sunnuntai 26. lokakuuta 2014

LUONNONTURKIS



Törmäsin tänä aamuna mielenkiintoiseen artikkeliin Iltalehden Tyyli.com- osiossa. Siinä kerrotaan, kuinka suomalainen suunnittelija Marita Huurinainen on alkanut hyödyntää vapaana eläneiden eläinten turkiksia omassa suunnittelussaan (juttuun tästä). Jutussa kysytäänkin, onko kyseessä eettinen tapa käyttää turkiksia?

Ajattelin aihetta itse viime syksynä paljonkin, taisin jopa ohimennen mainita siitä täällä blogissanikin. Nyt "projektini" aidosta luonnonturkisliivistä on viimeistä sysäystä vaille valmis. Vielä kymmenisen vuotta sitten olisin saanut itkupotkuraivarit pelkästä ajatuksesta. Silmäni ovat kuitenkin auenneet asialle, kun tietämykseni aiheesta on kasvanut. Aito luonnonturkis on lämmin ja kaunis ja se on myös eettisesti hyväksyttävä ratkaisu.  Voisin jopa hieman puolustaa sitä: Pukeutuessasi aitoon luonnonturkikseen ei tarvitse miettiä hetkeäkään, onkohan tämä tekoturkikseni aito? Omasta mielestä kaikkein kamalin skenaario eläimiä rakastavana ihmisenä ja koiranomistajana on se, että tekoturkikseni paljastuukin aasialaisen katukoiran turkikseksi. Ja tätähän on aivan oikeasti tapahtunut! Tulen kantamaan ylpeänä villikettuliiviäni, sillä tiedän tasan tarkkaan, mistä se on lähtöisin. Ketut, joita oman liivini valmistukseen käytetään, ovat mieheni metsästämiä eli ne ovat 100 % villien ja vapaina eläneiden kettujen turkkeja. Ketut on metsästetty ajan kanssa riistanhoidollisessa tarkoituksessa, joten tällä tavoin kettujen nahkat pääsevät vieläpä hyötykäyttöön eivätkä mene haaskuuseen.





Itse en metsästä (niin pitkälle ajatusmaailmani ei ole avautunut!), joten termit eivät ehkä aina ole ihan hallussa, mutta riistanhoidollisella metsästyksellä tarkoitan esimerkiksi metsäkanalintujen suojelua vähentämällä seudun runsasta kettupopulaatiota. Ketut (ja supikoirat) kun kovasti tykkäävät popsia maassa pesivien metsäkanalintujen munia sekä jo kuoriutuneita, lentokyvyttömiä poikasia. Joku voi tässä kohtaa mainita sanan luonnonvalinta, mutta tällä seudulla metsäkanalinnut ovat kärsineet varsinkin tänä vuonna paitsi huonosta poikaskesästä, mutta myös pienpetojen runsaasta lukumäärästä. Jos asiaan ei puututa, kannat kuihtuvat lopulta kokonaan. Ja sitten on taas se pointti, että esimerkiksi supikoira tulokaslajina ei kuulu Suomen luontoon ollenkaan. No, joo. Menee vähän ohiaiheen nyt. Toisaalta asiaa pohtiessa faktojen tiedostaminen on kaiken a ja o. Asiat eivät ole aina ihan niin mustavalkoisia. Ja loppujen lopuksi ihminen on suurin peto, joka omalla toiminnallaan voi vaikuttaa luonnoneläinten selviämiseen tai häviämiseen. Vaikka ajatusmaailmaani kuuluu lause kaikki elämä on arvokasta, on se saanut uusia merkityksiä. Jos tuo kettu, jonka turkin aion myöhemmin päälleni pukea, sai elää elämänsä vapaana, nauttien lajinomaisesta elämästä ja jos sen siirtyminen kettujentaivaaseen on osaltaan pelastamassa seutumme lajien monimuotoisuutta, on sen ketun elämä ollut arvokas. Ja miten paljon arvostusta se saa vielä maallisen taipaleensa päätyttyäkin päästessään hyötykäyttöön minua lämmittäen!



Hyväksyn luonnonturkikset. Mielestäni on hyvä, että isomman hyvän edessä henkensä menettäneiden eläinten kuolemasta otetaan ns. kaikki hyöty irti. Isommalla hyvällä tarkoitan nyt edelleen sitä lajien monimuotoisuutta, en omaa tai muiden pinnallista mieltymystä turkiksiin. Osaltaan eläimen turkin käyttäminen hyötykäyttöön kertoo kuitenkin omalla kielellään arvostuksesta eläintä kohtaan - sen elämä ja kuolema, eivät olleet turhia. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan? Tiedän aiheen herättävän monenlaisia ajatuksia ja nyt vasta "uskalsin" aiheesta kirjoittaa. Kuvituksena omat ketunkarvat.

Minkälaisia ajatuksia aihe teissä herättää? 




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

2 kommenttia :

  1. Hyvä ja asiallinen kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos asiallisesta kommentistasi. Aihe herättää varmasti paljon mielipiteitä yleisellä tasolla ja itsekin halusin yhden näkökulman tuoda esille.

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)