torstai 16. lokakuuta 2014

KUOLLUT MERI & JERUSALEM

Hellurei! Kuten jo lauantaina lupailin, on tänään vihdoin ja viimein vuorossa katsaus retkestämme keväällä Kuolleellemerelle ja Jerusalemiin. Vietettiin viime maaliskuussa viikko Eilatissa ja yksi päivä vierähti kellumassa hassussa rapakossa ja ihmettelemässä useiden uskontojen pääkaupunkia. Reissuun lähtiessä aurinko oli juuri nousemassa ja ajattelin unenpöpperöisenä, että luvassa olisi jonkinlainen pyhinvaellus tai ristiretki, mutta Jerusalem on paljon muutakin kuin se mitä meille uskonnon tunneilla opetetaan. Matkan varrella on aivan mielettömiä maisemia, kun reitti kulkee Kuolleenmeren rantoja pitkin ylöspäin, kohti Jerusalemia. Välimatkaa kertyy reippaat 300 km, joten mikään pikainen pyrähdys ei tule kuuloonkaan.







Siinäpä se kelluu valkoinen hylje. Jotenkin lähes yliluonnollinen tunne kellua niin hyvin. Vaikea edes kuvailla sitä tunnetta. Olo oli ainakin kuin styroxpalalla vesilätäkössä. Ei vaan, meressä kelluneet tietää meriveden kannattelevan järvivettä paremmin, mutta Kuolleen meren kelluttavuutta ei voi mitenkään verrata edes normimeriveteen. Suolapitoisuus on niin korkea, että mahallaan uiminen oli kokonaan kielletty. Tällä haluttiin ehkäistä veden suuhun joutumista, sillä pienikin määrä nieltynä on vaarallista ja vaatii yleensä sairaalareissun. Iholle tuo kylpy ainakin tuntui tekevän hyvää ja veden sanotaankin sisältävän suolan lisäksi lukuisia mineraaleja. Ennätin rantauduttuani jo salaa ajatella, että voisin jäädä päiväksi köllöttelemään aurinkoon ja kellumaan läpimään suolaveteen, kun muut piipahtavat Jerusalemissa.

Muutama tunti perillä Jerusalemissa on auttamattoman lyhyt aika. Varsinkin nähtävyyksien liepeet oli tupaten täynnä ihmisiä ja erilaisia ryhmiä. Oli lapsia, vanhuksia, nuoria, keski-ikäsiä. Eri uskontokuntien edustajia, eri rotuisia, näköisiä ja kokoisia. Osa oli selvästi tullut uskonsa nimissä pyhille mestoille, mutta moni oli ihan vain turisteeraamassa kuten itsekin. En ole mitenkään uskonnollinen tyyppi vaan olin enempi kiinnostunut arkkitehtuurista, vaikken siitäkään varsinaisesti mitään ymmärrä. Vanhat rakennukset, niiden koristelu ja tarinat kuitenkin kiehtovat mieltäni ja miellyttävät silmääni. Sinällään koko kaupungin historia on melko uskomaton, sillä se on kerta toisensa jälkeen rakennettu uudestaan ja uudestaan. Se pitää sisällään lukemattomia upeita rakennuksia ja on tietysti monille uskonnollisille mustsee. Vanhan kaupungin kujia ja kortteleita kulkien voi viettää hetken, jos toisenkin. Ehdittiin nähdä niin vähän...






Näillä käytävillä olisin mieluusti tutkaillut enempi kuin mitä siihen oli aikaa. Mielenkiintoisen näköisiä pikkuputiikkeja toinen toisensa jälkeen, valikoimissaan huiveja, nahka-asusteita, taidetta, astioita, vaatteita... Jos nyt saisin päättää, reissuun olisi pitänyt varata pari päivää. Tai ainakin se olisin ollut minä, joka päätti mitä retkellä tutkaillaan. :D Basaareja tässä kohtaa nyt on ihan turha edes mainita! Kaduttaa vieläkin, ettei ainoatakaan pashminaa tarttunut sieltä matkaani.








Pikakelauksella, muutamalla kuvalla höystettynä ei tosiaan saa kovin kummoista käsitystä näkemästäni - syväluotauksesta nyt puhumattakaan! Toivottavasti kuitenkin viihdyitte? Ja toki koitan vastata parhaan kykyni mukaan, jos kysymyksiä laitatte. Mukava olisi kuulla teistä muutenkin. ;)

Nyt tää lähtee koisimaan, että jaksaa vielä huomenna ponnistella työpäivän loppuun ennen viikonlopun vapaita. Kauniita unia!




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)