sunnuntai 30. marraskuuta 2014

MUISTUTUS: ARVONTA

Heipparallaa! Halusin vaan muistuttaa blogissani käynnissä olevasta arvonnasta. Osallistumisaikaa on jatkettu tuonne 10. joulukuuta klo 20 asti eli nyt osallistumaan vaan! Halusin tarjota useammalle mahdollisuuden voittaa tuoksu itselleen, joten jatkoin osallistuisaikaa. Tämänhän voi antaa vaikka joululahjaksi sitten, jos ei itseä miellytä. ;) Tästä klikkaamalla arvontaan.


KENKÄKAAPILLA: PUNAISET NILKKURIT

Voihan kiire ja kaamos! Kun näihin vielä lisätään tehottomuuden tunne, onkin turha enää selitellä mitään. Se tunne, kun on liikaa palloja ilmassa, etkä saa niitä kaikkia kiinni... Sitä on nyt liikkeellä, enkä pidä siitä yhtään. Tätä päivää ei paljon parantanut se tyyppi, joka aamusta näkyi pelilistä. Ainoana vapaapäivänä viikosta, olo on entistä väsyneenpi ja halu jäädä sänkyyn lähes ylitsepääsemätön. Mutta tästä noustaan, ihan niinkuin nousin sängystäkin - hitaasti, mutta varmasti.

Ajattelin jatkaa hajuvesiputelin arvonta-aikaa, kun siitäkin muistuttaminen on jäänyt ihan retuperälle blogin tavoin. Haluaisin kuitenkin vielä tarjota mahdollisuutta useammalle saada tuo hajuvesi omakseen, jonka vuoksi päätinkin yksinoikeudella jatkaa arvonta-aikaa 10.12.14 klo 20 asti. Arvontaan pääset klikkaamalla tästäAntakaa sapiskaa, jos olen sen mielestänne ansainnut. :) Mutta nyt otsikon mukaiseen postaukseen eli jatketaan kenkäkaappini penkomista. Mikäli ensimmäinen osa jäi näkemättä, pääset postaukseen tästä.


Kengät # 2 Hush Puppies: malli? Nämä rakkaat ovat jo vuosia vanhat ja silti yhdet lemppareistani. Näihin en muista liittyvän mitään varsinaista tarinaa, todennäköisesti tuo ihana punainen väri riitti hankkimispäätökseen jo silloin joskus. Yksi miinuspuoli näissä on ja se on nuo nauhat, en voi sietää niitä! Ne asettaa rajoitteen, enkä voi käyttää näitä kuin leveämpien lahkeiden kanssa, joiden alle nauhat saa muka näppärästi piiloon. Kenkien mukana tuli ihan tavalliset, sävysävyyn sopivat nauhat, mutta minne lie hukkuneet? Ja miten vaikeaa voi olla punaisten nauhojen metsästys! Eipä ole vielä tähän päivään sellaisia löytynyt. Käsittämätöntä!

Onneksi nämä on muuten niin mukavat, että siedän jotenkin tuota negatiivista ominaisuutta. Matskuna on nahka, joten kengät on tosiaan kestäneet käytössä jo vuosia, tosin kaipaisivat nyt kyllä pieniä hoitotoimenpiteitä, rasvaamalla ja mahdollisesti vielä lisäämällä suoja-ainetta (monissa nahkabalsameissahan on jo itsessään myös kosteussuojaa mukana) saa yleensä ihmeitä aikaan. :) Koiran hampaan jäljet(!) ja muut korkoihin tulleet naarmut on tietysti hankalampi juttu. Hampaanjälkiä en muistanutkaan ennenkuin ne kuvatessa havaitsin, onneksi on sen verran kovaa matskua tuo korko, ettei pentukoiran hampailla ole kummoista tuhoa saatu aikaan. :D Koirat ❤︎



Tämäkin pari on tälläinen mukavuuspari, joilla jaksaa hyvin pitempiäkin aikoja. Korkoa on jonkin verran, muttei liikaa. Lisäksi ihastun aina vaan uudelleen tuohon väriin ja noihin "pitsi" yksityiskohtiin. :) Mikä sen mukavampaa kuin ihastua omiin tavaroihinsa kerta toisensa perään. Niinhän sen kuuluisi olla monessa muussakin asiassa elämässä. Että ihastutaan ja rakastutaan jo olemassa olevaan ja vaalitaan sitä.

Näihin tunnelmiin... Muistuttelen vielä iltasella tuosta arvonnasta ja jatkoajasta. Mukavaa sunnutaipäivän jatkoa teille. Mie kipasen lenkille, jonka jälkeen olisi tiedossa peijaiset. Helppoa tänä viikonloppuna syömisten suhteen kun eilen koulutuksessa oli valmiit eväät ja illalla vielä pikkujouluillallinen, tänään jonkinsorttista hirviateriaa tiedossa. :)

tiistai 25. marraskuuta 2014

TÄMÄN PIMEÄMMÄKSI EI MENE


Maisemat tämän päivän (alkuillan) lenkiltä. Valukuvauskalusto luo pienen harhan, sillä otsalampulla näkee pikkiriikkisen pitemmälle, joskin hyvin huonosti. Hilpaisin 40 minuutin lenkin tuolla pimeässä. Ja kylläpä siellä oli tosi pimeää. Siinä mennessäni puhelin välillä Nerille, mutta totesin sen olevan vähän tylsä, kun sen jutut ei olleet yhtään järkeviä - jos ei omanikaan. Puhelin ääneen koiralle ja kritisoin sen juttuja! Kumpikohan meistä se outo on?

Ihmismieli on omituinen. En ainakaan myönnä pelkääväni pimeää, vaikka ehkä tämä sellaiseksi on luokiteltavissa? Enkä usko, että mikään eläin käy kimppuuni, tosiasiassa lienee todennäköisempää, että joku ihminen kävisi kimppuuni. En kuitenkaan pidä sitäkään kovinkaan todenäköisenä näillä kulmilla. Mutta en oikein voi sanoa nauttivani lenkkeilystä säkkipimeillä metsä- ja kyläteillä otsalampun turvin. Mikä pimeässä lenkkeilystä sitten tekee niin epämieluista? Onko mielikuvitus kuitenkin se pahin viholliseni, vaikken sitä tiedostakaan? Vaikka koitan keskittyä nimenomaan tyhjentämään mieleni kaikesta, kuunnella askelten ääniä, hengitystä, mahdollisia auton ääniä siltä varalta, että Neri pitää kytkeä (se siis juoksee vapaana)... metsän ääniä, siellä vaanivien eläinten ääniä. Ei. Ei siellä mitään vaani! Tekeekö mielikuvitus kepposen, kun kuulet, muttet nää mitään? Ja mitä kaikkea jää kuulematta? Olen monesti manannut ihmisen surkeita aisteja., mutta eipä taida saada täydennyspakettia netistä tilattua?

Olen harkinnut musiikin kuuntelemista. Toisaalta kuitenkin nautin hiljaisuudesta ja sitten on vielä se autoaspekti. Kuutamo aikaan tilanne helpottuu hieman ja varsinkin silloin kun lumi on maassa ja taivaalla möllöttää suuri kuu, on lenkkeily jopa mukavaa. Kuutamossa on jotain taianomaista. Niitä kelejä odotellessa. Tai katuvaloja, hah.

Onko kohtalotovereita siellä ruudun takana? Millaisia vinkkejä teillä olisi tähän pulmaan?








SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

VIIKONLOPUN VALITUT PALAT

Moikkamoi! Toivottavasti olette rentoutuneet ja ladanneet akkuja viikonlopun ajan ja olette valmiina uuteen alkavaan viikkoon? Itselläni on menossa jokin ajatusjumi ja asiat sujuvat jotenkin tahmaisesti. Sohvannurkassa pönöttäminen on tuntunut tarpeeksi haastavalta jo usean pivän ajan. Tästä ei taida tulla kovin innostava postaus...

Ajattelinkin, että tässä jumitustilassa ei ehkä ole mitään järkeä ruveta rustaamaan mitään kaunopuheita vaan pitäydyn lyhyessä. Kaikesta jumituksesta huolimatta sain sentään jotain viikonlopun aikaan tehtyä ja kameraakin tuli käyteltyä, joten tässäpä seuraa viikonlopun valitut palat.



Viikonloppujen parhautta ovat aamupalat. Eikä sen aina tarvitse olla kovin hääppöinenkään vaan voileivät, hedelmät, mehu tai smoothie ja aamukahvi tai tee käynnistävät päivän herätellen aistit ja naisen päivään. Rilla ei selvästikään halunnut vielä nousta, vaikka keittiössä kolisteltiinkin aamiaista. Sisällä vietetty yö on aina koiravanhukselle luksusta eikä silloin ole kiire mihinkään.

Vaikka tekisin mitä suunnitelmia viikonlopulle, pyrin aina pitämään kiinni siitä, ettei ulkoilusta tarvitse tinkiä. Liian usein viikolla lenkit jää vetämättä, milloin mistäkin syystä. Viikonloppuna pyrin siis pihalle keinolla millä hyvänsä. Tunnen, että olen sen velkaa ainakin Nerille, joka viikolla joutuu viettämään aikaa aika paljon yksin. Työ se on, mikä haittaa vapaa-aikaa ja harrastuksia, ei maha mittään.


Lenkillä napattuja. Vanhat hirsiset rakennukset ovat mieleeni, niissä on omanlaisensa viehätys. Vaikka tämäkin tönö on kotitiemme varressa, jaksaa se silti ihastuttaa. Vetäisin molempina päivinä reippaan tunnin lenkin juosten/kävellen. Hikihän siinä meinasi rapakuntoiselle tulla. Totesin, että olisi ehkä syytä tehdä shoppailumatka urheiluvaatepuolelle. Toppa-asu ei välttämättä ole ihan näiden kelien - tai juoksulenkkien asu ylipäänsä. Kuusi vuotta palvelleet kengätkin saattaa olla parhaat päivänsä nähneet....Eli ehkä sillä varustuksellakin on pikkiriikkinen merkitys urheilussa? Ei sillä, että näytän tuossa tuubipipossa ihan syöpäpotilaalta tai vastaavasti jenkkiläisen sairaalasarjan leikkurin tyontekijältä, mutta se toppapuku. Eh... Onneksi mukana oli kuitenkin luottoseuralainen, joka ei paljon asusta perusta. Hän syö lunta kesken lenkin, joten ei ole ehkä vara kommentoida meikäläisen asua. :D


Viikonloppu ei poikennut mitenkään kaikista muista viikonlopuista. Se oli tuiki tavallinen tavallisine toimineen. Mukaan mahtui kodin siistimistä ja pyykkäystä, mutta extrana siivosin kemikaalivarastoni. Oli muuten purkkia ja purnukkaa, ja on vieläkin, vaikka jonkin asteista seulontaa koitin suorittaakin. Mutta tuli tehtyä! Tosin tästä seurasi uusi ongelma, mihin laitan ylimääräiset törpäköt, joille ei itselläni ole käyttöä??



Mitä tuli syötyä? Lämpimiä piirakoita saunan jälkeen Putousta katsellen, ihan niinkuin lapsuuden kodissani aikoinaan tehtiin. Oli tietysti eri ohjelmat jne, mutta monesti lauantai-iltoina oli lämpimiä leipiä tai piirakoita, kiuasnakkeja tai jotain muuta melko kevyttä syötävää. Uunijuureksia ja peurakäristystä syötiin tänään ja tekaisinpa torttuja päärynä-aurajuustotäytteellä - tosin torttujen sijaan tulikin piiras... lopputulos on aina arvoitus kun alan kokkaushommiin. Päärynä sentään pysyi päärynänä eikä muuttunut mystisesti omenaksi tai perunaksi. Haha. Kuvassa on siis todellakin päärynä, vaikkei se oikein siltä näytä.

Ja illat. Ne vieteään sohvalla, tottakai. Koko joukolla. Neri ja Taika ainakin osaa ottaa rennosti. Innostavaa ja energistä alkavaa viikkoa !

PS. Sain muuten napsittua kuvia suunniteltuihin postauksiinkin eli jospa tästä ajatusjumista jotenkin rimpuilen ja saisin jotain konkreettista aikaan tulevalla viikolla täällä blogissakin. Ja käykäähän ihmeessä osallistumassa Daisy-hajuveden arvontaan!


tiistai 18. marraskuuta 2014

AJATUKSIA BLOGISTA

Nyt kun bloggailua on takana pari vuotta ja olen tehnyt pieniä uudistuksia blogin ulkoasuun, haluan myös avata teille vähän taustoja. Mistä Kuplia ja kimallusta- blogi sai alkunsa ja miksi teen tätä? Omia ajatuksiani aiheesta.

Marraskuu on synkkää aikaa nyt ja sitä se oli myös kaksi vuotta sitten, kun 14. marraskuuta rustasin ensimmäisen postauksen. Pimeän ajan vallatessa yhä suurempi osa vuorokaudesta, kaipasin jotakin tekemistä. Halusin tehdä jotain luovaa ja kirjoittaminen tuntui oikeammalta ratkaisulta kuin vaikkapa neulominen, jossa en ole mitenkään haka. Ehken ole kirjoittajanakaan mikään hääppöinen, mutta siitä olen aina tykännyt. Luettuani blogeja, ajattelin itsekin kokeilla. Ehkä aloitin väärin perustein ja punainen lanka onkin ollut hakusessa koko blogin historian ajan, en ole oikein osannut päättää, mistä kirjoittaisin. Toisaalta, olen kirjoittanut elämästäni, hyvistä ja huonommista päivistä, pitkälti sellaisena kuin elämä on. Toisinaan aiheet ovat pinnallisempia, pieniä pakomatkoja arjen harmaudesta. Vaihtelevat aiheet ja asiasta toiseen puokkoilu voivat olla lukijoille liikaa, mutta toistaiseksi kykyni ei taida riittää aiheiden tarkempaan rajaukseen.

Blogin nimen valinta oli vaikeaa ja jo hetikohta aloitettuani mieleni teki vaihtaa blogin nimi. Edelleen olen sitä mieltä, että nimi on liian mahtipontinen ja pelkään sen antavan varsinkin ensikertaa blogissani vierailevalle odotuksia, joita en pystykään täyttämään. Olen varmasti koko blogihistorian ajan ollut itse itseni pahin kriitikko, enkä haluaisi johtaa ketään harhaan, esimerkiksi nyt sitten liian mahtailevalla ja suuria lupauksia antavalla nimellä. Tässä vaiheessa nimen vaihtaminen voisi kuitenkin olla turmiollista koko blogin tulevaisuuden kannalta, joten toistaiseksi ei muutosta nimen suhteen ole näköpiirissä.

Kahden vuoden ajan olen saanut kirjoittaa. Ja mikä parasta, olen saanut kirjoittaa juuri niistä asioista, joista olen milloinkin halunnut. Ja ilman aikatauluja. Sinänsä olen ihminen, jota jonkinlainen aikataulu helpottaa ja pitää naisen edes jossain ruodussa, mutta olen surkea luomaan niitä ja vielä onnettomampi pysymään niissä. Niinpä postailutahtinikin on ollut vähintäänkin epämääräinen. Siitä olen hieman pahoillani. Toisinaan tekstiä on syntynyt vaivattomasti, toisinaan sana ei ole lentänyt. Välillä pää tuntuu suorastaan pursuavan aiheita, joista osa päätyy tänne blogiin, mutta joista osa poksahtaa tyhjyyteen saippuakuplan tavoin. 

Vaikka blogi kirjoitusalustana mahdollistaa asioiden tarkastelun miljoonasta eri aspektista, ei sisältö välttämättä ole aina kaikkien mieleen. Lyhyen ajan sisään olen saanut muistutuksen siitä, että yksikin epäonnistunut postaus ja yksikin virheellinen sanavalinta (ja nimenomaan lukijan mielestä) voi olla naula arkkuun, eikä lukija enää palaa blogiin kuunaan. Harmi sinänsä, jos tulee tuomituksi yhden sinänsä harmittoman, ketään loukkaamattoman virheen vuoksi. Mutta ihan aina on joku, jota et voi kuitenkaan miellyttää. Jonkun mielestä olet teennäinen, toisen mielestä et ole oma itsesi ja kolmannen mielestä kirjoitat muuten vain jonninjoutavia. Se on vaan pelin henki ja se on tiedostettava jo alkaessaan tähän rumbaan, muuten saattaa tulla paha pipi. 

Toissa päivänä sain kuitenkin myös ihan parhaan muistutuksen siitä, mikä tästä hommasta tekee entistä mukavampaa. Ilahduttavaa on huomata, että ihmiset ehkä jopa lukevat raapustuksiani. Niitä tekstejä, joita olen kirjoittanut "omasta kynästä". Mutta ehkä kaikkein parasta on huomata, että on saattanut olla inspiraatioksi ja avuksi jollekin! Kun kiitos edellä mainituista tulee kommenttien muodossa, sillä on todella suuri merkitys vastaanottajalleen eli minulle. Toissa päivänä tosiaan Anonyymi ilahdutti minua suuresti palaamalla kommentoimaan tätä postausta, kiitos vielä vaivannäöstäsi, jos satut tätä lukemaan. Lukijat ovat kyllä blogin suola! Kiitos kuuluu teille! :)

Tässäpä näitä, pieniä ajatuksia.

lauantai 15. marraskuuta 2014

ARPAONNISELLE TUOKSU

** MUOKS.10.12.14 klo 21.52. Arvonta on päättynyt!! **

Moikkamoi vaan kaikki! Tässä viime viikon aikana blogissani käyneet ovat saattaneet ihmetellä, kun vanhoja postauksia on vilahdellut uusina ja pian kadonneet taas sinne, mistä tulivatkin. Joku on saattanut huomata, että banneri ja blogin kuvaus on hieman muuttuneet. Myös muu ulkoasu on saanut pientä muutosta osakseen ja tunnisteiden kanssa olen tehnyt pientä jumppaa, joka kylläkin jatkuu vielä. Tuosta tunnisteiden muokkaamisesta, on johtuneet ne vanhojen postausten ilmestyminen uusina.  Varmaan siinä siivoillessani, olen sitten painanut väärää nappia ja postaus on pompannut uudeksi?. Mene ja tiedä. 

Uusi banneri ei nyt ihan miellytä itseäni, saa nähdä minkä aikaa annan sen olla? Pitää sitä nyt vähän makustella. Muuten pienet muutokset piristivät ainakin omaa mieltäni, toivottavasti myös teidän? Tälle pienelle uudistusvimmalle on ollut syykin, sillä halusin aloittaa kolmannen blogivuoden uudistuneella ilmeellä, vaikkakin se on vielä osittain työnalla. Kyllä. Kuplia ja kimallusta- blogi täytti eilen 2-vuotta!

Matka tähän pisteeseen on sujunut toisinaan helpommin, toisinaan hieman takkuillen. Aina ei ole ollut sanottavaa, toisinaan on ollut virtaa enempikin. Julkaisen piakkoin postausta siitä, mistä Kuplia ja kimallusta sai alkunsa ja ajatuksia, joita matka tähän pisteeseen on itsessäni herättänyt - jos nyt ketä kiinnostaa sellainen pohtiva julkaisu? Tämän postauksen takoitus on osoittaa kiitollisuutta teille lukijoille, ihanaa kun olette jaksaneet juttujani. Toivoisin jatkossa olevani entistä parempi tässä touhussa ja, että voisin piristää vaikka edes yhden ainoan lukijan päivää jutuillani. Olisin myös mielelläni enempi vuorovaikutuksessa kanssanne, vaikkapa kommenttien  muodossa. Mutta kiitos näistä kuluneista vuosista ihan jokaiselle teistä, olitpa uusi tai vanhempi tuttavuus. Kaikki te olette yhtä tärkeitä ja arvokkaita.

Kaksi vuotiaan blogitaipaleeni kunniaksi haluan piristää ainakin yhden lukijani päivää laittamalla pystyyn arvonnan! Vähään aikaan näitä ei ole nähtykään, joten lienee korkea aika. Joku saattaa muistaa blogikirppikseltäni Marc Jacobsin Daisy- tuoksun? Kun tuoksu ei käynyt kaupaksi, keksin arpoa sen jollekin teistä täällä blogissa. Siis, jos se jollekin kelpaa, kun siitä nyt on otettu ne muutamat suihkaukset. Korostan siis, että kyseessä ei ole ihan uusi, kelmuissa oleva tuote. Ostin tuoksun itselleni, mutta osoittautui, ettei se sovikaan minulle. Koska sitä on mielestäni älytöntä pitää kaapissa vain tyhjänpanttina, haluan nyt lahjoittaa sen jollekin sitä haluavalle. :)

** MUOKS. 10.12.14 klo 21.52. Arvonta on päättynyt!! **

Eli 100 millilitraa Daisyä lähtee tämän arvonnan voittajalle! Osallistut arvontaan kommentoimalla blogiani 30.11.2014 klo 18 mennessä. Toivotan kaikille tasapuolisesti arpaonnea! Saa vinkata myös kaverille. ;) Hauskaa lauantai iltaa kaikille!



torstai 13. marraskuuta 2014

WANNABE URHEILUHULLU

Nyt on kerta kaikkiaan se aika, kun on alettava potkia itseään ahterille ja suunnittelun sijasta toimittava. Kirjoittelin tuossa hiljattain liikuntaharrastuksistani (tässä postauksessa), tai paremmin sen puutteesta. Olin taas kerran innostunut, mutta nyt myönnän tässä teille, että innostushan laski kuin lehmän häntä ja palasin helposti samaan löllöttelymeininkiin, mitä olin harrastanut jo ... ihan tarpeeksi. Totesin tuolloin alkuinnostuksessani, että eipä taida olla fyysisessä kunnossani paljon kehumista ja nyt sain siihen ihan konkreettisen todisteen. Tieto lisää tuskaa ja olenkin kriisin partaalla.

Työnantaja kustansi kaikille halukkaille kuntotestin. Testi toteutettiin polkupyöräergometritestillä ja samalla tehtiin myös kehonkoostumusmittaus. Pelkäsin etukäteen, mutta helpolta itse testi lopulta tuntui - en edes kuukahtanut matkalla. Polkeminen tuntui jopa yllättävän helpolta ja kevyeltä. Tulos vaan ei naurattanut. Tiivistettynä, minulla ei ole kehossani rasvaa, ei nestettä, mutta ei kyllä lihaksia tai kuntoakaan. :D Tai ei tässä kohtaa kyllä naurata. Enhän toki ihan rapakunnossa ole, mutta paljon huonommassa, kuin itse arvioin. En oikein ymmärrä, miten huonosti arvioin oman kuntoni? Samaan aikaan en voi olla ihmettelemättä testin tulosta ja omia tuntemuksiani testin aikana, ne eivät mielestäni ihan kyllä kohtaa. Kai testi on kuitenkin luotettava, vaikka omat tuntemukset olisivat mitä?


(Noilla eväillä, jos ei kunto lähde nousuun, niin ei sitten millään! Haha. Kiireinen päivä, lounas ajomatkalla toimipisteestä toiseen. Sulattelin tätä illalla 40 minuutin rivakalla kävelylenkillä.)

Mielessä liikkuu aiheen tiimoilta monta monituista kysymystä. Samalla olen kuumeisesti miettinyt, millä motivoisin itseni kuntokuurille, loppupeleissä ihan kamalan isosta satsauksesta ei kuitenkaan ole edes kyse. Jos vähän niitä lihaksia ja peruskuntoa kohentaisi, mutta. Olen ihan äärettömän huono menemään salille tai mihinkään ryhmäliikuntajuttuihin. Suurin syy on "asun_tunnin_ajomatkan_päässä"- kortti ja velvollisuus syöksyä päästämään Neri pissille työpäivän jälkeen. Ehkä suurin tekosyy ikinä, mutta tuo karvakamu on vastuullani ja sen hyvinvointi ajaa monesti muiden asioiden yli. Mutta jospa nyt jotenkin aikatauluni saisin siihen järjestykseen, että ehtisin käydä jossain muissakin harrastuksissa kuin lenkillä kylänraitilla. Lisäksi Yoogaian nettitunnit tulleevat ohjelmaan, niiden parissa kun voi kaikessa rauhassa äheltää omassa olohuoneessa juuri siihen aikaan, kun saattuu itselle sopimaan. Kevätpuolella on uusi kuntotesti, joten siinähän on jo motivaattoria, mutta koska lipsuminen on niin kertakaikkisen helppoa, tarvitsen kaikki mahdolliset vinkit ja vihjeet päästäkseni vauhtiin. Ihan ensimmäiseksi olen ajatellut hankkia uudet lenkkarit kuusi vuotta vanhojen tilalle, ne ei ehkä ole enää ihan priimassa kunnossa. :D

Laittakaahan treenivinkkejä, ja ennen kaikkea, motivaatiovinkkejä? 




SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

maanantai 10. marraskuuta 2014

KOSMETIIKKAOSTOKSIA: PINKIT PAHEET




Hellurei! Tein viime viikon aikana pieniä, tarpeellisia hankintoja. Jälkikäteen ymmärsin, että kaikki ostokseni olivat pinkkejä! Sattumalta vai alitajuisesti tarkoituksella? Tämä herätti monenlaisia tunteita aina hempeästä ihastuksesta pienoiseen vihastumiseen. Taas on kuluttajareppanaa (lue: minua) höynäytetty psykologisin asein markkinointivelhojen myhäillessä partaansa.

Okei. Viime viikon ostossaldo: Loreal Skin Perfection- sarjan kaunistava päivävoide ja ihon laatua parantava seerumi, vuoden 2015 taskukalenteri sekä Roosa Nauha- geelikynä. Rahallisesti puhutaan melko pienestä satsauksesta ja mukana on myös ripaus tärkeän tutkimustyön tukemista. Kaikkia näitä kuitenkin yhdistää se pinkki väri.




Kaikki sai alkunsa siitä, kun huomasin nykyisen aamunavaajani (siitä enempi täällä) olevan jo lopuillaan. Syöksyin eräänä aamuna seerumiostoksille ja töihin oli tietysti ihan tulipalokiire. Kas kummaa, illalla pussista paljastui kaksi pinkkiä laatikkoa, jotka sisälsivät lisää pinkkiä. Lumenen hyllylle suunnistaessani nämä pinkit kaunokaiset harhauttivat minut täysin ja tadaa, ostin kaksi purnukkaa kuin siat säkissä, niin sanotusti. Ei tarkempaa tutkimusta tai testailua, onko aineet itselleni sopivia. Mutta kauniit purkit. Mikä erinomainen valintaperuste!



Myöhemmin samalla viikolla käteeni tarttui kaikkien muiden väristen joukosta pinkki kalenteri ja vielä samaisesta shopista kassalta tuo Roosa Nauha- kynä.

Mietin tässä, onko viehätykseni pinkkiin enää ihan terveellä pohjalla? Tiedän, että näistä jokaikinen olisi jäänyt ostamatta, jos ne olisivat vaikka myrkynvihreitä. Kalenteri olisi voinut olla ainoa ostos myös myrkunvihreänä, mutta vain siinä tapauksessa, ettei koko maailmasta löytysi muun värisiä kalentereita. Toisaalta, suurempi huolenaihe lienee se, miten helposti olen tuon markkinointikoneiston vietävissä. Enkä ole varmasti ainoa. Pakkauksilla ja sillä, mitä näemme päällepäin, on ihan älytön vaikutus meihin kuluttajiin. Jos sisältö on tuntematon, mutta ulkokuori viehättää, voimme tehdä ostopäätöksen tuosta noin vain. No, joo. Jos sisältö on karmeaa shittiä, niin emme todennäköisesti osta tuotetta enää toiste. Toisaalta, saatamme ohittaa monta ja taas monta loistavaa tuotetta vain siksi, että sen ulkokuori on väärä. Menee muutama kuukausi, pakkaukset uudistetaan ja kas, kauppareissulta tarttui varmasti jotain huippua mukaan - siinä omaa silmää miellyttävässä purkissa.

Kaiken huippu tässä tarinassa lienee kuitenkin tässä: Angry Birds Stella- limu (sanoinko postauksen alussa, että tarpeellisia hankintoja?). Tölkin perusteella valitsin...




Aika ärsyttävää olla vietävänä kuin pässi narun päässä. Ja vähän pelottavaakin.

Kohtalotovereita? Vastaavasta selvinneitä? Kertokaahan oma tarinanne.



SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

KENKÄKAAPILLA: KG SERENA

Moikkamoi! Onpa ollut hektistä taas viime päivät! Työpäivät ovat venyneet ja uudet asiat ovat saaneet pään ihan pyörälle. Tai oikeammin pää on tuntunut kovinkin tyhjälle siinä vaiheessa kun illalla on kotiovelle asti päässyt. Ensi viikko mennee vielä samanlaisissa merkeissä, mutta toivottavasti meno alkaa sitten jo helpottamaan ja tasaantumaan?  Kärsii nämä vapaa-ajan harrastukset, ei muuten...

Eilinen vierähti jo onneksi vapaalla. Nukuin piitkät yöunet ja kävin Nerin kanssa kävelemässä heti aamupäivällä. Iltapäivä oli varattu kummityttöni 1-vuotissynttäreille. Ja illansuussa kotiutuessamme, meille puolestaan tuli vieraita. Ja tänään vielä vanhempanikin tulivat meille Isänpäivän viettoon. :)

Sunnuntai illan iloksi on nyt tarkoitus aloittaa uusi postaussarja, josta jo hieman aiemmin mainitsinkin. Ajattelin käydä kenkävarastoni läpi ja julkaista jokaisesta parista pienen jutun kuvien kera teille. En tiedä, onko siinä mitään järkeä, mutta minulla onkin tässä oma lehmä ojassa, sillä ajattelin onnistuvani tehtävässä huomattavasti paremmin, kun olen sen teille lukijoille luvannut suorittaa. Annan ehkä armoa itselleni sen verran, etten lupaa tiettyä päivää tai rytmiä näille, mutta postaukset tunnistatte 'Kenkäkaapilla'- otsikosta. Ja jos tunnisteita joku käyttää, niin avainsana on, yllätys yllätys, 'kengät'. Projektin tarkoituksena on päästä eroon käyttämättömistä kengistä tavalla tai toisella. Samaa projektia kaipailee kyllä myös vaate- ja kosmettiikavarastoni...




Kengät # 1: KG by Kurt Geiger - Serena. Aloitetaan nyt kuitenkin niistä kengistä ja järjestyksessään uusimmista ja yksistä tämän hetken lemppareista. Nämä KG:n mokkanahkaiset kengät ostin loppukesällä alennettuun hintaan. Kävi taas kerrankin tuuri, sillä nyt näiden hinta on jotain ihan muuta! Eilen totesin, että pitänee viedä kengät suutarille ja laitattaa luistamattomat pohjat kenkiin, niin on lumikelilläkin mukavampi kuljeskella. Muita miinuksia en vielä ole näille keksinyt. Kengissä on sopivasti korkoa, mutta näillä jaksaa hyvin koko päivän, kun korko on tuollainen paksu. Hapsut ja niitit tuovat asennetta. Nuo niitit on oikeasti aika terävät, mutta nuo hapsut vähän pehmentää niitä, ainakin ajatustasolla. Ja mikä parasta, ei nauhoja, joiden kanssa vatuloida lähtötohinassa tai kenkiä riisuessa.






Olen aikalailla tykästynyt Geigerin kenkiin ylipäänsä ja kaapista löytyykin jo useammat yksilöt. Niistä kuitenkin myöhemmin lisää. :)

Vielä ennättää toivottaa hyvää Isänpäivää kaikille isille, toivottavasti päivä on ollut mitä onnistunein.

tiistai 4. marraskuuta 2014

PAREMPAAN PÄIVÄÄN

Monille meistä pimeä vuodenaika on väsyttävä ja jopa ahdistava. Aamuisin voi olla vaikeaa nousta sängystä ja koko päivä voi mennä ohi kuin sumussa. Puhumattakaan, jos sattuu olemaan maanantai aamu. Viikonloppu on luiskahtanut käsistä ja monelle arki töihinpaluineen on edessä. Eilen aamullapa olin täynnä energiaa, maanantaista huolimatta. Nousin ennen aikojani ja ennätin itselleni poikkeavaan tapaan tehdä vaikka mitä ennen töihin lähtemistä. Mutta ennen kaikkea, ennätin nauttia ihanan aamupalan! Eipä kuulkaas turhaan aamupalan tärkeyttä mainosteta, sillä porskutin aamupalalla läpi koko päivän (hups, mihin unohtui lounas?) ja fiilis oli mitä parhain. Aamupala on ehdottomasti saatava joka-aamuiseksi rutiiniksi, niin paljon se tuo päivään.

Haluankin nyt jakaa teille omat yksinkertaiset vinkkini parempaan päivään.

Aamupala. Omalla lautasella tällä kertaa kaurapuuroa mansikoilla, smoothie banaanista, mansikoista ja Pirkan valmiista L. Casei jugurttijuomasta, jonka makuna mango. Ja tietysti lasillinen vettä ja mukillinen teetä. Mitä arjen luksusta! Päivä sujui ihan erilaisella draivilla varmastikin tämän tankkauksen ansiosta. Aamupala kuuluu kohdallani lähinnä viikonlopun kiireettömiin aamuihin, joten hieman opettelua tämä taas vaatii. Mutta on onhan aamupalan tuoma fiilis sen opettelun arvoista.



Lumenen tehotuotteet. Heleyttävä BB seerumi sekä ja varsinkinsilmänympärysgeeli kätevänä roll-oninaNämä ovat olleet aivan ehdottomat aamujeni (ja silmieni) avaajat jo jonkin aikaa! Pienten kuulien avulla silmänympärysgeeli levittyy ihanan vaivattomasti ja annostellen juuri sopiva määrän. Geeli virkistää, viilentää ja laskee mahdollista turvotusta. Ihan ehdoton suosikki ja aamurutiini, josta en aio luopua!

BB seerumi taas herättää naamataulun muuten. Virkistää, mutta ennen kaikkea kosteuttaa yönjäljiltä päivän koitoksiin. Tuiskaus tätä pumppupullosta nassuun ja aamu on paljon parempi. :)



Tärkeimpänä ja lähes ainoana aamurutiinina on olleet nuo kosmeettiset ainekset. Siihen nähden nämä kaksi on väärässä järjestyksessä, mutta halusin laittaa nämä vinkit kuitenkin tärkeysjärjestykseen, jossa niiden kuuluisi olla. Aamiaisen tulisi olla kaikkein tärkein rutiini, niin hyvää se tekee keholle ja mielelle. Pyrinkin nyt järjestelemällisesti ottamaan kemikaaliaamiaiseni rinnalle myös tuon oikean aamiaisen. Jos ei muuten niin vaikka työmatkalla nautittuna smoothien/fruitien muodossa. Parempi kai sekin kuin kurvottaa nälkäkuoleman partaalla puolille päivin pää jumissa?


Millaisia aamurutiineja teillä on? Entä suosikki aamiainen?

lauantai 1. marraskuuta 2014

MINÄ ♥︎ JENNI

Marraskuun ekaa jo vietetään, mutta ajattelin kertoa teille hieman viime torstaista. Niin ja kiitos kaikille yhteisesti Kassialman ongelmat postaukseen kommentoineille, vastailen niihin vielä erikseenkin. :) Torstai oli kuitenkin pitkä päivä, sillä lähdin aamulla ennen 7 ja palasin illalla hieman jälkeen 23. Tähän väliin mahtui töitä, eläinlääkäriä, terveydenhoitajaa ja perheen tapaamista. Päivän paras oli kuitenkin Jenni Vartiainen! Jipii! Otsikosta tuli jo hieman paljastava, ehkä rohkeakin, mutta myönnän ihastukseni nyt näin julkisesti. ;)

Syystä tai toisesta olen aina estynyt pääsemään Jennin keikalle, kun hän on lähialueella keikkaillut. Nyt kuitenkin viimein pääsin Savonlinna salissa olleelle Terra- kiertueen  keikalle. Ah ja voi, olen entistä enempi vakuuttunut Jennistä. Jokin Jennin musiikissa on alusta lähtien uponnut meikäläiseen. Sanoitukset ovat täynnä ajatusta sekä elämää, niihin on helppo samaistua. Puhumattakaan Jennin kauniista äänestä, joka on yhtä aikaa eteerisen kaunis ja vahva. Ihan kuten Jenni itsekin, niin kaunis.

Keikka oli kaksiosainen, kuultiin akustiset versiot monista vanhoista suosikeista sekä uusimman levyn biiseistä aina Vain elämää- sarjassa kuultuun, ihan loistavaan versiointiin Loirin Kohtalokkaasta sambasta. Toisalla osuudella oli hieman enempi meininkiä jo biisivalintojenkin suhteen. Akustiseen osuuteen olohuonemainen tunnelma sopi loistavasti, mutta toisella osuudella konserttisalin tuolit olisi tehnyt mieli heittää nurkkaan. :D

Konsertin aikana laulettiin, naurettiin ja räpyteltiin silmiä kyynelten polttaessa silmiä. Ja toki elettiin mukana muutenkin siinä määrin kuin se istumakatsomossa oli mahdollista. Biisivalinnat keskittyivät luonnollisesti eniten  Terra- levyn sisältöön, mutta itsessäni tunteita eniten herättivät vanhemmat biisit Jennin uran alkupäästä. Ne sijoittuvat aikaan, jossa kävin läpi isoja asioita, jotka vähän myöhemmin muuttivat ehkä koko loppuelämäni suunnan. Vaikka niistä ajoista on kammerrettu yli, enkä sinällään muistele niitä pahalla tai katkeruudella, muistuttaa esimerkiksi biisit Tunnoton, Toinen ja Mustaa kahvia siitä ajasta jotenkin suloisen riipaisevalla tavalla. Missä muruseni on, En haluu kuolla tänä yönä ja Minä ja hän olivat varmaa Jenniä. Ja jos ei Jennin versiolla Elastisen Heruuks?-biisistä heru, nii ei sitten millään!

Ja minä munapää, en voi ymmärtää ja laitan kuvan nettiin (huomaa yhtäläisyys Nettiin- biisin kanssa..)... Tuttua kännykkälaatua, tottakai. 





Luullakseni kuvaaminen ei ollut sallittua, vaikka porukka ei paljoa sääntöä noudattanutkaan. Myöskään järjestäjä ei puuttunut asiaan, ainoat kommentit aiheesta saatiin Jenniltä itseltään, joka hänkin totesi lopuksi, että 'mut eihän se niin tarkkaa oo...'. Omalta osaltani päätin kuitenkin rajoittaa ainakin vain tähän yhteen ainoaan huippulaadukkaaseen otokseen ihan keikan alkupuolelta. Onhan se niin totta; en itsekään haluaisi varsinkaan ventovieraiden julkaisevan kuviani netissä omine lupineen. Jostain syystä esiintyvät artistit ja julkisuuden henkilöt ovat vaan ns. vapaata riistaa, ilman minkäänlaisia yksityishenkilön oikeuksia. Tähän kohti onkin siis hyvä pyytää varmaan anteeksi ja kiittää mahtavasta keikasta! Seuraavaa tapaamista odotellen...

"Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin, onko hän siellä? Lontoon metrossako käy viereeni istumaan, vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan tomuisella tiellä? Minä ja Hän." 







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM