sunnuntai 29. marraskuuta 2015

PIKAKATSELMUS NÄIHIN PÄIVIIN

Sunnuntaiehtoota suloiset lukijani! Olen tässä koittanut muistella, olenko aina ollut matkoilta palattuani yhtä väsynyt ja saamaton kuin nyt. Palasin kuitenkin viimeiseltä ekskursioltani jo maanantaina... Olen kyllä sitä mieltä, etteivät aikaerot sovi minulle - ei ainakaan, jos se tarkoittaa aikaisempaa herätystä. Toiseen suuntaan se vielä menettelee.

Että vieläkö kärsin huimasta kahden tunnin aikaerosta johtuvasta jetlagista vai olenko muuten vaan tälläinen nyhverö? Tämänkin postauksen aloittaminen vaati kahden tunnin "suunnittelun". Avasin läppärin, mutta katselin samalla telkkarista muurahaiskävystä kertovaa ohjelmaa. Tilasin myös Samsungin langattoman kaiuttimen, jonka bongasin täysin sattumalta ja vieläpä erittäin hyvään hintaan. Olen haaveillut moisesta toosasta jo varmaan pari vuotta.
 


Vietin viikonloppua rauhallisissa merkeissä kotosalla mm. siivoillen. Koitin olla vielä normaalia tarkempi, ikäänkuin hyvityksenä edellisviikonlopun rästiin jääneestä siivouksesta. Kummasti sitä saa yhden päivän kulumaan pelkästään kodin puunaamiseen, pyykkäykseen ja sen sellaiseen. Varsinkin sen sellaiset toimet haukkaavat helposti ison siivun ajasta! Toisaalta, parhautta on juuri se, että voi ihan omaan tahtiinsa tehdä ja touhuta, ilman kiirettä. Koko huusholli ihan omassa vallassa, koska mieskin oli koiraharrastelemassa.

Iltaan kuului sitten sen verta erikoista, että iltapalaa huuhdottiin alas shampanjalla. Oma kasvattikoiramme Martta sai Suomen käyttövalion arvon! Se on koiran omistajalle iso juttu ja varsinkin kun koira on oma kasvattama. Hyvä, ettei silmäkulma vähän kostunut kun sain uutisen puhelimeeni imuroinnin päätteeksi, olin pakahtua ylpeydestä. Tämä päivä hujahtikin taas sen sellaisia touhutessa, sohvalla röhnötellen ja päivitellen, miten hieno koira meillä on.

Ajatella, koko viikonloppu mahtuu pariin, lyhkäiseen kappaleeseen...

Huomenna on taas maanantai ja jotenkin ajatus siitä hiukan ahdistelee. Haluaisin vaan vetää pehmoisen ja lämpimän peiton korviin asti ja nousta joskus, kun alkaisi siltä tuntua... mutta jospa se tästä? Tsemppiä alkavaan viikkoon!

2 kommenttia :

  1. Miulla kostui silmänurkka kun tuon Martan uutisen luin :')
    Mie väitän että se on tämä pimeys ja ankeus mikä meitä niin vätystyttää. Miullakin olis vaikka mitä hommia mutta tekemättä ovat.. eilen koitin viritellä jouluvaloja valon saamiseksi mutta eipä nuo oikein millekkään näytä kun se lumi puuttuu. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Martta on kyl niin hieno! :)
      Kyllähän se tämä synkyys mieltäkin synkentää ja imee kyllä kaiken energian, jonka sille vaan antaa... :-/ Mutta kohtahan se kääntyy jo kevääseen. :)

      Poista

Kerro mielipiteesi, ehdota, kysy, ihmettele. Kommentit ovat lämpimästi tervetulleita. :)