keskiviikko 15. lokakuuta 2014

PIKKU SÖPÖLÄINEN

Hellurei! Koska päivä on ollut jotenkin alakuloinen, kylmä ja harmaa, ajattelin piristää ainakin itseäni tällä pirtsakalla pikku söpöläisellä ja jakamalla sen teillekin. Maanantaina kyttösin puhelintani malttamattomana koko päivän ja odottelin puhelua UPS:n kuriirilta, jota ei kuitenkaan koskaan kuulunut. Töistä kotiuduttuani odotteli postilaatikossa kuitenkin mukava ylläri! Paketti oli toimitettu ja minulla tietty suu korvissa.

Jo jonkin aikaa olin harmistuneena katsellut, kuinka Guessin lompakkoni kulmat näyttivät kärsineen melko vähäisestä käytöstä huolimatta. Olin myös turhautunut kerta toisensa jälkeen, kuinka kookas rahapussi vei aivan liian suuren osan varsinkin pienenpien kassien tilavuudesta. Niinpä olin katsellut lompakoita "vähän sillä silmällä" aina toisinaan. Hakusessa oli nahkainen yksilö kompaktissa kokoluokassa. Viimein silmiini tupsahti tämä yksilö kaikessa söpöydessään.




Kun kyseessä on enemminkin kortti- ja avainkotelo, kuin rahapussi, tämä ei tosiaan ole koolla pilattu. Mietin kyllä muodostuuko se ongelmaksi, mutta toisaalta käteisen käyttö on itselläni niin vähäistä, että uskon pärjääväni tällä. Muutamat kolikotkin kuitenkin kulkevat pääosion etupuolella olevassa taskussa. Mikäli avainrengas alkaa häiritä, sen voi irrottaa. Ja väri. Se nyt vaan on niin itseäni. Eikä käärmennahkaefekti pahenna yhtään vaan passaa vallan mainiosti. Väri on kuvissa ehkä pikkiriikisen liian kirkas, mutta jos sen nimi on fetish pink, täytyy sen olla aika pinkki. :)





Ihan offtopicina haluan vielä kertoa päivälenkistäni Nerin kanssa. Oltiin jo kotiin päin tulossa, kun Neri nosti nokkansa pystyyn ja lähti määrätietoisesti poispäin ja kohta nokka maata viistäen kotiamme kohti. Käytöksestä kuitenkin näki, että nyt on jotain muutakin kuin kova vauhti kotia kohti. Se hävisi näkyvistä, palasi kohta aivan tohkeissaan ja poistui takaisin sinne mistä tulikin. Ihan kuin se olisi vain käynyt ilmoittamassa, että tästä meni joku ja aion selvittää mikä. Tämä kuvio toistui pari kertaa ja sitten koira hävisi pitemmäksi aikaa. Olin kulkenut hyvän matkaa jo koiran perästä ja pysähdyin viimein odottelemaan ja seuraamaan tilannetta. Meni hetki ja toinenkin, kunnes kuulin jonkun tulevan pienen nyppylän takaa. Toki odotin sen olevan Neri, mutta se olikin kettu! Se tuli suoraan kohti, mutta väisti toki vajaan kymmenen metrin päästä minusta. Olin niin haltioitunut, että katselin vaan ihastuneena ketun menoa eikä tullut tässä kohtaa mieleenkään ruveta kaivamaan puhelinta taskusta. Hyvä niin, sillä kettu olisi sillä aikaa mennyt menojaan, hieno hetki olisi mennyt ohi enkä kuitenkaan olisi ennättänyt kuvaa saada. Hetken kuluttua tuli samoja jälkiä tuli Neri, kieli suusta roikkuen. Repolainen juoksutti vanhan maitohapoille. :D Sääli koiran suhteen, mutta toisaalta kettu sai jatkaa omia touhujaan rauhassa. Kaikesta huolimatta hieno episodi ihan tuikitavallisella päiväkävelyllä! Piristi molempien päivää kummasti.

Mutta, mitäs tykkäätte söpöläisestä?




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)