käyn säännöllisesti, mutta kaikenlainen todellinen lihastreeni on... no, niin ja näin. Olettekos nähneet tv:ssä pyörivän Gainomax  mainoksen, jossa mainostetaan netin kautta osallistuttavia livetreenejä? No, minäpä olen. Innostun melkolailla helposti kaikesta uudesta ja koska kärsin orastavasta kriisistä takapuoleni suhteen ja koska lihaskuntotreeni on taas jäänyt tasolle nada, tuumasin että tätä on kokeiltava. Niinpä eilen kokeilin.

Jo eilen illalla käteni ja jalkani olivat muuttuneet keitetyksi spagetiksi. Aamulla ja päivällä ne olivat ihan jees, mutta lenkiltä palattuani olen ollut täysin voimaton ja pikkuhiljaa jäykistyvä, kyttyrässä töpöttävä reppana. Siis, miten huonossa kunnossa voin olla? En oikein usko itsekään. Osallistuin vinyasa joogaan, jonka mm. kerrottiin lisäävän voimaa. Ei ehkä ollut itselleni oikea lajivalinta, en nimittäin koskaan aiemmin ole kokeillut minkäänlaista joogaa...No, minähän tietty ajattelin, ettei se nyt niin vaikeaa tai rankkaa voi olla. :D

Nyt viisaampana (ja rampana, haha) olen valinnut seuraavaksi missiokseni joogan alkeet lauantaina. Ehkä sen jälkeen omakin koirani on vaivattomampi, sujuvampi ja hallitumpi? Eilen kesken livetunnin olin (taas) vuosisadan ääliö, sillä mieleeni ei heti tullut joogaliike nimeltä koira vaan jotain ihan muuta. Luvassa olisi myös kahvakuulaa, pilatesta ja "aitoa energiaa" - siis jos vaan tästä tokenen!...?

Namaste.






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 16. syyskuuta 2014

INSPIRAATIO: PUNAISET KOROT

Moikkamoi! Kirjauduttuani blogini hallintapaneeliin, en ollut uskoa silmiäni. Blogivierailut olivat singonneet ihan uusiin sfääreihin! Samalla hetkellä totesin joutuneeni hakurobottien hyökkäyksen kohteeksi, eihän mistään ykskaks tupsahda satoja uusia kävijöitä, lukijoista nyt puhumattakaan. Mutta ainahan sitä voi toivoa. ;)

Tänään on historian ensimmäisen, virallisen inspiraatio postauksen vuoro. Tättädädää! Punainen tulee aina syksyisin, mutta tänä vuonna se tuli itselleni jo kesällä. Sain nimittäin työkaveriltani maailman kauneimmat punaisen  väriset korkokengät. Tiedättehän, että ei ole vain yhtä punaista vaan niitä on lukemattomia. Ja nämä yksilöt olivat juuri omaa punaista aluettani koskettavat.  Kengät olivat hänelle itselleen liian pienet, kun taas minulle vain hieman napakat. Onni on kenkefriikki työkaveri! \0/




Kengät ovat jo nähneet parhaat päivänsä ja niiden historia onkin kysymysmerkkien täyttämä. Ne on pelastettu jonkin kuolinpesän jäämistöstä. Matsku on nahkaa ja päätelmieni mukaan kyseessä on kotimaiset kaunokaiset, pohjassa on valmistajan "leima", joka on osittain kulunut jättäen selvästi näkyviin vain Tampere- sanan. Muoto on hieman kärsinyt vuosien aikana ja kannat saaneet kolhuja, mutta silti niissä on sitä jotain. Ja kestävät minunkin omituisissa jaloissani, joissa ei siis avokkaat yleensä oikein pysy.... Olen näistä aika onnellinen! :)


Tässäpä vielä kenkien inspiroimaa asua, tuohon vielä kelloa/rannekorua, musta nahkarotsi ja avot! Melkolailla näköiseni asu. 


Mitä sanoo arvon raati? Mikä on oma syysvärisi?

