sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

RUSKA MUSTAVARVAS

He-hei! Lupailin omaa postausta meidän uudesta perheenjäsenestä Ruskasta. Nytpä sellainen tulee, joten koirakuvia ja -juttua pukkaa. Onhan tuo pikkuneiti jo korkea-aika esitellä, kun ikääkin on kertynyt jo yksitoista viikkoa. Huhhuh, mitä vauhtia aika menee. 

Ruska on siis hänen nimensä. Ruskan pentueeseen kuuluu kolme muuta narttupentua sekä kolme urosta. Tämä neitokainen syntyi kolmantena koko kööristä ja erottui heti muista pennuista mustan pikkurillinsä ansiosta. Jostain syystä tykästyn aina jotenkin "erilaisiin" pentuihin - erikoiseen väritykseen, pienempään kokoon jne. Mustavarvas pompsahti suosikikseni oikeastaan samantien. Vähän myöhemmin tuo käsitys vaan vahvistui, sillä myös pennun luonne osoittautui itseäni miellyttäväksi. Pentueessa oli kyllä neljää hyvää vaihtoehtoa (rajasin jo pojat pois, koska narttupentuhan meille oli jokatapauksessa jäämässä), mutta Ruska meille kuitenkin valikoitui.








Työnimenä tällä pennulla oli Mustavarvas. Nyt on jäljellä enää musta kynsi, mustaväri kun niin sanotusti puhdistuu ajokoirilla. Eli pentujen syntyessä ne ovat mustavalkoisia, mutta pikkuhiljaa musta väistyy ruskean tieltä. Aikuisella ajokoiralla on yleensä vain selässä musta mantteli. Aika jännä ilmiö tavallaan. Ruska Mustavarvas pysynee kuitenkin lellittelynimenä aina.

Tähän asti tuo ipana on kyllä ihastuttanut olemuksellaan. Se on reipas ja iloinen, muttei tyhmänrohkea eikä mikään älytön sählääjä. Toki vauhtia ja ilohepuleita riittää, mutta harkintakykyäkin näyttäisi korvien välissä olevan. Tulevaa ajatellen, olisi hienoa, jos pennussa kulminoituisi äly ja into sievästi tasapainossa. Saa nähdä, nythän kuitenkin elellään vielä viatonta pentuelämää, jossa saa olla vielä pentu kaikkine höpsöine petujuttuineen.




Mitä sitten on höpsöt pentujutut? Välillä törmäillään huonekaluihin, ihmisiin tai toisiin koiriin. Ei aina pysytä jaloillaan vaan kaadutaan omaan näppäryyteen ja mennään mukkelimakkelisvoltillakerien. Tutustutaan uusiin, välillä pelottaviinkin juttuihin. Pienen koiran elämässä on siis ihan älyttömästi uusia asioita. Nerin uiminen on esimerkiksi Ruskasta pelottavaa. Kokeillaan kaikkea hieman hampailla, että päästään ns. suutuntumaan, vissiin kai. Nukutaan paljon ja usein. Niin ja sammutaan kuin saunalyhty. Maistellaan kaikenlaisia ihmisten antamia herkkuja, mansikat on ainakin ihan jees ja juusto. Tavataan kissoja, oravia, puluja ja ties mitä kaupunkilaisotuksia. Matkustetaan. Opetellaan elämää. Lirautetaan välillä pisut väärään paikkaan, sisälle eikä varsinkaan matolle saa kuulemma lirutella. Kamalasti sääntöjä ihmisillä. Hetki menee niitä opetellessa....

Kattokaa nyt tuota naamaa, pakko tuosta on tykätä!



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)