sunnuntai 29. marraskuuta 2015

PIKAKATSELMUS NÄIHIN PÄIVIIN

Sunnuntaiehtoota suloiset lukijani! Olen tässä koittanut muistella, olenko aina ollut matkoilta palattuani yhtä väsynyt ja saamaton kuin nyt. Palasin kuitenkin viimeiseltä ekskursioltani jo maanantaina... Olen kyllä sitä mieltä, etteivät aikaerot sovi minulle - ei ainakaan, jos se tarkoittaa aikaisempaa herätystä. Toiseen suuntaan se vielä menettelee.

Että vieläkö kärsin huimasta kahden tunnin aikaerosta johtuvasta jetlagista vai olenko muuten vaan tälläinen nyhverö? Tämänkin postauksen aloittaminen vaati kahden tunnin "suunnittelun". Avasin läppärin, mutta katselin samalla telkkarista muurahaiskävystä kertovaa ohjelmaa. Tilasin myös Samsungin langattoman kaiuttimen, jonka bongasin täysin sattumalta ja vieläpä erittäin hyvään hintaan. Olen haaveillut moisesta toosasta jo varmaan pari vuotta.
 


Vietin viikonloppua rauhallisissa merkeissä kotosalla mm. siivoillen. Koitin olla vielä normaalia tarkempi, ikäänkuin hyvityksenä edellisviikonlopun rästiin jääneestä siivouksesta. Kummasti sitä saa yhden päivän kulumaan pelkästään kodin puunaamiseen, pyykkäykseen ja sen sellaiseen. Varsinkin sen sellaiset toimet haukkaavat helposti ison siivun ajasta! Toisaalta, parhautta on juuri se, että voi ihan omaan tahtiinsa tehdä ja touhuta, ilman kiirettä. Koko huusholli ihan omassa vallassa, koska mieskin oli koiraharrastelemassa.

Iltaan kuului sitten sen verta erikoista, että iltapalaa huuhdottiin alas shampanjalla. Oma kasvattikoiramme Martta sai Suomen käyttövalion arvon! Se on koiran omistajalle iso juttu ja varsinkin kun koira on oma kasvattama. Hyvä, ettei silmäkulma vähän kostunut kun sain uutisen puhelimeeni imuroinnin päätteeksi, olin pakahtua ylpeydestä. Tämä päivä hujahtikin taas sen sellaisia touhutessa, sohvalla röhnötellen ja päivitellen, miten hieno koira meillä on.

Ajatella, koko viikonloppu mahtuu pariin, lyhkäiseen kappaleeseen...

Huomenna on taas maanantai ja jotenkin ajatus siitä hiukan ahdistelee. Haluaisin vaan vetää pehmoisen ja lämpimän peiton korviin asti ja nousta joskus, kun alkaisi siltä tuntua... mutta jospa se tästä? Tsemppiä alkavaan viikkoon!

torstai 26. marraskuuta 2015

MEANWHILE IN LONDON





Viimeistään tässä vaiheessa ois vissiin aika avata sanainen arkkunsa? Tarkastamalla kalenterin, voin todeta olleeni tasan viikko sitten juurikin saapunut Lontooseen. Taisin sentään kerran reissusta ilmoittaa olevani elossa ja perillä. Kolme kokonaista päivää kohteessa on auttamattoman vähän ja jokaikinen sekunti saarivaltiossa piti käyttämän johonkin oleelliseen. 

Kuten huuhailuun pitkin Lontoon katuja, mittailemalla metrotunneleita ja löytöretkeillen pubeja tai kahviloita. No, okei. Ehkä enempi niitä pubeja, mutta saapa niistäkin kahvia. Yhtä oleellista ja tärkeämpääkin kuin mikään muu oli seurasta nauttiminen, kuulumisten läpikäyminen ja maailmanmenon ihmetteleminen.




Kerta toisensa jälkeen totean, että Lontoolla on aina jotain uutta annettavaa. Ihan niillä tutuillakin paikoilla. Yksi lempipaikoistani Lontoossa on Covent Garden, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Voin melkein tuntea mulled winen tuoksun ja kuulla puheensorinan. Ihan loistava paikka, vaikka vain ihmisten pällistelyyn (mutta suosittelen kyllä siinä sivussa nauttimaan lasillisen makuaisteja kutkuttelevaa ja kehoa lämmittävää mulled winea, tuota glögin maukasta brittiversiota).

