lauantai 31. lokakuuta 2015

OSOITE VAIHTUU PIAN



Nyt se on ihan jo nurkan takana tuo asia! Ihan pian Kuplia ja kimallusta jää tämän blogin historiaan ja uusi nimi mariamaria astuu voimaan.

Olettehan jo tallentaneet osoitteen www.mariamaria.fi suosikkeihin?

Ainakin alkuun osoite vaatii eteensä tuon www-tunnisteen, mutta toivotaan, että saan toimimaan osoitteen jatkossa myös ilman sitä. Blogin toiminnassa saattaa tulla myös pieni katko tämän illan/huomisaamun aikana, jolloin sivut eivät näy ollenkaan, mutta pyrin järjestämään niin, että katkos olisi mahdollisimman lyhyt. Toivon peukalot ja varpaat pystyssä, että muutos menee ilamn ylimääräsiä kommelluksia. Mutta jos ette blogiini pääse, niin älkää lannistuko. :)

Älkääkä suotta murehtiko, blogin tyyli säilyy uudesta nimestä ja osoitteesta huolimatta entisellään, sillä sama hökkyrä täällä ruudun takana naputtelee näppäimistöä kuin tähänkin asti. Tietysti pyrin kehittymään ja kehittämään blogini sisältöä teille kiinnostavammaksi (eli palautetta, toiveita ynnä muuta vaan tulemaan, niistä mie tykkään), mutta tyyli pysyy vanhana tuttuna. Myös vanhat postaukset löytyvät uuden nimen alta edelleen.

Mistä vielä tästä aiheesta? Pikkuruisia muutoksia on tulossa blogin välilehtiin sekä blogin kuvaukseen. Jatkossa myös blogin seuraamiseen tulee enempi vaihtoehtoja, mutta kaikista näistä enempi sitten siellä "uudessa" blogissa!


Tervetuloa siis uudet ja vanhat! Niin ja tuokaa kaverinnekin! :) 





keskiviikko 28. lokakuuta 2015

ARKIKANAA UUNISSA




Tällein nälkäisenä onkin oivallinen itsensä kiusaamishetki paikallaan... Vinkkiä tähän ruokaan sain ystävältä, jonka sitten tuunailin omalla tavallani. Tämä on helppo, nopea ja ainakin omasta mielestä ihan syötävääkin. 

Tarvitaan paketillinen kanafileitä. Fileet on hyvä ottaa lämpimään noin tuntia ennen kypsentämistä. Tässä kohtaa ripottelin fileille suolaa.

Uunivuoan pohja kannattaa voidella tai öljytä, jonka jälkeen kippasin vuokaan pusillisen wok-vihanneksia. Varioi mielesi mukaan. 

Kanalle kastikkeen sekoittelin bbq-kastikkeesta, srirachasta ja tilkkasesta öljyä. Fileet kannattaa voidella kastikkeella viimeistään noin puoli tuntia ennen uuniin laittoa, jotta ne ehtivät saada makua. Viillot fileiden pinnassa päästävät maut paremmin lihan sisään, vinkkivinkki. Itse nostin fileet vuokaan ennen kastikkeella voitelemista, jolloin fileistä valuva kastike pääseen maustamaan myös vihanneksia.

Paista uunissa 200-asteessa noin 20 minuuttia.

Lisäsin vielä heti uunituksen jälkeen tuoretta tomaattia sekä mozzarellaa. Hetken päästä valmista nautittavaksi. (Tomaatista tulee hyvä myös uunissa, mutta mozzarellan tykkään lisätä ruokiin vasta paiston jälkeen.)



Tää lähtis nyt jääkaapille!



tulossa 1.11.15: www.mariamaria.fi

tiistai 27. lokakuuta 2015

KUINKA SELVITÄ TALVESTA?





Kuumottava kysymys, hehheh. Hitto sentään, että olin jäätyä ulos! Olin varustautunut asiallisesti pitkillä alushousuilla ulkohousujen alla, yläkropasta löytyi t-paita, pitkähihainen, paksuhko karvahuppari ja kaulasta huivi. Koko komeuden kruunasi vielä tuulta pitävä, vuorellisella fleece-sisääosalla varustettu ulkoilutakki ja pipo. Silti reipas tuuli nakersi luihin ja ytimiin kylmän eikä ulkoilu niin nautittavaa ollutkaan. Syksyn pitäminen hienona vuodenaikana oli hetkittäin hieman haastavaa...

Miten selviän talvesta??!!







Töistä kotiin huuruutellessa ihastelin tuon tuosta keltaisina ja oransseina hohtavia, laskevan auringon kultaamia puita ja samalla manasin itseäni ehkä miljoonatta kertaa siitä, etten kanna kameraa aktiivisemmin mukana. Valio-myrsky ei vienytkään kaikkia lehtiä mennessään vaan jätti armollisesti meille jotain ihasteltavaa. Lämpimästä autosta maisemat oli oikein kauniit ja siedettävät. Lämmin ja kaunis syys taitaa pikkuhiljaa olla taittunut kylmäksi ja pimeneväksi alkutalveksi.

Talvella on lunta ja jäätä sekä puolituhatta astetta pakkasta. Miten ihmeessä selviän? Jos vetäisi peiton korviin ja harkitsisi vaikka maaliskuussa ylösnousemista...?

Vaikka nyt kevät ja lämpimästi ihoa kutitteleva aurinko tuntuvat melko mystisiltä käsitteiltä, ja vaikka edessä oleva talvi saakin aikaan vilunväristyksiä ja negatiivissävytteisiä tuntemuksia, niin kyllä tämä tästä. Onhan kaikkea mukavaa tulossa - talvellakin.




tulossa 1.11.15: www.mariamaria.fi

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

LIIAN PITKISSÄ LAHKEISSA

Muistittehan siirtää kelloja? Itselläni tuo kiistelty ajankääntäminen sai aikaan sen, että olin seitsämältä pirteänä kuin peipponen konsanaan. Sunnuntaiaamuna! Sain loikoiltua lämpimässä peiton alla tunnin verran, kun oikein pinnistelin. Haha. Nyt on aamupala puputettu, pesukone surraa, touhuttu vähän sitä sun tätä ja koirat Neri ja Ruska nauttivat jo aamupäivätorkkuja.

Mie sen sijaan, että kömpisin karva-armaiden viereen nokosille, ajattelin jakaa viime viikonlopulta pari asukuvaa. Housupuku. Ei ihan jokapäivä päälläni nähty yhdistelmä, mutta hassulla tavalla vähän tykkään siitä. Vaikka housun lahkeet on tosi väljät ja vähän pitkätkin, vaikka ikivanha pitsinen kauluspaita alkaa olla nuhjuinen, on liian lyhyt yltääkseen kauniisti housunkauluksen sisälle ja vieläkin enemmän lyhyt näyttääkseen oikeasti hyvälle housujen päällä. Ja vaikka kesällä tämä bleiseri laski väriä vaaleaan Philip Limin käsilaukkuuni. Niin, että pienillä parannuksilla ja valitsemalla vain tumman laukun, tämä asu olisi ihan jees.





Tämän viikonlopun kuulumisia tullee taas alkuviikosta vähän enempi. Valmistellessani nimiuudistusta (muistittehan, että 1. marraskuuta alkaen  blogini löytyy osoitteesta www.mariamaria.fi) huomasin, että materiaalia on kertynyt salakavalasti odottelemaan julkaisua. Vaikka hyvä niin, että on aineksia olemassa. Eikä silti haittaa, että välillä väliin tupsahtelee ihan spontaanejakin aiheita. Tästä on muuten vain viikko tuohon nimenmuutokseen, alkaa jo vähän jännittää! Toivottavasti otatte uuden nimen ja osoitteen lämpimin sydämin vastaan? Itse ainakin toivotan täydestä sydämestäni tervetulleiksi kaikki vanhat sekä uudet lukijat, ja odotan innolla kommenttejanne sekä meilejänne. Toivottavasti nähdään uudessa osoitteessa! :)


tulossa 1.11.15: www.mariamaria.fi

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

UUSIA TUULIA



Jep, että tämmöstä on suunnitelmissa. Osa teistä lukijoista varmasti muistaa, kuinka olen tuskaillut tuon Kuplia ja kimallusta nimen kanssa. Mielestäni se on antanut vääränlaisia odotuksia blogin sisällöstä ja se on vaivannut itseäni nyt jo vuosia.

Blogini on pian kolme vuotias. Toisinaan olen pohtinut homman järjellisyyttä ja olenpa ollut hilkulla heittää hanskat kokonaan tiskiin. Vaikka välillä blogin parissa vietetty aika tuntuu hukkaanheitetyltä, niin on se myös ilahduttanut, antanut uusia mahdollisuuksia ja toivottavasti myös kehittänyt minua kirjoittajana ja valokuvaajana. Jokin tässä hommassa koukuttaa, enkä siis aivan hetken mielijohteesta halua tekeleestäni luopua. Yksi parhaita asioita on ollut teidän lukijoiden kommentit, jotka ovat aina äärimmäisen tervetulleita ja toivottuja.

Kuun vaihteessa kääntyy uusi lehti myös blogini olemassaolossa. Kuplia ja kimallusta jää muistoksi ja mariamaria jatkaa siitä eteenpäin. Uuden nimen sisäistämiseksi, hommasin nimelle myös oman domainin, mikä toivottavasti helpottaa teitä lukijoita löytämään blogini helpommin. Osoitehan (www.mariamaria.fi) kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin, vaikka nyt heti! Ja sitten 1. marraskuuta uudistunutta blogia ihmettelemään!

Kiitos vielä kaikille blogini lukijoille ihan älyttömästi, olette tärkeitä ja toivon sydämestäni, että seuraatte blogiani jatkossakin. xx

maanantai 19. lokakuuta 2015

VIIKONLOPUN POIMINNAT



Huihai, viikonloppu. Sinne se taas meni ja hujahti. Mitäpä tuli touhuttua, noin niinku lyhyesti.


  • katseltiin miehen kanssa pimeällä metsätiellä ylös taivaalle ja jännättiin osuuko ylitsemme lentänyt satelliitti yhteenkään tähteen
  • samaisella metsätiellä kuunneltiin korvat höröllään lampaita ja mietittiin, oliko villaiset kenties karkuteillä, kun mää- äänet kuulostivat tulevan väärästä suunnasta niiden kotiin nähden
  • kävin perjantaina afterwörkillä naapurissa, kuinka hauskaa se olikaan
  • paistoin lettuja ja tein leivinuunissa makaroonilaatikkoa, mikä oli ihan parasta aikoihin
  • join aamukahvia sängyssä Avaraa luontoa katsellen, pitäisi ottaa ehkä tavaksi
  • lakkasin kynnet
  • ulkoiltiin miehen kanssa yhdessä ja erikseen, koirat tietty mukana
  • kapusin jyrkkää mäenrinnettä kolmenkymmenen asteen kulmassa ylös ja sitten yhtä jyrkässä kulmassa alas ja manasin mielessäni oikotien haasteellisuutta (ja ihan tarkennuksena, ettei kyseessä todellakaan ollut tie tai edes polkupahanen vaan metsäkoneen myllertämä entinen metsä ja seudun varmana korkein "patti") 
  • hikoilin ja totesin, että toppatakki, paksu huppari ja pitkähihainen saattoivat olla liikaa lämpötila ja auringonpaiste huomioon ottaen
  • röhnötin sohvalla töllöä katsellen
  • luin lempiblogejani

Jännittävää, eikö vain? Niistä ei sitten puhuta, mitä jätin tekemättä.
Ihanaa, uutta viikkoa!





sunnuntai 18. lokakuuta 2015

KONJAKKIA






Noni. Tässäpä tämän hetken kuumimmat popot. Ainakin omasta mielestä. Tuo väri on pistänyt nuppini ihan sekaisin ja päässäni onkin kehkeytynyt jo kilometrin mittainen lista kaikista konjakkisista asioista, jotka haluan.

Ihan uusi juttu tämä ruskearakkaus ei sentään ole, sillä rakastan yhä vaan ruskeaa nahkatakkiani ja haaveilen samanmoisesta villakankaisena. Havahduin ruskean laukun puuttumiseen (kunnes muistin DKNY:n laukkuni, mutta sitä ei lasketa, koska siinä on myös valkoista) ja löysin ihan täydellisen ruskean meikkipussin, jolle lisäplussat nahkasta. Kotiin haluan kauniin konjakkisen poufin...

Konjakkiset kengät - check. ✅

torstai 15. lokakuuta 2015

MIUNSUOSIKIT: HIUKSET






Meillä on kaikilla omat suosikkimme asiassa kuin asiassa. Tämä postaus aloittaa sarjan miunsuosikit, jotka löytyvät jatkossa kätevästi samannimisen kategorian alta. Blogissani olevat pääkategoriat löydät vasemmalta sivupalkista.

Hiukset. Niitä on siunaantunut määrällisesti jopa yli oman tarpeen. Sen lisäksi, että tukkaa on paljon, on se myös karhea ja itsepäinen. Kaiken kruunaa herkkä ja kuivuva päänahka, joten hiustököttien valinta on melko haasteellista. Tämän hetken suosikkeihin kuuluu valloittavan tuoksuiset Enlivenin shampoo ja hoitoaine, jotka ovat jäänteitä keväiseltä matkalta. Eipä ole sattunut silmiin kotimaisessa valikoimassa, eipä tietenkään. Vääränlaiset pesuaineet ja tukkani muistuttaa enempi huopakangasta...

Goldwellin hiusnaamio on totta puhuen ensimmäinen hiusnaamioni ikinä, mutta ei varmasti viimeinen. Ihana tuote! Hiukset muuttuvat 60 sekunnissa aivan toisen tuntuisiksi, kosteutetuiksi ja terveemmän näköisiksi. Paul Mitchellin seerumi silottaa, pehmentää ja nopeuttaa hiusten kuivumista pesun jälkeen.

Sitten ne suihkeet. Ainakin osa teistä lukijoista tietääkin, että rakastan kaikkia suihkutettavia hiusten hoitotuotteita. Niinpä nytkin hyllystä löytyy lämpösuojaa, mikä onkin tärkeääkin tärkeämpi. Kosteuttavaa suihketta sekä uusimpana rakkautena Balmainin hiusparfyymi, josta jo kirjoitinkin tässä postauksessa. Yksi kaikkien aikojen suosikkejani kosteuttavista suihkeista on KMS:n Moist Repair, mutta tällä hetkellä pullo on tyhjä... Tarviis kyllä kipaista sitä ostamaan.

Omalle leijonanharjalleni valitsen siis tuotteita, jotka kosteuttavat, silottavat ja kesyttävät - kaupan päälle niissä tulee myös kiilto. Mitäpä ominaisuuksia hiustuotteissa arvostatte? Oliko näissä tuttuja/kokeilun arvoisia tuotteita?


Tuotteet:
Enliven Raspberry & Apple fruit extract shampoo sekä hoitoaine
Goldwell Dualsenses Rich Repair 60 sec Treatment
Paul Mitchell Super Skinny Serum
BC Moisture Kick hoitosuihke
Balmain Silk Parfyme
TRESemme Heat Defence Styling spray




tiistai 13. lokakuuta 2015

VIIKONLOPUN RIEMUA JA BLOGI AJATUKSIA


Viikonloput on kyllä elämän parhautta. Siis heti siinä loman vanavedessä. Vaikka viikonlopun merkitys ja varsinkin sen viettotavat on ikävuosien karttuessa kovastikin muuttuneet, niin on se vaan silti. Sunnuntaiaamuna maa oli kuurassa ja lämpötila oli vielä hieman pakkasen puolella, mutta tämä vilukissa kömpi lämpimän peiton alta ylös ja änkesi nenineen sekä kameroineen ulos kauniiden syyskuvien toivossa. 

Kuvissa ripaus viikonlopun riemua a la karva-armaat Neri, Taika ja Ruska.




Voitteko uskoa, että blogini täyttää pian kolme vuotta? En oikein itsekään meinannut uskoa, mutta niinpä vaan arkistot väittävät. Piti ihan tarkistaa tuo juttu, tätä postausta tehdessäni. Monenlaista on tapahtunut. On ollut ilon ja surun hetkiä, onnistumisia ja epäonnistumisia. Ihan aina kaikki ei ole sujunut odotusteni mukaan - ei edes täällä blogissa. Olenkin pohtinut jatkuuko Kuplia ja kimallusta- blogi vielä. Onko tämä kaiken vaivan arvoista. Olisi helppo vaan jättää seuraava sananen sanomatta.




Kuitenkin tästä on muotoutunut itselle jotain, mistä ei haluaisi luopua. Onko tässä silti mitään järkeä. Lukeeko tätä kukaan. Onko siellä ketään. Vanhana ja hampaattomana on mukava istua kiikkustuolissa lukemassa mitä tuli touhuttua armon vuonna 2015.

Ristiriitelyä itseni kanssa.


Tänään on kuulemma pikkuperjantai, koska keskiviikko on pikkulauantai. Tykkään enempi siitä perinteisestä, oikeasta viikonlopusta. Mutta hyvää pikkuperjantaita nyt sitten! :)




sunnuntai 11. lokakuuta 2015

KENGÄT KUNTOON!


Taitaa olla aika pakata kesäkengät talvisäilöön. Tässä vaiheessa on myös ihan erinomainen hetki huoltaa syys- ja talvikenkiä. Itselleni hyvänä muistuttajana toimi tämä kuva Instagramin puolelta.




Tuumasta toimeen. Nyt on useampi pari nahkaisia kenkiä putsattu ja rasvattu. Vai oliko oikea verbi kuitenkin balsamoitu kun purkin kyljessä nahkabalsamista puhutaan? Niin tai näin, niin nyt kelpaa tepastella. Liian usein unohtuu tuo kenkähuolto ja sitä vaan mennä porskuttaa - ennen kuin irtoaa kantalappu tai tapahtuu jotain muuta katastrofaalista. Millainen kengänpitäjä olenkaan??!!

Kenkien huoltaminen kuitenkin kannattaa. Pienellä vaivalla kengät kirkastuvat, pienet kolhut ikään kuin korjaantuvat ja ulkonäkö siistiytyy kummasti. Rasvaaminen myös pitää nahkan pehmeänä ja kimmoisana sekä suojaa sitä ulkoisilta ärsykkeiltä. 




Vasemmalla käsittelemätön ja oikealla käsitelty kenkä. Ero on aikamoinen, vai mitä? 

Vielä jäi tältä päivältä joitakin kesäkenkiä näkösälle plus mokkaiset kengät vielä käsittelemättä. Jospa huomenna muistaisin ostaa niille suoja-aineen? Mites teidän kenkähuolto, onko tehty?








lauantai 10. lokakuuta 2015

VIIKONLOPUN DINNERI






Heittäydyin viime sunnuntaina ihan hurjaksi ja kokeilin lohen kanssa jotain uutta. Olen niitä perinteisen koulukunnan edustajia eli tykkään, että lohi on parhaimmillaan ihan siltään, korkeintaan kevyesti suolalla maustettuna. Pikkuhiljaa olen kyllä oppinut, että esimerkiksi chilikastikeen kanssa se on ihan hyvää.

Lautasella köllöttää nyt siis teriyakilohta, riisiä ja sipulisilppua. Viime mainittua en tee enää koskaan - tai ainakin noudatan reseptia kuuliaisesti, enkä kuvittele naiivisti, että keltasipulilla voi korvata kevätsipulin varret. Ei voi, ei ainakaan tässä. Kaiken kaikkiaan, en aivan hullaantunut annoksesta. Sen parasta antia taisi olla tuo salaatti.

Että tälläinen ruokarakkaus- postaus. Sitten ajattelin, että ehkä joku teistä lukijoista tykkää kuitenkin? Sitä paitsi, ensimaistamisella myöskään sushhi ei aikanaan herättänyt kummoisia makuhermon kutkutuksia. Nyt söisin sitä aamupalaksi, välipalaksi ja iltapalaksi, ehkä myös niiden välissä...

Jos tätä nyt joku uskalikko alkaa testata, niin ohjeistus on varsin yksinkertainen. Voitele lohi teriyaki- kastikkeella ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Anna lämmetä tovi huoneenlämmössä ja paista sen jälkeen 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Keitä riisi ohjeen mukaan. Itse suosin basmatiriisiä, johon sekoitan monesti ennen tarjoilua vielä nokareen voita. Limemehulla maustamista kannattaa myös kokeilla, jos voi ei innosta.

Sipuleista en sano mitään, sillä ne eivät maistuneet sen paremmin itselleni kuin miehellekään ja suurin osa menikin kompostiin.



Nyt reipasta lauantaita toivottelen! :)

torstai 8. lokakuuta 2015

11 VASTAUSTA

Haasteet on aina mukavia. Sain taannoin sellaisen Dreams of my Life- blogista (kiitosta vain) ja olin vähän jo unohtanut koko asian. Onneksi luonnoksista löytyi muistutus ja nytpä tässä vastaan annettuihin kymysyksiin.

Mikä on ollut tämän kesän kohokohta?

Paljon mukavaa mahtui kesään. Isoin juttu tänä kesänä oli kuitenkin pentuhärdelli. Aina se vaan jaksaa hämästyttää ja kummastuttaa kun pikkuruiset koiranalut putkahtelevat maailmaan, opettelevat koiran elämää ja kohta jo lähtevät maailmalle.


-Mikä on lempi vuodenaikasi?


Kesä. Tykkään lämpimästä, ei siihen muita perusteluja ole. Silti olen tavallaan oppinut tykkäämään vuodenaikojen vaihteluista ja löydän kauneutta ja hyviä puolia myös talvesta, keväästä ja syksystä. Vaikka onhan se aina hytisyttävän kammottavaa kun nää ensimmäiset pakkaset tulee...


-Mikä on ollut elämäsi paras vuosi? Miksi?


Voi voi, ihan mahoton kysymys kaltaiselleni hetkessä eläjälle. Ehkä olen hiukka tylsä sanoessani, että olen kiitollinen niin paljosta elämässäni, että on mahdotonta valita parasta vuotta - parhaat asiat kun eivät mitenkään satu samaan vuoteen.


-Miten kauan olet ollut bloggaaja?


Jumprahuitti. Aika menee nopsaan. Ihan pian Kuplia ja kimallusta- blogi täyttää 3 vuotta. Enpä uskois itsekään...


-Mikä on mielestäsi paras lukemasi blogi?


Luen paria blogia aktiivisesti ja lukuisia satunnaisesti. Lemppareitani ovat lainahöyhenissä, Mungolife ja Baboon's Bubble. Ihan hiljattain löysin myös huikean Visual Diaryn, jonka kirjoittajan taitoja kadehdin ihan avoimesti (terkkuja sinne vaan). Osaisinpa itsekin. Sitten on vielä Uino, Peace & Style ja Bloomin' Rouge muutamia mainitakseni ja lista jatkuu. Niin ja tietty oma koirablogi Ruunajoen kennel, joka kyllä on jäänyt ihan miehen harteille eli siellä mennään aika metsästyspainotteisella otteella.


-Mitä et voisi koskaan tehdä?


Tappaa ketään.

- Jos saisit ilmaiseksi kahden viikon lomamatkan ihan minne vain,minne lähtisit?


Ihan minne vaan, jos kerran ilmaiseksi. Maailmassa on vielä niin monta kolkkaa, joissa en ole käynyt... tiestysti kainon toiveen esittäisin pääsystä kohteeseen, joka olisi itselle uusi. Se voisi yhtä hyvin olla matka Itä-Euroopan kauniisiin kaupunkeihin kuin paratiisi Väli-Amerikassa. Myös Kiinan kiertomatka tai vaikkapa vaeltelu Skotlannissa tai Islannissa voisi olla jännittävää.


- Mitä inhoat eniten?


Eläimiin kohdistuvaa julmuutta. Selkään puukottamista ja epärehellisyyttä. 

-Fazer vai Marabou?


Vaikken suuri suklaan ystävä olekaan, niin kotimaista sen olla pittää eli Fazer.

-Mikä on se herkku,jonka yleensä ostat?


Vastapaistettu valkosipulipatonki tai croissantti. Ehkä jokin jugurtti, mitä en normaalisti syö. Joskus - huom. harvoin - heittäydyn hurjaksi ja ostan karkkipussin tai juustonaksuja. Viikonloppuna se voi olla (ketä huijaan?) - on pullo lempivalkkaria tai -punkkua.


- Minkä asian haluaisit olevan toisin tässä maailmassa?


Voi että. Tässä maailmassa on niin paljon mälsää. Vaikka globaalisti on erittäin isoja huolenaiheita nälänhädästä ja sodista ilmakehän lämpenemiseen, niin pakko on tässä kohtaa vetää kotiin päin ja toivoa, että oman kotimaamme asiat saataisiin järjestykseen. Ennen kuin omat asiamme on kunnossa, on huomattavan vaikea auttaa muita hädänalaisia.


Tässäpä nämä. Toivottavasti saitte jotain irti vastauksistani. 

tiistai 6. lokakuuta 2015

APUA, LUUMUJA!




Ihkaensimmäinen ikioma luumusato. Toissa vuonna juhlittiin kahta luumua, viime vuonna ei saatu luumun luumua ja nyt niitä tuli sen verran, että sitä viitsii jo sadoksi kutsua. Mii häpi.

Reppanat oli eilen riivittävä puista hieman raakana, sillä pakkasyö oli todellisuutta, enkä todella halunnut palelluttaa noita. Jospa ne siitä vähän kypsyvät...? Joka tapauksessa, olen ihan pähkinöinä luumuista. Ihmislasta ilahduttaa toisinaan kumman pienet asiat.

Kaipailisin kuitekin hieman vinkkejä, mitä näistä voisi tehdä? Massatuotantoa näistä ei saa, mutta olisi kiva kokeilla jotain mielenkiintoista reseptiä - ihan silleen testimielessä. Eli nyt ovat vinkit ja reseptit lämpimästi tervetulleet!




maanantai 5. lokakuuta 2015

OSTOSREISSUN VAHINKOSUOSIKKI





Eipä ole maailman kirjoihin kirjoitettu, etteikö vahinko-ostos voisi olla paras ostos ikinä - tai ainakaan vähään aikaan. Näin kävi viime torstaina, kun ostoskoriin päätyi vahingossa Balmainin hiusparfyymi.

Voi härregyyd, mutta tämä tuote taltuttaa ja silottaa karhean ja kaikinpuolin omavaltaisen hiuspehkoni. Kemikaalirakkautta on nyt pahasti ilmassa! Miksen ole löytänyt tätä aiemmin?

Jutun kuplettihan oli syöksyä ostamaan erästä alennushintaista huivia, jota ei sitten oman kaupunkini Sokokselle koskaan ollut saapunut. Reissulta tarttui kuitenkin miehelle pari paitaa, itselle jo aiemmin luvattu Diorin huulipuna sekä sivellin. Hetken mielijohteesta nakkasin koriin myös hiuksiin jätettävän hoitoaineputelin, joka kotona paljastui joksikin ihan muuksi.

Mutta ei se mittään kun tää on ihan parasta just nyt.

Parasta alkanutta viikkoa! Onko teille koskaan käynyt näin? :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

PITÄKÄÄ HUOLTA







Tänään vietetään maailman eläinten päivää. Senpä takia ilostutan teitä parilla kuvalla luppakorvia sen sijaan, että kertoisin torstaisesta shoppailureissustani - se jääköön alkuviikon aiheeksi. Ostoskoriin joutui vahingon kautta tuote, joka pompsahti kyllä ihan ehdottomiin suosikkeihini. Mutta palataan siihen siis myöhemmin.

Pidetään tänään lemmikeistämme vielä pikkuisen parempaa huolta kuin muina päivinä. Mielestäni jokainen päivä pitäisi olla eläinten päivä ja eläimistöä tulisi vaalia luonnon monimuotoisuuden nimissä eikä pelkästään vain kesyeläinten muodossa. Ihminen on pitkälti vastuussa maailman eläimistä, niistä villeistäkin.

Meillä on kotona viisi luppakorvaa. Viiden koiran lauma syö kuukaudessa melkoisen määrän lihaa ja koiranruokaa. Niiden loishäädöt, rokotukset ynnä muut (onneksi) satunnaiset eläinlääkärikulut maksavat riihikuivaa rahaa. Niiden hoitaminen vie paljon aikaa ja niiden olemassaolo rajoittaa menoja. Mutta ne antavat pyyteetöntä rakkautta, toimivat lenkkikavereina, harrastuskavereina ja tuovat jopa ruokaakin pöytään. Ne antavat niin paljon, ettei sitä voi rahassa mitata.

Koiraa ei voi verrata lapseen, mutta jokainen joka koiran tai minkä tahanasa eläimen hankkii, on vastuussa juuri sen yksilön hyvinvoinnista. Kun aikoinaan pieni vizslanyytti muutti luokseni totesin, että olen vastuussa siitä ja velvollinen toimimaan siten, että tuon olennon elämä olisi mahdollisimman hyvä. Aina en välttämättä ole onnistunut siinä aivan superisti, mutta joka päivä yritän hoitaa osuuteni mahdollisimman hyvin.

Halatkaa ja rapsuttakaa lemmikkejänne tänään pari ylimääräistä kertaa, ne ovat päivänsä ansainneet!



lauantai 3. lokakuuta 2015

MYRSKYN JÄLKEEN


Kylläpä viikko vierähti nopsaan paiskien röitä. Ilta toisensa jälkeen piti päivittää blogi. Piti ja piti.  Aina oli jotain muuta ohjelmaa tai energiataso nollassa. Viimein eilen ohjelmassa oli blogin pariin syventyminen. Mutta sen sijaan, että olisin kertoillut viikon kuulumisia tulikin pimentyminen! Seitsämän jälkeen illalla sammui valot, eivätkä ne palanneet kuin vasta aamupuolella yötä. Valio-myrsky on eilisillan tekosyyni.

Sähköttömyydessä ei sinänsä ole mitään kammottavaa, sillä mikäpä sen tunnelmallisempaa kuin istuksia sohvalla kynttilän valossa. Ainoa ikävä on, ettei täällä maalla säkökatkon aikana tule vettä. Tietty pitempiaikainen sähkökatko alkaa sulattaa pakastinta ja myös jääkappitavara on vaarassa lämmetä, mutta onneksi tällä kertaa selvittiin melko lyhyellä katkolla. Muutakaan vahinkoa myrsky ei tainnut aiheuttaa, sillä yhtään kaatunutta puuta en metsälenkilläni bongannut, huusholli on pystyssä ja päivä on tänään ollut kaikin puolin kaunis. Täällä selvittiin siis vähällä.

Leppoista lauantai iltaa murut, toivottavasti olette kunnossa?