keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

KUN KAHVI LOPPUU

Eräänä (viime) sunnuntaina koko tästä huushollista oli kahvi loppu. Aivan kamalaa! Eihän siinä muu auttanut kuin ängetä kauppaan, mikä sinällään on maailman ärsyttävintä, ettei ilman kauppaa tule muka kahta päivää pitempään toimeen... No, kyllä muuten mutta se kahvi (ai, miten niin pahasti koukussa?)! Tässäpä pieni kertomus kaikesta muusta, mitä sen kauppareissun varrelle sattui, paitsi itse kaupasta ei halaistua sanaa.



Tälläsiäkin meidän kylältä löytyy ja sattuivat tämänkertaisen maisemareitin varrelle. Ne varmaan nauroivat tuon lammasnaamarinsa takana röhönaurua, kun minä kaikkine mekkoineni ja läpökkäät jalassa loikin aidan viereen kuin paraskin turisti konsanaan. Että bää vaan.





Puumalan silta - siitäpä se lienee kuuluisa tuo kylä, jos jostain? Ja onhan se jonniinlainen monumentti kaikessa betonimassassaan. Sillan kupeessa mussuttelin herkullista vohvelia, joka kuvaushetkellä oli jo puoliksi syöty ja alkuperäinen esillepano tuhottu. Siitä viis, ansaitsi kuvapaikkansa tässä postauksessa. Tässä siis ihan normi vohveli ja paikallista kylmäsavulohta majoneesilla ja tillillä. Pikkaisen suolaista tuo majoneesi omaan makuun oli, mutta (lähes) kuuma päivä tasasi hieman tilannetta. Jännästi kuumana päivänä kaipaa jotain suolaista, onko teillä muilla näin?





Vielä sekkaan soppii. Vaikka näin paikallisen näkökulmasta (joksi minun on edelleen vaikeahko itseäni ajatella) porukkaa oli liikkeellä selvästi normaalia enempi, niin vielä on kesän suurin turistiryntäys tulematta. Juhannuksenviettäjätkin saattoivat vielä olla koloissaan tai sitten valtaosa ihmisistä vaan on muistanut ostaa sen kahvinsa jo ennen juhannuksen viettoa. Mutta eipä mitä, eipähän ahdistanut väenpaljous! Hahhah.

Ja sitä paitsi, me oltiin kuin turistit joka tapauksessa! Läpsyteltiin rantaa pitkin, juotiin kahvit yhdessä ja syötiin vohvelit toisessa kuppilassa. Eikä siinä vielä kaikki - kesän ekat jäätelöt! Ehkä myös viimeiset kun nyt tätä kirjoittaessa katsoo harmaaseen, tuuleen ja sateeseen... Kenties myös viimeiset mekkokelit, toivottavasti ei?




Jep, kotona riehaannuttiin sitten tekemään ulkona ruokaa ja lettuja. Retkihengessä, ilman minkäänlaista kattausta tai krumeluureja, keskellä kokkaussotkuja. Oli kanaa mansikkasalsalla ja kylmällä peruna-juustosalaatilla sekä niitä lettuja, mansikoita ja punaista juomaa. Nam! Nyt voikin sitten kysyä, mihinkä jäi ne kahvit, jota vartavasten ajettiin hakemaan? No, ne jäi kuvien ulkopuolelle.





Että tämmöttisii viime sunnuntaina meidän ranchilla - ja vähän sen ulkopuolella.

2 kommenttia :

  1. Voi, miten ihan päivä!! Ihanat maisemat ja herkut! Kannattaa näköjään kahvin loppua välillä!! ;)

    <3

    http://www.lily.fi/blogit/baboons-bubble

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kaikki nuo. Ihanan kiireetön ja leppoisa, todellinen kesäpäivä. Kiitos kun jaksat kommentoida, arvostan sitä kovasti. <3

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)