lauantai 1. marraskuuta 2014

MINÄ ♥︎ JENNI

Marraskuun ekaa jo vietetään, mutta ajattelin kertoa teille hieman viime torstaista. Niin ja kiitos kaikille yhteisesti Kassialman ongelmat postaukseen kommentoineille, vastailen niihin vielä erikseenkin. :) Torstai oli kuitenkin pitkä päivä, sillä lähdin aamulla ennen 7 ja palasin illalla hieman jälkeen 23. Tähän väliin mahtui töitä, eläinlääkäriä, terveydenhoitajaa ja perheen tapaamista. Päivän paras oli kuitenkin Jenni Vartiainen! Jipii! Otsikosta tuli jo hieman paljastava, ehkä rohkeakin, mutta myönnän ihastukseni nyt näin julkisesti. ;)

Syystä tai toisesta olen aina estynyt pääsemään Jennin keikalle, kun hän on lähialueella keikkaillut. Nyt kuitenkin viimein pääsin Savonlinna salissa olleelle Terra- kiertueen  keikalle. Ah ja voi, olen entistä enempi vakuuttunut Jennistä. Jokin Jennin musiikissa on alusta lähtien uponnut meikäläiseen. Sanoitukset ovat täynnä ajatusta sekä elämää, niihin on helppo samaistua. Puhumattakaan Jennin kauniista äänestä, joka on yhtä aikaa eteerisen kaunis ja vahva. Ihan kuten Jenni itsekin, niin kaunis.

Keikka oli kaksiosainen, kuultiin akustiset versiot monista vanhoista suosikeista sekä uusimman levyn biiseistä aina Vain elämää- sarjassa kuultuun, ihan loistavaan versiointiin Loirin Kohtalokkaasta sambasta. Toisalla osuudella oli hieman enempi meininkiä jo biisivalintojenkin suhteen. Akustiseen osuuteen olohuonemainen tunnelma sopi loistavasti, mutta toisella osuudella konserttisalin tuolit olisi tehnyt mieli heittää nurkkaan. :D

Konsertin aikana laulettiin, naurettiin ja räpyteltiin silmiä kyynelten polttaessa silmiä. Ja toki elettiin mukana muutenkin siinä määrin kuin se istumakatsomossa oli mahdollista. Biisivalinnat keskittyivät luonnollisesti eniten  Terra- levyn sisältöön, mutta itsessäni tunteita eniten herättivät vanhemmat biisit Jennin uran alkupäästä. Ne sijoittuvat aikaan, jossa kävin läpi isoja asioita, jotka vähän myöhemmin muuttivat ehkä koko loppuelämäni suunnan. Vaikka niistä ajoista on kammerrettu yli, enkä sinällään muistele niitä pahalla tai katkeruudella, muistuttaa esimerkiksi biisit Tunnoton, Toinen ja Mustaa kahvia siitä ajasta jotenkin suloisen riipaisevalla tavalla. Missä muruseni on, En haluu kuolla tänä yönä ja Minä ja hän olivat varmaa Jenniä. Ja jos ei Jennin versiolla Elastisen Heruuks?-biisistä heru, nii ei sitten millään!

Ja minä munapää, en voi ymmärtää ja laitan kuvan nettiin (huomaa yhtäläisyys Nettiin- biisin kanssa..)... Tuttua kännykkälaatua, tottakai. 





Luullakseni kuvaaminen ei ollut sallittua, vaikka porukka ei paljoa sääntöä noudattanutkaan. Myöskään järjestäjä ei puuttunut asiaan, ainoat kommentit aiheesta saatiin Jenniltä itseltään, joka hänkin totesi lopuksi, että 'mut eihän se niin tarkkaa oo...'. Omalta osaltani päätin kuitenkin rajoittaa ainakin vain tähän yhteen ainoaan huippulaadukkaaseen otokseen ihan keikan alkupuolelta. Onhan se niin totta; en itsekään haluaisi varsinkaan ventovieraiden julkaisevan kuviani netissä omine lupineen. Jostain syystä esiintyvät artistit ja julkisuuden henkilöt ovat vaan ns. vapaata riistaa, ilman minkäänlaisia yksityishenkilön oikeuksia. Tähän kohti onkin siis hyvä pyytää varmaan anteeksi ja kiittää mahtavasta keikasta! Seuraavaa tapaamista odotellen...

"Kohtaammeko eessä kuulun katedraalin Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin, onko hän siellä? Lontoon metrossako käy viereeni istumaan, vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan tomuisella tiellä? Minä ja Hän." 







SEURAA BLOGIA: BLOGILISTA // BLOGLOVIN // FACEBOOK // INSTAGRAM








Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)