Säiden suhteen reissu oli niin onnistunut, kuin tähän aikaan vuodesta voi. Ei satanut kissoja eikä koiria. Lämpötila huiteli plus 5 asteen hujakoilla tai alle ja viima meni kyllä luihin ja ytimiin. Iltaisin lätäköt vetivät jäähän ja lauantai aamuna tupsautti jopa lunta! Lontoon +2 astetta, kostean tuulen kera tuntuu useamman asteen pakkaselta. Suomalaisena, missä on jatkuvasti -30 astetta pakkasta ja missä metsät sekä hanget kasvattavat kansastaan karaistuneita, tuo ei tietenkään tuntunut miltään.... Vai ei! Olin aivan jäässä. Lontoolaiset leidit viilettivät nilkat paljaina vajaamittaisissa huosuissaan - minä ikävöin pitkiä kalsareita - kovasti.

Lähden lämmittelemään saunaan. Palaillaan! :)





perjantai 20. marraskuuta 2015

VALOHOITOA JA MUSTIKKAMEHUA



Saavuin eilen illalla tänne Lontooseen muutaman päivän vierailulle veljeni luo. Tulomatkalla nautin noin tunnin mittaisesta valohoidosta lentäessäni Savonlinnasta Helsinkiin. Muutamien harmaiden päivien jälkeen alapuolella näkyvä valkoinen pumpulimatto ja auringonpaiste tuntuivat kovin voimaannuttavilta.

Matka jatkui uljaasti sinivalkoisin siivin Finnairin uutukaisella Airbus A350 koneella. Siinä riittikin ihmettä kerrakseen, sillä edellinen välietappi matkattiin 30 paikkaisella pikkukoneella (jossa meitä oli muuten kaikki 10 matkustajaa, heh). Voin kertoa, että ero oli kaikin tavoin valtava. Airbus on valtava! Ihanan siisti, puhdas ja uusi. Katselin lennon ajan muunmuassa luontodokumenttia omalta näytöltäni.

Ja lennolla tarjottiin maailman parasta mustikkamehua! Niin hyvää, että sille piti tehdä ikioma rivinsä.

Nyt kohti päivän seikkailuja! xx



tiistai 17. marraskuuta 2015

IHAN PIAN LONTOO




Ylihuomenna kutsuu Lontoo! Arvannettekin, että eräs on jo aivan intopinkeenä lähdössä. Täältä räntäsateesta tekisi mieli monella varmaan palmun alle, mutta tämä lähtee hippulat vinkuen Lontooseen. Vaikka siellä sataa cats and dogs ja vaikka typical English weather on kuin kylmä, märkä rätti. Sitä paitsi, siellä on ollut joskus tosi lämmintä ja nättiäkin - touko- kesäkuussa. 

No, entäs tämä kammottava maailman meno? Niin, kammottava maailman meno. Kamalia asioita tapahtuu jatkuvasti eikä pieni ihminen tiedä, mitä niistä tulisi ajatella. Totta puhuen, tekisi mieli ajatella ihan jotain muuta. Lauantai aamuna havahtuessani lämpimän peittoni uumenista Pariisin uutisiin, ajattelin kuitenkin itserakkaasti, että miten nyt uskallan lähteä? Tälläisten uutisten myötä on kai ihan normaalia ajatella vähän itseään. Ajattelin myös Lontoon läheisiäni ja halusin adoptoida heidät heti meille evakkoon. Vähän paremmin herättyäni kauhistelin tilannetta uudestaan, voin pahoin ihmisten julmuuden vuoksi sekä tunsin surua menetettyjen henkien ja heidän läheistensä puolesta. 

Lähden ylihuomenna kotikaupungistani lentäen Helsinkiin ja siitä edelleen Lontooseen. En anna maailman tapahtumien vaikuttaa mieleeni niin, että jäisin kotiin. Aion nauttia pidennetystä viikonlopusta huippuseurassa, huippukaupungissa, jolle olen menettänyt palan sydäntäni. Ja tiedän, että viikonlopusta tulee taas ihan mieletön. Maanantaina palaan kotiin.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

MUKAVUUSNUTTU




Sunnuntaiaamu on käynnistynyt hieman harmaana.  Keittiössä piti olla valot vielä hetki sitten, kun valmistin aamiaista. Ulkona sataa räntää. Valkeneekohan päivä ollenkaan niin kirkkaaksi, että saisin napsittua parit kuvat, joita olen tässä koko viikon suunnitellut? Aamupalani sentään sain nauttia kaikessa rauhassa ja kiireettä, mikä on aina viikonloppujen kohokohtia. Tämän aamuinen oli viikon ensimmäinen, sillä eilinen päiväkin kului kouluttautuessa työasioihin.

Nämä kuvat ovat olleet odottelemassa omassa kansiossaan jo tovin. Aina niiden julkaiseminen on siirtynyt ja jäänyt, milloin mistäkin syystä. Villanutusta kyseltiin sen jälkeen, kun julkaisin tämän kuvan, joten katsoin viisaimmaksi näyttää teille viimein loputkin kuvat.

Aivan ihana vaate tämä villanuttu! Ihanan lämmin, pehmeä ja pörröinen. Ja siinä on hapsut, joista nyt kovin tykkään missä tahansa yhteydessä. Ei kiristä, eikä purista. On armollinen vartalolle kaikin puolin ja onkin ollut ehdottomasti yksi lempivaatteistani tässä syksyn aikana. Jotenkin on tehnyt mieli pukeutua kaikkeen suureen ja lämpimään, mukavuus yhtenä tärkeimpiä kriteereitä.  Jos tähän jotain kaipaan, niin taskut olisivat plussaa, mutta kappas, olen huomannut pärjääväni ilmankin.

villatakki Inga Fashion // neule Esprit // kaulahuivi NoaNoa
farkut Hilfiger Denim // kengät Rocket Dog

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

FEELING NOVEMBER

Olisi ollut kiva jakaa mukavia viikonloppuhetkiä kanssanne, mutta arvatkaas montako hetkeä ikuistin linssin läpi? En yhtään. Ehkä se on vain tämä elämä, josta on välillä nautittava ihan siltään. Voin toki kertoa, että viikonloppu oli loistava. Oli kaksivuotissynttäreitä herkkuineen ja iloisine sankareineen, yökyläilijöitä, joogaa olohuoneen lentävällä matolla ja loppuhuipennuksena vielä Isänpäivän juhlintaa kun myös vanhempani liittyivät joukkoomme. Jo useampana vuonna olemme viettäneet Isän- ja Äitienpäivää meillä. Kuvamateriaalina jogurttikakkukuva, joka kuvaushetkellä on jo rääppiäiskakkukuva.



Viime päivinä marraskuu on läsähtänyt vasten naamaa ihan tosissaan. Vettä on tihuuttanut, satanut, lotuuttanut ja on ollut muuten vaan märkää koko alkuviikon. Harmaus ja pimeys vetää monesti mielenkin matalaksi, mutta nyt korvien välissä on ihan uudenlainen fiilis. Ja sitä fiilistä on vähän hankala selittää. Mieli on ihan hyvä, hauskaa on eikä tuo sadekaan oikein aiheuta negatiivista kaikua, ollaanhan kuitenkin saatu nauttia ihan huikeasta syksystä. Harmaus on näyttänyt hetkittäin jopa mukavalta, jotenkin rauhoittavalta. Harmauden keskeltäkin löytyy mieltä piristäviä kauneuspilkkuja, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden niiden löytämiseen. Siinäpä tämän päivän fiilis. Lounaan hakureissulla bongasin asfaltissa polttoainetahran. Kaikessa kamaluudessaan se oli jotenkin kaunis väreineen.

Huomenna meikänainen raahaa ruotonsa töiden jälkeen kampaajan tuoliin. Edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt tovi - olisiko ollut maaliskuussa? Suunnitelmissa on karvapehkon siistiminen ja ehkä jotain pientä piristystä värin suhteen, mutta mitään dramatiikkaa ei ole tällä kertaa luvassa. Aion pelata varmanpäälle.

Tsemppiä loppuviikkoon, älkääkä antako harmauden nujertaa itseänne!




tiistai 10. marraskuuta 2015

ITÄMAISTA








Saanko esitellä lentävän mattoni, pienen haaveideni täyttymyksen. Hetki on kaunokaisen kanssa ehditty toisiimme tutustella ja olen matosta innoissani. Se on ehkä jopa kauniimpi väreiltään kuin mitä kuvien perusteella uskalsin odottaa ja tuokin mukavasti särmää muuten melko vaaleaan olohuoneeseemme. Ja tietty ripauksen itämaista eksotiikkaa. Villa on varpaiden alla lämmintä ja pehmeää, mikä on mukavaa varsinkin - no, aina.

Etsiskelin hieman kookkaampaa mattoa, mutta leveämmät matot tuppasi harmikseni olemaan myös rutkasti pidempiä. Viimein tuntien ja päivien hakemisen jälkeen, tämä matto valikoitui omaksemme. Ja koska kyseessä on aito, käsinkudottu paimentolaismatto, on tälläkin "keijukaisella" painoa päälle 16 kiloa! Että kyllä tätä raahatessa ehtii varmaan toivoa pienempääkin (lue: kevyempää) mattoa...

Etukäteen pelkäsin, että valkoinen sohvapöytä (kaikkine alahyllyn roippeineen) riitelisi pahastikin maton kanssa, mutta ehkä tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin paha. Vai mitä sanotte?

lauantai 7. marraskuuta 2015

LAUANTAIHOMMIA


Onneksi on viikonloput! Vaikkakin seuraavat viikonloput näyttävätkin aika kiireisiltä, tämä mukaan lukien. Ne ovat kuitenkin sitä ikiomaa aikaa ja omia menoja - paitsi ensi lauantain koulutuspäivä, mutta eipä surra sitä vielä. Ja sitä paitsi, sen kruunaa seuraava viikonloppu, joka tulee olemaan taas ihan spesiaalinen! Noh. Tälle päivälle on luvassa 2-vuotissynttärit sekä Isänpäivän lahjahankintaa (ai miten jäi taas viime tippaan? onneksi sentään tiedän, mitä aion hankkia) sekä yövieraiden saaminen kylään. Siinä ehkä ne jännittävimmät.

Arkisempia viikonloppuhommia ovatkin sitten
siivoaminen, mikä on jäänyt vähän hunningolle eli minua odottaa entistä isompi urakka
ikuinen  pyykkirumba kaikkine osa-alueineen
wc:n pesu x 2 (tämä varmaan lasketaan siivoukseen, mutta koska se on toodella mukavaa puuhaa, niin päätin laittaa sen omaksi kohdakseen)
leipominen, mikä on itselleni aina vähän työläämpää, sillä syön vähän imeliä leipomuksia enkä sen vuoksi viitsisi leipoa muillekaan... tulipa tuokin sanottua ääneen, oon kamala
normaalit ruokatsembalot
lenkillekin olis mukava ehtiä
lakanat kaipaisivat puistelua ja tuuletusta nyt ainakin

ja mitäs vielä, eihän tuo lista nyt noin lyhyt voi olla??

Kaikenlaista pientä varmaan ilmaantuu tässä, sillä meillä vietetään huomenna Isänpäivää siten, että myös omat vanhempani saapuvat meille. Juhlistamme isejä kuuden ihmisen ja noin seitsämän koiran* kanssa. Olisi siis kiva saada tehtyä kaikki valmiiksi, että ehtisi vähän myös nauttia vieraiden seurasta. Ehkä siis tulisi ryhtyä toimeen? 


Postausta kirjoittaessani söin kaksi palasta paahtoleipää ja join kaksi isoa mukillista teetä. Ruska järjesti ehkä satayksi katkosta hommaan keksimällä mitä kummallisempia asioita, joihin oli puututtava. Se ehtii joka paikkaan.
Saan lisätä listaan hanki uudet puhelimen suojakuoret - vanhat ovat nimittäin juuri tuunatut ajokoiran, 6 kk toimesta. 

Hassua viikonloppua!


*noin seitsämän koiraa = pari vierasta koiraa sekä epämääräinen joukko omia koiria sisätiloissa...


torstai 5. marraskuuta 2015

VALKOSIPULIHERKKU






Valkosipuliherkku

10-12 valkosipulia
1 dl hunajaa
1,5 dl vettä
1,5 dl etikkaa
1 rkl suolaa
1 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
3 tl rosepippuria tai 1 rkl chilipalkoja viipaleina.
Muutama oksa tuoretta rosmariinia

Mittaa vesi, etikka, suola.
Keitä liemessä valkosipulinkynsiä 5 min.
Sekoita joukkoon hunaja, oliiviöljy ja mausteet.
Jaa kynnet puhtaisiin lasipurkkeihin. Kaada päälle lientä.
Sulje tiiviisti, anna marinoitua jääkaapissa muutama päivä.


Tässäpä herkkua ja vastustuskykyä vaikka tulevaan viikonloppuun, tähän pimeään aikaan ja miksei vaikka lahjaksi. Reseptin olen saanut isiltä, alkuperästä ei kuitenkaan ole sen parempaa tietoa. Itse pienensin annosta mielivaltaisesti, mutta jaoin teille alkuperäisen reseptin, joten saatte tehdä mielenne mukaan. Mie jätin pois rosmariinin ja laitoin sekä rosepippuria että puolikkaan chilin, etikan tilalla käytin miedompaa omenaviinietikkaa. Kannattaa kokeilla, mikä on itselle se mieluisin resepti. 

Jos jotakuta kammottaa valkosipulin paha haju, niin kerrotakoon, että wikipedian mukaan hajua voi ainakin lieventää pureskelemalla persiljaa. :)






tiistai 3. marraskuuta 2015

KAUNEIN TEEKUPPI IKINÄ

Tuntuupa haasteelliselta palata ruotuun mukamas ja aloittaa ensimmäinen varsinainen postaus täällä uuden nimen alla. En oikein osaa selittää miksi, kun kuitenkin olen kovasti innoissaan tästä muutoksesta. Ehkä se on jonkinlaista jännitystä siitä, miten muutos otetaan vastaan teidän lukijoiden puolesta tai jotakin, en tiedä. Voi, kun olisitte edes hitusen verran innoissaan tästä, olettehan?

Viime viikolla kaivautin jo toistamiseen äidilläni keittiön kaapin perimmästä kolkasta esille maailman kauneimman teekupin asetteineen. Miksi, oi miksi äitiliini, piilottelet tätä kaunokaista komerossa? En vaan ymmärrä. Itse nauttisin teeni kupista aina, jos tuollaisen omistaisin. Kyllä vaan tee maistui varmasti paremmalta tästä kupista, väitän.




Syy, miksi kuppi piti etsiä jo toisen kerran esille on siinä, että nettiä selaillessani törmäsin samanhenkiseen astiaan ja johan tarkemmissa tutkimuksissa löytyi äitinikin kuppi! Astia on venäläisen Lomonosovin tuotantoa ja sen nimi on Bindweed. Äitiliinille kyseinen astia on päätynyt lahjana ystävättäreltä vuosia, vuosia sitten. Omissa muistoissani se on ollut meillä aina - ja aina se on ollut mielestäni yhtä kaunis.

Uuden astiaparin hinta kyllä hieman hirvittää, olkoonkin kaunein ikinä ja vaikka koristelut ovat aitoa kultaa. Ainakin nyt tiedän, mitä etsiä, jospa vaikka joku haluaa luopua omistaan? Eli viestit ja vihjeet aiheesta ovat lämpimästi tervetulleita!

maanantai 2. marraskuuta 2015

WWW.MARIAMARIA.FI

Tässä sitä nyt ollaan. Kaikki on vähän rempallaan, mutta uusi nimi ja osoite on saatu käyttöön. Totta puhuen, kaikki on vähän liian rempallaan eikä vaihdos tietenkään ihan suunnitelman mukaan mennyt. No, laita amatööri asialle...



Suurin pulma on tuolla Facebookin puolella, jossa on väärä käyttäjänimi - asiaa ei myöskään pääse korjaamaan (arvatkaa nousiko savu korvista, kun tämän faktan älysin?) vaan joudun odottelemaan viikon verran, kunnes nimen muokkaaminen on mahdollista. Ajattelin jo poistavani koko fb-sivun, mutta onneksi sentään siinä tulin järkiini ja koitan nyt sietää itseäni ja virheellistä nimeä viikon verran. Eli fb-seuraajat: viikon päästä saanette Facebookilta taas ilmoitusta muuttuneesta nimestä... nöyrimmät pahoitteluni sotkusta. Hemmetin tohelo!


Joko muuten tallensit blogin uuden osoitteen suosikkeihisi? Se kannattaa! Voit myös seurata blogin päivittymistä seuraavissa:

Follow Bloglovin