Ja jos joku sattuisi tietämään kenkien valmistajan, saa senkin täällä kertoa. Olisin kiinnostunut mahdollisesta nykytuotannosta.




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

HYVÄÄ OLOA JA PUOLIRAAKOJA KARPALOITA

Moikkamoi! Huhhuh. Eilinen päivä hujahti koulutuksen merkeissä, mutta nyt taitaa lauantain "työpäivät" olla hetkeksi plakkarissa. Hyvä niin, sillä yksipäiväinen viikonloppu ei vaan toimi pidemmän päälle. :D Ihanaa oli kyllä nähdä muissa toimipisteissä työskenteleviä työkavereita ja juuri se olikin koulutuksen ehdotonta parhautta. Pahemmatkin traumat lieventyvät kun vertaistukiryhmämme kokoontuu - voi sitä räkätyksen määrää! Illalla vierailtiin  vielä naapureiden luona ja nollattiin kulunut viikko parin viinilasillisen ääressä. Kiitos vaan isäntäväelle, oli mukavaa ja tarjoilut olivat erinomaiset. :)


Kävin aiemmin päivällä kävelemässä läheisellä suolla karpaloiden toivossa. Kavereina olivat Taika sekä Neri ja kylläpä me tytöt nautittiin lämpimästä syyspäivästä ja luonnosta. Karpaloiden suhteen olin liian aikaisin liikenteessä, tarvitsevat vielä hieman aikaa kypsyäkseen. Kyllä olisi karpalokiisseli ollut nannaa, mutta saalis jäi avuttomaksi - vielä on maltettava. Tai vaihtoehtoisesti marssittava kauppaan karpalon kuvat verkkokalvolla. Mutta eihän se ole ollenkaan sama kuin itse, omin pikku kätösin poimitut marjat lähimetsästä tai tässä tapauksessa suolta. Suosittelen kyllä lämpimästi kenelle tahansa marjaan tai sieneen menemistä ja luonnossa käyskentelyä kaiken kaikkiaan. Kiireet unohtuu luonnonhelmassa ja mieli lepää ja rentoutuu. Ja mikä parasta, kotiin viemisinä voi olla terveellisiä herkkuja, kotimaista superfoodia



Muutamia karpaloita oli kuitenkin kerättävä talteen, sillä pitihän niistä kuva saada. Niinkuin näkyy, osa alkaa olla kypsiä, osa on vielä hyvinkin raakoja...

Alla kuva aiemmalta reissulta metsään äitini kanssa, Kanttarellit ja osa mustikoista lähti hänen mukaansa.





Mietin suolta kotiin kävellessäni, että ihmisen hyvään oloon vaikuttaa monenlaiset asiat. Samalla aaltopituudella olevat ystävät ovat elämän suola, mutta viihdyn hyvin myös itsekseni ja tarvitsen säännöllisesti omaa tilaa ja aikaa. Luonnon hiljaisuus ympärilläni, puhumattomat, nelijalkaiset ystäväni kirmailemassa vapaina sinne tänne ja raitis ilma. Varpaiden liottaminen yrttikylvyssä saunanlauteilla kuohuviiniä naukkaillen ja maailmaa parantaen naapurin rouvan kanssa. Miehen tekemän jänispaistin syöminen olohuoneessa sohvalla istuen, samalla televisiota katsellen. Mukillinen teetä. Aamulla pitkään sängyssä lojuminen. Kaikki nämä ja lukemattomat muut asiat vaikuttavat hyvään olooni. Hyvän olon reseptin ainesosat ovat yksinkertaiset, mutta niitä on lukemattomia. Toivottavasti myös teillä on ollut rentouttava viikonloppu? Tsemppiä uuteen viikkoon!


 Viikonlopun parhaat korvat :D





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 11. syyskuuta 2014

VÄHÄN VANHAA, VÄHÄN UUTTA

Hey darlings! Oon tässä vähän fundeerannut. Olen ajatellut asettaa itselleni pientä aikataulua blogin suhteen lähinnä siitä syystä, että saisin elämääni jonkinlaisen järjestyksen. Tällä hetkellä tuntuu, että aikatauluttamaton elämä ei sovi minulle. Sitä suunnittelee kaikenlaista, saa jopa hyviä ideoita silloin tällöin, mutta ihan yhtä helposti niitä suunnitelmia voi siirtää seuraavaan ja seuraavaan päivään. Kun sitten viimein aloittaa toteutuksen konkretian tasolla, ei ideat välttämättä enää tunnukaan ajankohtaisilta. Teksteihin on jäänyt ihan liikaa luonnoksia, joista aika on jollain tapaa ajanut ohi. Hukattua aikaa, toisin sanoen.

Niistä se idea sitten osittain lähti. Teemat! T niinkuin teema, tiistai ja torstai. Eli tästä eteenpäin tiistaisin ja torstaisin pyrin postaan aiheista inspiraatio ja ... arkistosta. Inspiroiduin tässä taannoin kovastikin kesäkurpitsasta. Jopa siinä määrin, että tähän postaukseen lipsahti sana inspiraatiovihannes. Älytön sana, tuskin edes oikeasti suomea, mutta jos on yhtä omituinen kuin olen, niin siitäkin saattoi inspiroitua. Tässäpä siis idea toiseen teemaan. Tiistaisin siis inspiraationi lähteitä, torstaisin muistellaan menneitä lähempää ja kauempaa, ainakin siihen asti, että julkaisukelpoiset luonnokset ja luvatut postaukset (joita niitäkin taitaa olla aikas pitkä lista??) saadaan hoidettua.




hattu Eilatista // pusero Lindex // farkkushortsit H&M // laukku Mulberry // sandaalit Boohoo.com


Teematorstait alkoi nyt. Kuvassa meikäläislikka töröttää Mikkelin St. Michel- raveissa. Olin itse ehkä kaikkein eniten ihastunut lookiini, mutta tuo ainokainenkin kuva on vaan jäänyt julkaisematta. Vaikkei säät ihan noin kevyttä varustusta enää sallikaan (mutta onhan silti ollut ihanan lämmintä vuodenaika huomioon ottaen), niin voihan sitä aina muistella mennyttä kesää. Ah ja voi, miten se olikin lämmin! Kesällä tuo hipahtava tyyli viehätti kovasti ja varsinkin kesään se sopikin. Talvipakkasilla ehkä himppasen epäkäytännöllinen? :D

Mitäs sanotte (asusta, teemaideasta tai mistä tahansa): jeesjees vai nounou?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

UUTTA KOTIA ETSIVÄT

Moikka! Tässäpä vaan ajattelin muistuttaa blogikirppikseni olemassa olosta. Siellä on hyväkuntoisia, vähän käytettyjä juttuja vailla kotia. Mukana on myös merkkituotteita - mm. Ted Baker, Friis&Company, Marc Jacobs... 

Jos olet kiinnostunut, ota rohkeasti yhteyttä (kommenttiboksiin tai sähköpostilla kupliajakimallusta miukumauku gmail.com), laitan tarvittaessa lisäkuvia ja kerron mielelläni lisää. Löytyisikö näille uutta kotia luotasi? Kirppikselle pääset klikkaamalla alla olevaa kuvaa (linkki kirppikselle myös yläpalkissa). Vinkkaa kaverille kans! :)
http://kupliajakimallusta.blogspot.fi/p/osta-pois.html



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

MA-PE KUVATUKSIN

Heisssan! Tässäpä ajattelin kertoilla teille tiivistettynä kuvatusten kera menneen viikon tapahtumista. On tuo instagrammailukin jäänyt viime aikoina ihan kokonaan, vaikka kuvia napsin vähän väliä. Mietin tuossa, että miksen voisi julkaista niitä täällä blogissa, vaikkei näistä yksikään täytä kovin korkeita kriteereitä ainakaan laadun suhteen. Nämä eivät ehkä kelpaisi naisten lehtien sivuille, mutta toisaalta ne ovat täynnä oikeaa elämää ja totuutta kännykän linssin läpi ikuistettuna. Sou lets gou! :D



