sunnuntai 10. toukokuuta 2015

MÖKÖTTÄJÄN PALUU



Heissan! Pitkä blogihiljaisuus saa nyt luvan päättyä. Perjantaina lenkillä ollessani ihastelin luontoa, joka on pikkuhiljaa puhkeamassa vihreään kesäloistoonsa. Näin hanhien tekevän paluumuuttoaan ja päätin, että nyt riittää mökötys. Perjantaina kohtalo puuttui kuitenkin mukavalla tavalla peliin, sillä juuri niihin aikoihin, kun avasin läppärini ja bloggerin, alkoi meillä odotettu perheenlisäys, ja siihen kyllä tyssäsi datailu. Tästä iloisesta perhetapahtumasta onkin jo kuvamateriaalia Instagramin puolella, joten osa teistä on jo ehkä ennättänyt nähdä kuvan pienokaisista - tai osasta niistä.  Ja saanette kyllä koiravauva kuvia jatkossakin. Toivottavasti aihe tai kuvat kiinnostavat edes jossain määrin? :)

Viime päivät ovat olleet kovin koirantäyteisiä. Kaikki noihin karvakorviin liittyvä ei aina kuitenkaan ole sieltä iloisimmasta päästä. Laumamme pieneni hiljan vanhan ladyn siirryttyä autuaammille metsästysmaille. Suru on siis vieraillut laumassamme, mutta onneksi uudet tulokkaat kantavat Rillan muistoa (ja geenejä) itsessään ja lohduttavat hieman ihan vain olemalla aivan hillittömän suloisia luontokappaleita. Perjantaina yhdentoista aikaan ensimmäinen pentu tupsahti maailmaan ja lauantain vastainen yö meni aika vähillä unilla, vaikka kovasti koitin nukkuakin miehen hoitaessa kätilön virkaa. Lauantai meni itseltäni Martan kanssa näyttelyssä, silmät ristissä. Sen jälkeen onkin riittänyt ihmettelemistä pennuissa ja myös Nerinkin kanssa lenkkeillessä ja seurustellessa.





Tässä meni tosiaan tovi sellaisissa fiiliksissä, ettei kirjoittaminen ja blogin päivittely tuntunut mielekkäältä. Olisi ehkä ollut hyvä infota mökötyksestäni teitäkin eikä vain kadota sanaakaan sanomatta hiljaisuuteen, mutta toivon, etten ole menettänyt tietä lukijoita kokonaan tämän breikin vuoksi? Väkinäisten selitysten naputtelu tuntui turhalta ja vähemmän houkuttelevalta. Rehellinen hiljaisuus sen sijaan tuntui paremmalta ja oikeammalta. Nyt kuitenkin koitan palailla ruotuun ja postailla tiuhempaan tahtiin. Vaikka blogin kirjoittaminen harrastus onkin, huomasin kyllä olemisen helppouden tässä tauon aikana. Ei sillä, ettenkö olisi tehnyt sohvannurkassa kyyhöttämisen sijaan paljon muutakin, mutta muuten. Ehkä tauko oli paikallaan ja osa jonkinlaista kehittymistä? Tuo loppukaneetti voi kyllä olla toiveajattelua, haha.

Äitienpäivää vietettiin tänä vuonna syöden ja vähän myös ulkoillen eli vanhan kaavan mukaan. :D Nähtiin pääskynen ja kuultiin käen kukkuvan. Myös metsäpeura EDIT: metsäkauris vasoineen poikkesi käytännössä pihamaallemme oman pienen vasansa kanssa. Rastas hautoi muniaan pesässään kuistimme vieressä vuorenkilpien seassa. Toivottavasti teillä oli onnistunut Äitienpäivä ja saitte viettää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Oikein lämpimät Äitienpäivän toivotukset vielä tähän hämärtyvään iltaan kaikille Äideille! <3


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)