maanantai 28. syyskuuta 2015

KEPEÄSTI LOHISALAATTIA







Massu tuli kyllä täyteen eli olo oli syönnin päälle kaikkea muuta kuin kepeä. Ruokaisat salaatit unohtuvat ihan liian usein, vaikka ne ovat monesti tilanteeseen sopivampia kuin mitkään pihvit kaiken maailman lisukkeilla.

Tähän salaattiin kokosin salaattia, punaista paprikaa, tomaattia, kurkkua, keitettyä kananmunaa sekä savulohta. Aika perusainekset. Kastikkeena tuoreyrttejä kermaviilissä kera mausteiden sekä pisteenä salaatin päällä hieman rucolaa ja korianteria. Viimeinen on kohonnut ihan lemppariyrtiksi viime aikoina.

Kevyttä ja vaivatonta viikkoa, kamut!

lauantai 26. syyskuuta 2015

SISUSTUSSEKOAMINEN





Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tämä nainen, joka nahkoissani lymyää. Miksi? Sillä on päällä totaalinen sisustussekoaminen! Ei siinä mitään pahaa kai ole, että haluaa tehdä kodistaan paikan, jossa viihtyy, mutta asia ei tietenkään ole ihan niin yksioikoinen. Eli pari perustelua ärsyyntymiselle.

--> kun se saa päähänsä haluta jotakin, niin yleensä se myös toteuttaa aikeensa (ennemmin tai myöhemmin), mikäli kohde vaan on omien kykyjen ulottuvilla tai ainakin kohtuullisella määrällä riihikuivaa hankittavissa.

--> yhdestä päähänpistosta seuraa yleensä useita jälkipistoksia. Esim. uuden maton hankinta vaihdattanee olohuoneen pöydän. Sen naisen verkkokalvoilla pyörii kuva täydellisestä pöydästä ja aivolonkeroissa tykyttää kysymys, mistä sellaisen saa. Etsiessään tuota täydellistä pöytäkaunotarta netin syövereistä, se nainen saa täydellisen idean valmistaa pöydän itse. Tarpeetkin kun löytyy ihan omista nurkista. Voi hitsi, tässä kohtaa ärsyynnyn siihen naiseen, kun omat taidot ei kuitenkaan riitä tuohon pöytäprojektiin. Seuraavaksi ärsyynnyn siitä, etten usko itseeni. Mutta hei oikeesti, ehkä olen vaan realisti - ei siitä kuitenkaan pöytää syntyisi.

--> pöytää etsiessä se sama ärsyttävä nainen löytää juurikin omaan olohuoneeseen sopivan vitriinin. Pari nanosekuntia myöhemmin se vielä hoksaa, että vanhan navetan vintiltä taitaa löytyä ainakin osa tarpeista tee-se-itse-vitriiniin! HUO-KAUS. Lue edellinen ja vaihda pöytäprojektin paikalle vitriini.

--> se nainen haluaa hankkia sänkyyn päiväpeiton, mutta. Juuri se päiväpeitto, jonka nainen tahtoo, ei taida soveltua heidän sänkyynsä. Pitääkö nyt siis pistää sänkykin vaihtoon päiväpeiton takia? Mitä?

--> viime aikojen ihastuksen kohteisiin ovat kuuluneet myös kuivaneet koiranputket ja linnunsulat, joita se on kantanut metsälenkeiltään kotia kaunistamaan(?). Plussaa saavat myös hapsut, tupsut ja itämaishenkisyys.

--> nopsaan muuttuva mieliala. Se mikä yhtenä päivänä on parasta maan päällä, voi seuraavana olla turhin asia ikinä. Noin niinkuin karrikoidusti ainakin.

--> se tahtoo liikaa. se näkee kauneutta niin monenlaisissa asioissa, että sen on vaikea päättää, mitä se ympärilleen haluaa. tai ehkä se ei ole vielä ihan löytänyt itseään sekä omaa tyyliään ja on vielä matkalla siihen? (ja tätähän on lähestulkoon mahdotonta uskoa, mikään ei varmaan ikinä tule olemaan valmista, aina tulee jotain...)

