lauantai 31. joulukuuta 2016

2016 viimeinen






Vuosi 2016 alkaa olla taputeltu. Shamppanjat on kylmässä ja jääkaapista löytyy juhlan henkeen sopivaa purtavaa. Meillä ei raketit poksu eikä noitapillit vihellä, vaan vuodet vaihtuvat rauhallisesti ilman räiskettä jo ihan koirien takia. Joskus ollaan hurjuuksissamme poltettu muutama tähtisädetikku!

Eikä raketteja kyllä osaa täällä metsänkeskellä kaivatakaan, ne eivät kuulu tänne - tai sitten ollaan vaan vanhoja ja tylsiä - tai ainakin tylsiä, vanhaksi en suostu kai ikinä.



Vuoteen mahtuu paljon tapahtumia, niin hyviä kuin ikäviä. Paljon tapahtumia ja asioita, joita ei enää muista. Paljon niitä, jotka toivoo muistavansa vain koska ne olivat hyviä tai merkittäviä asioita sekä niitä, jotka olivat maailman kauheimpia asioita, joista olisi pitänyt oppia tulevan varalle. Sitten on vain niitä parhaita asioita, jotka muistaa pinnistelemättä lopun elämänsä.

Eniten toivon ensi vuodelle niitä parhaita asioita - meille kaikille.


Pirskahtelevaa vuoden vaihdetta ja kiitos, että olette olleet mukana! xx



perjantai 30. joulukuuta 2016

elän vieläkin

Suunnitelmani lorvia joulunpyhät, onnistui kiitettävästi. Joulun jälkeenkin on elämää, vaikka sen sisältö on ollut lähinnä töitä, töitä ja töitä - päivät ovat vinuneet yhteen- kahteentoista tuntiin. Väliin on mahtunut liian lyhyitä yöunia ja pakollisten arkiaskareiden hoitamista. Joulun tuoma extravapaa tuli todelliseen tarpeeseen pitkän viikon jälkeen, mutta nyt ollaan jälleen nollassa. Päässä hölskyy tyhjyys, kroppaa kolottelee sieltä täältä ja joka solu tuntuu huutavan lepoa.




Viime päivinä olen huomannut, kuinka olen laiminlyönyt itseäni monella saralla. Kirjoittaminen on jäänyt, liikkuminen on jäänyt - mikäli ei lasketa aamuisin heti kuuden jälkeen heitettyä noin vartin mittaista koiran pissitys-reissua, ulkonäössäkään ei ole hurraamista. Herättelen varovaisia toiveita, että nyt tulevina vapaapäivinä saisin tehtyä asioille jotakin. Haluan raittiiseen ilmaan energisoitumaan ja inspiroitumaan, kaipaan joogamattoa sekä siistejä kulmakarvoja. Peräänkuulutan hyviä tai ainakin tarpeeksi pitkiä yöunia.


Sitten on ne pari muuta keissiä viikonlopulle, mutta ei puhuta niistä nyt. Eikä siitä, että ensi viikko ei lupaa parempaa työrintamalla. Torstai-iltana tosin pakataan kimpsut ja kampsut ja suunnataan viikonloppureissulle Berliiniin! Matkavinkkejä vastaanotetaan. ;)

Rattoisaa perjantaita kaverit!

perjantai 23. joulukuuta 2016

rennosti vaan jouluun




Nyt saa joulu tulla ja mennä painollaan. Olen tehnyt voitavani. Aikuisten joulussa on se hyvä puoli, että se voi näyttää ihan miltä vain. Ei ole pakko mitään.

Lahjat sain hankittua, mies haki kuusen ja joitain jouluherkkuja on valmistumassa, jääkaappi on lastattu. Lähitilalta hankittu kalkkuna odottelee vielä uunia ja kuusi koristeita. Mutta nyt päätin pysähtyä ja ajelehtia rennosti läpi näistä päivistä. Eikö vapaat ole tarkoitettu juuri palautumiseen ja mukavaan oleiluun?

Viikon täytti puskista tupsahtaneet extratyötunnit, mitkä tietty sotki suunnitelmat totaalisesti, valvotti yöt ja väsytti naisen. Aion siis käyttää seuraavat kolme päivää viisaasti, ilman stressiä. Levätä, lorvia, syödä, nauttia.

Ihanaa ja rentouttavaa Joulua. On aika rauhoittua. xx

perjantai 16. joulukuuta 2016

lounasöverit


Puh ja huh! Tämä joulunaika on petollista. Toivun tässä pikkuhiljaa päivän lounasövereistä, sillä meillä oli työpaikan jouluateria läheisessä Ravintola Satamassa. Kummasti masu täyttyy äkkiseltään kevyeltä näyttävästä sapuskasta... Ehkä paino pitäisi nimenomaan sanalla näyttävästä. Iltapäivä työpäivästä menikin kivasti ähkyä sulatellen.



Annos ei ole kovin kauniisti aseteltu, mutta se on kuola suupielestä valuen kerätty joululounaan salaattipöydästä. Sittemmin hyvällä ruokahalulla nautittu. Oma ateriani koostuikin pääasiassa salaattipöydän antimista, missä oli mielestäni parhaat herkut. Salaattia, graavilohta, savulohta, katkarapuja, perunasalaattia, kinkkua talon sinapilla, kananmunanpuolikas ja ruohosipuliaiolia, leipää erilaisin levittein - ja yllätyksenä kaikista - mätihyytelöä. En tiennyt tykkääväni. Mukavaa oppia itsestään vielä näin kolkytplus- ikäisenä.





Pääruoan kuittasin porkkanalaatikolla, jota extrasin toisella munanpuolikkaalla ja mätihyytelöllä.

Tässä vaiheessa jälkiruoalle ei oikeastaan ollut enää tilaa, mutta sain kuin sainkin ahdettua vielä piparkakkurahkaa ja glögiä. Juustovalikoima houkutteli kovasti, mutta rajansa tuntuu olevan vatsallanikin...



Sataman jouluruoka onkin ollut joka vuosi omaan makuuni lähes taivaallista. Omalle lautaselle ei valikoitunut lähellekään kaikkea, mitä tarjolla oli, sillä valikoima on runsas. Ja tietysti lautasta tulee täytettyä niillä omilla herkuilla.

Tästä mieleeni juolahtikin Lontoon reissuni ruokailut, jotka eivät menneet aivan putkeen, mutta se onkin sitten toinen tarina. Tarina, jonka tulen kertomaan tässä kohta puoleen.

Nyt jatkan mahan vierellä körmöttämistä! :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

joulutoreilla - Lontoo





Kaneli, glögi, suklaa ja kaikki muut jouluiset tuoksut hiipivät nenääni. Välillä jouluntuoksuihin sekoittuu herkkullinen lettujen, hampurilaispihvien ja erilaisten makkaroiden tuoksut. Ihmiset näyttävät uteliailta selvittämään tuoksujen alkuperää ja osa onkin jo täydessä touhussa maistelemassa paikan päällä valmistettuja herkkuja. Joulutorikojujen edustoilla parveillaan.

On ollut liiankin helppoa viipyillä noissa tunnelmissa, vaikka tosiasiassa palasin Lontoon reissultani kotiin jo keskiviikkoiltana. 



Käväisin töissä torstain ja perjantain ja nyt olenkin saanut lepäillä viikonlopun. Joopa joo. Pyykkikone on pyörinyt, imuri rallattanut ja minä siinä kaiken keskellä yrittänyt saada kotia siistiksi ja lämpimäksi. Mieskään ei ole ollut kotosalla, vaan koiraharrastuksensa parissa koko viikonlopun, mikä tietysti on tuonut oman jännitysmomenttinsa näihin päiviin.

Mutta toreilla ja turuilla oli kiva kuljeskella. Kotipuolessa sitä tulee harrastettua harmittavan vähän, koska on muita kiireitä. On koti, jossa on ihana olla. On välimatkat ja kaikenlaista muuta puuhaa. Liiankin helppoja tekosyitä viipyä vapaapäivinä koko päivä kotosalla ja sen välittömässä läheisyydessä, keskellä metsää. Työpäivinä taas on hoppu kotiin rakkaiden läppäkorvien luo ja elpymään päivästä. Ehkä niitä kutsutaan valinnoiksi..?







Lontoossa kuljeskeltiin kuitenkin tunteja. Käytettiin lähes päämäärättömään hengailuun käytännössä koko sunnuntai ja jollain tapaa se on aika rentouttavaa. Ei kiirettä, ei aikatauluja. Pysähdyttiin välillä juomaan lämmintä siideriä ja katseltiin ohi marssivia ihmisiä. Välillä huomasin miettiväni heidän mahdollisia aikataulujaan - oliko heillä yhtä leppoisa meno kuin meillä.

Kojuista osui silmiin, mitä parempia joululahjaehdokkaitakin. Liekö siideri teki tehtävänsä ja sai ajatuksen kulun häiriintymään riittävästi, sillä kotiin palasin kuitenkin tyhjin käsin. Ainoa ostokseni oli eräästä kojusta ostamani kaulahuivi (jäljempänä kuvassa minusta ja Chaplinista), johon hyytävä viima minut edellisenä iltana pakotti sekä muutama pienen pieni tuliainen.

Nyt olenkin lähetellyt veljelleni kainoja viestejä, jos hän postittaisi minulle yhtä ja toista torilta - kun sattuu niillä kulmilla liikkumaan. Ja totta puhuen, tuskin sattuu vaan hänen olisi varta vasten lähdettävä sinne. Olen ääliö...

Covent Gardenin antiikkitorilla huomasin hopeisen, jo kauniisti patinoituneen, käärmettä kuvaavan rannerenkaan. Se harmittaa ehkä eniten. Nyt koitan uskotella itselleni, ettei kohtaloitamme ollut tarkoitettu yhteen.





Lontoossa kadut oli koristeltu toinen toistaan upeampiin jouluvalaistuksiin. Tosiasiassa niistä nähtiin vain murto-osa, mutta hienoja ne olivat silti. Ja jollain kai sitä puuttuvaa lunta on kompensoitava, vaikka minä huomasin miettiväni jossain kohtaa sähkön kulutuksen määrää...

Kieltämättä kaikki tämä joulumeininki sai minutkin hieman orastavalle joulumielelle. Eilen oli käytävä sisälle kuusenoksia tuoksun toivossa, tottakai. Vuosia komeron kätkössä nököttänyt olkipukkikaan ei näyttänyt enää niin pahalta silmään, vaikkei se vieläkään päässyt näkösälle. Glögiä on latkittu jo useaan otteeseen. Ehkä se olkipukkikin vielä pääsee edustamaan hieman lähempänä joulua.





Millaisissa merkeissä teidän viikonloppu ja jouluvalmistelut ovat, olisi mukava kuulla?
Mukavaa alkavaa viikkoa!


Postauksen kuvat Leicester Squarelta, Covent Gardenista ja niiden välimaastosta.
Kuva minusta ja Chaplinista veljeni käsialaa.

maanantai 5. joulukuuta 2016

koiraterapiaa matkalaiselle

Matkalaisella kaikki hyvin. Saavuin määränpäähäni Lontooseen lauantaina täysin ajallaan, vaikka lähtöä siivittikin pienet kommellukset sekä tolkuton kiire.

Koti-ikävän estoon sain koiraterapiaa heti veljeni luo saavuttuani, sillä heillä oli viikonloppuhoidossa ihana tiikerijuovikas ruttunaama. Kerta kaikkiaan valloittava ranskis Lola, joka hänkin otti minut avosylin vastaan. Suostui eilen jopa leikkimään kanssani, komensi hiusharjaani ja sai hepulin kun pääsi piehtaroimaan lakanoihin.






Sunnuntai iltaan kuului hulppeita maisemia Lontoon yllä, mutta siitä ja muista reissukuulumisista lisää myöhemmin. xx

perjantai 2. joulukuuta 2016

lähtövalmistelut kusee


Laukku on pakkaamatta, tukka litimärkänä pesun jäljiltä. Väsyttää. Aamupäivällä reppu pitäisi  olla latingissa ja minun ratin takana. Tutun työmatkan ajelee vanhasta muistista vaikka puoliunessa, mutta matka Helsinki-Vantaalle vaatii hieman parempaa vireystilaa. Kun Finnair ottaa kuljetusvastuun, voi jälleen hieman torkahtaa. Mutta miten on mahdollista, että lähtövalmistelut on näin pahassa jamassa??? Otin sentään juuri varmuuskopion puhelimestani, mikä korvaakin kaikki matkatavarat. Hah.


Huomenna suuntaan siis Lontooseen jälleen kerran. Mieleen on pulpahdellut mukavia suunnitelmia sitten tämän postauksen, toivottavasti ne toteutuvat ja saan niistä jotain kerrottavaa teillekin. Ja jäihän viimeksi mainitsematta lähes perinteeksi muodostunut mysteeriohjelma, jollaista veikallani on tapana järkätä. On ollut musikaalia, taikashowta, keikkaa jne... Huiseja kokemuksia kaikki!

Mutta hei! Meille saapui tänään kaksi kappaletta vitriinejä olohuoneen olemusta kohottomaan. Olen yhtä hymynaamaa. Näitä on odotettu hartaudella. Ei tosin siksi, että toimitus olisi vienyt kauan vaan, koska mieleisen yksilön löytyminen ei ollutkaan niin helppo juttu. Ja oli tietty ihan viisasta hommata mööpelit kotiin just lähtöä edeltävänä iltana... Vitriineistä(kin) myöhemmin lisää - sanon vain, että unohtakaa puheet mustasta unelmasta ja harmaasta vallankumouksesta - nainen on muuttanut mieltään - jälleen kerran! ;)

Ihanaa viikonloppua teille, meitsi raportoi seuraavaksi muilta mailta! xx

maanantai 28. marraskuuta 2016

5 yötä





Viiden yön päästä on jälleen lauantai. Ennen sitä pitäisi koluta läpi alkaneen viikon.

Viiden yön päästä istun lentokoneeseen, se kuljettaa minut minilomalle saarivaltioon veikan luo. Se tieto mukanani viikko hujahtaa tuosta vaan! Elän todennäköisesti viikon sitku- mentaliteetilla, vaikka pyrinkin elämään enempi tässä ja nyt. Aina se ei kuitenkaan onnistu ja tämä viikko lienee yksi niistä. 

Tarkemmin ajateltuna, olen tainnut kirjoittaa melko usein "olisipa viikonloppu", "ihan pian on viikonloppu", "sitten kun on viikonloppu" ja niin edelleen. Viikonlopun tilalle voi myös vaihtaa loma- sanan. Tarvinnen siis lisäharjoitusta.



Minilomallani aion ottaa rennosti. Suosikkipuuhamme on leikkiä turistia ympäriinsä. Jännästi turistius "tarttuu" myös veljeeni, joka on asunut Lontoon liepeillä toistakymmentä vuotta. Se on toisaalta hyvä tekosyy mihin tahansa. Hyvä syy maleksia pitkin katuja, tutustua uusiin kulmiin ja kuppiloihin. Syödä kun siltä tuntuu ja seurata ihmisvilinää. Se on hyvä tekosyy eksymiselle - vaikka eipä sen niin väliä tutkimusmatkalaisille ole - eksyminen voi johtaa juuri oikeaan paikkaan sillä hetkellä. 

Suunnitelmissa on ollut juhlistaa Itsenäisyyspäivää sekä minun syntymäpäivääni. Ehkä ennätän raahata veikan jouluostoksille. Ehkä ennätämme vain olla menemättä mihinkään ja tekemättä mitään. En koskaan ole varsinaisesti ymmärtänyt lomia, joiden aikana on ennätettävä tuhat ja yksi asiaa, niin ettei olemiselle jää aikaa lainkaan. Se ei vain ole juttuni.

Viiden yön päästä mennään!


kuvat toukokuiselta Lontoon visiitiltäni. 

Löydät lisää aiheesta Lontoo tagilla tai matkailu avartaa- osiossa.

Seuraatko jo blogiani Facebookissa?



keskiviikko 23. marraskuuta 2016

pieniä aurinkoja




Jos joku tohtii väittää, että päivät ovat pimeitä - uskon sen täysin! Ihan päiväsaikaankin tarvitsee valot, mikäli mielii jotain tarkempaa tehdä. Joku sanoi unohtaneensa, miltä aurinko näyttää. Toinen päivittelee ironisesti kesäistä keliä. Vettä kyllä tulla lotuuttaa kuin kesällä. Vain lämpö ja kesän valoisuus ovat unohtuneet jonnekin.

Koska juuri nyt ei itselläni ainakaan ole edes tiedossa seuraavan aurinkomatkan ajankohtaa, on aurinkoa etsittävä muualta kuin matkaoppaista. Tsemppaankin myös sinua kaivamaan vaikka sen joogamaton nurkasta ja etsimään omaa sisäistä aurinkoasi. Virkistää mieltä ja kehoa kummanlaisesti!
(Voit kokeilla joogaa ilmaiseksi esim. Yogaiassa.)

Ja älähän vielä luovuta, voi aurinkoa etsiä muualtakin - ainakin pienellä mielikuvituksella.





Kauppareissuista on tullut jokseenkin pakkopullaa kohdallani, mutta eilen tulin hyvälle mielelle heti heviosastolle astuttuani. Sieltä hyllystä silmiini loistivat klementiinit ja appelsiinit, ihan kuin pienet auringot synkän marraskuun keskellä. Sitten kuskasin noita pieniä aurinkoja myös kotiin ihmeteltäväksi. Ostoskoriini poimin myös valkoisia neilikoita puolivahingossa, vaikka vieressä olevat keltaiset - joiden nimeä en tiedä - ihastuttivat paljon enempi.

Näistä hyväntuulen energiapiikin saaneena keräsin teillekin kuvakätköistäni pieniä aurinkoja - toivottavasti saat niistä ainakin hymyn huulillesi! xx



maanantai 21. marraskuuta 2016

viikonlopun (vähemmän) tärkeät


Uusi viikko, puuh. Viikonloppu loppui perinteiseen tyyliin ihan liian äkisti, akkuni eivät olleet vielä kuin puoliksi latautuneet. Viime viikko osoittautui ilmeisen rankaksi työrintamalla ja vei mehut naisesta melko totaalisesti. Podin väsymystä koko viikonlopun. Bloginkaan pariin en muka ennättänyt. Tosiasiassa, en jaksanut ja se vähän huolestuttaa itseäni. En jaksanut tehdä paljon muutakaan, mitä olin toivonut tekeväni, joten armahdettava on itsensä tässäkin kohtaa.



Siinä nupahtaneena tein kuitenkin suuria, joskin elämää pienempiä havaintoja. Ehkä merkityksettömiä seikkoja, joita vain väsyneenä tulee miettineeksi. Paitsi ehkä se, mikä koskee leipomista.

Viime aikoina olen ihmetellyt ilmiötä nimeltä hygge. Se on sanana jopa hieman ärsyttänyt. Ehkä siksi, että nokkelat tanskalaiset keksivät brändätä sen, mitä meillä kutsutaan kotoisasti kaamosmasennukseksi (johon tanskalaiset eivät juurikaan muka sairastu, koska hygge - mutta muistiko kukaan, että tanskanmaa sijaitsee jokseenkin etelämpänä pimeästä pohjolasta, kysyn vaan??). Myönnettävä on, ettei kaamosmasennus kuulosta varsinaisesti myyvältä. Polttelen tästäkin eteenpäin kynttilöitä, uppoudun sohvannurkaan ja nautin tunnelmasta - oli siinä sitten hyggeä tahi ei.




Kuka katsoo perjantai-iltana klo 23 ruokaohjelmia televisiosta? Vai onko oikeampi kysymys: katsooko kukaan enää ylipäänsä televisiota? Kun on kaikenmaailman Netflixit sun muut, johon itse en vielä ole tutustunut kuin kuulopuheissa. Sen sijaan, minä katsoin teeveestä ensin Versace- elokuvan ja sitten brittiläisen tv-kokki Nigellan ohjelmaa Avalta  perjantai-iltana klo 23. Ja sain pari hyvää tipsiä omiin kokkailuihinkin. Sen sijaan ihanalta näyttäneeseen sitruunapavlovaan ei ehkä kannata ryhtyä, koska...

Leipominen tekee minut kärttyiseksi (mies voisi kuvailla tilaani rankemmaksi, mutta eipä ole nyt paikalla kommentoimassa). Niin se vaan on. Jos olen viisas, otan opikseni enkä testaa itseäni uudelleen ja uudelleen siinä toivossa, että olisin "parantunut". Vaikka sanotaan, että toisinaan on hyvä poistua mukavuusalueelta.




Havahduin tuon tuosta muistamaan, olinko ehkä unohtanut jotakin. Ehkä vastata johonkin sähköpostiin, kävinkö maksamassa läppärin virtajohdon korjauksen pari kuukautta sitten, tai olinko ehkä unohtanut koiran/koirat jonnekin. Moneen näistä en vieläkään tiedä vastausta, mutta mainitaan, että koirat ovat tallessa.





Ei kaikki viikonloppuaamut ole ah, niin ihanaa-rypistyneet lakanat-ja aamukahvi sängyssä- aamuja. Molempina aamuina olo oli kuin jyrän alle jääneellä. En silti muista niin tapahtuneen...?

Ettei ihan negailuksi mene, niin mainitaan pihapuussa nähty orava (kaupungeissa on yleisempää törmätä oravaan kuin täällä maalla. Juu-u, uskokaa pois.) sekä lauantain auringon pilkahdukset, joita ennätin ihailla keittiön ikkunasta leipomisen lomassa...


Kyllä tämä tästä. Huoletonta viikkoa!


tiistai 15. marraskuuta 2016

elämä ei aina ole vaaleanpunaista hattaraa


Uusi viikko on potkittu käyntiin. Niinpä, potkittu. Heti eilen viikkokalenteriini tulvahti työtehtäviä, joiden suorittaminen suoraan sanottuna hieman ahdistaa. Lähinnä siitä syystä, etten koe aikani riittävän kaikkeen. Että voisin hoitaa tehtäväni parhaalla mahdollisella tavalla. Että koitan suoritua tehtävistä yhtäaikaisesti olosuhteiden pakosta, ja sen seurauksena kaikki tulee hoidettua vähän sieltä tännepäin.

Kaikenkukkuraksi minua arvosteltiin eilen ikävin sanakääntein. Minulla ei tuntunut olevan asiassa sanavaltaa, koska olin syyllinen - hälläväliä, mitkä ovat faktat.






Valvoin aamuyöllä tunteja asioita vatvoen. En tullut viisaammaksi, väsyneemmäksi kylläkin. Elämässä joutuu joskus asioiden eteen, jotka eivät ole mukavia. Sehän on normaalia. Mutta entä jos enimmäkseen tietyt asiat ahdistaa? Ja jos ne tietyt pienetkin asiat ahdistaa? Jos tekee mieli sanoa, että tämä oli nyt tässä.


Aina ei ole niin elämä on ihanaa, vaaleanpunaista hattaraa...

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

parasta tässä viikonlopussa


Tähän hitaaseen sunnuntaiaamuun (-päivään) sopii oivallisesti muutama asia tältä viikonlopulta. Nämä asiat ovat ilahduttaneet, lämmittäneet sekä ravinneet niin mieltä kuin ruumista, saaneet aikaan naurunremakan, tehneet onnelliseksi. Nämä tavalliset asiat. Ja sen huomaaminen on parhautta!



Toista tuntia kestänyt metsäkävely miehen sekä vanhimman ja nuorimman koiramme kanssa.
Parasta aikaa taivaalta leijaileva lumi.
Eilen ennakkoon syöty Isänpäivä- illallinen, joka venyi myöhään. Tosin se alkoikin myöhään.
Tuli leivinuunissa.
Sain val-ta-van määrän ruusuja. Kiitos!
Croissantit aamupalaksi.

Isi. Maailman tärkeimmät kolme kirjainta. Yksi maailman tärkeimpiä henkilöitä. Joka päivä, mutta erityisesti tänään. Hyvää Isänpäivää! xx