NÄYTTÄVÄMMÄT RIPSET SEERUMILLA(KO?)

Moni teistä varmaan tietää/muistaa, että silmissäni on toisinaan räpsytellyt pidennetyt ja/tai tuuhennetut ripset. Joo? Okei, nyt olen jättänyt ainakin toistaiseksi nuo aamuja helpottavat pois ja nyt mennään niillä, mitä geenit ovat antaneet. Syy tälle luomuinnostukselle on Swiss Cliniciltä saapunut paketti. Paketista paljastui ripsiseerumi, jonka luvataan tuuheuttavan, tummentavan ripsien pigmenttiä ja vieläpä lisäävän ripsien pituutta ja vahvuutta. Vaikka sitä suositellaan käytettäväksi myös ripsienpidennysten kanssa, haluan kuitenkin testata sitä ihan omiin ripsiini ja nähdä minkälaisia tuloksia seerumin käytöllä saa aikaan nimenomaan omiin ripsiin. Omat ripseni ovat melko tuuheat, mutta varsinkin kärjistä vaaleat. Pituuttakin on jonkun verran, mutta tuo kärkien vaaleus lyhentää ripsiä reilusti. Mielenkiinnolla siis tuloksia odottelemaan.

Tuote on kehitetty Sveitsissä ja sen sisältämät ainesosat ovat täysin luonnollisia ja testattuja - mutta ei eläimillä. Seerumin teho perustuu ripsien elinkaarta pidentäviin ainesosiin, joiden ansiosta ripset kasvavat pidemmiksi ja tuuheammiksi. Lisää tuotteesta voit lukea täältä.

Tuloksia luvataan 3-6 viikon sisällä, joten kokemuksia seerumista on luvassa vähän myöhemmin. Itse odotan tuloksia innolla, sillä kuulemani mukaan kyseessä on todellakin toimiva tuote. Palataan tähän reilun kuukauden päästä ja ihastellaan (toivottavasti) pidempiä, tuuheampia ja tummempiakin omia ripsiäni. :)

* Tuote saatu Swiss Cliniciltä ja postaus tehty yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa. *

VOIMAA LUONNOSTA

Hellurei! Ajattelin tänään tehdä pientä katsausta kuluneeseen kuukauteen ja kertoilla vähän kuulumisiakin. Viime päivät ovat olleet raskaita, mutta on päiviin onneksi jotain mukavaakin mahtunut. Olen esimerkiksi tavannut sukua, jota en ole nähnyt miesmuistiin ja piipahtipa velipoikakin pikaisesti kotinurkilla. Eilinen menikin täysin vanhempiemme luona hengaillen, yhdessä aikaa viettäen, höpötellen niitä näitä ja kotiin palailin vasta yömyöhällä. Tämä päivä on  sitten mennytkin kotiaskareissa pihamaalla ja sisällä. On heilutettu haravanvartta ja kirvestä(!) sekä ulkoilutettu imuria. Ennätinpä lenkillekin, vaikka sateen uhka oli lähtiessä ilmeinen. Kerrankin oli tuuria matkassa ja satamaan alkoi vasta kotiuduttuani. :)

1. Pääsiäisenä kotia kaunisti keltaiset tulppaanit. 2. Nahkatakkirakkautta. :) 3. #flashbackfriday Neri lähdössä "talvilomalle", Nerin matkatavarat. 4. Koiranäyttelyssä Taikan kanssa.

Lenkillä mietin viime päiviä ja kulunutta kuukautta. Elämä on välillä raskasta. Olen tässä kuukauden sisään saattanut kaksi läheistä viimeiselle matkalleen. Mieli ei ole ollut kaikkein riemukkain. Liian paljon, liian lyhyen ajan sisään. Viikko sitten perjatai iltana vollotin ääneen lenkillä ollessani... Ehkä se tuli tarpeeseen vaikkakin tilanteeseen nähden vähän yllättäen. Eipä onneksi ollut ihmetteleviä vastaantulijoita liikenteessä... niinkuin täällä joskus lenkillä ihmisolentoon törmäisi. Tämän päivän lenkillä en vollottanut enkä edes kyynelehtinyt vaan huomasin lintujen laulun ja puiden huminan, niiden ihanan, rentouttavan voiman. Aina välillä se unohtuu. Liikunnan itsessään jo väitetään lievittävän stressiä ja "selvittävän päätä", mutta teepä se luonnonhelmassa asfalttiteiden sijasta ja saat moninkertaisen hyödyn.

5. Yksinkertainen aamupala on usein paras aamupala. 6. Ite tein. :D 7. Uusi lyhyempi tukka ja uudistettu väri. Tähän liittyi myös kriisi, josta enempi postauksessa Tukkatarina. 8. Välillä pitää vähän herkutellakin - pizzaa, nam! (Täähän oli ihan terveellinen pizza, kun puolet täytteistä oli kasviksia: tomaattikastiketta, ananasta ja rucolaa. Haha!)

Jos lähdet luontoon, muista kuunnella sitä. Kuulostele, nuuskuttele ja katsele. Avoimella uteliaisuudella näet ja koet enemmän. Pysähdy hetkeksi ihmettelemään, saatat nähdä maisemat ihan uudella tavalla. Jos et malta ihastella maisemia, ota ainakin muutaman kerran keuhkot täyteen ilmaa ja nauti tuulenvireestä kasvoillasi. Käännä kasvot aurinkoa kohti, sulje silmät ja hymyile. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta tuskin nämä toimet kenestäkään oikeasti sekopäistä tekevät? 

9. Pieniä, söpöjä juttuja kotiin ja ystävälle. Ja olin menossa vain ruokakauppaan... 10. Tuoreet kukat piristävät aina kotia. :) 11. Nahkatakkirakkautta numero 2. Ra-kas-tan tätä takkia. 12. Eräänä päivänä puin ylleni pitsiä.

13. Selfieitä olla pittää... :D 14. Puhtaat lakanat ja vapaa-aamun kiireettömyys ❤️ 15. Lenkillä.

Huomenna alkaa uusi viikko. Huomenna on uusi päivä. Jokainen päivä voi olla viimeisemme, joten muistetaan nauttia elämästä - vaikka se välillä on raskastakin. Sanonta "Kyllä luonto hoitaa" pitää ainakin omalla kohdallani paikkansa. Ei se ehkä kaikkia haavoja paranna, mutta se on isossa roolissa paranemisprosessissa, jos sille vaan antaa mahdollisuuden.

Parempaa tulevaa viikkoa meille kaikille!

MID SEASON SALE!

Huomentaaa! Tulin vaan ihan pikapikana muistuttelemaan, että Boozt.comissa on ihan huikea Mid Season Sale menossa! Kurkkasin itsekin aletuotteita ja siellä on kuulaas vaikka sun mitä ihanaa ostettavaa. Ja mikä parasta alen piiriin kuuluu nyt myös Hilfigerin, Ralph Laurenin ja monien muiden arvokkaampien merkkien tuotteita. Eli nyt saattaa olla mahdollisuus saada se kauan himoittu merkkituote tuntuvasti halvemmalla! Itselleni tilasin mm. Espritin nahkahameen. :)

Nyt on kuitenkin riennettävä töihin, mutta menkäähän te nyt shoppailemaan klikkaamalla banneria! Mukavaista torstaita ihkut!

*Banneri toteutettu yhteistyössä Boozt.comin kanssa*

KURKISTUS KAUPPAKASSIIN

Blogeissa on nähty jos jonkinalaisia paljastuksia milloin mistäkin aiheesta. On päästy kurkistelemaan koteihin, puutarhoihin ja bileiltoihin. Myös meikkupussien ja käsilaukkujen sisältöjä on ihmetelty. Aina tyylikkään Anskun Peace & Style- blogissa on kuitenkin kaiveltu kahteen otteeseen ostoskassin sisältöä ja ehkäpä arvaattekin, että minähän aion tehdä nyt anskut. :)

Voihan tämä olla teistä ihan hölmöä, mutta itsestäni ihan hauska kurkistus arkiseen arkeen- ainakin se oli sitä Anskun kassiin. Oman kassini sisältö on peräisin eräältä perjantailta jokunen tovi sitten. Yleensä perjantain kauppakassi on paljon suurempi, mutta tällä kertaa kaupassa tarvitsi käydä vain poimimassa jotain edellisenä päivänä unohtunutta ja tarpeita viime hetken kokkausideaan. Tuosta löytyy muuten reseptiä täältä. ;)

Siinäpä ne nyt ovat, tadaa! Aikamoisia herkkuja kerääntyi kyllä kassiin... vaikka mämmiin en kyllä koske! Pyrin suosimaan ruokaostoksissakin kotimaista, vaikka viimeksi tänään töissä ihmeteltiin esimerkiksi tomaattien hinnoittelun epäloogisuutta. Rasian pieniä ulkomaalaisia tomaatteja saa halvimmillaan eurolla, kotimaiset maksavat lähemmäs kolme! Fakta on, ettei kotimaisten hinta juuri kannusta kuluttajaa. Ja silti tuottajat ovat niitä väliinputoajia. Mutta vain suosimalla suomalaista ja ostamalla kotimaista tuemme omaa maatamme parhaiten. Muutenhan tässä ulkoistetaan pikkuhiljaa ihan kaikki...

No, mutta. Kassista löytyi siis ruisleipää, mämmiä, pekonia, aurajuustoa, savujuustoa, mozzarellatikkuja, jääsalaattia, villirucolaa, parsaa, avokadoja, bataatti, mysli ja perunalastuja. Ei siis mitään terveysintoilijan ostoksia tällä kertaa... mutta sitä kaunistelematonta arkeani. Välillä on lupa herkutella, vaikka se tarkoittaisi kahden eri juuston ja pekonin yhdistämistä ihanaksi piiraaksi. Sivuhuomautuksena lisättäköön, että oli siinä piiraassa vihanneksiakin. :) Taustalla nököttävä leivinpaahdin ei liity tapaukseen, haha!

Arvon raati, tutkailetteko miellellään toisten kauppaostoksia siellä kauppajonossa tai blogeissa? Vai onko ihan älytöntä koko homma? Entä kiinnostaako ne käsilaukkujen sisällöt?

BLONDI KONEPELLIN ALLA

Puhhuijaa! Viikko alkoi vähän takkuisesti. Tein aamupäivällä töihin lähtöä, mutta autopa ei halunnutkaan lähteä. Siis ei inahdustakaan kun käänsin avaimesta. Epäuskoisena koitin vielä pari kertaa, mutta ei. Muutama kirosana ja muutama turha yritys. Puhelu miehelle. Apukäynnistimen noutaminen ja ihmettelyä konepellin alla. Ennen autot tehtiin metallista, nyt havaitsin ainakin omani olevan muovia. Vähissä on metalliosat, joihin uskaltaisin tökätä sen miinuspiuhan. Pari lisäpuhelua miehelle ja lisää arpomista - ja noitumista. Muistatte varmaan, kun olen kertonut, etten voi sietää oikuttelevia teknisiä laitteita? No, sama pätee autoraukkaankin!

Akun plusnapa mollotti kivasti näkösällä, mutta miinusnapa on piilossa tuulilasin reunan alla, siellä jarrunestesäiliön vieressä (hei, kyllä minä tiedän nimeltä jotain auton konepellin alla olevia juttuja :D ). Sinne ei siis ole mitään mahista saada sitä nipsotinta. Tietämys kuitenkin on sitä luokkaa, että "akun vieressä on tommonen mutikka, minkä päällä on pari ruuvia ja joku johto, jonka pää on muuten hapettunut" tai "ihan tossa eessä menee tommonen metalliputki, missä ois juuri sopiva lerpukka, mihin sen piuhan vois kytkee, se putki menn tuon yhen muovisuojan alle"... ja "entä, jos se ei ole sopiva paikka, niin mitä sitten tapahtuu?". Miestä, saati tiseäni ei myöskään vakuuttanut se, etten keksinyt apukäynnistimelle sopivaa sijoituspaikkaa siksi aikaa, kun olisi pitänyt olla käynnistämässä autoa. Siis jos ne käynnistyspiuhat nyt olisi osannut kytkeä paikalleen. Ne piuhat on kyllä tosi lyhyet.

Olen minä joskus auton käynnistänyt kaapeleilla toisen auton akusta. Tosin sillon oli tyttökaveri  mukana, jonka tietämys oli samaa luokkaa omani kanssa. Hyvähän siitä tuli. Se oli sitä aikaa, kun autossa oli enempi metalli- kuin muoviosia. Loppujen lopuksi kannoin kamani miehen metsästysautoon ja jyryytin sillä töihin. Matka ei ehkä ollut ykkösluokan matka, mutta sentään pääsin perille. Saas nähdä, mitä lisäremonttia tuohon omaan kotteroon tuli.... Puhumattakaan siitä, minkälaisen kolauksen itsetuntoni sai konepellin alla ihmetelessä! Tunsin kyllä itseni harvinaisen tyhmäksi... :D

Sujuvasti soljuvaa alkanutta viikkoa ihanat!

PS. Kyselin tuolla Facebookin puolella, olisiko teillä kiinnostusta kirppistelyyn? Lähdössä olisi laukkuja, koruja ja vaatteita nyt ainakin. Merkeissä mm. Guess, Nanso, H&M ja paljon muita...

PEKONI-PARSAPIIRAS

Huomenta, huomenta! Joko viikonlopun ruokaostokset on tehty? Jos vielä olet suuntamassa kauppaan, niin tässäpä vinkkiä, mitä lauantai iltana mussutetaan. Tämä ei ole mikään fitnessruoka, mutta herkullinen kylläkin. Ja jos kalorit kammottaa, niin puolustukseksi voi ainakin laskea tuon parsan, haha. Sehän on vieläpä oikein trendikästäkin, vissiin? Itse olen nautiskelija, vaikka pyrinkin syömään terveellisesti, mutta samalla monipuolisesti. Ei aina tarvi kuitenkaan nipottaa, mitä sinne suukkiins laittaa (tämä taitaa kyllä olla kohdallani enempi sääntö kuin poikkeus ja toteutuu vähän liiankin usein :D) Meillä tätä syötiin kuitenkin viime perjantaina eikä kyllä paljoa sylettänyt vaan mieskin söi ihan mielellään oman annoksensa. :D

Minä olin tällä kertaa laiska ja käytin valmista piirakkataikinaa, mutta pohjan voi toki tehdä myös itse. Pohjan valmistukseen tarvitse seuraavat ainekset:

4 dl vehnäjauhoja (tai n. 3,5 dl gluteenitonta tummaa jauhoseosta)

125 g voita

1 tl suolaa

1 muna

3 rkl vettä

Täytteenä käytin:

nippu vihreää parsaa

vettä

1 tl suolaa

3 rkl sinappia

pkt Kippari savujuustoviipaleita

pala sinihomejuustoa

pkt pekonia

kirsikkatomaatteja sekä paprikaa

pippuriseosta

No, miten se valmistuu?

1. kuori ensin parsoista puumainen kuori pois ja keitä parsoja kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla. Jäähdytä parsat.

Jos teet pohjan itse 2. Sekoita keskenään jauhot, suola ja rasva. Sotke keskenään kananmuna ja vesi, lisää jauho-rasvaseoksen joukkoon. Sekoita taikinaksi. Levitä taikina vuokaan ja paista noin 15 min 175-asteessa.

3. Pilko juustot ja sekoita ne halutessasi keskenään.

4. Levitä esimpaistetun piiraspohjan päälle sinappia ja juustoseos. Lisää puolitetut tomaatit ja siivutetut paprikat sekä parsat.

5. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ripottele parsojen päälle. Lopuksi vielä ripaus pippuriseosta myllystä ja eikun uuniin noin 40 minuutiksi.

Tarjoa lämpimänä haluamiesi lisukkeiden kanssa!

Inspiraationlähteenä toiminut alkuperäinen ohje löytyy Hesarin Ruoka-osiosta. Sitten vaan testailemaan ja herkuttelemaan!

Mukavaa lauantaipäivää, olkoon se energinen ja touhukas! Tää lähtis nyt heiluttamaan haravan vartta! :)

UUTTA KUTREILLE

Jatketaan vielä vähän hiusaiheella edellisen postauksen hengessä. Toissa päivänä paljastin kevyestä kriisistä, jonka koin uuden tukkani myötä (postaukseen tästä). Harmitti, että jäi silloin kertomatta toisesta hiuskriisistä, joka oli ehkä kyllä kovempi paikka äidilleni kuin minulle itselleen. Kaikki tapahtui vähän alle kouluikäisenä silloisen kotimme roskakatoksessa. Katos ilmeisesti toimi kampaamona. Hröhöm. Älytöntä luksusta! Siinä naapurin tytön kanssa uudistettiin lookkiamme, ihan ilman peiliä tai mitään, minulla taisi olla vihreät, lasten askartelusakset. Niillä syntyi kaunis, lähes siili otsatukka. Voitte arvata, että äitiliini oli todella ihastunut uuteen kampaukseeni. :D

Olettekos tutustuneet Four Reasonsin hiustuotteisiin? Itse olen aiemmin käyttänyt kyseisen merkin hoitoainetta ja nyt kun olin vailla hiuslakkaa ja lämpösuojaa, ajattelin kokeilla sarjan muitakin tuotteita. Mukaani lähtikin Heat Styler, jonka luvataan helpottavan muotoilua ja suojaavan hiusta muotoilulaitteiden kuumuudelta.  Toinen pullo sisältää viimesitelysuihkeen, joka nimellä Freezer. myös tunnetaan. "Superpito, kiiltoa ja suojaa. UV-suoja" sanotaan tuoteselosteessa. Kumpaakaan en ole vielä kokeillut, sen verran vanhoissa pullonjämissä on jäljellä. 

Yksi suurimpia valintakriteereitä oli tuotteiden kotimaisuus. Moniko tämän edes tietää? Kyseessä kuitenkin on Suomessa kehitelty ja valmistettu hiustenhoitosarja. Koitan suosia mahdollisimman paljon suomalaista, miksi en tekisi niin myös hiustuotteissa? Varsinkin kun Four Reasonsin tuotteet on kehuttuja mm. hinta-laatu-suhteeltaan. Plussaa annan edellisen lisäksi myös pumppupulloista, mikä on aerosolia luontoystävällisempi sekä hauskoista hairismeista pakkausten kyljissä. :)

Bonuksena samalla reissulla, löysin haaveissa olleet krokotiiliklipsit ja vieläpä ihanassa värissä. Nämä ovat tarpeeksi jämäkät, jotta hiukset todella kestävät siinä, mihin ne laitetaan. Loistoapulaiset vaikkapa kiharruspuuhissa. Huippua!

Onko tuotteet tuttuja? Onko niissä suositeltavia tuotteita?

TUKKATARINA

Loistavaa alkanutta viikkoa tyypit! Nyt sitä tukkatarinaa tulee viimenkin ja onhan sitä jo vähän kyseltykin. Aloitetaanpa vaikka siitä, että suurimman osan elämääni olen viettänyt blondina ja melkoisen tuuhealla, pitkällä tukalla varustettuna. Kokeiltu on lyhyttäkin hiusmallia, mutta se ei ollut oma juttuni ollenkaan. Väreissä on ollut punaista, tummaa ruskeaa ja jopa luumua, pliisummista kokeiluista sitten kaikenlaisia raitoja eri väreissä. Vaikka olen välillä lähes vihannut pitkää ja paksua tukkaani, olen tai olin oppinut sitä rakastamaankin. Miksi siis tämä muutos??

No, vaihtelu virkistää, sanotaan. Niinpä nyt ajattelinkin, ettei pieni lyhennys maata kaada ja samalla voisi kokeilla jotain vähän blondista poikkeavaakin. Tässä vaiheessa lienee viisasta todeta, ettei ulkopuolisen silmin mitään shokeeraavaa muutosta tullutkaan. Totta sekin, mutta itselleni matka nykyhetkeen oli aikamoinen shokki. Hävettää vähän marista jostain hiuksista, mutta pienoisen kriisin ne nyt kuitenkin aiheuttivat.

Lähtökuopissa. Pahaa-aavistamaton uudistetaan vähän tukkaa-tyyppi istuu (vielä) hymyillen kampaamotuolissa. Viimeinen kuva leijonanharjasta, sellainen ennen-kuva (ja miten hassunkurisen kuvan oon saanutkin aikaan...). Siinä läpikäytiin, mitä toivon ja haluan. Nips ja naps, tukka oli poissa! Ei siinä mitään, sitten tuli värin vuoro. Läksin kotiin (vieläkin) hymyillen. Toki lopputulos oli hieman lyhyempi kuin olin ajatellut ja tummempikin, mutta jotenkaan en siinä vaiheessa nähnyt totuutta. Vasta kotona pikkuhiljaa minulle alkoi valjeta, että nyt oli mennyt metsään ja pahasti. Teki mieli vähän itkeä, niin pahalta väri näytti omaan silmään, pituuden vielä jotenkin kestin.

Näin jälkikäteen tuo ensimmäinen versio ei enää näytä läheskään niin pahalta. Ja kiharrettuna se olikin ihan siedettävä, ainakin tästä kuvakulmasta. Viikon verran koitin tuohon totutella, mutta se ei vaan ollut oma. Latva oli mieleeni liian tumma ja päälliosassa tummemmat kohdat vihersi. Tiedän, kuulostaa absurdilta. Ehkä vika oli silmissäni, mene ja tiedä? Jotain oli kuitenkin tehtävä. Joten mars kampaajan penkkiin. :)

En ymmärrä, mikä kumman idea on työntää suuhunsa samaan aikaan riisikakkua kun koittaa ottaa kuvaa! Tämän parempaa ei kuitenkaan tilanteesta ole, joten koittakaa kestää. Halusin kuitenkin teille vähän muitakin kuvia kuin kotona oman peilin edessä nikkaroituja kuvia. Tässä on nyt päässä vähän vaaleaa raitaa, kuparista pigmenttiä ja samaa vaaleanruskean sävyä, mitä on laitettu juuriin nyt jo muutamana edellisenä käynnillä. Näyttää kyllä aika tummalta, eikö vaan?

No, se lopputulos. Se on tässä. Tykkään! Kirkkaassa valossa kuparipigmentti hieman korostuu, mutta se ei itseäni haittaa. Nyt muutaman pesun jälkeen se ei näy enää niin selvästi, tavallaan hieman harmi.  Latvat jäivät hitusen tummemmiksi kuin pituudet, mutta nyt sävy on itselleni oma. Olen tosi tyytyväinen tällä hetkellä, vaikka ihan hetkittäin karvat tuntuvatkin hieman lyhyiltä. Annettakoon anteeksi vanha tottumus, eihän tukkaani oikeasti oltu leikattu yli kymmeneen vuoteen... 

Tälläinen oli tukkatarina. Loppuun haluan kiittää kampaajaani Ansua kärsivällisyydestä kanssani ja tämän ihanan lopputuloksen loihtimisesta. Kiitos, tämä on mahtava! :)

Kertokaas omia tarinoitanne onnistumisista tai epäonnistumisista?

TAIKAN KAA NÄYTTELYSSÄ

Heipparallaa! Mikä huikee viikonloppu! Niin ihanan keväinen ja lämmin plus touhun täyteinen. Tässä on mennyt taas vauhdilla nämä kaksi päivää,  mutta kaikenlaista olen saanut aikaankin. On tehty halkopinoa, pesty pyykkiä, imuroitu, tehty vihdoin ja viimein sisäkasvien kevätehostusta ja aloiteltu pihan kevätsiivousta. Niin ja tietysti arvailtu, onko meille pieniä ajokoiria tulossa. ;)

Eilen oltiin naapurinrouvan kanssa koiranäyttelyreissulla meidän Taika päätähtenä. Hieno reissu, vaikkei ihan parasta palkintoa saatukaan. Taika kuitenkin käyttäytyi esimerkillisesti koko shown ajan, teki parhaansa näyttelykehässä ja oli omasta mielestäni koko tapahtuman kaunein koira - tietysti. :D

Taika sai arvostelussa erittäin hyvän, mikä on toiseksi paras arvosana. Lisäksi se oli paras narttu omassa kilpailuluokassaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Taika osallistui avoimeen luokkaan, missä vastassa on aikuisia koiria ja arvostelu myös sen mukainen. Ikänsä puolesta Taika olisi voinut osallistua vielä myös nuorten luokkaan, jossa otetaan paremmin huomioon koirien ikä suhteessa niiden kehitykseen. En tiedä, kiinnostaako teitä tälläiset koirajutut? Tarkempaa selostusta näyttelystä tulee piakkoin koiriemme omalle sivulle, tästä sinne. On se jännää touhua, tälläisellä heikompi hermoisella pulssi huiteli jossain yläsfääreissä hieman ennen omaa vuoroa. :D

Huomenna tulossa vihdoin sitä paljon kyseltyä hiuspostausta ja kaikkea muutakin kivaa on valmiina mielessä täällä blogissa julkaistavaksi. Eli pysytelkäähän mukana. :)

Mitäs tykkäätte koira-aiheista, onko niitä täällä liikaa, liian vähän vaiko sopivasti? 

Kuvista kiitos Sirulle. Jokohan seuraavalla kerralla muistaisin ottaa ihan oikeen kameran matkaan?

PINKKI vs. VALKOINEN

Perjantai iltaan vielä vähän kosmetiikkajuttua. Kirjoittelin joskus syksyllä pinkeistä ostoksistani ja olen nyt päässyt lopputulemaan niiden suhteen. Syksyllä ihmettelin, miten ostoskoriini päätyi jotain muuta kuin luottotuote, jota menin ostamaan. Selitys erehdykseen oli pinkki purnukka, jota en voinut vastustaa. Avoimen uteliaana olin myös sisällön suhteen, mutta mihin siis lopulta päädyn?

Loreal Skin Perfection- sarjan päivävoide on pakattu minua niin viettelevään pinkkin puteliin. Siitä siis täydet pointsit, ehdottomasti. Pumppupullo tuo satsin lisäpointseja. Itse rasvassakaan ei varsinaisesti ole mitään vikaa - se riittää virkistämään kasvojani aamuisin, illalla joudun lisäämään sen kaveriksi tuhdimpaa tavaraa. Mutta hei, tämä olikin päivävoide. ;) Imeytyminen on hyvä, koostumus mukava.

Julkaisin hetki sitten postauksen herkkyydestä, jossa mainitsin muun muassa sen, kuinka herkkä olen tuoksuille. Ja nyt se on ratkaisevassa asemassa! Kaipaan aamuisin Lumenen BB-seerumin raikasta tuoksua. Jokin tässä Lorealin voiteen tuoksussa töksähtää, se ei vaan ole läheskään niin piristävä ja herkullinen kuin kotimaisen kilpailijansa. Valkoinen puteli voittaa tässä kohtaa tuoksullansa pinkin kilpakumppaninsa.

Niinpä matkani käykin pian kosmetiikkaostoksille ja tällä kertaa mukaan lähtee vanha tuttu ja ihana Lumenen BB-seerumi. :)

Kertokaas omat suosikkinne?

RAITAA PUKKAA

Hellurei muruset! Ei pääse mihinkään, että kevät saa toivomaan pitempiä vapaita ja lyhyempiä työpäiviä. Sitä keksii ihan vaivattomasti hirmu määrän tekemistä niin sisä- kuin ulkotiloissakin, pian pääsee meilläkin jo haravointihommiinkin. :) Kevät on aina tavallaan uuden alku, kun luonto herää eloon talven jälkeen, muuttolintuja alkaa ilmaantua talvireissultaan ja sirkutus ja laulu lisääntyy. Ja valo! No voi sydän.

Kevät on aina myös uuden alku pukeutumisessa. Talvi menee enempi ja vähempi horroksessa ja selvitytymiskamppailussa kylmyyttä vastaan. Keväällä sitä muistaa, että omistaa muitakin vaatteita kuin pitkät kalsarit, farkut, villapaidan ja toppatakin. Tässäpä tämän päivän kostyymi, ollos hyvät.

Joo, raitaa pukkaa. Tiedän kyllä, mitä vaakaraidasta sanotaan, mutta on paljon muitakin "sääntöjä", joista en juurikaan perusta. Raitaneule ja paitapusero H&M, housut muistaakseni SheInsidelta. Pökät on mielestäni aika hauskat, sillä niiden etupuoli oli tekonahkaa ja takapuoli sitten tekomokkaa. Mokomat ovat vaan malliltaan niin matalat, että joudun kyllä ihan pakolla niistä luopumaan... Meikäläisen berberi ei yksinkertaisesti niihin mahdu. Jos kellä tarvetta, niin viestiä tulemaan, hinta on halpa! Alempana vielä parempaa kuvaa housuista.

Kuvissa näkyy vilaus myös uudesta tukasta ja uusimmasta nahkatakkihankinnasta. Hiuksista on tulossa lähipäivinä oma postauksensa, sen verran iso juttu tämä hiusoperaatio tällä kertaa itselleni oli. Nyt on kuitenkin huojentunut olo tukan suhteen ja rauha maassa. Mutta siitä tosiaan lisää vähän myöhemmin.

Tiedättekös, haaveilen muutoksen tuulista. Voisin ehkä opiskella jotakin. Tai sitten voin vaan haaveilla siitä. Mitä sitten, jos energiaani opiskeluihin käyttäisinkin, entä sen jälkeen? Lähtisinkö kuitenkaan kohti uusia seikkailuja vai pystyisinkö hyödyntämään nykyhommissani opittuja asioita?Entä jos en vielä tässäkään vaiheessa ole ihan varma, mitä isona haluan tehdä? Miksi ihminen on liian usein liian arka tavoittelemaan aktiivisesti unelmaansa vaan tyytyy liian usein ja liian helposti jo olemassa olevaan?

Onko teillä sanottavaa asusta tai keväästä? Tai mistä tahansa? :)

PÄÄSIÄINEN 2015

Miksei tälläisiä neljän päivän vapaita voi olla vaikka kerran kuussa tai edes vaikka joka toinen? Niin nautinnollista aikaa tälläinen kiireetön ja vapaa elämä. Kyllä tykkään! Pääsiäisen hitit ovat olleet hyvä ruoka, parempi seura, Kerttu ja keltainen koska aurinko.

Perjantaina vietettiin tyttöjen iltaa mitä parhaimmassa seurassa, naurettiin vedet silmissä, syötiin kaikenlaisia herkkuja ja nautittiin saunan lämmöstä ja mukavasta yhdessä olosta. Lauantaina saimme ystäviä kylään ja retkeiltiin rantasaunalle makkaran paistoon. Sunnuntaina oli oma vuoromme kyläillä urbaanissa kaupunkiympäristössä (ettei hei ihan metsitytä :D) vanhempieni luona ja samalla tutustuttaa Taikaa kissoihin ja kaupunkimiljööseen. Taikalla on ensi viikonloppuna näyttelyreissu edessä, jänskättää jo vähäsen. Kaiken tämän keskellä on ollut myös hieman aikaa siistiä kotia, rentoutua ja nauttia olostaan.










Yllä ollevat kuvat ystäväni luota, jossa vietimme hulvatonta tyttöjeniltaa. Hänen kodissaan ja saunariihellään on mielestäni ihan huikea tunnelma ja juuri hänen näköistään. Kiitokset hänelle ihanasta illasta!

No, entäs Kerttu sitten. Kerttu on Taikan sisko ja oma kasvattimme. Kerttu vietti meillä pääsiäistä omien ihmisten ollessa koiravapaalla. Kertun ihmiset ilahduttivat minua "salkullisella" Iittalaa, joista olin todella ilahtunut, sillä jotain sellaista olin omassa mielessäni hiljaa ajatellut piakkoin ehkä hankkivani. Miten loistavaa! Astiavarastoni alkaa pian olla siinä kuosissa kuin olen toivonutkin.

Vapaapäivät ovat olleet touhun täyteiset, vaikkakin lauantaina iskenyt flunssa hieman tunnelmaa onkin latistanut. Parhaani mukaan olen koittanut olla siitä välittämättä. Tällekin päivälle olisi kaikenlaista puuhaa mielessä, saas nähdä mitä kaikkea niistä ehtii toteuttamaan. Varsinkin kun tuo mies kuuluu olevan hyvinkin tehokas keksimään lisätehtäviä...

Salakavalasti tässä on muuten kuukausikin vaihtunut. Laskin tässä, että maaliskuu oli aikalailla huono kuukausi blogin suhteen. Maaliskuusta on muutenkin hyvin ristiriitaiset tunnelmat, sillä vaikka se sisälsi ulkomaan matkaa (josta muuten vieläkin postaus tekee tuloaan) ja muuta mukavaa, niin se sisälsi myös surua ja luopumista. Ja nyt jos totta puhutaan, ei tämäkään kuukausi ole sen paremmin alkanut. Huonot uutiset seuraavat toisiaan...

Kaikesta huolimatta koitan olla aktiivisempi myös täällä blogin puolella. Vaikka välillä suuret surut ja huonot uutiset tuntuvat kerääntyvän yhdeksi vyyhdeksi, on elämän silti jatkuttava niiden osalta, joilla se vielä jatkuu. Siitäkin huolimatta, että tämä loppukappale hieman synkäksi menikin, niin haluan toivottaa vielä oikein mukavaa ja aurinkoista maanantaita teille kaikille! Ja jos oli vielä sitä vapaata jäljellä, niin nauttikaa!

Toivottavasti teidän pääsiäispyhät ovat menneet mukavissa merkeissä?

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

Otsikko kertoo olennaisen. Kummasti nämäkin vapaat ovat täyttyneet kaikenmoisesta tekemisestä, vaikkakin mukavasta sellaisesta. Oon ihan just lähdössä viettämään tyttöjeniltaa (tai siis, piti oikeesti olla jo pelipaikalla...), joten lyhyestä virsi kaunis. Viettäkää oikein mukava ja rentouttava pääsiäinen! Koitan palata huomenna vähän pidemmällä kaavalla. Moikkamoi!