lauantai 31. tammikuuta 2015

KENKÄKAAPILLA: KG STAN

Kenkäkaapin sisältöä pukkaa näin lauantaipäivälle ja vuoden ensimmäisen kuukauden viimeisenä päivänä. Energiatasoni ei selvästikään ole tällä hetkellä hääppöinen, sillä kuukausi on tuntunut pitkääkin pitemmältä. Huomenna kuitenkin alkaa lyhyt helmikuu ja toiveissa on, että talvilomailen sitten maaliskuun alkupuolellla. :)

Piti ihan tarkistaa, monesko kenkäkaappipostaus tämä oikein on. Hieman epäuskoisena päädyin numeroon neljä, mikä tuntuu vähän oudolta = vähältä, mutta kai hämäännyn jo ennakkoon ottamieni kuvien määrästä? Korjatkaa, jos matikkapääni on jälleen kerran pettänyt minut. Pitemmittä puheitta, tässä tulee itseasiassa uusimmat hankintani, olkaapa hyvä.




# 4. Carvela Kurt Geiger - Stan. Tämä kenkäpari on minulle tavallaanlohtupari, sillä en sitten millään raaskinut ostaa haaveilemiani Acne Stuodiosin Colteja. En sitten niin millään. Varsinkin kun tiedän Geigerin kenkien sopivan jalalleni loistavasti ja laatukin on jo tullut aika tutuksi. Pikkaisen oli osuutta asiaan myös sillä, että nämä Stanit olivat alennusmyynnissä, joskaan alkuperäinen hintakaan ei ollut Coltien tasolla läheskään. Kengän malli ja tyyli on hyvin lähellä sama kuin Colteissa, sivulla killuva tupsu on tosin hieman "massiivisempi". Huomasin jo, että sen saa halutessaan kokonaan irrotettua, ilman että sitä tarvitsee edes rikkoa.




Ainoa kehnompi puoli, jonka olen näistä ja muista Geigerin kengistä löytänyt, on niiden liukkaus. Ei selvästi ole tullut mieleen pohjamatskua valitessa, että näinkin pohjoisilla leveyspiireillä saattaa asustella henkilöitä, jotka mieluusti tepastelisivat ko. kengissä - jopa lumikelissä. Minulla onkin nyt parit kengät odottamassa sitä virtapiikkiä, kun saan toimitettua ne suutarille, joka saa laittaa pohjiin pitävät pohjalliset. Suosittelen muuten lämpimästi, jos teillä on samoja ongelmia. Äitini on näin jo tehnyt muutamille kengilleen ja on ollut todella tyytyväinen. Hintaa pohjallisella ja kantalapulle taisi tulla joku 8 euroa, alle kymppi kuitenkin. Aika pieni hinta siihen, että on tukevat, luistamattomat kengät. Tai voihan ne liukkaat kengät tietysti haudata talveksi kaapin perälle odottelemaan vähälumisempia aikoja...



Mitäpäs olette mieltä? Jes oor nou?

perjantai 30. tammikuuta 2015

PIENTÄ AVAUTUMISTA JA SHOPPAILUVINKKI

Edit 2.2.15: tarkennettu yhteistyökuviota, samalla maininta siirretty jäljemmäs postaukseen.

Huhhuh. Aika monta postausta olen tainnut samoilla sanoilla aloittaa. Tällä kertaa tuo 'huhhuh' on osoitettu lähinnä nettiliittymämme palveluntarjoajalle. On meinaan tällä viikolla aiheuttanut harmaita hiuksia ja hermoromahduksia tuo firman toiminta. Ja useampaan otteeseen vieläpä! Ihan käsittämätöntä tänä päivänä, että operaattori mainostaa laittomasti ja laskuttaa asiakkailtaan sumeilematta lisäpalveluista, joista ei kuuluisi. Tai joita asiakas ei ole tilannut. Voin toki osoittaa syyttävällä sormella myös itseäni, sillä olen kiltisti maksanut verkkopankkiini saapuneet e-laskut, niitä tarkemmin katselematta. Olen niin sinisilmäinen, että luotan kotimaiseen yritykseen ja sen rehellisyyteen. Siihen, että sopimuksesta pidetään kiinni ja sen mukaan laskutetaan. Väärin! Tarkastakaa, mitä maksatte ja kenelle, se on neuvoni (kukaan muu ei vaan ehkä ole niin pöllö kuin minä, ettei tarkasta laskujaan...). Mielenkiinnolla odotan operaattorin yhteydenottoa, sillä asia ei enää korjaannu pahoittelulla, kuten aiempi ongelma.

Vähään aikaan ei ole noita purkautumisia tainnut ollakaan. Nyt melkein naurattaa, millaisen adrenaliiniryöpyn tuo tilanne tänään aiheutti. Olin juuri hetkeä aiemmin lopettanut puhelun ko. firman asiakaspalvelijan kanssa, joka oli saanut lepyteltyä minut poistamalla aiheettoman lisäpalvelumaksun avoimelta laskultani. Samalla liittymä päivitettiin parempaan ja halvempaan (saas nähdä, onko tästä tuleva lasku oikein?!). Ihan hyvä lopputulos, eikö? Kun aloin tarkistaa liittymäni tietoja ja selata laskuja, huomasin yllätyksekseni, että minulta oli laskutettu toisesta lisäpalvelusta koko ilmaisen tutustumisjakson ajalta!!! Siis nyt ihan oikeesti!!! Tämä ei siis ollut se, jonka asiakaspalvelija juuri hyvitti laskultani. Vieläkin verenpaine nousee asiaa pohtiessa. Mennään muihin asioihin, en halua ajatella tuota nyt.

* Kollaasi toteutettu yhteistyössä Nelly.comin kanssa, sisältää mainoslinkkejä. *

Viikko on pikkuhiljaa paketoitu. Toissa iltana tein (vahingossa tietenkin - kuten aina :D) nettiostoksia ja siinä samalla bongailin vaikka mitä ihanuuksia Nelly.comista. Perjantai illan ratoksi ajattelin pitkästä aikaa koota (ihan) pienen kollaasin tänne blogiin.




Kaksi noista kollaasin tuotteista on matkalla luokseni, vaikka olisin tahtonut nuo kaikki! Nämä ja paljon muita ihanuuksia löydät Nelly.comista. Tsekkaa omat suosikkisi klikkaamalla vaikkapa tästä*.

Arvaatko, mitkä kaksi tuotetta tilasin? Onko näissä itsellesi jotain mieluista?


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

KESKIVIIKON 2 KUVAA

Olin ajatellut julkaista tänään yhden ainoan kuvan, mutta tämän illan pikaruoka oli niin herkullista, että tuli ihan pakottava tarve kuvata se ja jakaa teille. Mistään uudesta keksinnöstä ei liene kyse, mutta veipä kielen mennessään. Lisäksi oli nopea, helppo ja vielä terveellinenkin. Mitäpä syömisiltään vielä voisi toivoa (että se valmistuisi itsestään?).

Kuva 1. Pari sanaa nyt ensimmäisestä kuvasta. Kuvassa on kotikyläni heräilee päivään ja kuvassa komeilee(?) kylän maamerkkinäkin tunnettu maantiesilta. Oikealla puolella sillan alla näkyy hissikuilu, jolla pääsee hurauttamaan katutasosta sillalle ja päinvastoin. Sillalta avautuu hienot näkymät Saimaalle sekä kylän ylle. Kummasti tuo teräs- ja betonirakennelma (korjatkoon joku joka tietää sillan rakennusmateriaalit paremmin) näyttää monesti ihan kauniilta - omalla tavallaan.



Kuva 2. Tämän illan "ruokana" meillä syötiin lohiwrappeja. Aika yksinkertaista, mutta ihan törkyhyvää. Lohen paistoin pannulla, maustoin suolalla. Sitten vaan täysjyvätortillalle salaattia ja himppasen salaattikastiketta ja lohet päälle, tortilla rullalle ja ääntä kohti. Mmmm...Ei sitä aina tarvitse monen ruokalajin illallista mitä monimutkaisimmista ruoka-aineista. Monen ruokalajin illallinen, hah. Eihän meillä siis koskaan semmoisia.



Tälläiset keskiviikon kuvat. Reipasta mieltä loppuviikolle!

tiistai 27. tammikuuta 2015

JOGURTTI-KASVISCURRY


Aina se vaan venyy tänne myöhäiseen iltaan, ennen kuin saa hetken aikaa syventyä blogin pariin. Ja siinä vaiheessa ajatukset onkin jo sopivasti päivän asioista solmussa eli varmasti tulee oikein laatutekstiä. Voisin yhtä hyvin muuttaa blogikuvaukseni seuraavaksi: "blogia kirjoittaa silmät ristissä, ajatukset solmussa, yömyöhällä, epäselvin lausein ja sanankääntein...". Mutta joo, reseptiä pukkaa. Tämä on itsellenkin melko uusi tuttavuus, mutta noussut tämän hetken lemppariksi. Pari eri variootakin olen tästä testannut, mutta alkuperäinen resepti on enempi omaan makuuni. Kuvissa leipäjuusto on korvattu fetalla, mutta tosiaan tuo leipäjuusto on parempi, sillä se ei miedompana juustona, peitä alleen muita makuja. Huom. Jos päädyt käyttämään fetaa, suolaa ei tarvitse lisätä erikseen.



1 sipuli
2 porkkanaa
4 perunaa
kukkakaalia

öljyä
1-1,5 rkl currya
1 tl kurkumaa
(1/4 tl suolaa)

fond "du chef" kasvis
eli fondikuutio(?)
1 dl omenatäysmehua
200 g juustoleipää
2 dl turkkilaista jogurttia


Esivamistele vihannekset eli kuori ja pilko perunat ja porkkanat pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipuli ja paloittele kukkakaali pieniksinupuiksi.

Kuumanna öljy paistokasarissa ja lisää siihen curry ja kurkuma. Kääntele hetki.

Lisää sitten sipuli, porkkana ja perunat. Kuullota hetki.

Lisää kukkakaali, fondi ja omenamehu. Hauduta kannen alla 15-20 min tai kunnes vihannekset ovat kypsiä.

Kuutioi juusto. Lisää juustokuutiot ja jogurtti juuri ennen tarjoamista. Kuumenna, mutta vältä keittämistä.

Menee pääruokana tai lisukkeena esim. kalalle.



Lauantaina meillä puputettiin tätä jääkaapista löytyneiden jauhelihapihvien kanssa. Porkkanat voi muuten halutessaan myös raastaa. Joka tapauksessa, porkkanasta kannattaa tehdä pienempiä kuutioita kuin perunasta, jotta ennättää kypsyä. Seuraavaksi pitänee kokeilla, miten fetaa miedompi mozzarella sopisi tähän. :)

Tulkaahan kertomaan tykkäsittekö, jos resepti menee testattavaksi! :)

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

VIIKONLOPPU

Olen vannoutunut viikonloppu-fani. Tämän voisi kiteyttää lyhyesti kahteen sanaan, mutta olisihan se aika tylsä postaus, jos otsikon alla lukisi "Oma aika." ja alla olisi kuva tai pari. Totta kuitenkin on, että viikonlopun itsevaltiuus on sen parasta antia. Voi valita omat menonsa ja aikataulunsa tai itsemääräämisoikeudella pysytellä kotona vaikka koko viikonlopun. Ai sitä mukavuutta! Tiedän, että voin myös valita, käynkö töissä ja tässä kohtaa viikostani viisi päivää on työpäiviä. Ja siksi haluan nauttia täysin siemauksin myös niistä päivistä, jotka minulle ovat täysin vapaita. Sillä viikonloppuna on..

Aikaa itselle, aikaa läheisille.





1. Kevät on tulollaan ja viikonloppuna kotia piristi jo toistamiseen tänä vuonna tulppaanikimppu. Viikolla kukkia ei tule ostettua juuri koskaan, kun eihän niitä siellä ennätä ihailla. 2. Viikonloppuna on aikaa vaikka kuvata parhaan kamunsa edesottamuksia. Neri tässä antaa mamman hanskalle kyytiä. :D 3. Piiitkät lenkit ja kävelyt, niihin ei viikolla oikein aikaa ole. Ei ainakaan tänä pimeänä vuodenaikana. Viikonloppuna taas on aikaa vaikka napata friendsie lenkkikaverin kanssa. 4. Aamupala on edelleen itselleni ongelma. Ne kun tuppaavat aina viikolla unohtumaan. Eli aamupala on viikonlopun juttu.


Kotikuteet.


Viikonlopun voi pyöriä vaikka ihan mörököllinä tukka silmillä lökäpöksyt jalassa (en tosin ole ihan varma eroaako arkilookkini tuosta juurikaan? :D) Lauantaina poistuin poikkeuksellisesti kotonta ja kävin antamassa mittani tulevaa kettuliiviäni varten. Samalla käytiin vielä suunnitelma ja malli läpi. Innostuin myös ajatuksesta teetättää itselleni hattu, tästä mainitsinkin Facebookin puolella jo lauantaina (klikkaa katsomaan, mitä minulla on mielessä! muistathan myös tykätä blogin fb sivusta ;).  Nyt pitäisi vaan malttaa odottaa valmiita tuotoksia.

Kotikuteisiin on laskettava myös puhtaat lakanat. Mikä onkaan ihanampaa kuin sujahtaa puhtaisiin lakanoihin, omaan sänkyyn päivän päätteksi. Jotenkin tämäkin toimenpide ajoittuu viikonloppuun, mutta silloinhan niistä paremmin ehtii nauttia. Ainakin yhtä ihana on herätä kiireettömään aamuun ja loikoilla sängyssä vähän aikaa tai vähän pitempäänkin, ojs siltä tuntuu. Ja muuten aika usein tuntuu! :D

Parempi ruoka, parempi mieli.


Tarvitseeko tämä selitystä? Viikolla kokkailut hoituu vähän siitä, mistä aita on matalin. Okei, harvoin meillä eineksiä syödään viikollakaan (kotona ei oikeasti koskaan, joskus töissä vielä vähän repsahtaa, jos eväät unohtuu kotiin), mutta syömiset on mahdollisimman yksinkertaisia ja nopeita tehdä. Ruokiin tulee panostettua viikonlopun aikaan vähän enempi. Tästä annoksesta tulossa muuten viikolla (teematiistaissa) ohjetta. Ei ehkä visuaalisesti maailman kaunein, mutta maku...tämä on ehdottomasti tämän hetken suosikkini.

Sain muuten viimein käytyä läpi omaisuuttani ja on jopa pieni toivon pilkahdus siitä, että saisin tavaramäärää vähennettyä tässä kevään mittaan. Vielä on paljon läpikäymättä, mutta sanoisin homman olevan hyvällä alulla. Jei! Projektiin ei vaan ihan yksi viikonloppu riitä. :D

Mikä tai mitkä asiat tekee teidän viikonlopuista (tai vapaapäivistä) erityisiä?

Hei ja tsemppiä alkavaan viikkoon ihanaiset!

torstai 22. tammikuuta 2015

PÄIVÄN PLUSSAT & MIINUKSET

Moikka vaan ihanat lukijat! Pakkaset tuntuu vaan täällä meidän nurkilla ainakin jatkuvan ja täytyy sanoa, että alkais jo riittämään. Kesää ja lämpimiä kelejä on jo ikävä. Eilen piti aloittaa keskiviikon kuva- teemalla, paino sanalla piti. Olin vaan eilen jotenkin ihan ratkipoikki väsynyt, enkä saanut mitään viisasta aikaan töistä kotiuduttuani. Jopa ruoan tekeminen tuntui liian isolta tehtävältä, vaikka jonkinlaisen aterian sainkin aikaiseksi. Koko alkuviikon olen mennyt tosi vähillä yöunilla ja kukkunut yömyöhään, kun ei ole väsyttänyt. Kun viimein sitten aamupuolella yötä uni on viimein tullut, olen aloittanut heräilemään noin tunnin-puolentoista välein ja katsellut kelloa siinä luulossa, että olisi jo ylösnousun aika. Kun se aika kuuden maissa sitten on, voitte arvata, onko ollut helppo nakki. :) 

Liekö noista vähistä unista vai mistä, mutta tuntuu, että loma olisi paikallaan. Vaikkakin vuosi on lähtenyt käyntiin pyhä päivien ansiosta ylimääräisillä vapailla. Onneksi talviloma on vielä pitämättä, ajatus siitä lohduttaa. Matkavarvasta kutittaa muuten aikalailla...

Koska tuo viime yö pitempine unineen ei ilmeisesti korjannut univelkaa täysin ja järjenjuoksu on edelleen aika takkuista, ajattelin helpottaa tehtävää itselleni ja tehdä pienen listan. Ratkaisu on varmaan myös teidän lukijoiden kannalta edullisempi, sillä saatatte saada jopa tolkun siitä, mitä koitan sanoa, haha.

Päivän miinukset (aloitetaan näillä, on mukavampi lopettaa plussiin, vai mitä?):
  • edelleen väsynyt
  • kevyesti jumputtava päänsärky
  • kahvikone temppuilee, ilmeisesti ohjelmat on jotenkin sekaisin? annoskoot ovat ainakin sekaisin ja välillä aparaatti mykistyy (=virta katkeaa, ei käynnisty ennen kuin virtajohdon ottaa seinästä) tai sitten se ei vaan tee mitään, vaikka kuinka painelet nappuloita. pienen taistelun jälkeen sain kuin sainkin kaakaoni, mutta vikaahan siinä on. kuinka korjataan, kuka tietää?
  • pakkanen
  • kaupasta ostamani kiivit olivat raakoja

Päivän plussat
  • nyt on meneillään kova sisustusinto ja olenkin löytänyt monta pientä juttua kotia uudistamaan
  • huomasin haaveilemieni ruokapöydän tuolien olevan halpuutuksessa (huomaa trendikäs sanavalinta), jokohan raaskisin tilata ne?
  • puhelut kahdelta ystävältä piristivät päivää
  • mysli! pitkän tauon jälkeen olen jälleen-löytänyt tuon herkun
  • Kimmo ja Pasila, torstai iltojen peruskauraa
Millainen on teidän torstaipäivä ollut? Rutistetaanhan vielä tuo huominen työnmerkeissä, josko sitten viikonloppuna saataisiin levätä ja ladata niitä akkuja. Ja kauniit kiitokset viime postauksiin kommentoineille lukijoille, kommentit ilahduttaa aina. Seuraavaksi onkin vuorossa niihin vastaaminen ennen ilta-askareita. :)







tiistai 20. tammikuuta 2015

PARHAAT JUUSTOSARVET

Heippahei ja pakkaspäivän iltaa! Hui kamala sentään, että ulkona oli kylmä lenkkeillä. Hyvästä pukeutumisesta huolimatta, naama oli jäätyä jo ekan vartin jälkeen. -15 tuntuu taas ihan liian kylmältä, kun ehti tottua vähän lauhkeampiin lukemiin.

Mutta asiasta kukkaruukkuun ja kanan kasvatukseen. Suunnittelin herätteleväni henkiin joskus viime vuonna aloittamani teematiistait ja teematorstait. Koska kuitenkin samalla ajattelin pitäväni bloggaamisen jotenkin rentona ja paineettomana toimintana, olen tullut siihen tulokseen, että aloitan totetuttamaan vain toista kerrallaan. Siitä on tietysti syntynyt uusi dilemma, sillä en osaa mitenkään päättää kumman valitsisin! Aion kuitenkin noina teemapäivinä postata jonkin teeman mukaan eli silloin ei jonnin joutavia jaarituksia kuulumisistani tule - vain pelkkää asiaa (hahhah). Okei, pyrin pitämään joutavat tarinat niistä päivistä erossa. Joten höpötykset sikseen ja asiaan, sillä tällä viikolla  homma pyörähtää käyntiin teematiistailla ja tämän päivän teema onkin ruokarakkaus.



JUUSTOSARVET. Nämä juustosarvet on niin maailman parhaita ja vielä kaiken kukkuraksi niin helppoja tehdä, että tälläinenkin jauhopeukalo kuin minä, kykenen nämä pyöräyttämään ilmansuurempia tuskia. Tein näitä yksi lauantai ilta ja salakavalasti sarvet vain hävisivät parempiin suihin siinä illan mittaan. Ja oltiin vieläpä kadestaan miehen kanssa (eli minä söin ehkä 2 ja mies ne loput ;). No myönnetään, että pari jäi vielä sunnuntaillekin. Mutta enivei, nämä on herkkua isolla hoolla! Ja sitten reseptiin.






Jos olisin ollut fiksumpi, olisin ottanut tuon yllä olevan kuvan vasta kun juustoraaste on paikoillaan, mutta eiköhän pointti selviä tuostakin? Taikina on tosiaan niin yksinkertainen tehdä, että ensin kuivat aineet sotketaan keskenään, jonka jälkeen lisätään öljy ja kermaviili ja taas sotketaan. Taikinasta kaulitaan pyöreä lettu (levy), joka leikataan osioiksi. Sitten vaan sisukset taikinalle ja rullataan sarveksi. Näitä voi varioida oman mielikuvituksen mukaan vaihtamalla täytettä oman mieltymyksen mukaan. Itse ripottelin pinnalle vielä chia-siemeniä voitelun jälkeen. Sitten noin vartiksi 200-asteiseen uuniin. Ja sitten hetkisen kuluttua herkut ovat valmiit. Nami nami! 






sunnuntai 18. tammikuuta 2015

KENKÄKAAPILLA: NASTA JUTTU




Edellisestä Kenkäkaapilla-sarjan postauksesta onkin päässyt vierähtämään ihan tovi, mutta nyt onkin esittelyssä vähän toisenlainen kenkäpari. En ollut ajatellut ottaa tähän postaussarjaan mukaan mitään urheilujalkineita, mutta nämä taitaa olla kyllä sen arvoiset kaverit, että pääsy tähän sarjaan on enemmän kuin oikeutetttua. Tässä viikonlopun lenkeillä olen vakuuttunut, että hankinta kannatti, vaikkakin hinta kirpaisi kyllä jonkin verran (outoa kyllä, että saman summan voi helposti sijoittaa joihinkin arkikenkiin tai jopa joihinkin yksilöihin, joita ei käytetä kuin ehkä kerran vuodessa tädin syntymäpäivillä tai tuttavapariskunnan häissä...).  Ja vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että lenkkikenkien on oltava hyvät, muuten menee tohjoksi jalat sekä selkä. Silti jaarittelin ostopäätöksen kanssa pitkän aikaa. Nyt olen kuitenkin tyytyväisempi ja rennompi lenkkeilijä, kun ei tarvi pelätä liukastuvansa. :)

Edelliset lenkkarit palvelivat vissiin 5 vuotta... Urheiluliikkeen myyjä näytti kauhistuneelta tämän kuultuaan, en tiedä ajatteliko hän, etten käy koskaan lenkillä vai onko tavatonta, etteivät kengät lahoa ennen tuota? Talvella tietysti käytän välillä muitakin kenkiä lenkillä käydessäni, riippuu aina vähän lumitilanteesta. Se pahahan näissä uusissakin on, että varsia ei ole, joten hankeen ei oikein mieli tee mennä. Kilpailevalla merkillä olisi ollut myös varrellisia nastakenkiä, mutta lesti oli räpylääni epäsopiva.




Nyt eteisessä lenkille pääsyä odottelee siis pari Asicsin GEL-FujiSetsu G-TX kenkiä. Nastoja on koko pohjan alueella ja en voi kuin hehkuttaa, miten hyvin näillä tuolla arktisissa jäätikköolosuhteissa kipittää. Eilisellä lenkillä tie muistutti paikoitellen enempi luistinrataa, mutta eipä hätiä mitiä kun alla oli nastat. Vähän epätodellinen olo suorastaan. Pintamatsku on Gore-Texiä, joten varpaatkaan ei kastu, vaikka keli olisi hieman kosteampikin. Malli soveltuu niin kävelyyn kuin juoksuunkin.


Näillä en kyllä raaski kesäkelissä lenkkeillä eli keväällä on sitten kesäversioiden osto edessä, mutta uskon siltikin, että nämä kengät hankkivat hintansa takaisin, niin ihastunut näihin olen. Ja pieni hinta ehjistä luista. :) Alla maisemaa eiliseltä, pikkiriikkisen liukkaalta kylänraitilta.







Mukavaa ja energistä alkavaa viikonloppua!

lauantai 17. tammikuuta 2015

KELTAISEEN MIELEEN



Heippahei! Viikonlopun voi aloittaa vaikkapa ihanalla, itsetehdyllä hedelmämehulla. Vitamiiniannos aamutuimaan (tai vaikka sillä myöhäisellä aamupalallakin) piristää kummasti ja antaa päivään ihan erilaisen sykkeen. Vitamiinien lisäksi mehua väsätessä saa aimo annoksen raikkaita hedelmäisiä tuoksuja, joita tuoreet hedelmät vapauttavat keittiöön. Uskaltaisin väittää, että yksi mukavimpia tapoja aloittaa mikä tahansa aamu! Parempaa olisi vain se, että mies olisi tehnyt mehun jo valmiiksi ja itse saisi vain tulla hedelmiltä tuoksuvaan keittiöön ja istahtaa aamiaispöytään. ;D

Meille ostettiin joulun alla mehulinko, joka on kyllä aikas mukava keksintö. Sen verran aikaa mehun valmistus kyllä vie, etten ennätä työaamuina mehuja tehdä, mutta viikonloppuina on sitten paremmin aikaa touhuta. Ja tietty illalla valmistettu mehu on vielä aamullakin juotavaa, joskin ne hedelmien tuoksut ja mehun tekemisen rituaalit jäävät pois.






Näissä kuvissa mehu valmistui appelsiinista, omenoista ja persimoneista. Erilaisia yhdistelmiä on tullut testattua ja hedelmiä kannettua kotiin varmaan enempi kuin milloinkaan. Omia lemppareitani ovat ihan tuikitavalliset appelsiini ja omena, mutta myös porkkanat ja inkivääri soveltuvat hyvin lingolla mehustettavaksi. Banaanista ja mangosta jää mielestäni liikaa hedelmälihaa (tjmv) mehun sekaan. Banaani lisäksi tummuu (samaa vikaa hieman omenassa, mutta tilanne ei niin paha kuin banaanin kohdalla) ja mangossa taas on niin paksut kuoret, että ne ainakin kannattaa kuoria ennen mehuksi valmistamista. Omenat olen kyllä laittanut koneeseen kaikkine hyvineen, pessyt vain hyvin ennen pilkkomista. Jos omenoista ottaa ruodot ja siemenet pois, voi mehun valmistuksessa syntyneen "jätteen" käyttää hyvin esimerkiksi omenapiirakkaan tai muuhun vastaavaan. Syntyvän biojätteen määrähän tässä on aika reilu. Porkkanoiden mehujätettä (en tiedä, mitä se nyt oikeasti olisi nimeltään, mutta tämä on siis se mössö, joka jää jäljelle kun kone on lingonnut mehun hedelmistä tai mitä ikinä nyt mehuksi teetkään) olen kuullut käytettävän esimerkiksi sämpylätaikinan sekaan, mikä kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta. Jos vaan joskus tulisi sämpylöitä leivottua...

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen - ihan kohta. Kummasti pelkkä hedelmien katselu ja niiden kirkkaat ja raikkaat värit vaikuttavat mieleen. Vähän niinkuin tänään muutamaan otteeseen pilvienvälistä vilahtanut suuri keltainen. Keltainen piristää ja tuntuu tuovan lisä energiaa olipa se missä muodossa hyvänsä, eikö totta? Piristävää viikonloppua, ladataanhan itsemme taas täyteen energiaa uutta viikkoa varten!


torstai 15. tammikuuta 2015

TAAS TORSTAI

Moikkamoi pitkästä aikaa! Niin vaan vierähti viikko ilman pihaustakaan tässä blogissa ja välillä oli jo vähän ikäväkin tänne. No, mistä hiljaisuus? Se onkin vähän hankalampi selitettävä, vaikkei siihen liity mitään monimutkaista. Ajatustasolla pursuilen ideoita, joita aion ruveta toteuttamaan, mutta jotenkin olin vaan koko viikon niin laiska ja voimattoman oloinen, että niinä hetkinä kun aikaa blogille olisi ollut, nautin mieluummin mukavasta olosta sohvan  nurkassa lueskellen ja töllöä tuijotellen. Ei tehnyt mieli kirjoittaa. Tässä kohtaa olen sitä mieltä, että on viisampi olla kirjoittamatta, jos siltä tuntuu. Kun ei tämä ole pakko. Eikä saa pakoksi tulla, vaikka mikä olisi. Vaikka silti, aika ärsyttäväähän tälläinen viikon hiljaisuus onkin, jopa itsestäni! Mutta niinkun sanoin, vaikea selittää. :D

Aiemmin olen pohtinut alkaneen vuoden tavoitteitani, niin voisin tietysti hieman avata myös tavoitteitani ja ajatuksiani blogin suhteen tälle vuodelle. Toivon hyvää blogivuotta, ei ehkä sinänsä avaa asiaa ihan älyttömästi. Vaikka toki totta koko lause. Hyvään blogivuoteen kiteyttäisin useamman asian. Kuten jo aiemmin kirjoitin, toivon kiinnostavia postauksia. Että löytäisin sävelet, jotka miellyttäisivät myös teitä lukijoita. Tässä kohtaa voin lisätä listaan toiveen vuorovaikutuksesta ja keskustelusta teidän lukijoiden kanssa. Se olisi niin mukavaa.



Tässäpä nyt muutamia ajatuksia, joita olen ajatellut ruveta toteuttamaan täällä blogissa.

- Keskiviikon kuva/kaksi/kolme kuvaa: 1-3 kappaletta kuvia viikon ajalta kuvateksteineen. Tarkoitus on siis saada tänne sellaisia kuvia, jotka ei välttämättä liity mihinkään isompaan juttuun vaan ovat enempikin osa arkeani ilman sen kummempia suunnitelmia. Jaa, olipa taas selkokielinen lause tuo edellinen. :D Tästä on tarkoitus tehdä viikoittain toistuva juttu.

- Ruokarakkaus: minne ovat jääneet ruokapostaukset, olen kuitenkin syönyt kaikki nämä kuukaudet!? Aion taas viritellä tulille tämän aiheen. Ei mitään gourmet aterioita vaan melkolailla perussettiä, mutta postausten myötä hieman vaihtelua ja inspiraatiota arkeen itselleni ja toivottavasti teillekin.

- toki tilanteen vaatiessa jatketaan aiemmin aloitettuja teematiistai- ja teematorstaipostauksia. Eli erilaisia inspiraationlähteitä ja arkiston aarteita varmaan riittää julkaistavaksi tuon tuostakin. Myös Kenkäkaapilla-sarja jatkuu, siinähän ei olla päästy juuri alkua pidemmälle. :D Paljon vanhaa tuttua on tulossa, mutta koitan kehitellä myös uusia juttuja teidän iloksi.

- Itselleni se suurin juttu on varmasti tämä, että koitan tänä vuonna olla enempi itseni ja spontaanimpi postausten suhteen. Pyrin pois liiasta suunnitelmallisuudesta ja pilkun viilaamisesta. Aion antaa itselleni köyttä ja hyväksyä, ettei blogistani koskaan löydy ammattimaistasoisia kuvia ja teksteissäkin on parantamisen varaa. Mutta jos olis vaan tavallinen oma itsensä kaikkine kirjoitusvirheineen ja muine epätäydellisyyksineen.

Kertokaahan armon raati, mennäänkö näillä suunnitelmilla ihan rytinällä pöpelikköön vai voisiko tämä toimia? Toiveita myös siltä suunnalta vastaanotetaan ilolla.


Terveisin, pipopää

torstai 8. tammikuuta 2015

REBECCA MINKOFF: SWING BAG

TEEMATORSTAI - Arkiston aarteet:



No, hyvä ettei jäänyt tämäkin ilta ilman blogituokiota. Nyt on sellainen sisustusvimma päällänsä, että koneella vietetty aika tuntuu menevän sisustusblogeja ja kauppoja kurkistellen. Selkeesti kevättä jo rinnassa, sillä silloin se yleensä iskee tuo sisustus- ja kodin uudistusvimma. :) Mennään kuitenkin arkiston aarteet- meiningillä, sillä niitä laukkuhankintoja viime vuodelta olisi esiteltävänä kaksin (vai kolmekin?) kappalein ja tässä niistä nyt se ensin hankittu. Pienen vilauksen tästä hankinnasta saatoitte nähdäkin jo täällä aika kauan sitten...

Swing Bag muutti kokoelmaani muistaakseni heinäkuussa melkolailla heräteostoksena. Niin, niitähän lupasin pyrkiä tänä vuonna karsimaan! Laukussa yhdistyy kuitenkin monta mieleistä yksityiskohtaa, kompakti, mutta kummallisen paljon itseensä mahduttava koko sekä musta nahka. Kantohihna on jämäkkää ketjua ja sitä voi käyttää joko pitkänä ja yksinkertaisena. jolloin laukkua voi kantaa vaikkapa olanyli tai kuten kuvassa, jolloin silloinkin laukku menee ollalle mukavasti. Päätyjen vetoketjut ei ole pelkät koristeet vaan laukun suuaukkoa saa tarvittaessa säädettyä. Laukun sisuksesta ei sitten olekaan kuvaa...




Tämä laukku oli ensimmäinen ostokseni ison rapakon takaa. Lähetys kiikutettiin kotiovelleni asti noin viikossa ilman postikuluja. Toki jouduin maksamaan arvonlisäveron sekä tullimaksun, mutta annoin verkkokaupan hoitaa tuollauksen puolestani, sillä koin sen helpottavan omaa osuuttani sekä olevan myös viisasta. Sen verta vierasta aluetta on tuo tullaus, vaikkei se mitään ydinfysiikkaa taida ollakkaan? Mutta ainakin Shopbopissa koko tilausprosessi sujui todella sujuvasti, jopa yli odotusten. Tässä vaiheessa ostokokemuksia on kertynyt jo muutama ja kaikki ne ovat sujuneet hyvin. Joutuu aina vaan ihmettelemään, kun paketit kiikutetaan tosiaan kotiovelle (tai missä nyt satut milloinkin olemaan, paketteja on tuotu töihin, vanhempieni luo jne.) ilman ylimääräisiä kuluja ja tosiaan sieltä amerrikoista asti. Lähetäpä Suomessa paketti johonkin ja pulitat siitä vähintään sen vitosen. Ei sillä, että se nyt niin paha hinta olisi, mutta tuntuuhan se vähän kummalta. Toinen paketti ajelee tuhansia kilometrejä maanteitä, lentelee taas tuhansia kilometrejä ja niin edelleen... 



Mitäs tykkäätte laukusta? Joo vai ei?

tiistai 6. tammikuuta 2015

TOIVOSSA ON HYVÄ ELÄÄ (JA TAVOITTEITA ON OLTAVA)

Heipparallaa ja sunnuntai iltaa! Paitsi, että nythän on tiistai. Nämä, ah niin mukavat vapaapäivät sekottaa päivät totaalisesti. :) Tänään kannettiin kuusi pellolle, joulu on siis viimeistään nyt ihan virallisen viralisesti ohi tältä vuodelta. Tai siis viime vuodelta! Vai pitäskö sanoa, tältä kertaa? Olen siivonnut ja valokuvannut pakkasen kaunistamaa maisemaa. Eilen illalla koitin kohmeisin sormin kuvata myös kuun kaunistamaa maisemaa,  mutta tulos ei ollut ihan järisyttävä. En vaan opi ja osaa!



Tällä aasinsillalla päästäänkin tavoitteisiin ja toiveisiin tälle alkaneelle vuodelle ja ensimmäinen (jo ikuisuus sellaiseksi muodostunut) tavoite onkin kehityä valokuvaajana tai ainakin kameran käytössä.

Varsinkin tavoitelistasta voisi kirjoittaa romaanin kolmella jatko-osalla. On paljon asioita, joihin haluaisin muutosta, mutta koska olen surkea lupaamaan mitään itselleni, haluan pysytellä tavoitteidenkin suhteen realistisella tasolla. Että minulla tosissaan on mahdollisuus selvitä niistä. Jossain kohtaa tavoitteiden ja toiveiden raja tuntuu olevan niin häilyvä, etten oikein tiedä, kummasta on kyse...

- Terveellisempi ruokavalio. Tämäkin varmaan lähentelee ikuisuustavoitetta. Puhtaampia raaka-aineita, enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja, vähemmän valkoisia jauhoja ja sokeria. Ja se tosi iso mörkö: töissä tulee sorruttua valmiisiin ruoka-annoksiin (lue: eineksiin) ja siitä pitäisi kyllä pyrkiä pois kokonaan. Hyhhyh! Nyt on kotona smoothiekone ja mehulinko, joten vitaaminipommien teko on ainakin helpompaa kuin ikinä. Kehonpuhdistuskuuri kyllä kuumottaisi mieltä, mutta se on vielä harkinnassa.

- Enempi energiaa. Sillä, mitä suustaan laittaa alas, on huikea merkitys energiatasoille, joten myös tässä yksi syy parantaa ruokailutottumuksiaan. Haluaisin myös olla aikaansaavampi, joten extrapaketti energiaa on aina paikallaan. Liian paljon asioita jää tekemättä ihan vaan siitä syystä, että energiaviisari näyttää nollaa (yhtä paljon asioita taitaa jäädä tekemättä myös siksi, että olen yksinkertaisesti lusmu! :D).

- Väläyttelin joskus viime vuoden puolella ajatusta ostolakosta. Olen kypsytellyt ajatusta ja tullut siihen tulokseen, etten toistaiseksi taida siihen ryhtyä. Mutta jotain aion asialle tehdä ja oikeastaan olen jo tehnytkin. Pyrin muuttamaan koko ostokäyttäytymistäni (vaatimattomasti, heh). Satsaan laadukkaisiin raaka-aineisiin ja valmistusmateriaaleihin. Pyrin myös harkitsemaan entistä tarkemmin hankintojani ja pääsemään eroon heräteostoksista, joihin sorrun tuon tuostakin. Katsotaan, onko ostolakko sitten se viimeinen pakko, jos ei muuten kuria saada aikaan?

- Matkailu avartaa. Niin se vaan on, että aina on pienessä mielessä jonnekkin meno. Mieli vaan halajaa maailmalle, vaikka kotona on hyvä olla, sinne on hyvä palata ja se on se oma tukikohta, mistä ei pysyvästi mihinkään mieli. Tänä vuonna haluaisin matkustella edellisvuotta enemmän ja toiveissani olisi päästä Euroopan kaupunkeihin ihmettelemään ja katselemaan ja tietysti vähän perinteisemmälle löllöttelylomalle johonkin lämpöön. Ja tietty Lontooseen veikan luo. Kohteita en ole nimennyt, katsotaan nyt, ovatko toiveeni toteutumassa?

Tietysti toivon ihan yksinkertaisia ja simppeleitä juttuja, kuten terveyttä ja onnea, niin itselleni kuin läheisillenikin ja tietysti teille lukijoille. Toivon mielekkäitä päiviä ja uusia kokemuksia. Toivon parempaa blogivuotta, kiinnostavia postauksia ja laadukkaampia kuvia. Niin, toivon aika paljon.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

POIMINTOJA VUODESTA 2014

Taisin vähän lupailla, ettei lähes joka blogissa viime päivinä nähtyä kokoomateosta tässä blogissa tule, mutta tulipa kuitenkin. Tässäpä siis poimittuna joitakin viime vuoden mukavimpia asioita, joita täällä blogissa on nähty. Koska uudistin viime vuoden aikana blogini tunnisteita, lisäsin poimintoihin sopivia kategorioita mukaan helpottamaan ja havainnoillistamaan teillekin, mitä tunnisteiden takaa mm. löytyy. Suunnitelmissa on ollut vielä jatkaa uudistusta, mutta nyt ollaan tässä. Samoin suunnitelmissa on ollut tehdä postaus noista tunnisteista selityksineen.

Mutta mennäänpä nyt niihin poimintoihin. :)


Vuoden himotuin takki kategoriassa shoppaajan päiväkirja


Karen Millen Signature Jacket. Vuoden himotuin takki ihan ylivoimaisesti. Olen edelleenkin vakuuttunut takin kauniista mallista ja täydellisestä ruskeasta väristä. Jos meinasinkin ajautua epätoivoon takkia havitellessani, niin saatuani sen viimein hyppysiini, oli onni ehkä vieläkin suurempi. Ihan helppo nakki tämä ei ollut vaan matkassa oli jos jonkinlaista mutkaa. Apuun piti hälyttää velipoika Lontoossa, joka vieläpä joutui takin maksamaan, olen toki maksanut hänelle takaisin.  Odotan jo kevättä ja lämpimämpiä kelejä, että saan taas pukeutua tuohon ihanuuteen. On ollut kyllä ihan joka pennin pyörylän arvoinen. 


Vuoden reissailut kategoriassa matkailu avartaa


Kyllä matkavarvasta taas kolottaa! Jokohan tänä vuonna toteuttaisin jo viime vuonna haaveissa olleet Euroopan kaupunkireissut? Tai edes yhden? Ja siihen ei nyt sitten lasketa Lontoota, jossa reissaan siis veljeni luona kyläilemässä. Mutta vuoden 2014 matkat. Niitä oli tasan kaksi - toinen Eilatiin ja toinen juuri sinne Lontooseen. Jotenkin kaikki muut reissut vaan jäi ja jäi, aina tuntui olevan jotain muuta rahareikää tai sitten ei vaan aikataulullisesti sopinut. 

Eilat oli kyllä yksi mukavimpia kohteita, joissa olen käynyt. Matka oli samalla myös häämatkamme, joten se on jäänyt muistoihin hieman eritavoin kuin yksikään toinen matka. Ihanan lämmin, siisti ja turvallinen paikka, jotavoin kyllä suositella lämpimästi.  Eilatissa pääsin myös tutustumaan noihin ihaniin otuksiin alakuvassa. :)



Vuoden paras kynsilakka kategoriassa kauneus


Keväisellä Lontoon reissulla mukaani tarttui unohduksen kautta Seventeen Quicker Slicker kynsilakka. Matkatavaroista oli unohtunut kokonaan kynsilakka, joten lähes ensitöiksemme marssittiin veikan kanssa Bootsiin etsimään päivieni pelastajaa. Ja mitä löysinkään! Tämä kuivuu silmän räpäyksessä, mikä on tosi hyvä ominaisuus tälläisen hätähousun kohdalla. Kolmen punnan puteliksi on kyllä täyttänyt kaikki kriteerini kynsilakalle. Harmi, ettei Boots toimita Suomeen... 


Vuoden parhaat kengät kategoriassa kengät


2014 oli kohdallani merkittävä kenkävuosi, niin sen voisi määritellä. Löysin vihdoin ja viimein (lähes) perusavokkaat, jotka kestävät hankalan mallisissa jaloissani. Ongelmana on ollut avokkaiden lonksuminen jaloissani. Sitten tilasin Kurt Geigerin ale-osastolta nämä avokkaat muutamalla kympillä. Optimisti ei pety, mutta voi yllättyä ja ilahtua sitäkin suuremmin, kun pelko kenkien sopimattomuudesta osoittautuikin turhaksi. Saatoin halata kenkiä ja ottaa muutaman tanssiaskeleen. Kurt Geiger on muutenkin noussut yhdeksi suosikeikseni kenkärintamalla.


Vuoden tapahtuma kategoriassa keikat/tapahtumat/kissanristiäiset


Tässä kategoriassa voiton vie heinäkuun helleiltana nähty ooppera, Taikahuilu. Elämäni ihka ensimmäinen oopperakäynti oli paitsi fyysisesti hikinen, mutta myös mielenkiintoinen ja erilainen kokemus kulttuurillisesti. Kepeä tarina yksinkertaisella puvustuksella ja lavastuksella jätti muutamia kysymyksiä jälkeensä, mutta suomenkielisyyden lisäksi juuri nuo ominaisuudet voivat olla ne ominaisuudet, jotka tekivät oopperasta ensikertalaiselle sopivan? Ja toki sijainti oli ihan paras, ihana Olavinlinna, ihana Savonlinna. Linnan muurit lämmittivät katsomon tosiaan ihan hikiseksi, joten palella ei todellakaan tarvinnut vaan hikipäässä siellä istuttiin.


Vuoden lempparein kesäasu kategoriassa asuja


Voi kun pian olisi noin lämpimät kelit! Kesän 2014 lempiasu oli farkkusortsit ja tuo liehuleuhupusero. Vähän aikaa piti miettiä tuon edellisen kategorian mekon ja tämän yhdistelmän välillä, mutta viimein kallistuin tähän. Tässä tönötetään Mikkelin St. Michel raveissa.


Vuoden mukavin olohuone katergoriassa kotini on linnani


Kesällä 2014 toteutin jo edelliskesänä vallinneen haaveen kesäolohuoneesta. Patio koki täydellisen uudistuksen saamalla uuden sohva-nojatuoliryhmän sekä aurinkokatoksen. Tuunasin katosta vielä virittämällä sivuille ohuen ohuet verhot, jotka siivilöivät kuumimmat auringonsäteet katoksen ulkopuolelle. Tämä oli lempipaikkani kesälomalla. Kesäolohuoneessa nautin aamiaista, välipalaa, luin, torkuin ja yksinkertaisesti vaan vietin aikaani ja nautin. Vaikka kotimme ulkokuori vaihtoi väriä ja saimme muutaman lisäneliön uuden eteisen myötä, oli tämä kuitenkin se kesän kohokohta.


Kassialman vuosi kategoriassa kassialma


Tulihan niitä taas ostettua, laukkuja meinaan. Honasin tässä justiinsa, että enpä sitten ole viitsinyt niitä täällä blogissa sen kummemmin esitellä, tätä kuvassa olevaa lukuunottamatta. Kiinnostaisikos katsaus laukkuostoksiin vielä näin jälkijunassa, kolme laukkua olisi esiteltävänä?


Vuoden ostos kategoriassa tekniikan ihmelapsi


Temppuilevat tekniset vempaimet ajavat minut lähes hulluuden partaalle. Niinpä ne ovat muuttaneet minutkin askel askeleelta ompputytöksi. Viimeisin omena onkin läppäri, johon olen kyllä ollut niin tyytyväinen, että ainakin toistaiseksi se on ollut ihan joka sentin arvoinen. Pientä opettelua on ollut Windows-koneiden jäljiltä, mutta kyllä pientä rakkautta on ilmassa.


Vuoden tökötti kategoriassa kauneus


Lumenen silmänympärysseerumi! Aamuni tarvitsevat sitä, silmänaluseni tarvitsevat sitä, minä tarvitsen sitä. Paha addiktio kosmeettiseen aineeseen on kehittynyt. En vaan yksinkertaisesti voisi kuvitella aamua ilman tätä kosteuttavaa, viilentävää ja silmäni avaavaa tököttiä. Kemikaalirakkautta.


Vuoden paras huonekaluostos kategoriassa kotini on linnani 


Ihan tälläistä käyttötarkoitusta en ollut ajatellut, kun ostin Kartellin Stone jakkaran. Tästä onkin miehen kanssa vähän keskusteltu ja koiratutkat ovatkin  sittemmin löytäneet "paremman" paikan. Nälkä kasvaa syödessä ja nyt mieli tekisi toista jakkaraa... voi haaveita! Jännä, miten sisustus- ja kodin uudistusvimma nostelee päätään aina näin keväisin (ja vähän myös syksyisin ja...)...


Vuoden (ehkä) hupsuin kuva kategoriassa sitä sun tätä


Ei vaatine selityksiä? No, juhannustaikoja tässä tehtiin. :D

Sellasta. Tähän on varmasti hyvä ja parasta lopettaa. Toivottavasti viihdyitte blogini parissa ja toivon kovasti, että onnistuisin tekemään kuluvasta blogivuodesta vieläkin paremman. Otan myös mieluusti  palautetta, kysymyksiä ja juttutoiveita vastaan kommenttiboksiin tai sähköpostiini. Teiltä saamallani palautteella kun on suuren suuri merkitys ja arvostan niistä jokaista.

Mukavaa sunnuntai illan jatkoa sinne ruutujen toiselle puolelle, palaillaanhan taas!

PS. Olen saanut viestiä sähköpostiini, ettei kommentit tule läpi blogiini. Syytä tähän en ole keksinyt ja siksi toivonkin apua teiltä. Mikäli kommenttisi ei ilmaannu näkyviin vuorokauden sisällä sen lähettämisestä, olisitko niin kultainen, että ilmoittaisit siitä sähköpostiini kupliajakimallusta @ gmail.com (poista välit!)? Huom. Blogiani voi kommentoida kuka vain, mutta satunnaisesti kommentti voi joutua manuaaliseen tarkistukseen, mikä voi aiheuttaa pientä viivettä julkaisussa. Olisin kovin kiitollinen, jos autatte ongelman kartoittamisessa.