Hei, ihanaa lauantaita teille! Miekin aion lähteä tuonne aurinkoiseen ulkoilmaan nauttimaan säästä ja viipyilevän kesän tunnusta, joka siellä tuntuu olevan. Nautitaan!




keskiviikko 23. syyskuuta 2015

RIVIIN JÄRJESTY






Vihdoin! Eteiskuistille ilmaantui kenkähylly. Eipä siinä vierähtänyt kuin...vähän toista vuotta? Mutta ei se mittään kun nyt viimein kenkäliinit on paremmassa järjestyksessä ja sulassa sovussa keskenään. Pikkujuttu, mutta eteisen ilme siistiytyi kummasti. Eihän tähän vieläkään koko kenkäarsenaali kerralla mahdu, mutta eipä ole tarviskaan.

Valkoinen väri vähän jännittää, toisaalta muut värit ei tulleet kysymykseenkään. En ole ihan satavarma valkoisen käytännöllisyydestä, mutta mennessähän tuon näkee.

Kokosin muuten ihan ite.

tiistai 22. syyskuuta 2015

PIENIÄ UUDISTUKSIA

No nyt on laiskottanut ihan olan takaa. Koitetaan kuitenkin pikkuhiljaa palata taas bloggailemaan. 

Viime viikolla puuhastelin blogin ulkoasun uudistusten parissa ja alkaa jo näyttää haluamaltani. Toivottavasti myös te tykkäätte? Siivosin tunnistepilveä ihan urakalla tavoitteenani tehdä tunnisteiden sekamelskasta hieman selkeämpi kokonaisuus paitsi itselleni, mutta myös teille lukijoille. Tätä nykyä tunnisteet löytyy kohdasta kategoriat listan muodossa. Vielä on vanhoja postauksia käymättä läpi (ne kun joutuu käymään läpi yksi kerrallaan) ja teksteihin varmaan jää myös vanhoja tunnisteita roikkumaan, mutta toivon, että tuosta aiheiden hieman tiukemmasta rajauksesta olisi jotakin iloa jollekin. Yritän parhaani mukaan pitää kategorialistan siistinä, enkä päästä sitä paisumaan kuin pullataikinaa.... Muut uudistukset ovat enempi piristystä ulkonäköön. Hope you like it.



Viikonloppu hujahti taas sellaisella vauhdilla, että huppista vaan! Lauantaina juhlittiin miehen kummin kasikymppisiä ja sunnuntain pyhitinkin siivoukselle ja metsässä möyrimiselle äitiliinin kanssa. Saaliina metstästä kantarelleja ja puolukoita, rutkasti raitista ilmaa ja oivallinen nollaus menneelle viikolle. Viikonlopun voisi kyllä viettää huonomminkin, vai mitä?

Kuvat ei juurikaan liity taas näihin kuulumisiin vaan ovat poiminta viime aikojen kuvistani Instagramista. Jokos muuten seuraat siellä (@marbemilia)? 

Kivaa alkanutta viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle!

lauantai 19. syyskuuta 2015

KELTAINEN


Harmaata huomenta! Täällä aamu on alkanut tihkusateella ja tuulen tuiverruksella. Sää on ehkä pienin murhe Suomen yllä leijuvasta harmaudesta ja voisin yhtä hyvin kirjoittaa mielipiteeni taloustilanteesta ja sen ehdotetuista korjaustoimenpiteistä tai ajatuksiani pakolaiskeissiin. Voisin, mutta en kirjoita, vaikka toki minulla mielipiteeni aiheisiin onkin. Ne nyt vaan eivät kuulu tämän blogin sisältöön, vaikka aiheet muuten seilaavatkin ihan laidasta toiseen.





Koska maailmassa on niin paljon mälsää, pidän tärkeämpänä sanoa pari sanasta keltaisesta. Hetki sitten nauttimani aamupala sisälsi enimmäkseen keltaista. Oli itsepuristettua appelsiinimehua, tuoreita aprikooseja, mangoa... 

Paitsi kaikki ne hyväätekevät vitamiinit, mutta myös hedelmien ulkoinen habitus saa ainakin hetkeksi paremmalle mielelle. Ne herättelevät aistit sekä mielen lempeästi uuteen päivään pirteällä maullaan ja kauniilla väreillään. Harmi, ettei appelsiinipuut taida täällä pohjolassa menestyä...

Hymyä ja ilonhetkiä tähän päivään! 


PS. Tänään vietetään kasikymppisiä ja huomenna on suunnteilmissa lähteä puolukka-/sienimetsään äitiliinin kanssa. Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä?





keskiviikko 16. syyskuuta 2015

PÖLLÖN UUSI VIRKA

Olenpa tainnut toitottaa kerran jos toisenkin, että olen raivannut ja uudelleen järjestänyt tämän huushollin nurkkia tässä pitkin loppukesää. Hassua sinänsä, ettei sitä huomaa juuri ollenkaan. Ei ainakaan, kun näkee miten hirvittävästi tavaraa notkuu edelleen joka paikassa. Henkilökohtainen järjestelijä, olet edelleen lämpimästi tervetullut! 

Nurkista löytyi ihan todellisia aarteita 90-luvulta, jolloin ikävuosia mittarissa oli muutama vähempi kuin nyt. Tämän kangaskassin päätin kuitenkin vielä säästää omiin tarkoituksiini, muille sinällään käyttökelpoisille tavaroille pitäisi keksiä seuraava sijoituspaikka - ja pian!

Päähäni pälkähti, että tämä - ihan söpökin pöllökassi -  ajaa hyvin virkaansa eväslaukkuna töihin. Ei haittaa, jos eväsrasia vuotaa nakkikeiton liemet laukun uumeniin tai jos jugurttipurkin kansi rikkoutuu ja jugurtti kuorruttaa koko laukun sisällön. Tämän kohdalla tuollaiset katastrofit eivät ole maailmanloppu eikä edes hermoromahdus, mitä se todennäköisesti olisi vaikkapa Mulberryn Alexan kohdalla.

Ehkä ulkonäkö on ikäiselleni hieman lapsellinen, mutta: kassi ei päätynyt ainakaan roskiin, sillä se sai uuden tehtävän. Kassi on ekologisempi vaihtoehto muovipussille ja rohkenen väittää, että myös kauniimpi. Ja viimeisimpänä, ehkä tärkeimpänä: kaiken ei aina tarvitse olla niin vakavaa. Vai mitä?

Hulvatonta viikon puoliväliä!



maanantai 14. syyskuuta 2015

SÄÄTÖÖ



Niinkuin tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneetkin, on blogiin ilmestynyt pienoisia muutoksia ulkoasuun. Samalla olen suorittanut jonkinlaista siivousta siellä täällä. Vielä en kuitenkaan ole tyytyväinen, joten säätäminen jatkuu ainakin toistaiseksi - vielä on kynsiä, joita syödä ja tukkaa, jota repiä.  Ei meinaan ole nämä säätöhommat itselleni niitä kaikkein helpoimpia... joten sivu saattaa vilkkua ja välkkyä ja vaikka ja mitä, mutta se olen vaan mie.

Koitan kuitenkin näpräillä hissukseen tuolla taustalla ja toivottavasti saan piakkoin haluamani muutokset valmiiksi. Niistä tarkempaa raporttia, kun valmista... Koitan siinä sivussa saada ulos myös jotain oikeaa postausta.

Kärsivällistä viikkoa murmeliinit, toivottavasti viikonloppu oli onnistunut!



perjantai 11. syyskuuta 2015

MIELENRAUHAA




Viikonloppuun näillä eväillä. Ostin vihdoin ja viimein ikioman värityskirjan ja aionkin käyttää hetkiä viikonlopusta sen parissa. Kiikutin kassalle myös pienen muistikirjan, johon ajattelin laittaa ylös mahdolliset huikeat ideat, joita värityksen lomassa päähäni pälkähtää. Tai sitten kirjoitan siihen kauppalistan...? Joka tapauksessa maanantaina olen luovempi, rentoutunut ja stressitön - näin kirjan alkusanoissa luvataan.

Mielenrauhaa ja älyttömän rentouttavaa viikonloppua ihanat! ...ommmm....

torstai 10. syyskuuta 2015

IHANA VILLAVAATE




Viime kuussa vierailin Inga Fashionin showroomilla (aiempi postaus löytyy täältä) ja silloin sieltä tarttui mukaan tämä ihanan pehmeä villapaita. Vihdoin sille alkaa olla käyttöä säiden puolesta, vaikka nimenomaan pehmeytensä puolesta sitä voi pitää vaikka paljaalla hipiällä, kuten kuvissa. Ja ei muuten kutita hitustakaan!

Pusero viehätti ja samaan aikaan kummaksutti erikoisella malillaan. Vatteesta muotoutui kuitenkin hitti porukassamme, sillä sen illan aikana näitä lähti yhteensä kolme kappaletta uusiin koteihinsa. Naurettiinkin, että seuraavaksi meidän on järjestettävä samisten kokoontumisajot.

Matskuna puserossa on käytetty villakashmir- sekoitetta, siitä pehmeys. Samasta syystä myös lämmöneristys on ihan omaa luokkaansa, tärkeä pointti tälläiselle vilukissalle. Oikeasti, en voi kylliksi ylistää tuota matskua, niin ihana se on. Mikä parasta, näitä Tricotonicin puseroita saa myös pitkillä hihoilla, eri malleissa ja väreissä. Hintaa tällä puserolla on alle viisikymppiä, minkä kyllä kärsii luonnonmatskuisesta vaatteesta maksaa ihan helposti. Pitkähihaiset luonnollisesti ovat hieman kalliimpia, mutta niidenkään hinnat eivät päätä huimaa. Laatu ja materiaali ovat kohdillaan.

Olen rakastunut...






Lisää Ingasta voit lukea heidän nettisivuiltaan täältä. Voit seurata uutisia Facebookissa sekä Instagramissa @inga_fashion. Seuraavat avoimet ovet muuten ovat perjantaina 18.9. ja lauantaina 19.9.15. Tarkemmat ajat löydät em. osoitteista.

Inga Fashion Showroom: Olavinkatu 41 M 2, Savonlinna (Miljoonatalon takana)


Postaus toteutettu yhteistyössä Inga Fashionin kanssa.

tiistai 8. syyskuuta 2015

SYKSYN MERKIT







Iltakävelyllä myönsin, että syksyn merkit ovat silmin nähtävät. Ei sille mitään voi, että kesä on ohi ja matka kohti talvea on alkanut. Syksyn voi aistia metsän tuoksusta, mutta myös maassa lisääntyvistä keltaisista lehdistä. Täällä maalla syksyn voi myös kuulla - pyssyn paukkeena. Metsästyskausi on alkanut.

Tämä iltakävely päättyikin lyhyeen, sillä Neriä pelotti toistuvat laukaukset, vaikka ne hieman kauempaa kuuluikin... Kaikki juontaa juurensa vuosien takaiseen ilotulitevahinkoon, jonka jälkeen paukahdukset ovat aiheuttaneet enempi tai vähempi pelkoa. Voi raasua.

Syksyssä on jotain hyvääkin. Saa kaivaa kesän jälkeen esille ihanat, pehmoiset neuleet, nahkatakit ja kaulahuivit. Esimerkiksi.

Mikä teistä on parasta syksyssä?




maanantai 7. syyskuuta 2015

IHAN VAPAALLA


Nyt on harvinaista herkkua, kun meikäläinen on vapaalla. Ylimääräisiin vapaapäiviin liittyy yleensä aina joku matka tai muu tärkeä meno, mutta tänään olen vain kotona ja touhuan kotijuttuja. Tämä on varmaan se paras tapa aloittaa viikko - vapaapäivä!

Olen kyllä laatinut pitkän listan tehtäviä siivouksesta mustikan poimintaan, talven mustikat on kerätty, mutta jääkaapissa pitää olla tuoreita mustikoita niin kauan kuin niitä on saatavilla. Samaan aikaan tekisi mieli leipoa juustosarvia (linkki ohjeeseen tässä), käydä läpi loputonta vaatevuorta ja nurmikkokin rehottaa... Ja mitä rehottamiseen tulee, niin niin tekevät (edelleen) kulmakarvani ja kintutkin muistuttavat enempi lampaan koipia... Onneksi  sentään pyykinpesukone hoitaa hommansa melko itsenäisesti. 

kuvat: @marbemilia
Ihmettelen, mitä oikein olen duunaillut koko viikonlopun, kun hommaa on tälle vapaapäivällekin vaikka kuinka? Instagramkuvina pieni katsaus aiheeseen, kaksi viimeistä kuvaa jo viikolta.

1. Eilen tein pieniä sisustus- ja kodin raivaushommia. 2. Söin tavanomaista aamupalaa: jugurttia, itsetehtyä granolaa, chiansiemeniä ja tuoreita mustikoita. Voileipä sipulilla terästettynä, suosittelen kokeilemaan. Voi veljet, että tykkään! Lasissa itse keitettyä marjamehua. Kahvi. Huomaa villasukat. Syksy. 3. Lauantaina kipaisin asioille tämän näköisenä. Sää oli sopivan lämmin pienelle paljastelulle (nilkat ja ranteet). 4. Lauantaiaamun ensimmäisiä näkymiä, rakas Neri. :D 5. Viikolla tekaisin omenachutneya (ohjetta täällä) ja sitten syötiinkin sitä herkullista omenachutneykanaa. 6. Ruska penska oli viikolla vielä näin kesäisissä fiiliksissä.

Mutta hei, täytyy ruveta hommiin, jos meinaan saada mitään tehtävälistalta suoritettua. Aivan superia viikkoa kamut!


lauantai 5. syyskuuta 2015

ITÄMAISEN MATON LUMOISSA




Se tulee kaksi kertaa vuodessa, mikä se on? Pesänrakennus ja -uudistamisvimma. Niin ainakin itselläni. Olen koittanut saada kotia uuteen kukoistukseen siivoamalla, karsimalla ja jotain pientä, uutta hankkimalla. Vielä on paljon tekemistä, eikä valmista varmaan tule kuuna herran päivänä. Aina keksii jotain uutta, aina tavaraa kertyy uudestaan ja uudestaan, vanhaan kyllästyy ja kaipaa uusia tuulia. Loputon 
oravanpyörä siis.

Postauksen laukut ovat löytöjä vaatehuoneesta...(!) Ajattelin, että ehkä ne voisivat välillä viedä tilaa näkösällä eikä jo muutenkin ahtaassa vaatehuoneessa. Katsotaan, miten silmä niihin tottuu vai tottuuko.

Pienten hankintojen lisäksi olen saanut päähäni haluta itämaisen maton. Varmaan tunteja olen kolunnut nettiä ympäriämpäri itselle sopivaa mattoa etsien. Olen törmännyt pariin pikkupulmaan nyt kun löysin sopivalta tuntuvan nettikaupan, 1. liian monta hyvää vaihtoehtoa ja 2. saan kyllä edelleen jättää laukkuhimotukseni odottelemaan parempia päiviä, mikäli mattoon tuoheni sijoitan. Nyt kuitenkin himotuslistan kärkipaikkaa pitelee tuo matto. Ja haluan tosiaan aidon villaisen, mielellään myös lentävän maton (se lyhentäisi työmatkaa tuntuvasti. tarvitaanko sille muuten ajokortti?). :)

Että voisiko joulu olla tänä vuonna jo aiemmin tai lähettäisikö joku minulle lottovoiton? 

Iskeekös sisustusintoilu teihin näin syksyisin?



keskiviikko 2. syyskuuta 2015

PÄHKINÖINÄ

...eli granola. Juuh, minäkin olen päässyt sen makuun. Ja jopa ihan itse olen sitä omassa kyökissäni valmistellut pariin otteeseen.




Kyllä muotijutut ja uutiset saapuu tänne susirajan taakin aikanaan, hehhee. (Tänään tosin piti naapurin rouvalta udella, että mitä ne väykkärit on? Ei meinaan ollut mitään hajua allekirjoittaneella...) Eihän tuo granola mikään uusi keksintö tosiaan ole, mutta on se vaan hyvää ja kivaa vaihtelua, nyt kun se viimein meikäläisenkin tietoisuuteen on itsensä tunkenut. Niin, pähkinät ja siemenet on vielä terveellisiäkin. Ja itsevalmistettuna saapi ihan mieleisiään aineksia laittaa.

Omia suosikkeja ovat ehdottomasti pistaasit. Lisukkeena menee kaurahiutaleet, saksanpähkinät, auringonkukan siemenet, tavalliset pähkinät... jotkut sekoittaa granolaansa kuivattuja hedelmiä tai marjoja, mutta itse olen lisännyt tuoreita/jäisiä marjoja valmiiseen annokseen. Pähkinät rouhitaan ja ainekset sekoitetaan keskenään öljyn ja ruokosokerisiirapin kanssa (ja/tai hunajan). Joukkoon kannattaa viskata hitunen myös suolaa. Seos levitellään uunipellille ja tökätään uuniin mietoon lämpöön paahtumaan. Halutessaan voi tehdä myös pannulla, mutta itse tykkään enempi uuniversiosta, sillä lopputulos on rapsakampi.

Nautitaan parhaimmillaan jugurtin kanssa - ainakin omasta mielestä. Mites teistä? Onko granola tuttu?




tiistai 1. syyskuuta 2015

MUSTAA, KULTAA JA VALKOISTA





Hellurei! Syyskuun alkamisen kunniaksi ajattelin julkaista kerrankin ajantasaisia kuvia. Kuvausolosuhteet oli kyllä - noh - haasteelliset ja meikäläinen näyttää vähintäänkin valaistuneelta puhki palaneine kasvoineen ja hiuksineen, poikkeuksena tuo ensimmäinen otos. Toki olisin voinut jatkaa samaa linjaa ja asettua maahan esimerkiksi kyljelleen...

Joo, koska päivät on vielä ihanan lämpimiä, päätin pukeutua sen mukaisesti. Ehtii sitä vielä tälläytyä pitkälahkeisiin housuihin. No sitten, housut näyttävät valitettavasti enempi sinisiltä kuin valkoisilta, mutta paljain silmin valkoiset ne ovat. Pitkähkön t-paidan olemassa olo vähän niinkuin unohtui kokonaan ja se onkin nyt ensimmäistä kertaa päällä sitten edelliskesän. Nyt suunnittelin yhdistäväni sen myös syksyisempiin asuihin. Jää nähtäväksi.


bleiska Seppälä // t-paita Castro // housut H&M // laukku Rebecca Minkoff




Ilokseni kuvista huomasin, että hiukseni ovat pikkuhiljaa toipumassa keväiseltä lyhennyskokeilulta. Toki vielä on matkaa niihin pituuksiin,  joissa karvapehkoni viiletti, mutta kaiken kaikkiaan tukka on alkanut näyttää enempi omalta. Kaikkea pitää kokeilla, sanotaan, mutta ehkä tukanleikkausoperaatio olisi saanut jäädä kokeilematta. En tiedä. Onneksi hius on uusiutuva luonnonvara.

Jos pituutta on tullut lisää, niin samalla kauhistelin juurikasvun tilaa. Kylläpä se näyttää niin kivalta. Ehkäpä jonkinlainen ehostuskäynti kampaajalle alkaisi olla paikallaan. Ehostusta muuten kaipaisi kipeästi kulmakarvat ja koko naamavärkki....apua, kuis tässä nyt tälleen?

Muuten elämä hymyilee jälleen!! :)