Maanantai. Viikon tylsin päivä. Nyt se kuitenkin tarkoitti kampaajalle pääsyä pitkäksi venyneen tauon jälkeen. En ole hiusteni suhteen radikaalien muutosten kannattaja vaan olen jämähtänyt tähän pitkään tukkaan, enkä kaipaa väriinkään suuren suurta vaihtelua. Kerkesin tässä välillä jo tottua tummana kasvavaan tyveen, joten en halunnut siihen tällä kertaa vaalennusta juuri nimeksikään. Juureen laitettiinkin vain hieman juurikasvua vaaleampaa, hieman punaiseen taittuvaa, lämmintä vaaleaa ja latvat kirkastettiin. Latvoista karsittiin huonot pois ja takaraivolta ohennettiin ihan hitusen helpottamaan tukan kuivausta. Koittakaa nyt ottaa tuosta kuvasta sitten tolkku. ;D Samaan hengenvetoon voisi todeta, että minun PITÄISI TODELLA siivota tuo oman valtakuntani hylly ja saada jokin tolkku noihin purnukoihin... Kellään muulla ei liene tälläistä sekamelskaa riesanaan?





Tiistai. Viikon inspiraatiovihannes: kesäkurpitsa. Niin helppo, nopea ja maukas. Suosittelen lämpimästi. Tarvitset kesäkurpitsan lisäksi esimerkiksi sipulia, paprikaa, valkosipulia ja chiliä sekä kanaa, pätkäspagettia (myös nuudelit passaavat hyvin) ja chilikastiketta. Ruoka syntyy nopsasti pannulla ja on helppo maustaa oman maun mukaan sopivaksi. Tämän hetken selkeä lemppariruoka!





Keskiviikko. Martta (kuvassa yläpuolella) hukkasi huomioliivinsä metsään. Sen etsimiseen käytettiin keskiviikkona Nerin kanssa useampi tunti - turhaan. Umpimetsässä ylämäkiä kiipeillen, sai ainakin omat pakarani hyvän annoksen treeniä. :)




Torstai. Ripsihuollossa Ansun hellässä huomassa Adelainissa. Pienen  tauon jälkeen silmiäni koristaa jälleen omiani hieman ehommat räpsyttimet. Helpottaa aamunukkujan töihin lähtemisiä kummasti. Ripsistä tulossa ihan oma postauksensa ensi viikolla. ;)





Perjantai. Illallinen kesäisen talkooporukan kesken kuvankauniissa maisemissa Saimaan rannalla. Kesäisen lämmin ilta sai minut ihailemaan lähes tyyntä järven pintaa, kuun kivutessa korkeuksiinsa. Hiljainen, kahdenkeskinen hetki terasilla punaviinilasin seurassa, aika täydellistä.


Eilen sitten vietettiinkin poikkeuksellisesti työpäivää siivouspäivän merkeissä ja nyt olo onkin vähän kuin jyrän alle jääneellä. Tottumattomalle rankkaa puuhaa noin niinkun fyysisesti. Tänään olisi varmaan ollut viisasta antaa kropan hieman levätä, mutta mitä vielä. Kroppaa tuli taas rääkättyä pitkin pusikoita ravaten. Olen aika naatti ja ruumis huutaa väsymystä. Onneksi huomenna taas jatkuu - työt.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle!

PS. Aion tämän jälkeen vetää läppärini sileäksi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kenkkuileva käyttöjärjestelmä ja pätkivä nettiyhteys on nostanut ärsytyskäyräni ihan käsittämättömiin sfääreihin. Toivon, että homma onnistuu kivuttomasti ja käyttömukavuus toimenpiteen jälkeen paranee. Tällä hetkellä aikaa tuhraantuu ihan kerta kaikkiaan liikaa, teinpä mitä hyvänsä, missä tarvitsen nettiyhteyttä (eli lähes tulkoon kaikessa). Saas nähdä kuin ämmän käy...?



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 4. syyskuuta 2014

PIRISTETTY HUONEKALU

Moikka! Tänä iltana ajattelin viimein päästää julkisuuteen kuvat senkistä, jonka kesällä kunnostin. Tai ehostin mieleisemmäksi. Pari iltaa sitten koin älyn välähdyksen elämässäni: en esitellyt veljelleni lopputulosta hänen täällä ollessaan! Ei sillä, että veljeni olisi kamalan kiinnostunut sisustamisesta, mutta se nyt olisi ollut vähintä, mitä olisin voinut tehdä. Vein hänet kuitenkin shoppailemaan juuri sille alueelle Lontoota, jota paikalliset karttavat melkein yhtä paljon kuin ruttoa - ainakin koulujen loma-aikoihin ja juhlapyhien aikaan. Mutta se oli pakko, sillä oli päästävä Zara Homeen ostamaan uudet vetimet tähän senkkiin. (Itse asiassa Regent Streetillä, jossa ko. liike sijaitsee, oli ihan leppoisa meininki, mutta siitä "jouduimme" Oxford Streetille, mikä olikin sitten aivan täyteen ahdettu. Enkä ihmettele sekuntiakaan, miksi sitä kartellaan!) Että veikka, jos nyt satut täällä blogissa vierailemaan, niin kiitos vielä shoppailukierroksesta - tälläinen siitä tuli. Ei mennyt hukkaan turistimatka ostoshelvettiin, vetonupit on mielestäni kuin kirsikka kakun päälle. :)





Joskus olin kovinkin ihastunut puunvärisiin huonekaluihin, mutta tällä hetkellä ympärillä on niin paljon puuta ja metsää(!), ettei enää huonekalujen välttämättä tarvitse muistuttaa niistä. Niimpä sutaisin senkkiin valkoisen läpikuultavan pinnan. Käytin Osmo Colorin läpikuultavaa puuvahaa ja levitykseen "sienisutia". Vähän epätasainenhan tuosta tuli, mutta toistaiseksi on välttänyt. Senkki sijaitsee makuuhuoneessamme, joten lähinnä sitä itse katselemme. Eikä tuo pieni värin epätasaisuus itseäni häiritse, paremminkin olen ajatellut, että onpahan vähän rosoa ja itsetehdynnäköinen. Pakkohan siitä on tykätä, kun ite tein... ;) Toinen vaihtoehto olisi tietysti myöntää epäonnistumisensa ja pyytä miestä korjaamaan, mitä korjattavissa on. Mutta rehellisesti - enpä nyt tiedä? Olkoon vielä tältään.

Alla työväline, hassun näköinen sienisuti, joka oli kyllä oivallinen ostos vahan levitykseen. Vielä alemmassa, lievästi synkässä kuvassa ylin laatikko saanut jo uuden pinnan, alempi laatikko alkuperäisvärissään. Vasta-alkajille tee-se-itse-daameille vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa reippaasti kysyä neuvoa rautakaupan myyjiltä oikean vahan valinnassa, puulajike nimittäin vaikuttaa aina lopputulokseen. Mallikappaleista saa myöskin pientä osviittaa, miltä mikäkin vaha näyttää eri puilla.







Yllä olevasta kuvasta käy hyvin ilmi tuo vahan läpikuultavuus. Ainakin meidän valaistuksessa lopputulos on tosiaan läpikuultava, mutta kuitenkin selvästi valkoinen. Valosta ja sen tulosuunnasta riippuen kaksi vahakerrosta on toisinaan vain häivähdys puunpinnalla. Tosin tästä suunnasta en senkkiä katsele todennäköisesti koskaan, sillä se tarkottaisi sitä, että olen rähmälläni pitkin lattiaa. :D

Että tällänen. Onkos siellä tee-se-itse-daameja tai herroja? Mitäpä on syntynyt?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM