tiistai 18. marraskuuta 2014

AJATUKSIA BLOGISTA

Nyt kun bloggailua on takana pari vuotta ja olen tehnyt pieniä uudistuksia blogin ulkoasuun, haluan myös avata teille vähän taustoja. Mistä Kuplia ja kimallusta- blogi sai alkunsa ja miksi teen tätä? Omia ajatuksiani aiheesta.

Marraskuu on synkkää aikaa nyt ja sitä se oli myös kaksi vuotta sitten, kun 14. marraskuuta rustasin ensimmäisen postauksen. Pimeän ajan vallatessa yhä suurempi osa vuorokaudesta, kaipasin jotakin tekemistä. Halusin tehdä jotain luovaa ja kirjoittaminen tuntui oikeammalta ratkaisulta kuin vaikkapa neulominen, jossa en ole mitenkään haka. Ehken ole kirjoittajanakaan mikään hääppöinen, mutta siitä olen aina tykännyt. Luettuani blogeja, ajattelin itsekin kokeilla. Ehkä aloitin väärin perustein ja punainen lanka onkin ollut hakusessa koko blogin historian ajan, en ole oikein osannut päättää, mistä kirjoittaisin. Toisaalta, olen kirjoittanut elämästäni, hyvistä ja huonommista päivistä, pitkälti sellaisena kuin elämä on. Toisinaan aiheet ovat pinnallisempia, pieniä pakomatkoja arjen harmaudesta. Vaihtelevat aiheet ja asiasta toiseen puokkoilu voivat olla lukijoille liikaa, mutta toistaiseksi kykyni ei taida riittää aiheiden tarkempaan rajaukseen.

Blogin nimen valinta oli vaikeaa ja jo hetikohta aloitettuani mieleni teki vaihtaa blogin nimi. Edelleen olen sitä mieltä, että nimi on liian mahtipontinen ja pelkään sen antavan varsinkin ensikertaa blogissani vierailevalle odotuksia, joita en pystykään täyttämään. Olen varmasti koko blogihistorian ajan ollut itse itseni pahin kriitikko, enkä haluaisi johtaa ketään harhaan, esimerkiksi nyt sitten liian mahtailevalla ja suuria lupauksia antavalla nimellä. Tässä vaiheessa nimen vaihtaminen voisi kuitenkin olla turmiollista koko blogin tulevaisuuden kannalta, joten toistaiseksi ei muutosta nimen suhteen ole näköpiirissä.

Kahden vuoden ajan olen saanut kirjoittaa. Ja mikä parasta, olen saanut kirjoittaa juuri niistä asioista, joista olen milloinkin halunnut. Ja ilman aikatauluja. Sinänsä olen ihminen, jota jonkinlainen aikataulu helpottaa ja pitää naisen edes jossain ruodussa, mutta olen surkea luomaan niitä ja vielä onnettomampi pysymään niissä. Niinpä postailutahtinikin on ollut vähintäänkin epämääräinen. Siitä olen hieman pahoillani. Toisinaan tekstiä on syntynyt vaivattomasti, toisinaan sana ei ole lentänyt. Välillä pää tuntuu suorastaan pursuavan aiheita, joista osa päätyy tänne blogiin, mutta joista osa poksahtaa tyhjyyteen saippuakuplan tavoin. 

Vaikka blogi kirjoitusalustana mahdollistaa asioiden tarkastelun miljoonasta eri aspektista, ei sisältö välttämättä ole aina kaikkien mieleen. Lyhyen ajan sisään olen saanut muistutuksen siitä, että yksikin epäonnistunut postaus ja yksikin virheellinen sanavalinta (ja nimenomaan lukijan mielestä) voi olla naula arkkuun, eikä lukija enää palaa blogiin kuunaan. Harmi sinänsä, jos tulee tuomituksi yhden sinänsä harmittoman, ketään loukkaamattoman virheen vuoksi. Mutta ihan aina on joku, jota et voi kuitenkaan miellyttää. Jonkun mielestä olet teennäinen, toisen mielestä et ole oma itsesi ja kolmannen mielestä kirjoitat muuten vain jonninjoutavia. Se on vaan pelin henki ja se on tiedostettava jo alkaessaan tähän rumbaan, muuten saattaa tulla paha pipi. 

Toissa päivänä sain kuitenkin myös ihan parhaan muistutuksen siitä, mikä tästä hommasta tekee entistä mukavampaa. Ilahduttavaa on huomata, että ihmiset ehkä jopa lukevat raapustuksiani. Niitä tekstejä, joita olen kirjoittanut "omasta kynästä". Mutta ehkä kaikkein parasta on huomata, että on saattanut olla inspiraatioksi ja avuksi jollekin! Kun kiitos edellä mainituista tulee kommenttien muodossa, sillä on todella suuri merkitys vastaanottajalleen eli minulle. Toissa päivänä tosiaan Anonyymi ilahdutti minua suuresti palaamalla kommentoimaan tätä postausta, kiitos vielä vaivannäöstäsi, jos satut tätä lukemaan. Lukijat ovat kyllä blogin suola! Kiitos kuuluu teille! :)

Tässäpä näitä, pieniä ajatuksia.

2 kommenttia :

  1. Heissan :) Kunhan muistat ettet ala suotta postauksiasi editoimaan liian pitkälle. Itse luen todella paljon erilaisia blogeja ja liian harkitut (lue:teennäiset) ovat vain tylsiä lukea. Kaikkein mielenkiintoisinta on jos bloggaajan ihka oma persoona paistaa vahvasti läpi. Muutamaa blogia olen seurannut päivittäin jo about 6 vuotta ja oon ihan varma että jos bloggari pärähtäisi jossain vastaan niin saattaisin vahingossa tervehtiä kuin jotain sukulaista :D Siksipä niiden blogien valitseminen joita alkaa tosissaan seurata onkin pitkälti siitä kiinni mikä fiilis blogista tulee kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista ja vinkistä. Pieni perfekstionisti sisälläni koittaa aina viilata ja höylätä pilkut ja pisteet oikeisiin kohtiin. Siinä sivussa saattaa se tekstikin muuntua monta monituista kertaa suuntaan ja toiseen. :D Monessa, monessa asiassa olen kovinkin suurpiirteinen, mutta toisinaan en meinaa päästä kompromissiin itseni kanssa. Taitohan se on sekin, että osaa antaa itselleen periksi ja ennen kaikkea vapauden olla. Olisihan se kieltämättä jännä hetki, jos joku ventovieras tervehtisi kauppareissulla kuin sukulaista konsanaan! Siinä on kirjoittaja onnistunut hommassaan. :)

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)