keskiviikko 29. lokakuuta 2014

KASSIALMAN ONGELMAT

Paitsi, että on ollut vähän harmia terveyden kanssa, olen taistellut viime päivinä myös toisenlaisen ongelman parissa. Vastapainoksi ihan oikeille ongelmille, olen joutunut punnitsemaan kahden kaunokaisen välillä ja päätös kumman kanssa haluan jatkaa matkaani, olisi tehtävä piakkoin. Molemmissa on puolensa, mutta molempia en aio pitää, toisen on lähdettävä ennen kuin on liian myöhäistä. Ja nyt onkin pähkinä purtavaksi! Olen ihan aikuisten oikeasti joutunut tekemään mielessäni plusmiinus-listaa, mutten siltikään ole varma... Voi apua. En tiedä kiinnostaako teitä lukea tämänkaltaisista pohdinnoista, mutta toivon tämän ainakin selvittävän ajatuksia itselleni.

Marc by Marc Jacobs Classic Q Francesca vai DKNY Tribeca bag(?) ?? !!



Laukuissa on kauniisti ja kuvauksellisesti vielä kaikki matkustusvarusteet päällä juurikin siitä syystä, että toisen on mentävä. Koska näiltä asuinsijoilta ei näitä veskoja noin vaan pääse hypistelemään, oli laukkujen tultava luokseni hypisteltäväksi ja mallattavaksi. 

Halusin ison laukun, isomman kuin kaikki muut omistamani laukut, jotta mahduttaisin laukkuuni Airin, kameran, rahapussin ja mitä nyt milloinkin katson tarpeelliseksi raahata mukanani. Marc (käytän tästä eteenpäin tätä lyhyempää nimitystä laukusta) olisi juuri sitä. Mutta onko se jopa turhankin suuri tälläiselle mini-ihmiselle? Lisäksi se on malliltaan säkkimäinen, jota jostain syystä olen vierastanut aina (kaikki laukkuni on enempi ja vähempi laatikkomaisia...). Pystynkö nyt siis tekemään poikkeuksen ja raahaamaan mukanani hillittömän kokoista ja vieläpä säkkimäistä laukkua? DKNY taas on sievä ja, no laatikkomainen. Mukaan mahtuu Airi, mutta eipä sitten paljoa muuta. Pisteet taitaa siis mennä... Marcille? En tiedä, tämä on vaikea.

Marcissa on tukevammat kantohihnat. Lisäksi kantohihnat ovat sen verran pitkät, että laukku menee ainakin kaltaiselleni rimpulalle olalle myös niistä. Myös olkahihna on Marcissa paksumpi, mikä lisää käyttömukavuutta painon lisääntyessä. Myös hihnan kiinnityspisteet ovat fiksummin sijoitettu. Pisteet Marcille.

Marcin sulkumekanismina on magneetti, olisin kaivannut vetoketjua. Se olisi suojannut kassissa olevia tavaroita paremmin niin sateilta kuin mahdollisilta pitkäkyntisiltä. DKNY:ssa olisi vetoketjuja kaikkiaan kolme kappaletta. Siinä on kolme erillistä, isompaa osiota, joissa kaikissa on vetoketju. Plussat siis DKNY:lle. Toisaalta vetoketjuttomasta laukusta saan myös itse tavarat helpommin esille ja suurimmaksi osaksi liikun turvallisilla vesillä varkaidenkin suhteen.


Marcissa on kullanväriset yksityiskohdat, DKNY:ssa hopeiset. Molempien valmistusmateriaalina käytetty nahka tuntuu hyvälaatuiselta. Marcissa on jännittävämpi vuorikangas, jos sillä nyt jotain väliä on. DKNY:n pohjassa on metalliset "tassut". Marc Jacobs on sentään Louis Vuittonin entinen taiteellinen johtaja. Minulla on ennestään jo yksi DKNY laukku...

Onko teillä kokemuksia näistä laukuista? Kumman valitsisit? Millä kriteereillä teet valintasi, ihan yleensäkin? Kaikki apu ja vihjeet on tarpeen!






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


maanantai 27. lokakuuta 2014

RIPSET, RIPSET, RIPSET

Heissulivei! Tauti jyllää edelleenkin, joskaan ei aivan yhtä pahana kuin viime torstaina, kun asiasta ensimmäistä kertaa mainitsin. Terve en kuitenkaan ole, henki kulkee huonosti ja sisuksissa tuntuu olevan jotain, mikä sieltä pitäisi saada pois. Pientä lämpöä pitää päällä, joten voimat ovat vähän vähissä  ja ajatuksen kulku on melko tahmaista. Kaiken kukkuraksi yöllä alkaneet vatsakrampit eivät ainakaan helpota yhtään oloa. Nämä oireeni eivät jotenkaan ollenkaan tunnu liittyvän toisiinsa. Flunssaa ja vatsakipuja, vai onko näitä molempia liikkeellä? :( 

Työpäivän päätteeksi tänään oli vuorossa ripsihuolto pitkäksi venähtäneen välin jälkeen. Olikin vallaton reissu. Olen kyllä kuullut monien ottavan tirsat huollon aikana, mutta itse en heihin lukeudu vaan yleensä on aina jotain höpöteltävää. Tällä kertaa en vaan yksinkertaisesti jaksanut juuri jutustella vaan nukahtelin tuon tuostakin - ja heräilin omaan kuorsaukseeni! Voi ristus, aika noloa. Vaikkei se vielä kuulemma työntekoa häirinnyt. :D Ilmeisesti olin sitten torkkujen tarpeessa, vaikka sen jälkeen olin ehkä vielä enempi sekaisin. Kun en ole päiväuni-tyyppiä ollenkaan. 



Sain kuitenkin taas ihanat räpsyt kuntoon. Kokeiltuani välillä volyymirpisiä, olen kuitenkin päätynyt perinteisempiin ripsienpidennyksiin. Volyymiripset ovat ihanan kevyet ja todella luonnollisen näköiset, mutta koska kaipasin ripsiini enempi "meikattua" ulkonäköä, on pidennykset juttuni. Ainakin nyt toistaiseksi.

Tämä tällä erää. Aion nyhjöttää loppuillan sohvalla peiton alla ja toivoa, että vatsankipristelyt menevät ohi ja olo paranisi kaiken kaikkiaan. Mukavaa alkanutta viikkoa!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

LUONNONTURKIS



Törmäsin tänä aamuna mielenkiintoiseen artikkeliin Iltalehden Tyyli.com- osiossa. Siinä kerrotaan, kuinka suomalainen suunnittelija Marita Huurinainen on alkanut hyödyntää vapaana eläneiden eläinten turkiksia omassa suunnittelussaan (juttuun tästä). Jutussa kysytäänkin, onko kyseessä eettinen tapa käyttää turkiksia?

Ajattelin aihetta itse viime syksynä paljonkin, taisin jopa ohimennen mainita siitä täällä blogissanikin. Nyt "projektini" aidosta luonnonturkisliivistä on viimeistä sysäystä vaille valmis. Vielä kymmenisen vuotta sitten olisin saanut itkupotkuraivarit pelkästä ajatuksesta. Silmäni ovat kuitenkin auenneet asialle, kun tietämykseni aiheesta on kasvanut. Aito luonnonturkis on lämmin ja kaunis ja se on myös eettisesti hyväksyttävä ratkaisu.  Voisin jopa hieman puolustaa sitä: Pukeutuessasi aitoon luonnonturkikseen ei tarvitse miettiä hetkeäkään, onkohan tämä tekoturkikseni aito? Omasta mielestä kaikkein kamalin skenaario eläimiä rakastavana ihmisenä ja koiranomistajana on se, että tekoturkikseni paljastuukin aasialaisen katukoiran turkikseksi. Ja tätähän on aivan oikeasti tapahtunut! Tulen kantamaan ylpeänä villikettuliiviäni, sillä tiedän tasan tarkkaan, mistä se on lähtöisin. Ketut, joita oman liivini valmistukseen käytetään, ovat mieheni metsästämiä eli ne ovat 100 % villien ja vapaina eläneiden kettujen turkkeja. Ketut on metsästetty ajan kanssa riistanhoidollisessa tarkoituksessa, joten tällä tavoin kettujen nahkat pääsevät vieläpä hyötykäyttöön eivätkä mene haaskuuseen.





Itse en metsästä (niin pitkälle ajatusmaailmani ei ole avautunut!), joten termit eivät ehkä aina ole ihan hallussa, mutta riistanhoidollisella metsästyksellä tarkoitan esimerkiksi metsäkanalintujen suojelua vähentämällä seudun runsasta kettupopulaatiota. Ketut (ja supikoirat) kun kovasti tykkäävät popsia maassa pesivien metsäkanalintujen munia sekä jo kuoriutuneita, lentokyvyttömiä poikasia. Joku voi tässä kohtaa mainita sanan luonnonvalinta, mutta tällä seudulla metsäkanalinnut ovat kärsineet varsinkin tänä vuonna paitsi huonosta poikaskesästä, mutta myös pienpetojen runsaasta lukumäärästä. Jos asiaan ei puututa, kannat kuihtuvat lopulta kokonaan. Ja sitten on taas se pointti, että esimerkiksi supikoira tulokaslajina ei kuulu Suomen luontoon ollenkaan. No, joo. Menee vähän ohiaiheen nyt. Toisaalta asiaa pohtiessa faktojen tiedostaminen on kaiken a ja o. Asiat eivät ole aina ihan niin mustavalkoisia. Ja loppujen lopuksi ihminen on suurin peto, joka omalla toiminnallaan voi vaikuttaa luonnoneläinten selviämiseen tai häviämiseen. Vaikka ajatusmaailmaani kuuluu lause kaikki elämä on arvokasta, on se saanut uusia merkityksiä. Jos tuo kettu, jonka turkin aion myöhemmin päälleni pukea, sai elää elämänsä vapaana, nauttien lajinomaisesta elämästä ja jos sen siirtyminen kettujentaivaaseen on osaltaan pelastamassa seutumme lajien monimuotoisuutta, on sen ketun elämä ollut arvokas. Ja miten paljon arvostusta se saa vielä maallisen taipaleensa päätyttyäkin päästessään hyötykäyttöön minua lämmittäen!



Hyväksyn luonnonturkikset. Mielestäni on hyvä, että isomman hyvän edessä henkensä menettäneiden eläinten kuolemasta otetaan ns. kaikki hyöty irti. Isommalla hyvällä tarkoitan nyt edelleen sitä lajien monimuotoisuutta, en omaa tai muiden pinnallista mieltymystä turkiksiin. Osaltaan eläimen turkin käyttäminen hyötykäyttöön kertoo kuitenkin omalla kielellään arvostuksesta eläintä kohtaan - sen elämä ja kuolema, eivät olleet turhia. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? Tiedän aiheen herättävän monenlaisia ajatuksia ja nyt vasta "uskalsin" aiheesta kirjoittaa. Kuvituksena omat ketunkarvat.

Minkälaisia ajatuksia aihe teissä herättää? 




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 23. lokakuuta 2014

KOOMATORSTAI

Terve! Oli ihan pakko aloittaa postaus tuolla tervehdyksellä. Teematorstai vaihtuu tällä kertaa koomatorstaiksi, sillä oloni on ihan kaikkea muuta kuin terve. Herätessäni eilen aamulla kurkussani oli kaktus ja nyt onkin jo pää täynnä räkää. Silmät vuotaa, nenä vuoroin vuotaa ja on tukossa, yskittää, päätä särkee ja olo on kaikin puolin kehno. Ajatus ei kulje ja väsyttää. Pidänkin löpinät lyhyenä. Vihaan sairastamista! Jo toisena päivänä sairastumisesta voin tämän todeta.

Kuvituksena tämän hetken parhaat kamuni. Kootessani tämän huippuasetelman, totesin jättäneeni Finrexinit työpaikalle...joo, en olisi halunnutkaan niitä enää tänä iltana nauttia. Tällä hetkellä kun lähin päivystävä apteekki on siellä reilun 60:n kilsan päässä, niin sitä ei niin vaan apteekkiin piipahdeta. Näillä on siis pärjättävä. Kuvasta tosin uupuu kuumat juotavat, joita löytyy omasta kaapista, kuten mehu ja tee. Mynthonit nyt on ihan pakollisia, Bafucinit nappasin apteekista varmuudeksi. Paras apu ärstyneille nenänpielille on Oriflamen Tender care voide ja tiikerisalvaa hölvään kaulaan ja rintaan, nenän alle laitettuna alkaa olla jo aika tujua. Nenäliinoista ei varmaan erillistä mainintaa tarvita?

Nyt kupponen kuumaa ja peiton alle. Sanoinko jo, että vihaan olla sairaana?





SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 21. lokakuuta 2014

INSPIRAATIO x 3

Moido! Viime kerrasta luiskahtikin useampi päivä, joten lienee syytä kertoilla hieman kuulumisia ja selittää, missä sitä on luuhattu. Viikonloppu meni sosiaalisissa merkeissä, sillä perjantai iltana meille saapui vieraita ja lauantai vietettiin mieheni siskon syntymäpäivillä. Kyseessä oli mukavan rennot juhlat ruokailun, saunomisen, paljuilun sekä yhdessä olon merkeissä. Oikein mukava viikonloppu, vaikka sunnuntai palauttikin kyllä heti ruotuun siivoilun ja pyykkäilyn muodossa. Sunnuntai iltana päätin ottaa ihan vain rennosti tv:n äärellä, vaikka samalla teinkin pikkusäätöjä blogin taustalla. Joku teistä onsaattanut huomata pikkumuutoksia ja ainakin sunnuntaina blogin etusivulla vilahteli vanhoja postauksia uusina aiheina. Pahoittelut viimeisestä.

Nyt kun viikonloppu on pikakelattu ja poissaololleni saatu alibi, voisinkin mennä tämän päivän aiheeseen - teematiistaihin. Tällä kertaa otan esille normaalin yhden asian sijaan kolme tällä hetkellä itseäni kovasti innostavaa asiaa. En osannut valita näistä, joten miksipä en siis kertoisi niistä kaikista?

Tennarit. Joo, nyt se on iskenyt minuunkin, tennari villitys nimittäin. Ja nyt ei siis puhuta mistään juoksukengistä vaan ihan vaan tennareista. Kaapistani löytyy tällä hetkellä varrettomat Kurt Geigerin nahkatennarit, niitti- ja solkiyksityiskohdin sekä samaa värimaailmaa edustavat, myöskin nahkaiset Betty Londonin kiilakorkoiset tennarit. Myös näistä löytyy niittejä, joskaan ao. kuvast ne eivät juurikaan näy.Taidan tykätä niiteistä? Nyt kuitenkin mieleni halajaa mustia, tasapohjaisia ja niitittömiä (huom!) tennareita, joita ehkä voisi käyttää myös talviaikaan lumikeilelläkin.Yhdet on jo kiikarissa, mutta niiden hinta on tällä hetkin tekijä, joka jarruttaa. Kamppailen asian suhteen lähinnä itseni kanssa. 



Kuistin sisustus. Viimein uusi kuistimme alkaa olla viimeisiä silauksia vaille valmis. Pari juttua pitää vielä hankkia ja sitten olen siihen jokseenkin tyytyväinen. Harmi vaan, että kelien viiletessä kuistilla ei tule vietettyä aikaa kuten leudompien kelien aikaan. Joka tapauksessa sisustus alkaa olla valmis ja rakas älypää ao. kuvassa liittyy sisustukseen olennaisesti. Toteutin viimein eräänlaisen haaveeni ja teetätin kuvasta taulun. Jo pitkään olen miettinyt, miten kiva olisi, jos seinillä olisi "omien kätten jälkiä". Tuo kuva on nyt ikuistettu kanvaasille ja matkalla seinällemme. Jänskättää, miltä lopputulos näyttää. Ja jospa sitten viimein saisin aikaan kuistista sen jälkeen- postauksen, kun kaikki on valmista...


Ostolakko. Tämä oli pakko mainita kolmantena, koska ajatus kiehtoo itseäni kovasti ja on sopivasti ristiriidassa ensimmäisenä mainitsemieni tennareiden hankkimisen suhteen. Olin tätä jo mielessäni ajatellut parin viikon ajan (jona sinäkään aikana en ole ollut lakossa...), mutta tänään Mungolife toi aiheen ajatuksistani julkisuuteen. Jännää, miten ihan ventovieraat ihmiset ajattelevat samoja asioita toisistaan täysin tietämättöminä. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Viime viikolla eräs toinen blogi kirjoitti aiheesta, jota olin itsekin makustellut ajatuksissani ja jopa kuvannut materiaalia postausta varten. Enivei, ostolakossa itseäni on askarruttanut eniten se, kuinka pysyisin päätöksessäni? Jotenkaan mitkään palkintosysteemit eivät ole juttuni. Suurempi tarve olisi kuitenkin päästä olemassa olevista tavaroista eroon kuin haalia uusia. Poikkeuksena ne tennarit, jotka tarvitsen tahdon.  Jään kypsyttelemään ajatusta. 

Vinkkejä lakkoiluun otetaan vastaan! :)




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 16. lokakuuta 2014

KUOLLUT MERI & JERUSALEM

Hellurei! Kuten jo lauantaina lupailin, on tänään vihdoin ja viimein vuorossa katsaus retkestämme keväällä Kuolleellemerelle ja Jerusalemiin. Vietettiin viime maaliskuussa viikko Eilatissa ja yksi päivä vierähti kellumassa hassussa rapakossa ja ihmettelemässä useiden uskontojen pääkaupunkia. Reissuun lähtiessä aurinko oli juuri nousemassa ja ajattelin unenpöpperöisenä, että luvassa olisi jonkinlainen pyhinvaellus tai ristiretki, mutta Jerusalem on paljon muutakin kuin se mitä meille uskonnon tunneilla opetetaan. Matkan varrella on aivan mielettömiä maisemia, kun reitti kulkee Kuolleenmeren rantoja pitkin ylöspäin, kohti Jerusalemia. Välimatkaa kertyy reippaat 300 km, joten mikään pikainen pyrähdys ei tule kuuloonkaan.







Siinäpä se kelluu valkoinen hylje. Jotenkin lähes yliluonnollinen tunne kellua niin hyvin. Vaikea edes kuvailla sitä tunnetta. Olo oli ainakin kuin styroxpalalla vesilätäkössä. Ei vaan, meressä kelluneet tietää meriveden kannattelevan järvivettä paremmin, mutta Kuolleen meren kelluttavuutta ei voi mitenkään verrata edes normimeriveteen. Suolapitoisuus on niin korkea, että mahallaan uiminen oli kokonaan kielletty. Tällä haluttiin ehkäistä veden suuhun joutumista, sillä pienikin määrä nieltynä on vaarallista ja vaatii yleensä sairaalareissun. Iholle tuo kylpy ainakin tuntui tekevän hyvää ja veden sanotaankin sisältävän suolan lisäksi lukuisia mineraaleja. Ennätin rantauduttuani jo salaa ajatella, että voisin jäädä päiväksi köllöttelemään aurinkoon ja kellumaan läpimään suolaveteen, kun muut piipahtavat Jerusalemissa.

Muutama tunti perillä Jerusalemissa on auttamattoman lyhyt aika. Varsinkin nähtävyyksien liepeet oli tupaten täynnä ihmisiä ja erilaisia ryhmiä. Oli lapsia, vanhuksia, nuoria, keski-ikäsiä. Eri uskontokuntien edustajia, eri rotuisia, näköisiä ja kokoisia. Osa oli selvästi tullut uskonsa nimissä pyhille mestoille, mutta moni oli ihan vain turisteeraamassa kuten itsekin. En ole mitenkään uskonnollinen tyyppi vaan olin enempi kiinnostunut arkkitehtuurista, vaikken siitäkään varsinaisesti mitään ymmärrä. Vanhat rakennukset, niiden koristelu ja tarinat kuitenkin kiehtovat mieltäni ja miellyttävät silmääni. Sinällään koko kaupungin historia on melko uskomaton, sillä se on kerta toisensa jälkeen rakennettu uudestaan ja uudestaan. Se pitää sisällään lukemattomia upeita rakennuksia ja on tietysti monille uskonnollisille mustsee. Vanhan kaupungin kujia ja kortteleita kulkien voi viettää hetken, jos toisenkin. Ehdittiin nähdä niin vähän...






Näillä käytävillä olisin mieluusti tutkaillut enempi kuin mitä siihen oli aikaa. Mielenkiintoisen näköisiä pikkuputiikkeja toinen toisensa jälkeen, valikoimissaan huiveja, nahka-asusteita, taidetta, astioita, vaatteita... Jos nyt saisin päättää, reissuun olisi pitänyt varata pari päivää. Tai ainakin se olisin ollut minä, joka päätti mitä retkellä tutkaillaan. :D Basaareja tässä kohtaa nyt on ihan turha edes mainita! Kaduttaa vieläkin, ettei ainoatakaan pashminaa tarttunut sieltä matkaani.








Pikakelauksella, muutamalla kuvalla höystettynä ei tosiaan saa kovin kummoista käsitystä näkemästäni - syväluotauksesta nyt puhumattakaan! Toivottavasti kuitenkin viihdyitte? Ja toki koitan vastata parhaan kykyni mukaan, jos kysymyksiä laitatte. Mukava olisi kuulla teistä muutenkin. ;)

Nyt tää lähtee koisimaan, että jaksaa vielä huomenna ponnistella työpäivän loppuun ennen viikonlopun vapaita. Kauniita unia!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

PIKKU SÖPÖLÄINEN

Hellurei! Koska päivä on ollut jotenkin alakuloinen, kylmä ja harmaa, ajattelin piristää ainakin itseäni tällä pirtsakalla pikku söpöläisellä ja jakamalla sen teillekin. Maanantaina kyttösin puhelintani malttamattomana koko päivän ja odottelin puhelua UPS:n kuriirilta, jota ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Töistä kotiuduttuani odotteli postilaatikossa kuitenkin mukava ylläri! Paketti oli toimitettu ja minulla tietty suu korvissa.

Jo jonkin aikaa olin harmistuneena katsellut, kuinka Guessin lompakkoni kulmat näyttivät kärsineen melko vähäisestä käytöstä huolimatta. Olin myös turhautunut kerta toisensa jälkeen, kuinka kookas rahapussi vei aivan liian suuren osan varsinkin pienenpien kassien tilavuudesta. Niinpä olin katsellut lompakoita "vähän sillä silmällä" aina toisinaan. Hakusessa oli nahkainen yksilö kompaktissa kokoluokassa. Viimein silmiini tupsahti tämä yksilö kaikessa söpöydessään.




Kun kyseessä on enemminkin kortti- ja avainkotelo, kuin rahapussi, tämä ei tosiaan ole koolla pilattu. Mietin kyllä muodostuuko se ongelmaksi, mutta toisaalta käteisen käyttö on itselläni niin vähäistä, että uskon pärjääväni tällä. Muutamat kolikotkin kuitenkin kulkevat pääosion etupuolella olevassa taskussa. Mikäli avainrengas alkaa häiritä, sen voi irrottaa. Ja väri. Se nyt vaan on niin itseäni. Eikä käärmennahkaefekti pahenna yhtään vaan passaa vallan mainiosti. Väri on kuvissa ehkä pikkiriikisen liian kirkas, mutta jos sen nimi on fetish pink, täytyy sen olla aika pinkki. :)





Ihan offtopicina haluan vielä kertoa päivälenkistäni Nerin kanssa. Oltiin jo kotiin päin tulossa, kun Neri nosti nokkansa pystyyn ja lähti määrätietoisesti poispäin ja kohta nokka maata viistäen kotiamme kohti. Käytöksestä kuitenkin näki, että nyt on jotain muutakin kuin kova vauhti kotia kohti. Se hävisi näkyvistä, palasi kohta aivan tohkeissaan ja poistui takaisin sinne mistä tulikin. Ihan kuin se olisi vain käynyt ilmoittamassa, että tästä meni joku ja aion selvittää mikä. Tämä kuvio toistui pari kertaa ja sitten koira hävisi pitemmäksi aikaa. Olin kulkenut hyvän matkaa jo koiran perästä ja pysähdyin viimein odottelemaan ja seuraamaan tilannetta. Meni hetki ja toinenkin, kunnes kuulin jonkun tulevan pienen nyppylän takaa. Toki odotin sen olevan Neri, mutta se olikin kettu! Se tuli suoraan kohti, mutta väisti toki vajaan kymmenen metrin päästä minusta. Olin niin haltioitunut, että katselin vaan ihastuneena ketun menoa eikä tullut tässä kohtaa mieleenkään ruveta kaivamaan puhelinta taskusta. Hyvä niin, sillä kettu olisi sillä aikaa mennyt menojaan, hieno hetki olisi mennyt ohi enkä kuitenkaan olisi ennättänyt kuvaa saada. Hetken kuluttua tuli samoja jälkiä tuli Neri, kieli suusta roikkuen. Repolainen juoksutti vanhan maitohapoille. :D Sääli koiran suhteen, mutta toisaalta kettu sai jatkaa omia touhujaan rauhassa. Kaikesta huolimatta hieno episodi ihan tuikitavallisella päiväkävelyllä! Piristi molempien päivää kummasti.

Mutta, mitäs tykkäätte söpöläisestä?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 14. lokakuuta 2014

INSPIRAATIO: LUKUTOUKKA

Teretere! Se ois teematiistai ja inspiraatiopläjäyksen vuoro. Totta puhuen, tätä on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta nyt on ihan uusi into taas päällänsä. Pimenevät illat ja tuleva talvi ajavat aikasemmin ja enempi sisätiloihin, joten aikaa lukemiselle pitäisi kaiken logiikan mukaan olla enempi. Olenkin nyt siis haalinut itselleni pienen kirjaston. Järkevä ihminen olisi ehkä ottanut kirjan kerrallaan, mutta minun piti tietty saada kaikki vähänkin kiinnostavilta tuntuvat opukset kerta linttuulla. Katsotaan vuoden vaihteessa (tai vaikka keväällä), missä vaiheessa luku-urakkani on vai onko into lopahtanut ja jäänyt jonkun muun innoittajan jalkoihin. Haha.



Lukeminen kannattaa aina, niinkuin Donnerkin on todennut. Luin joskus nuorempana paljon aktiivisemmin, mutta jossain vaiheessa harrastus jäi. Ehkä osittain siksi, että koulussa siihen "pakotettiin" ja tilalle tuli muita harrastuksia. Luettiin vaan ne pakolliset, mitä kurssien suorittaminen vaati - olipa se sitten kaunokirjallisuutta tai oppikirjoja. Nyt olen jälleen innostunut ja olen perustellut lukemisen kannattavuutta myös kirjoittamisen suhteen. Sanavarastolle ei varmaan olisi pahitteeksi, jos sinne tarttuisi uusia sanoja ja ilmaisuja. Jospa kielenkäyttö monipuolistuisi kaiken kaikkiaan ja välittyisi jopa täällä blogin puolella. Koska kirjoittaminen on kuulunut harrastuksiini ja mielenkiinnonaiheisiini vuosia, kehittyisin siinä mieluusti, vaikkakin sitten vain blogikirjoittamisen saralla. Tuskin kirjoittamisesta enää koskaan tulee ammattia tai edes toista työtä, vaikken panisi pahakseni sitäkään. Mutta joo, itsensäkehittämistä, sanavaraston monipuolistamista, kielenhuoltoa ja viihdettä, niitä toivon valitsemistani opuksista saavan. Ja jottei menisi ihan liian helpoksi, nettishoppailin englanninkielisen e-kirjan, joka vaan tuntui olevan välttämätön lisä jo olemassa olevien teosten lisäksi. Revenge wears Prada. Oujes, en ollut tästä kuullutkaan, mutta jatko-osalla mennään ja se oli saatava. :)




Perinteiset kirjat lainasin naapurin rouvalta, kiitoskiitos, jonka kirjavalikoimat ovat melko kehuttavat. Lukutahdillani kahlaan hänen kirjojaan läpi vielä vuosikymmenen päästä. :D Näiden kolmen lisäksi iPadillä on muutama muukin kirja, että pahimpaan tuskaan matskua riittää. Täytyy muuten vähän kehua e-kirjojen helpoutta, vaikka yhtälailla voi samaan hengenvetoon todeta periteisissä kirjoissa olevan eräänlaista entisaikojen nostalgiaa. Alla kuitenkin pieni pätkä havainnoillistamaan, miltä kirjan sivu näyttää padin ruudulla. Säätömahdollisuuksiakin tuossa on fontin koon, kontrastien, rivityksen ja ties minkä muun suhteen. Melko vaivatonta, sanoisin. Ja jos lukeminen loppuu kesken,, uutta saa muutamalla napin painalluksella - heti. 




Vaikka näissä riittääkin tavattavaa joksikin aikaa, otan mieluusti vinkkejä kevyestä lukemisesta vastaan. Lukemisiin!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 13. lokakuuta 2014

AIRI, UUSI YSTÄVÄNI

Uusi viikko on taas aluillaan ja viikko onkin hyvä avata vaikkapa esittelemällä uusi ystäväni. :) Mainitsin aiemmin, että olen hankkinut uuden läppärin. Koska omistan iPhonen ja iPadin ja koska olin lopenkyllästynyt Windows-koneiden toimintaan, päätin tehdä investoinnin Applen hyväksi. Niinpä omppuperheeni kasvoi uudella jäsenellä MacBook Airilla. Lapsenmielisesti nimesin laitteen, miksipä muuksikaan, kuin Airiksi.

Alkutaival on toki ollut yhtä ihastumista, mutta toisaalta myös uuden opettelua ja lähes loputtomalta tuntuneen ongelmanratkaisun etsimistä. Kesti tuskastuttavan kauan onkia tieto, miksei winkaarikoneessa käyttämäni ulkoinen kovalevy wörki macissa. Tai se toimii, mutten voi tallentaa sille, ainoastaan lukea levyä. Tämä siis johtuu siitä, että Windows ja Mac koodaavat(?) tallentamansa tiedon eri tavoin. Molemmat osaavat lukea toistensa koodausta, muttei kikrjoittaa sitä. Tai jotain tuon suuntaista. En ole ihan älytön bittinero. Nyt pitäisi vaan tehdä vähän kuvansiirtohommia, ulkoisen kovalevyn alustusjuttuja ja sen jälkeen kovalevyn pitäisi olla suostuvainen myös ottamaan vastaan kaiken sen, mitä ikinä keksin sinne työntääkään. Siis jos kaikki menee niinkuin pitäisi... Tallennuksen kanssa on muitakin kysymyksiä, mutta jospa nekin tässä ratkeaa? Onko lukijoissa mac-neroja?






Suurta ihmetystä, ihastusta ja vähän ehkä rakastumista, on aiheuttanut Airin äänettömyys. Ei kohinoita, hurinoita ja kummallisia huokailuja. Toisin sanoen tuuletin ei huuda koko ajan. Siis ei ole vielä selvinnyt, onko tässä sellainen? Pidän paljon läppäriä sylissä ja tämä ei kuumene eikä edes lämpene, vaikka saatan istua tunteja sohvannurkassa kone sylissäni. Jänniä ominaisuuksia, jotka ei ehkä teknisesti ole niin suuria saavutuksia, kuin mitä ne juuri minulle henkilökohtaisella tasolla ovat. Jo edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi itselleni on tärkeää, että kone toimii sutjakasti ja saan siirreltyä ja vähän myös käsiteltyä kuviani. Vihaan odottelua, varsinkin jos se johtuu tietokoneen hitaudesta (joojoo, olen hätähousu). Samoin minulta loppuu pinna hyvin lyhyeen, jos kone temppuilee ja kaatuilee etc. Varsinaisia teknisiä tietoja en tässä nyt edes ala luetella, koska en koe, että ne olisivat niin välttämättömiä, mutta toistaiseksi Airin kanssa ei ole ilmennyt mitään ongelmia. :)




Uusi kone on kyllä aiheuttanut muutamia lieveilmiöitä. Airi on niin mukava, että se on saatava reissuun mukaan. Sitä viitsii raahata mukana, sillä se on mukana pidettäväksi vielä sopivan pieni ja nii-in kevyt. Ongelma: valikoimassani ei ole (vielä) tarpeeksi isoa laukkua, johon Airin voisi pakata ja jossa vielä muitakin tavaroita mahtuisi kuljettamaan. Niinpä "puolivahingossa" tilasin ensimmäisen kokelaan tähän tehtävään. Kuulette siitä sitten myöhemmin, mikäli se osoittautuu sopivaksi tarpeeseemme. Löysin myös täydellisen kotelon, joka olisi tietty omiaan suojaamaan Airin sileää pintaa niin laukussa matkatessaan kuin jokapäiväisessä elämässäkin. Vararikkoa välttääkseni, kotelo on ainakin toistaiseksi harkintalistalla. Kolmantena tässä kohtaa voi varmaan mainita sen, että taloutemme alkaa muistuttaa käyttämättömien läppäreiden hautuumaata, sillä nyt kaksi läppäriä on täysin vailla käyttöä...

Jos tällä hetkellä näyttää hyvältä tietotekniikan saralla, niin seuraava huolenaihe onkin valokuvauspuolella. Tänään koitin kuvata korppeja, tosin päädyin enempi kuvaamaan koiria... Lähtiessäni tuolle reissulle huomasin kameran näytön alalaidassa murtumia. Tähän sopisi kyllä paremmin huutomerkki! Siinä on pienet ruuvit, joiden juuresta kuori (tai runko) on murtunut. Siis whattahell??!! No, en ole viskonut sitä mihinkään vaan ihan normaalisti olen sitä kohdellut. Enkä nyt tiedä, onko murtumista mitään haittaa käytön kannalta, mutta pitänee ottaa yhteyttä myyjään...

Että tämmöstä. Mites teidän viikko on lähtenyt?






SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

lauantai 11. lokakuuta 2014

(EI AIHETTA, HUONO MIELIKUVITUS)

Ohhoh! Venähtipä muutama päivä ihan muissa touhuissa kuin blogin parissa. Omasta mielestä ihan lohdullista, että on vielä muutakin elämää kuin tämä blogi. On vielä ihan oikeita ihmiskontakteja naamatusten ja harrastuksia, joissa en istu pärstä kiinni tietokoneen ruudussa. Vaikka aika pitkälti elämä viime mainittua onkin. Eikä sillä, että missään nimessä väheksyisin teidän ja tämän blogin minulle tuomaa iloa! 

Viime viikolla muun muassa tapasin pitkästä aikaa rakkaan, pitkäaikaisen ystäväni sekä ihanan ja pirtsakan kummityttöni. Lupauduin tyttöjen iltaan, jollaista en muista harrastaneeni...no, varmaan ihan liian pitkään aikaan. Olin monena päivänä jotenkin hirmu onnellinen, ihan ilman sen kummempaa syytä.  Toisaalta loppuviikkoa kohti tunnelma hieman latistui huonosti nukuttujen öiden takia. Kuuhulluus vai mikä lie valvotti?

Ei minulla nytkään ollut mitään tärkeää tai viisasta sanottavaa, ajattelin vain tulla kertomaan olevani kunnossa. Kunnossa muuten, paitsi nenä on tukossa tai sitten se vuotaa. Olen nyt useampana viikonloppuna laittanut merkille tämän ilmiön. Ja siis vain viikonloppuisin. Silloin kun on aikaa nauttia kiirettömistä aamuista omassa kodissa, kärsin toistuvasti räästä ja tukkoisuudesta vuoronperään! Tosi kiva. 

Teematorstai jäi nyt siis tältä viikolta väliin, mutta ensi viikolle on luvassa (vihdoin ja viimein) viime keväiseen Eilatin matkaan liittyvä postaus. Luonnoksissa on viritteillä jos jonkinlaista postausta, milloin vaan saisin ne jotenkin kaikki ulos? Mietin tässä myös, kiinnostaisiko teitä esimerkiksi sellainen sarjaluontoinen juttu kengistäni. Haluaisin saada jotain tolkkua vaate- ja kenkävarastooni. Lupautumalla postaamaan teille jokaikisen parin kuvien ja pienen tarinan kera, homma tulisi ehkä paremmin hoidettua? Mitäs sanotte, kiinnostaisiko kengät?

Nyt oikein mukavaa ja voimaannuttavaa viikonloppua! Ja hymyä huuleen toivottaa kuvan kera myös meidän Taika.  :D







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

tiistai 7. lokakuuta 2014

INSPIRAATIO: SYKSYN VÄRIT

Huomenta! Syyskuu on hieman salakavalasti kääntynyt jo lokakuuksi. Vaikka tänä aamuna harmaus on vallitseva näkymä, oli viikonloppuna niin kaunista. Vaikka viime teematiistaina valittelin, kuinka syksy on mälsä, kesän surma, pimeiden alku ja kaikin puolin masentava, niin on se nyt myönnettävä - syksy voi olla myös kaunis, ihmeellinen ja inspiroiva. Ihan siinä määrin, että teitä pienellä kuvapläjäyksellä halusin muistaa.

Syksy väreineen inspiroi esimerkiksi pukeutumisessa ja hei, syksyn värejä on muitakin kuin musta ja harmaa! Murretut oranssit, viininpunainen, syvät keltaiset. Tarkemmin katsottuna syksy on kaikkea muuta kuin synkkä ja harmaa. Tästä ei kuitenkaan tule pukeutumisopas syksyyn.




Itseäni syksyn värit nimittäin inspiroivat kaivamaan kameran esiin ja ulkoilemaan. Tämä on selvästi toistunut jo vuosia, ainakin syksyisten kuvakansioiden vilkaisun perusteella. Viikonloppuna syksyn kuvaamiseen olikin erinomainen sää ja joitain kymmeniä kuvia tallentui muistikortille. Toiveissa oli saada kuvattua joutsenia tai muuttomatkalla olevia hanhia, mutta edes sorsia ei näkynyt kuvattavaksi lähiympäristöstä. Bongausreissua olin suorittamassa jalkaisin, joten etsintäsäde ei ylettynyt kuin lähimmille lammille ja järville. Niinpä jouduin tyytymään kasvikunnan kuvaamiseen. Eikä siinä mitään. Taas kerran mieli lepäsi rantapusikossa koiran ja kameran kanssa nököttäessä, ei maisemat hassummat olleet ollenkaan.

Vaikka saatan olla hieman pinnallinen ja vouhottaa täällä hyvinkin elämän kannalta epärelavanteista asioista, niin pieni maahinen ja metsänpeikko asustaa sisälläni ja syvällä. Nautin suunnattomasti luonnosta ja varmaan se on viime aikaisista jutuistani paistanutkin? Ja vaikka se syksy on monesti kylmä, kolea ja sateen kostuttama, kannattaa ainakin niinä harvoina aurinkoisina päivinä ottaa ilo irti ja avata mieli luonnonkauneudelle - vaikka sitten siellä keskustojen puistoissa. Kyllä ympäriltä kauneutta löytyy, kun pitää mielen ja silmät avoinna! Ja ihan pienistäkin asioista voi inspiroitua!

Mukavaa alkanutta tiistaitä ihanaiset! Mikä teitä tällä hetkellä inspiroi?


 








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 6. lokakuuta 2014

LV EVA

Heissansaa! Mystinen kirjainyhdistelmä. :D Koiraihmisille jälkimmäinen EVA ei ainakaan ole mitenkään mairitteleva, se nimittäin tarkoittaa, ettei koiraa voida arvostella koiranäyttelyssä. Hevosihmiset tietävät, että LV tarkoittaa lämminveristä hevosta. Kaltaisilleni kassialmoille kirjainyhdistelmä on kuitenkin päivän selvä: Louis Vuitton Eva!





Pitkään piti tätäkin hankintaa jahkata. Kerran oli jo lähes Vuittonin liikkeen ovenkahvassa kiinni, mutta Oxford Streetillä vyöryvä ihmismassa vei heiveröisen suomineitosen mennessään ja sinne jäi Eva sillä reissulla. Nyyh. Olisi pitänyt yrittää kovemmin taistella ihmismassoja vastaan. Tosin ehkä niin oli tarkoitettu? Olin jo aiemmin etsinyt eBaysta, Huuto.netistä ja Tori.fistä sopivaa kohdetta. Koska sopivaa kohdetta ei löytynyt, oli tarkoitus hankkia laukku uutena keväisellä Lontoon matkallani. No, me tiedetään kuinka siinä kävi. Nyt sitten hiljattain sopiva laukku ja myyjä löytyi  vihdoin Skotlannista eBayn kautta eikä tarvinnutkaan odotella seuraavaa Lontoon reissuani! Jei! Tarkkasilmäiset saattoivat bongata veskan jo tässä postauksessa.





Eva muutti kaikkine tykötarpeineen kuitin kera Suomeen ja meille. :) Vaikka se onkin second hand ostos, muistuttaa siitä vain muutama pieni naarmu laukun etupuolella olevassa laatassa. Muutoin laukku on priimassa kondiksessa ja siitä on kaverikseni vielä vuosiksi eteenpäin. Olen siis kaikinpuolin tyytyväinen ratkaisuuni ostaa käytetty laukku. Tietysti hinta oli uutta jonkin verran edullisempi, mutta second hand ostoksiin liittyy myös eettinen puoli. Toiselle tarpeettomaksi käynyt tavara jatkaa elämäänsä jonkun toisen kaverina.

Alkuun havittelin kyllä tätä laukkua vaaleana Azur- kuosissa, mutta mieli muuttui jossain vaiheessa Ebenen eduksi. Onhan tumma laukku helpommin ja monipuolisemmin yhdisteltävissä eri asuihin ja tilanteisiin sopivaksi. Eva on myös siitä mukavan monikäyttöinen, että sitä voi käyttää useampana eri variaationa useamman hihnansa ansiosta.  Ja aikalailla passeli myös kokonsa suhteen. Eihän tähän läppärit ja kamerat sentään sovi, mutta päivä- ja iltakäyttöön tärkemmille tarvikkeille se on pieni tilaihme.








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

torstai 2. lokakuuta 2014

KESÄOLOHUONE

Moikkamoi! Se on taas teematorstai ja sen kunniaksi kaivellaankin arkiston aarteista jälleen kerran aikalailla kesäisiä kuvia. Pitempään mukana olleet saattavat muistaa, että mainitsin kesällä meneillään olevasta rempasta, maalausprojektista sekä uudistetusta patiosta. Kaikista on huonon muistini mukaan joitain väläyksiä jo täällä blogissakin nähty,  mutta varsinaiset postaukset näistä on tainneet jäädä lupauksen tasolle? Muutama teematorstai menneekin arkistojen parissa, kesäisissä fiiliksissä.



Ensimmäisenä ajattelin ottaa "käsittelyyn" pation, joka uudistui täysin kesän aikana ja nyt meillä onkin oikea kesäolohuone. Tietysti tässä vaiheessa kuvan näkymät ovat muisto vain ja kalusteet siirretty odottelemaan seuraavan kesän helteitä ja leppoisia iltoja (toivottavasti myös itikattomia, tänä kesänä inisijöitä riitti ihan riesaksi asti). Nyt ajateltuna seuraava kesä tuntuu olevan pienen ikuisuuden päässä nykyhetkestä...

Olin kuitenkin ennättänyt haaveilla omasta kesäolkkarista jo vuosia. Esimerkiksi lomamatkoilla vietän kaikki hotellilla oloajat lähinnä parvekkeella tai patiolla lämmöstä ja ulkoilmasta nauttien. Huoneessa en yleensä viihdy kuin nukkumassa, pesulla ja muut "pakolliset" hetket. Keväällä Eilatissa oman pation sängyllä maaten, tähtitaivasta pergolan väliköistä katsellen tein pienen päätöksen: meille tulee tänä kesänä oma kesäolkkari! Ja niin tuli.




Patio sinällään ei ole uusi juttu, sillä se tehtiin jo muutamia vuosia aiemmin. Silloin tulin jostain syystä ostaneeksi mäntypuisen ruokailuryhmän, jota pidin kuitenkin lähes ensimetreiltä liian raskaana ja jäykkänä. Halusin jotain, missä löhötä ja ottaa rennosti. Ruokailuun tuo vanha ryhmä oli kyllä ihan passeli. Ao. kuvassa vähän aiempaa meininkiä sekä keskeneräinen talon julkisivu maalitöniköineen.






Sohvaryhmä sekä aurinkokatos sattui Askosta alennettuun hintaan. Harmillisesti sohvaryhmästä oltiin jo myyty pöytä pois, joten jäätiin ilman pöytää. Sen virkaa toimittikin tämän kesää vanha puupenkki. Sen piti olla kyllä ihan lyhytaikainen väliaikaisratkaisu, mutta jotenkin se on viehättänyt minua sen verran, etten ole pitänyt mitään hoppua pöydän katselun suhteen. Se ajaa asiansa. Jokin harmaissa, kulahtaneissa puupinnoissa vetoaa myös esteettisesti.

Katos on säänkestävä. Siinä ei kuitenkaan ole alunperin minkäänlaisia verhoja vaan sivuverhot ovat aivan omaa kädenjälkeäni. Viritin vanhat, ohuen ohuet olohuoneen verhot varjostamaan keskipäivän polttavalta auringolta. Ne tuovat juuri riittävästi helpotusta ja varjoa. Paikkana pation sijainti on suojaisa, joten siihen harvoin käy edes tuulenvire, joten varjo on ihan tervetullut kuumimpaan aikaan. Ja näitä saa siirreltyä juuri haluamaansa kohtaan.




Useampi hetki tuli patiolla, kesäolkkarissa vietettyä jo kuluneena kesänä. Kokonaismääränä varmaan päivän tai paremminkin päiviä. Tässä söin aamupalaa, välipalaa, päivällistä ja iltapalaa. Nautin tee- ja muista juomahetkistä. Luin lehtiä, blogeja. Bloggasin. Ihastelin kesää, kuuntelin luonnonääniä, rentouduin ja torkuin. Vietin aikaa ystävien ja perheen kanssa. Ihanaa, että meillä vihdoin on kesäolohuone - nyt vaan odotellaan sitä seuraavaa kesää ja helteitä.








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM