maanantai 15. kesäkuuta 2015

LOMAMUISTOJA - GRAN CANARIA

Aika on rientänyt salakavalasti ja huomaan, että maaliskuisesta kevätretkestämme on hurahtanut jo kolme kuukautta. Enkä vieläkään ole saanut aikaan lomapostausta! Mitä se kertoo tästä blogista - tai perimmäinen kysymys lienee, mitä se kertoo minusta?! Nyt kun olen kesälomalla ja ulkona tulee vettä vähän väliä kuin saavista, voi olla sopiva hetki palata niihin maaliskuisiin tunnelmiin ja Kanarian kuviin. Sais edes jotakin lomafiilistä...







Elikkä siis, olin ekaa kertaa ikinä Kanarialla maaliskuussa. Tukikohtana meillä oli Meloneras Gran Canarialla, mikä sijaitsee Inglesin ja Maspalomasin vieressä länteen päin. Olin todella ennakkoluuloinen ennen reissuun lähtöä, mutta pitkin hampain olin suostunut kuitenkin lähtemään. Olen ihan tietoisesti karttanut Kanariaa, sillä olen halunnut paikkoihin, joissa joka nurkalla ei törmäisi perunamuussiin ja lihapulliin ja joissa enemmistönä olisi muita kansallisuuksia kuin suomalaisia. Pelkäsin myös, että tarvitsen lomalla pitkiä kalsareita, keväthän se Kanariallakin maaliskuussa on. En tiedä, kumpaa pelkäsin enempi, mutta kaiken kaikkiaan sain ilokseni huomata, että yllätyin positiivisesti!







Meloneras on rauhallinen pieni paikka, mutta ihan liki reippaampaa menoa, jos sellaista kaipaa. Meille juuri sopiva. Iltaisin oli ihana kävellä leppoisaa rantabulevardia hotellilta ravintoloihin syömään, kuunnella ja haistella merta. Suomalaisia ei kohteessa ollut juuri nimeksikään. Alue oli tyylikäs. Viikon aikana pyörähdettiin myös lähikohteissa Playa del Inglesissä, San Agustinissa ja Puerto Ricossa ja ensimmäinen sai kyllä ihokarvat pystyyn.

Viikon aikana tuli talsittua Maspalomasin dyyneillä, rantabulevardia edestakaisin sekä polkupyöräiltyä rantaa pitkin Melonerasista itään, aina San Agustiniin ja takaisin. En tiedä, onko tuo matka tai mikään, mutta mukavasti siinä päivä meni hissukseen polkiessa, maisemia ihaillen, valokuvaten ja välillä virvokkeita tai kahvia nauttien. Jos muuten olette vuokraamassa pyöriä tuolla, niin varautukaa vuokran lisäksi myös panttimaksuun, joka on moninkertainen pyörän päivämaksuun verrattuna. Pantin saa toki takaisin ja sen voi maksaa käteisellä tai kortilla.













Mitä noihin dyyneihin tulee, niin kannattaa katsoa, mihin astuu - ainakin jos poikkeaa ihan rannasta. Hiekassa "vaanii" erikoisia piikikkäitä kasvin osia, jotka tarttuivat iloisesti jopa kenkien pohjiin. Vaikka ne näyttivät ihan pyöreiltä pahvinpalasilta ja täysin viattomilta. Uskokaa pois, ei tuntuneet mukavalta paljaassa jalkapohjassa. Toinen dyyneillä yllättävä asia voivat olla alastomat auringonpalvojat. Tiesin heitä odottaa, mutta jotenkin asia onnistui kuitenkin yllättämään. Annan kyllä kaikkien kukkien kukkia, mutta yllättäen en tiennyt mihin katsoa, ettei kukaan luule minun tuijottavan. Tunsin itseni tirkistelijäksi, vaikka siihen ei ollut syytä, mehän oltiin ihailemassa ainutlaatuista luontoa, hiekkadyynejä, jotka ovat suojelualuetta niiden ainutlaatuisuuden vuoksi. No, näemmä ne tarjoavat monenlaista suojaa...?









Lomaohjelmamme on yleensä aina ollut leppoisa ja niin nytkin. Yksi päivä varattiin kuitenkin Palmitos Parkille, paikalliselle eläintarhalle. Matka kapeita teitä pitkin taittui bussilla, vaikka harmittelinkin kuinka ihana olisi ollut pysähtyä matkalla pieniin, idyllisiin kahviloihin. Itse eläinpuistossa aika kului rattoisasti eläimiä, kasveja ja maisemia ihastellen. Puistossa on myös delfinaario, jossa on mahdollista päästä uimaan delfiinien kanssa. Ohjelmanumeroita seuratessa tuli melkein tippa linssiin, kun ajattelin, kuinka ihmeellisiä eläimet ovat suostuessaan ihmisten kotkotuksiin. Alue ja eläimet olivat kuitenkin siisteja ja hyvin hoidetun oloisia, joten sen suhteen ei marisemista ollut.






Lomaa varjosti hieman heti toisena päivänä kipeytynyt jalkapohja, joka vaivasi käytännössä koko loman. Mitään syytä kipeytymiselle en keksinyt, mutta pahimmillaan kipu oli niin kova, että pystyin juuri ja juuri astumaan pelkilä varpailla, en voinut kuvitellakaan laittavani koko jalkaterää maahan. Hölväsin jalkapohjaan lähes tuubillisen kipugeeliä, josta en huomannut olevan varsinaista hyötyä. Lomaviikon lähentyessä loppuaan, oli kipu hellittänyt sen verran, että saatoin astua normaalisti, vaikkakin edelleen jalkapohjassa kiristyksen tuntien. Muita epäkohtia oli joka aamu heti kuuden jälkeen alkanut hotelin henkilökunnan huutelu huoneemme läheisyydessä ja käsittämätön poraaminen noin kasin aikaan aamulla. Hyvin kuuluu kiveseinässä ympäristöön, jos samassa rakennuksessa porataan. Ja joka aamu, yhtä lukuunottamatta. Olin vähän, että wtf?

Mutta kaiken kaikkiaan, reissu oli onnistunut ja viihdyin. Lähdenkö ensi vuonna uudestaan, onkin jo toinen juttu. Saa nähdä, ei pidä sanoa 'ei koskaan', kun tuli nytkin lähdettyä. Viimeisessä kuvassa meikäläisen erään illan asu. En tiedä, roikkuiko kengästäni vessapaperia vai miksi ihmiset tuijottivat, mutta kattokaa tuota tukkaa! Tuli taas tukkaikävä...



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)